Ensimmäiset NIPPO-jäsenlehdet 1

Yhdenkään länsimaalaisen ei varmaan kuuluisi tehdä tätä, mutta niin vain löytyi antikvariaatista NIPPO:n omia jäsenlehtiä lähes täydelliset vuosikerrat 1937-1940. Mä ostin ne. Ne muuttivat Suomeen eläkekotiin. Anteeksi ;_; Lehti ’Japanilaiskoira’ on ilmestynyt joka kuukausi. NIPPO oli ollut toiminnassa vasta viisi vuotta. En usko, että Shibalogisessa blogissa päästään enää ikinä tämän lähemmäksi japanilaiskoirien todellista ja suodattumatonta alkua näin järjettömällä tarkkuudella.

Syntyneiden pentueiden ja toteutuneiden astutusten listoilla voi esimerkiksi nähdä miten eräs Ishi, rekisterinumeroltaan 170, on ollut suosittu siitosuros. Siellä se on urheasti edustanut pienten koirien kasvatusta, ajalla, jolloin ainakin 90 % rekisterin koirista on ollut keskikokoisia tai isoja. Tässä ensimmäinen setti sekalaisia kiinnostavia huomioita. Kaikki (c) Nihonken Hozonkai / kuvien ottajat.

Hidden gem – japanilaiskoirien valokuvauskilpailu

Japanilaiskoirilla on sittenkin ollut omia ihmisiä! Muuten kuin kuvan ulkopuolelle rajautuneena pitelemässä näyttelyhihnaa. Koska jos jokin on mua surettanut vanhoissa koirakirjoissa niin se, ettei kuviin ole ikinä tallentunut koiria omistajiensa kanssa. No erittäinkin kaukaa viisaasti NIPPO oli järjestänyt valokuvauskilpailun, johon nimenomaan toivottiin kuvia ’pienistä arkisista hetkistä’. Osallistuneita kuvia on julkaistu noissa vuosikerroissa alkusivujen paksulle kuultopaperille painettuna.

En saanut vielä selville, mikä kuva voitti, mutta äänestän ite hands down voittajaksi nuo ylläolevat shibat isäntänsä sylissä. Edellämainitusta syystä en osannut yhtään odottaa näkeväni tällasia, joten iski kuin tuhat volttia. Ja heti perään alkoi pänniä se, että NIPPO:lla olisi näitä aarteita arkistoissaan mutta meille syötetään pelkkää Ishin photoshopattua pönötyskuvaa… 😀

Syntynyt kaksi urospentua

Onko se… onko se… shibojen legendaarisin pentue? Ishin ja Koron pojat Ishi Jr. ja Aka! Aloin kyylätä oitis pentueilmoituksia läpi, koska tajusin, että tämä siellä saattaisi tulla vastaan. Ja sitten se tuli. Ristiriidatonta on, että Ishille (nr. 170) ja Korolle (nr. 310) kerrotaan syntyneen tammikuussa 1939 kaksi urospentua. Japanissa on käytössä keisarikalenteri, joka alkaa aina ykkösestä kun keisari vaihtuu, joten 14 = 1939. Mutta ”Koro” on kirjoitettu tuohon ”Koma”, ja päivämäärä on 3.1. eikä nykylegendan mukainen 6.1. Opimme samalla ehkä jotain oleellista historiantutkimuksesta.

Kuka tuon pentuepalstan sitten taittoikin ei voinut mitenkään tietää, mikä valtava merkitys tällä yhellä pentueella sittemmin oli.

Sporttiset japanilaiskoirat

Ehkä japanilaisrotujen suurin tragedia olikin se, että agility keksittiin liian myöhään. Ne on taas koko ajan menossa tikkailla tai kolmen metrin seinien yli. Kapulatreenistä löytyy nyt myös kuvatodiste.

