Shibojen pennutustalkoot 2026
Blogin UV-postauksessa on tällä kertaa todellinen tulevaisuusteema. Seurasin kuluneena vuonna roturisteytysten etenemistä monissa roduissa. Elämme sittenkin mielenkiintoista aikaa. ’Rotu’ ei ookkaan enää yhtä kuin 1900-luvun lukitut sisäsiitospoolit, ja geeniperimän kohennus ulkopuolelta alkaa vähitellen normalisoitua. Tai palautua takaisin alkujuurille, koska sillä tavoin rodut joka tapauksessa on luotu.
Miltä kuulostaa shiban roturisteytys? Se sieltä on tulossa, viimeistään siinä vaiheessa kun eläinsuojelulaki kieltää haitallisesti sisäsiittoisten seuraeläinten tuottamisen. Oon kuullu tässä ehkä muutamasta shibasta, joiden immuunijärjestelmät on seonneet tai joissa jokin outo sairaus on pompannut esiin. Siitä huolimatta, että ne on kaikki olleet just niin hyvin ja vastuullisesti kasvatettuja kuin tässä rodussa voi olla. Vahvistusharhaa vai totta? Mä pahoin pelkään, että enemmän totta. Kaikissa shiboissa kiertää piilevinä samat rikkinäiset geenit. Ne polveutuu niin olemattomasta määrästä kantakoiria ja matadoruroksia.
Jalostus-sanalle vois keksiä jonkun nöyremmän termin. Ei selvästi enää toimi, jos nyt on monimutkaisten eliöiden kanssa ikinä toiminutkaan. Nykyinen nettiaika on ehkä vaan tuonut asian esiin. Muistelen häkellyttävää pyramidin huippu -kommenttia japanilaisesta shibakirjasta, joten siinä ei edes ole mitään uutta. Silti uusi sukupolvi pentuja on pakko saada syntymään tai rotu lakkaa olemasta. Kaiken huipuksi niitä pitäisi saada syntymään niin monta, että niistä edes joku ois aikanaan itse lisääntymiskelpoinen. Ulkomailla itse asiassa tehdään just tätä. Usein isoissa häkkilöissä, Japanissa kopperoissa, ja emojen kustannuksella.
Mutta shibat on ainutlaatuisia. Kaikki se hyvä, mikä niiden geeneihin on aikojen saatossa saatu rikastumaan ja tähän asti säilymään, on liian arvokasta menetettäväksi. Mä en uskalla ottaa enää uutta shibaa, mutta en myöskään huoli enää vähäisempää koiraa kuin shiba. Japanista ei muuten ole tulossa apua tai lupaa roturisteytyksiin, koska laki kieltää kansallisaarteen geeneihin kajoamisen.
Tee mulle ja shiboille palvelus.
Yritä pennuttaa kelpo narttushibasi kerran tai liisaa se jollekulle, joka voi hoitaa pennutuksen ❤️
Silloin eri polveutumisketjujen shibageenejä siirtyy talteen seuraavaan sukupolveen ja edes osa niistä voi olla hyviäkin geenejä.
Koiran pennutus ei oikeasti ole rakettitiedettä. Sen sijaan se on tiedostettu riski heti ekana emolle, kuten nisäkkäiden synnytykset aina on. Kennelliiton säännöt pitää jo huolen siitä, että pennutus on tehty huolella ja harkitusti (Kennelliiton kasvattajan säännöt I Erityissäännöt shiboille). Genetiikkaa tai shibojen japanilaista sukuhistoriaa ei todellakaan tarvii päntätä! Sukulaisia tutkimalla, silloin jos tietoa on, löytää vaan samat sisäsiitosongelmat kaikkialta. Back to the basics. Jos haluat yrittää vaikuttaa ulkomuotoon, niin sulhon valinnassa voisi suosia vähän japanilaisemman näköstä mallia. Esimerkiksi se söpö eurasier-lookki länsimaissa tulee epätäydellisesti dominoivan pitkäkarvageenin leviämisestä.
Pennut on varmana myös ihania sen ensimmäisen kerran, ainakin kunnes alkavat tapella keskenään xD Ja lopulta ainakin osa on tavalla tai toisella epätäydellisiä, mutta se on pakko kestää ja toivoa parasta. Lähes varmasti ne on omistajilleen kaikesta huolimatta hyvin rakkaita.
Virtuaalipennuilla alkuun
Suosittelen simuloimaan ensin inhorealistisessa pentugeneraattorissa vaikka 15 pentuetta. Jokin niistä on se todellinen. Pennunostajat kannattaa myös ensin ohjata tuonne, etenkin jos ovat yhä siinä luulossa, että shiba olisi ’oikeutetusti terve rotu’ tms. Silloin he tietävät mihin ryhtyvät.
Generaattori on tarkotuksella ehkä liiankin pessimistinen. Fear not, tosielämässä pentueet saattaa olla onnekkaampia.
