{"id":273,"date":"2020-03-14T03:47:37","date_gmt":"2020-03-14T01:47:37","guid":{"rendered":"http:\/\/shibalogia.info\/?p=273"},"modified":"2021-04-05T03:30:08","modified_gmt":"2021-04-05T00:30:08","slug":"euroopan-ensimmaiset-shibat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/shibalogia.info\/?p=273","title":{"rendered":"Euroopan ensimm\u00e4iset shibat"},"content":{"rendered":"\n

Euroopan ensimm\u00e4iset tunnetut shibat saapuivat Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin Manl\u00f6ten-kenneliin 1970-luvun alussa. Ruotsalainen vuosikirja Hundkalendern 1976 sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Inga Carlssonin kirjoittaman kiehtovan tekstin, jossa h\u00e4n kertoo ensimm\u00e4isist\u00e4 shiboistaan sek\u00e4 rodusta yleisesti. Alla historiallisen tekstin suomenkielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Alkuper\u00e4isteksti ja kaikki kuvat (c) Inga Carlsson. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Shiba, japanilainen hurmurini<\/h3>\n\n\n\n

”Shiba, mik\u00e4 se sellainen on?” kysyin japanilaiselta ty\u00f6toveriltani, kun h\u00e4n tiedusteli, oliko meill\u00e4 Ruotsissa shibakoiria. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli pieni vanttera koira, jonka s\u00e4k\u00e4korkeus oli noin 35-41 cm ja joka oli pystykorvatyyppi\u00e4. Shibat olivat ehdottomasti h\u00e4nen suosikkejaan.<\/p>\n\n\n\n

En jaksanut uskoa, ett\u00e4 innostuisin itse. Minulla oli aina ollut suuria koiria, ja monien muiden tavoin ajattelin, ett\u00e4 kippurah\u00e4nt\u00e4isill\u00e4 koirilla on tapana haukkua ja purra. Sain n\u00e4hd\u00e4 shibakoiria vilaukselta ja kielt\u00e4ydyin uskomasta, etteiv\u00e4t ne olleet sen suurempia. Ne n\u00e4yttiv\u00e4t noin 60-senttisilt\u00e4 ja niin ”oikeilta”.<\/p>\n\n\n\n

Kiinnostuin asiasta ja hankin rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n sek\u00e4 FCI:lt\u00e4 ett\u00e4 Japanista. Kaikki japanilaisen ty\u00f6toverini ylistyssanat sopivat hyvin yhteen rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n kanssa. Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kest\u00e4v\u00e4 koira, joka on uskollinen is\u00e4nn\u00e4lleen. Se oppii nopeasti ja ty\u00f6skentelee mielell\u00e4\u00e4n. Se on hiljainen ja haukkuu vain silloin, kun haluaa kiinnitt\u00e4\u00e4 is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 huomion johonkin. Japanissa shiboja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n mets\u00e4stys-, veto- ja vahtikoirina. (Vai 35-senttinen vahtikoira, nauroin tuolloin. Nyt s\u00e4\u00e4lin niit\u00e4, jotka yritt\u00e4isiv\u00e4t tulla kotiimme silloin, jos k\u00e4sken Lilla Myn vahtia em\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4.)<\/p>\n\n\n\n

Japanilaiset pit\u00e4v\u00e4t shibaa ”ulkokoirana”. Se on tiett\u00e4v\u00e4sti useita tuhansia vuosia vanha. Shibakoirien luurankoja on l\u00f6ydetty mm. Jomon-aikakauden raunioista, ja ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t samanlaisilta kuin nyky\u00e4\u00e4nkin. Japanilaiset ovat jalostaneet ensisijaisesti hyvi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6koiria ja pit\u00e4neet huolta siit\u00e4, ett\u00e4 shiba on s\u00e4ilynyt henkisesti ja fyysisesti terveen\u00e4. Japanilaisessa rotum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ss\u00e4 mainitaan mm., ett\u00e4 ”shiba on luonnostaan hienostunut, ei niink\u00e4\u00e4n pr\u00f6yst\u00e4ilev\u00e4ll\u00e4 vaan syv\u00e4llisell\u00e4 tavalla.”<\/p>\n\n\n\n

