Shibojen pennutustalkoot 2026

Blogin UV-postauksessa on tällä kertaa todellinen tulevaisuusteema. Seurasin kuluneena vuonna roturisteytysten etenemistä monissa roduissa. Elämme sittenkin mielenkiintoista aikaa. ’Rotu’ ei ookkaan enää yhtä kuin 1900-luvun lukitut sisäsiitospoolit, ja geeniperimän kohennus ulkopuolelta alkaa vähitellen normalisoitua. Tai palautua takaisin alkujuurille, koska sillä tavoin rodut joka tapauksessa on luotu.

Miltä kuulostaa shiban roturisteytys? Se sieltä on tulossa, viimeistään siinä vaiheessa kun eläinsuojelulaki kieltää haitallisesti sisäsiittoisten seuraeläinten tuottamisen. Oon kuullu tässä ehkä muutamasta shibasta, joiden immuunijärjestelmät on seonneet tai joissa jokin outo sairaus on pompannut esiin. Siitä huolimatta, että ne on kaikki olleet just niin hyvin ja vastuullisesti kasvatettuja kuin tässä rodussa voi olla. Vahvistusharhaa vai totta? Mä pahoin pelkään, että enemmän totta. Kaikissa shiboissa kiertää piilevinä samat rikkinäiset geenit. Ne polveutuu niin olemattomasta määrästä kantakoiria ja matadoruroksia.

Jalostus-sanalle vois keksiä jonkun nöyremmän termin. Ei selvästi enää toimi, jos nyt on monimutkaisten eliöiden kanssa ikinä toiminutkaan. Nykyinen nettiaika on ehkä vaan tuonut asian esiin. Muistelen häkellyttävää pyramidin huippu -kommenttia japanilaisesta shibakirjasta, joten siinä ei edes ole mitään uutta. Silti uusi sukupolvi pentuja on pakko saada syntymään tai rotu lakkaa olemasta. Kaiken huipuksi niitä pitäisi saada syntymään niin monta, että niistä edes joku ois aikanaan itse lisääntymiskelpoinen. Ulkomailla itse asiassa tehdään just tätä. Usein isoissa häkkilöissä, Japanissa kopperoissa, ja emojen kustannuksella.

Mutta shibat on ainutlaatuisia. Kaikki se hyvä, mikä niiden geeneihin on aikojen saatossa saatu rikastumaan ja tähän asti säilymään, on liian arvokasta menetettäväksi. Mä en uskalla ottaa enää uutta shibaa, mutta en myöskään huoli enää vähäisempää koiraa kuin shiba. Japanista ei muuten ole tulossa apua tai lupaa roturisteytyksiin, koska laki kieltää kansallisaarteen geeneihin kajoamisen.

Tee mulle ja shiboille palvelus.

Yritä pennuttaa kelpo narttushibasi kerran tai liisaa se jollekulle, joka voi hoitaa pennutuksen ❤️

Silloin eri polveutumisketjujen shibageenejä siirtyy talteen seuraavaan sukupolveen ja edes osa niistä voi olla hyviäkin geenejä.

Koiran pennutus ei oikeasti ole rakettitiedettä. Sen sijaan se on tiedostettu riski heti ekana emolle, kuten nisäkkäiden synnytykset aina on. Kennelliiton säännöt pitää jo huolen siitä, että pennutus on tehty huolella ja harkitusti. Genetiikkaa tai shibojen japanilaista sukuhistoriaa ei todellakaan tarvii päntätä! Sukulaisia tutkimalla, silloin jos tietoa on, löytää vaan samat sisäsiitosongelmat kaikkialta. Back to the basics. Jos haluat yrittää vaikuttaa ulkomuotoon, niin sulhon valinnassa voisi suosia vähän japanilaisemman näköstä mallia. Esimerkiksi se söpö eurasier-lookki länsimaissa tulee epätäydellisesti dominoivan pitkäkarvageenin leviämisestä.

Pennut on varmana myös ihania sen ensimmäisen kerran, ainakin kunnes alkavat tapella keskenään xD Ja lopulta ainakin osa on tavalla tai toisella epätäydellisiä, mutta se on pakko kestää ja toivoa parasta. Lähes varmasti ne on omistajilleen kaikesta huolimatta hyvin rakkaita.

Virtuaalipennuilla alkuun

Suosittelen simuloimaan ensin inhorealistisessa pentugeneraattorissa vaikka 15 pentuetta. Jokin niistä on se todellinen. Pennunostajat kannattaa myös ensin ohjata tuonne, etenkin jos ovat yhä siinä luulossa, että shiba olisi ’oikeutetusti terve rotu’ tms. Silloin he tietävät mihin ryhtyvät.

Generaattori on tarkotuksella ehkä liiankin pessimistinen. Fear not, tosielämässä pentueet saattaa olla onnekkaampia.

Kennelliiton Hankikoira.fin shibasivun kautta pennuille on hyvä etsiä kodit, jos omaa nettisivua tai somekanavaa ei ole.

Varaudu myös siihen, että kulloinkin aktiiviset KoiraNetin jalostajatytöt ilmestyvät paheksumaan. Höpötys yhdistelmistä ja jalostuksesta loppuu joka kerta kuin seinään, kun heille valkenee tietyt realiteetit rotukoirista ja rodun säilytyksestä useamman kuin yhen sukupolven päähän. Mullekin kävi just näin, siis että olin aikasemmin ite se 0 pentueen innokas jalostajatyttö.

Japanissa perinteisten shibojen rekisteröinnit on lähteneet rajuun laskuun. Määrä ei oo vielä huolestuttava mutta suuntaus on, jos tuollaisena jatkuu. Mä ajattelen niitä alkuperäisiä japanilaiskoiran ystäviä vaikeakulkuisessa vuoristossa etsimässä viimeisiä säilyneitä koiria sata vuotta sitten. Ja sitä että NIPPO on nyt alkanut lähestyä länsimaista yleisöä. Voiko edes shibojen tapauksessa luottaa siihen, että japanilaiset pitävät rotuaan loputtomiin yllä?

Ja tästä piti tulla toiveikas postaus uuteen vuoteen, mutta ehkä se sitten on mahdotonta. Pentupallerot on ihania! Ne pienet tulipallot helvetistä naskalihampaineen. Pennuta jos voit! Yritä! Itelläni ei ole tällä hetkellä muuta mahdollisuutta kuin generaattoripentueet, mutta tarjoan mitä ikinä digitaalista taustatukea vaan pystyn.

Shibaloginen blogi 7-vee

Onnea ekaluokkalaiselle! 6. vuosi oli shikokunkoiran vuosi (tulossa vielä upean Shikoku Compendiumin esittely) – joten jäljellä on enää kaks nihonkeniä. Akita ja kishu. Kishunkoirista on netissä vähemmän tietoa, joten vuosi 2026 on omistettu niille. Lisäksi: keskeneräinen allergiasarja jatkuu ja vanhimman shibakirjastomateriaalin esittelypostaukset kääntyvät pyynnöstä englanniksi.

Toiveikasta uutta vuotta meiltä, inhorealismista huolimatta : D