Kennelliiton Hankikoira.fin shibasivun kautta pennuille on hyvä etsiä kodit, jos omaa nettisivua tai somekanavaa ei ole.
Varaudu myös siihen, että kulloinkin aktiiviset KoiraNetin jalostajatytöt ilmestyvät paheksumaan. Höpötys yhdistelmistä ja jalostuksesta loppuu joka kerta kuin seinään, kun heille valkenee tietyt realiteetit rotukoirista ja rodun säilytyksestä useamman kuin yhen sukupolven päähän. Mullekin kävi just näin, siis että olin aikasemmin ite se 0 pentueen innokas jalostajatyttö.
Japanissa perinteisten shibojen rekisteröinnit on lähteneet rajuun laskuun. Määrä ei oo vielä huolestuttava mutta suuntaus on, jos tuollaisena jatkuu. Mä ajattelen niitä alkuperäisiä japanilaiskoiran ystäviä vaikeakulkuisessa vuoristossa etsimässä viimeisiä säilyneitä koiria sata vuotta sitten. Ja sitä että NIPPO on nyt alkanut lähestyä länsimaista yleisöä. Voiko edes shibojen tapauksessa luottaa siihen, että japanilaiset pitävät rotuaan loputtomiin yllä?
Ja tästä piti tulla toiveikas postaus uuteen vuoteen, mutta ehkä se sitten on mahdotonta. Pentupallerot on ihania! Ne pienet tulipallot helvetistä naskalihampaineen. Pennuta jos voit! Yritä! Itelläni ei ole tällä hetkellä muuta mahdollisuutta kuin generaattoripentueet, mutta tarjoan mitä ikinä digitaalista taustatukea vaan pystyn.
Shibaloginen blogi 7-vee
Onnea ekaluokkalaiselle! 6. vuosi oli shikokunkoiran vuosi (tulossa vielä upean Shikoku Compendiumin esittely) – joten jäljellä on enää kaks nihonkeniä. Akita ja kishu. Kishunkoirista on netissä vähemmän tietoa, joten vuosi 2026 on omistettu niille. Lisäksi: keskeneräinen allergiasarja jatkuu ja vanhimman shibakirjastomateriaalin esittelypostaukset kääntyvät pyynnöstä englanniksi.
Toiveikasta uutta vuotta meiltä, inhorealismista huolimatta : D
Related Posts
Ensimmäiset NIPPO-jäsenlehdet 2
Shiban hyönteispelko (97 vastausta!)
Mikäli muut maat sallivat roturisteytykset, voivat japanilaiset pitää tunkkinsa ja ylläpitää Sweet Home Alabama -meininkiä pikkusaarellaan kaikessa rauhassa. Shiboilla on jo suuri populaatio ja suursuosio ympäri maailmaa, uusia tuonteja Japanista tuskin tarvittaisiin, mikäli roturisteytykset olisivat mahdollisia. Eiväthän ne tuonnit mitään oikeasti uutta verta edes toisi.
Suomenpystykorva olisi erinomainen outcross. Näiden alkuperäinen käyttötarkoitus on täysin sama, ulkonäkö voisi olla jo ensimmäisessä polvessa lähes puhdas, ja oikean koiran löytymisen kannalta me eletään just oikeassa maassa.
Mäkin haluaisin nähdä shiba x suomenpystykorvan. Oon lukemattomat kerrat saanu oikaista, että ei nämä ole pystykorvia vaan japanilaisia shiboja. Jos haukkuherkkyys periytyy voimakkaasti pystykorvalta, niin saadaankin vähän ilmaisuvoimaisempi shiba. Ongelmana käsittääkseni ois tällä hetkellä se, että FCI ja Kennelliitto sen alaisena edellyttää suostumusta rodun kotimaasta. Sen ehdon muuttuminen on kyllä todennäkösempää kuin kannatus Japanista.
Satu
Kennelliitto ei edellytä suostumusta rodun kotimaasta. Kotimaasta vaaditaan lausunto, mutta sen ei tarvitse olla puoltava
Tämä on hyvä tieto. Akitojen uudessa JTO:ssa on maininta roturisteytyksestä. Onkohan noihin nykyisiinkään tullut puoltoa kotimaista… en äkkiseltään löytänyt mainintaa ranskanbulldoggien risteytysprojektin sivuilta, mikä herättää epäilyksen että ei.
Satu
Shibayhdistyksen tulisi ottaa tilanne vakavasti ja lähteä selvittämään mahdollisuutta shiba x suomenpystykorvaristeytyksiin. Niitä pitäisi tehdä aluksi esim. kolme erisukuisille shiboille ja pystiksille ja lähteä sitten suunnitelmallisesti risteyttämään takaisin shiboihin. Kaikki risteytysjälkeläiset tulisi käyttää jalostustarkastuksessa, jossa saataisiin tietoa, miten risteytykset ja takaisinristeytykset ovat onnistuneet.