Kuvissa minua kiehtoi eniten shiban p\u00e4\u00e4. Se on erilainen kuin muilla koirilla. P\u00e4\u00e4n muoto itsess\u00e4\u00e4n vaikuttaa kahdeksankulmaiselta, ja silm\u00e4t ovat it\u00e4maiseen tapaan vinot. P\u00e4\u00e4 muistuttaa enemm\u00e4n suden kuin koiran p\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ei kest\u00e4nyt kauaa, kun olin ”myyty”. Minulle tulisi shiba! Silloin vaikeudet alkoivat. Japanilaisiin kasvattajiin ei ole helppoa saada yhteytt\u00e4. Sit\u00e4 paitsi japanilaisia on vaikeaa saada myym\u00e4\u00e4n. Mutta minulla oli onnea, ja reilun vuoden kirjeenvaihdon j\u00e4lkeen t\u00e4rpp\u00e4si. Ruotsiin l\u00e4hetett\u00e4isiin kaksi pient\u00e4 narttupentua. <\/p>\n\n\n\n

Toukokuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1972 seisoivat puolihysteerinen em\u00e4nt\u00e4 ja t\u00e4ysin rauhallinen is\u00e4nt\u00e4 Arlandassa odottamassa Tokion-konetta. On vaikea sanoa, kuka oli iloisempi koirah\u00e4kin vihdoinkin saapuessa, pennut p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n h\u00e4kist\u00e4 ulos vai min\u00e4 saadessani ne vihdoinkin luokseni. Tervetuloseremoniasta muodostui mit\u00e4 syd\u00e4mellisin. Me pussailimme, nuolimme ja halailimme.<\/p>\n\n\n\n

Kun pennut olivat olleet kotona noin viikon, olivat ne tehneet p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Lempe\u00e4mm\u00e4st\u00e4 ja kiltimm\u00e4st\u00e4 Sabizhista tuli is\u00e4nn\u00e4n tytt\u00f6, ja pieni tomera My valitsi em\u00e4nn\u00e4n. Koko perheemme hullaantui pennuista, ja ihmiset olivat niist\u00e4 kiinnostuneita menimmep\u00e4 minne tahansa aina Ruotsin Kennelliittoa my\u00f6ten. <\/p>\n\n\n\n

Jotta rotu ei hiipuisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 narttuihimme, kirjoitin Japaniin ja tilasin kaksi urospentua. Ne saapuivat Ruotsiin joulukuussa 1972. Koska is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 ja em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 oli jo shiba, saivat perheen kaksi poikaa kumpikin oman urospennun. Nuorempi poika Johan, tuolloin 11-vuotias, sai pienemm\u00e4n pennun ja antoi sille nimeksi Mikko. Mikko oli iloinen, hassu ja riehakas pentu ja sopi hyvin Johanin temperamentille. Hieman rauhallisempi ja varovaisempi Mitzoki sopi paremmin isoveljelle.<\/p>\n\n\n\n

Oli jo n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 Mitzokista kasvaisi pieni n\u00e4yttelyt\u00e4hti, mutta oli vaikea arvailla, mit\u00e4 Mikosta tulisi. Se oli l\u00e4hinn\u00e4 ratkiriemukas. Heti ensimm\u00e4isest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkaen Johan ja Mikko jakoivat kaiken, s\u00e4ngyn, karkit, ilot ja surut. Johan alkoi opettaa Mikkoa tanssimaan takajaloillaan, istumaan, menem\u00e4\u00e4n maahan ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rryj\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n he osallistuvat esityksiin ja kilpailevat tottelevaisuudessa!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