Eri kokoluokan japanilaiskoiria astutettiin huoletta keskenään

Laitanpas koko astutuslistan, koska siinä näkyy monta kiinnostavaa asiaa. Ensinnäkin suurin osa koirista oli keskikokoisia. Periaatteessa meidän nykyisin tuntemat keskikokoiset rodut oli jo muhimassa tietyillä alueilla, mutta NIPPO-rekisterissä asialla ei ollut merkitystä. Säkäkorkeus määritti sen, oliko koira pieni, keskikokoinen (tuo OP-logon näkönen) vai iso. Toinen juttu, on tehty pieni x keskikokoinen -astutuksia. No problem. Ja kolmas juttu, tuo keskikokoista narttua kosiskellut pieni uros oli koira numero 170 eli…. : D

Shibojen alkuperäistä ulkomuotokirjoa

Pieniä japanilaiskoiria. Mua alkaa itkettää, kun tiiän miten hyljeksittyjä ne oli jo siihen aikaan.

Näyttelyshiba, palkittu arvosanalla erinomainen. Oon surkea analysoimaan rakennetta mutta mä kiinnitän huomion tän koiran vakaaseen selkälinjaan ja tietenkin häntään.

”Ei me kyllä alkujaan edes oltu shiboja…”

Huuuuups, tämmöinen unohtunut tiedonmuru. Shiba ei oikeasti ollutkaan synonyymi pienimmille japanilaiskoirille, vaan pelkästään jollain tietyllä alueella pieniä koiria kutsuttiin shiboiksi. No miten se sitten muuttui täysin niiden synonyymiksi? Olikohan ne sodasta selvinneet pienet just ko. alueelta? Tai haettiinko se kansallisaarrestatus nimenomaan sen alueen koirille? En keksi muuta järkevää selitystä.

Japanilaiskoiran olemus ja imago

Tätä vaikuttavaa alakuvakulmaa näkyy paljon. Siihen on arvattavasti ollut syynsä. Japanilaiskoiran ei kuulunut olla söpö karvaturrukka.

”Tällainen japanilaiskoiran ei ainakaan kuulu olla!”

Repesin tälle sakhalininhuskyjen kuvasarjalle xD Eiköhän mikä tahansa nihonken näyttäisi myös yhtä älykkäältä, jos niistä olisi julkaistu edestä otettuja läähätyskuvia. Vaan arvatkaa onko semmosia kuvia olemassa…

Miten sekalainen setti keskikokoisia muuttui kishuksi, shikokuksi ja hokkaidoksi?

Mun huomiot olikin huono asia. Elettiin 1900-luvun rotukoirahuumaa, joten totta kai niistä haluttiin tehdä kaikista yhteneviä, eli luoda ns. kypsä rotu, jossa uudet syntyvät koirat näyttää aina identtisiltä. Siis se, mitä olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä, ihan kuin rodut muka olisivat olleet olemassa aina. Paikallisilla kishunkoirien ja shikokunkoirien kasvattajilla on täytynyt olla tässä etulyöntiasema, koska niiden rotuuntuminen oli jo valmiiksi meneillään.

Benimarun prototyyppi!

Kokonsa puolesta keskikokoiseksi rekattu narttu, mutta eikö se näytä aivan shibojen Benimaru-linjan (mukaanluettuna SHIBAHO-shibat) edustajilta nykyisin? Voisin vannoa että tämän näköisiä tavallisia shiboja pompahtaa toisinaan esiin _vieläkin_. Kunpa niitä arvostettaisiin enemmän.

Äärimmäinen löytö

NIPPO on esitellyt jäsenilleen meijän pikinokan! Esittelyteksti kuuluu suunnilleen näin: ”Suomen spits. Sitä tavataan pienissä määrin Pohjois-Suomessa, ja muualla hyvin harvoin. Rodun sanotaan olevan tuhat vuotta vanha, ja sillä metsästetään pääasiassa lintuja. Turkinväri on enimmäkseen seesaminkeltainen/hamppu. Urosten säkäkorkeus on 42-48 cm.”

***

Maltan lopettaa ykkösosan tähän.