PS. Joudun valitettavasti toteamaan, että sana ”pennutustalkoot” tuo välittömästi mieleen kehotuksen aloittaa pentutehtailu. Jokin neutraalimpi ilmaisu sinänsä tärkeälle huomiolle olisi hyvä keksiä.
Oon samaa mieltä, että roturisteytyskäytäntö on ennemmin tai myöhemmin edessä kaikilla rotukoirilla, kun ehjägeenikato pahenee. En ihmettelisi vaikka seuraeläinten sisäsiitoskasvatus eli käytännössä liian ahtaan geenipolin koirarodut kiellettäisiin Suomessa lopulta lailla terveyshaittojen takia. Jotain alustavia kokeilua voisi olla hyvä tehdä, koska tuskin se roturisteytyskään heti menee putkeen. Oon hiton skeptinen aina kun yritetään luoda hallitusti monimutkainen eliö. Risteytykset pitäisi sitä paitsi vakioida jotenkin, että ’uutta verta’ ruiskutetaan vaikka kolmen sukupolven välein ettei efekti laimene heti. Mulla on tunne että lunnikoirilla ne F2-takaisinristeytykset, jotka jo näyttää ihan lunnikoirilta, on yksinkertaisesti onnistuneet perimään siltä lunnikoira x muu rotu -vanhemmaltaan just ne lunnikoiran geenit eikä risteytysrotuisen.
Harkitsin kieltämättä itekin, onko pennutustalkoot liian massatuotannon kuuloinen sana 😀 Sitten ajattelin, että ainakin se saattaa provosoida lukemaan blogitekstin. Asuin lapsena taloyhtiössä, jossa talkoot tarkoitti yhteistä päiväprojektia, jossa jokainen teki jonkin pienen osuuden, joten mulle ilmaisu kuulostaa neutraalilta ja hyvinkin sopivalta tähän yhteyteen.
Satu
Roturisteytyskokeilu pitäisi suunnitella todella hyvin ja sitouttaa kasvattajat siihen, en tiedä löytyisikö Suomesta shibakasvattajia, jotka haluaisivat lähteä kokeiluun. Täältä puskista on tietysti helppo huudella, mutta toivon, että joku rohkea huutelisi rotuyhdistyksen suuntaankin näitä ajatuksia.
30-vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan kannattavani joidenkin rotujen kohdalla risteytyksiä, mutta tieto lisää tuskaa! Nykyisin pidän myös aivan järjettömänä sitä, että eri kokoisia japanilaisia pystykorvia on alunperinkään alettu erittelemään eri kantakirjoihin, samasta koiratyypistähän siinä on kyse…
Haa, yritän juuri ratkoa tätä mysteeriä japanilaisrotujen historiassa: miten saaren sekalainen setti metsästyspystykorvia päätyi nykyisiksi nihon ken -roduiksi. Toistan itseäni jostain, mutta se alkuperäinen NIPPO-visio kolmen eri kokoluokan koirista niukalla rotumääritelmällä olisi ollut nykytilanteessa hyvä. Ja onhan se tavallaan edelleen voimassa, rinnakkain tarkempien rotuspesifien määritelmien ja niiden tulkintojen kanssa. Keksin monta mahdollista syytä, joista isoimpana se 1900-luvun rotuoppi ja yhdenmukaisen näkösiksi jalostetut koirarodut, mikä perustui sisäsiitokseen… ja sen sivutuote koiranäyttelyt motivaattorina koirankasvatukselle. Lisäksi japanilaisilla on selvästi aina ollut suuri rakkaus omaan aluejakoonsa, ja paikalliset koiraharrastajat halusivat omat paikallisylpeydet sen ja sen alueen koirista, jotka olivat jo valmiiksi eräänlaisia protorotuja. Kansallisaarteistaminen niiden suojelemiseksi sementoi sitten asian. Noissa vanhoissa NIPPO-lehdissä itse asiassa näkyy, että keskikokoisia ja pieniä on aikoinaan risteytetty keskenään, samoin keskikokoisia ja isoja. Ehkä ne pennut ei sitten olleet aikalaisten mielestä hyviä minkään kokoluokan koiria, mutta noin periaatteessa ennakkotapauksia on olemassa.
Rotuyhdistyksen toiminnan suhteen mulla ei valitettavasti enää ole hääppöisiä odotuksia. Näyttelyrusetti ja lonkkakirjain. Lisäksi on tosi vaikea uskoa, että kukaan perinteinen rotuoppikasvattaja innostuisi asiasta. Ainakaan itse tuskin innostuisin jos oisin vuosikymmeniä pyörittänyt niitä rotuun sodan jälkeen lukittuja sisäsiitosgeenejä ja kuvitellut säilyttäväni sillä rotua, ja sitten koko säilytystyö todetaan turhaksi ja pistetään rodun geenipohja uusiksi. Yritän tämän takia nykyään promota sitä, että ’tuhat vuotta vanhan shibakoiran’ ei tarvitse olla sama asia kuin se yksi 1950-luvulla elänyt uros jonka geeneihin koko rotu tällä hetkellä perustuu.
Satu