My-emon ja Mitzoki-is\u00e4n ensimm\u00e4inen shibapentue syntyi 11. lokakuuta 1973. Pentuja syntyi nelj\u00e4. Kaksi poikaa ja kaksi tytt\u00f6\u00e4. Tarkoituksena oli myyd\u00e4 molemmat pojat, mutta em\u00e4nt\u00e4 katseli liian syv\u00e4lle esikoispojan viistoihin silmiin, ja niin Bokai j\u00e4i meille kotiin. Emmek\u00e4 ole katuneet! Se on mahtava koira, sek\u00e4 kaunis, kiltti ett\u00e4 nopea oppimaan. <\/p>\n\n\n\n

Em\u00e4nt\u00e4 ja Bokai kisaavat my\u00f6s hieman tottelevaisuudessa, mutta Johan ja Mikko peittoavat meid\u00e4t viel\u00e4. Bokai on osoittautunut ahkeraksi j\u00e4lkikoiraksi. Se selvitti j\u00e4lkiradan heti kolmannella treenauskerralla, mik\u00e4 vaikuttaa olevan huima suoritus. Bokain veli Banzai ty\u00f6skentelee Norrt\u00e4ljen k\u00e4ytt\u00f6koirakerhossa pikkuis\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kanssa. Ei haittaa vaikka k\u00e4ytt\u00f6koiraihmiset kaikessa yst\u00e4v\u00e4llisyydess\u00e4\u00e4n alkuun h\u00e4rn\u00e4siv\u00e4t meit\u00e4 ja kutsuivat shiboja marsuiksi – he vaikenivat huomatessaan, mihin ”piskit” pystyiv\u00e4t. Loppukilpailussa Bokai sijoittui nelj\u00e4nneksi 17 koiran joukosta. <\/p>\n\n\n\n

Tammikuussa 1975 Mikosta tuli is\u00e4, ja Johan sai pit\u00e4\u00e4 Mikon tytt\u00e4ren Emikon. H\u00e4n kutsuu koiraa Emmaksi ja on jo aloittanut Emman opetuksen. Emma on osoittautunut yht\u00e4 hyv\u00e4p\u00e4iseksi kuin is\u00e4ns\u00e4, joten on kiinnostavaa n\u00e4hd\u00e4, kuinka pitk\u00e4lle he p\u00e4\u00e4sev\u00e4t tottelevaisuuskilpailuissa.<\/p>\n\n\n\n

Johan on koiriensa kanssa mukana Apollo-ryhm\u00e4ss\u00e4 ja kampanjoi sen puolesta, ett\u00e4 pienetkin koirat pystyv\u00e4t oppimaan ja ett\u00e4 niiden tulisikin osallistua tottelevaisuuskoulutukseen. Koulutus tapahtuu aina leikin varjolla ja namipalkkioilla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Shiban toimimisesta mets\u00e4styskoirana meill\u00e4 ei ole aavistustakaan. Koiramme ovat kasvaneet yhdess\u00e4 vanhan Daphne-kissan, k\u00e4\u00e4pi\u00f6kanin ja pienen lammaslauman kanssa. Emme ole huomanneet niiss\u00e4 mets\u00e4stysvietti\u00e4. Mutta yksi narttupennuista, Dijini, asuu nyky\u00e4\u00e4n Smoolannissa, ja sen is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 on tapana k\u00e4yd\u00e4 hirvimets\u00e4ll\u00e4, joten ehk\u00e4p\u00e4 se p\u00e4\u00e4see syksyll\u00e4 mukaan jahtiin.<\/p>\n\n\n\n

Juuri nyt koirat kilpailevat siit\u00e4, kuka saa adoptoida pienen pulloruokitun karitsan, joka asuu keitti\u00f6ss\u00e4. Ne ovat varovaisia karitsan suhteen, mutta voivat olla kesken\u00e4\u00e4n melkoisia koviksia. Shibat muodostavat mielell\u00e4\u00e4n keskin\u00e4isen arvoj\u00e4rjestyksens\u00e4 itse ja noudattavat sit\u00e4. Ne suojelevat pentujaan ulkoisilta vaaroilta, mutta nen\u00e4k\u00e4s pentu pistet\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 ruotuun. Juuri t\u00e4t\u00e4 luonnollisuutta arvostan shiboissa kaikkein eniten.<\/p>\n\n\n\n

Rotuintoilijalta ei tulisi kysy\u00e4 rodun huonoista puolista. On aina yht\u00e4 vaikeaa keksi\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, vaikka tokihan jokaisessa rodussa on jotain, mit\u00e4 voisi muuttaa. Shiban turkki on ty\u00f6l\u00e4s kaksi, kolme viikkoa joka kev\u00e4t, koska silloin paksu pohjavilla irtoaa. Loppuajan vuotta niit\u00e4 tarvitsee tuskin harjata. Osalle koiranomistajista voi shiban ”Olen suurin, paras ja kaunein!” olla ty\u00f6l\u00e4s. Bokai on saanut lempinimekseen ”Cassius Clay”. Minua t\u00e4m\u00e4 asenne kiehtoo ja pid\u00e4n siit\u00e4, sill\u00e4 shiba on toisaalta my\u00f6s niin kiltti, iloinen ja antoisa omalle perheelleen. <\/p>\n\n\n\n

Shibakoira on todellakin suuri koira taskukoossa – ja samanaikaisesti oikea halattava nallekarhu.<\/p>\n\n\n\n

Inga Carlsson, 1976 <\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ainutlaatuisia koiria<\/h3>\n\n\n\n


Koko Euroopassa on 12 kappaletta shibakoiria – ja ne ovat kaikki Inga Karlssonin tuomia tai kasvattamia! Ranskalaiset, englantilaiset, hollantilaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yritt\u00e4neet ostaa shiboja Japanista, mutta aikaisemmin kukaan ei ole onnistunut siin\u00e4. Inga Karlssonilla on t\u00e4ytynyt olla tavattoman hyvi\u00e4 yhteyksi\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Vaikka shibat h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t koossa k\u00e4ytt\u00f6koiraroduille, vaikuttaa silt\u00e4 ett\u00e4 niiss\u00e4 on k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n hyvin soveltuvaa kovuutta ja luonnetta. On todella mielenkiintoista n\u00e4hd\u00e4, miten ne lunastavat odotukset jatkossa. Ehk\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6koiraihmisten on pakko viel\u00e4 muuttaa k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 vain suuret koirat voivat olla hyvi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6koiria\u2026<\/p>\n\n\n\n

Uusien rotujen tuomisesta maahamme on tullut hyvin suosittua. Toisinaan voi ajatella, ett\u00e4 niit\u00e4 tuodaan tarpeettoman moniakin. Mutta Japanin-uutuudet, sek\u00e4 japaninpystykorva (joka esiteltiin aiemmassa koirakalenterissa) ett\u00e4 shiba ovat tulokkaita, jollaisia on mukava n\u00e4hd\u00e4! Ne ovat tulleet j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen – siit\u00e4 voimme olla varmoja!<\/p>\n\n\n\n

Hundkalendern 1976 <\/strong> <\/p>\n\n\n\n

Huom! Todellisuudessa Euroopan ensimm\u00e4inen rekister\u00f6ity shiba on saattanut tulla Tanskaan jo vuonna 1969. Italialaiseen Del Wasabi -kenneliin saapui tiett\u00e4v\u00e4sti my\u00f6s shiboja aivan 1970-luvun alussa. N\u00e4m\u00e4 koirat eiv\u00e4t ole aikoinaan olleet Hundkalendernin tekij\u00f6iden tiedossa, ja niist\u00e4 on yh\u00e4 edelleen vaikeaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lis\u00e4tietoja. L\u00e4hde: https:\/\/shibainfo.com\/?page_id=62<\/a><\/p>\n\n\n\n