Kommentit shikokujen kuuluisimmista kantakoirista

Shikokunkoiran sukupuun juuristoon kaivautuminen odottaa vielä aikaansa. NIPPO:n shikokusivun ja Shigeru Katon Nihonken-blogin perusteella sieltä löytyy tällaisia uroksia, jotka on mullekin tuttuja valokuvakirjoista. Shiboihin verrattuna selkeä ero on se, että melkein kaikki näistä kävi voittamassa NIPPO:n päänäyttelyn ”heti” kun japanilaisen koiran rotumääritelmä oli vasta laadittu. Ne olivat siis luonnostaan ideaaleja nihonkenejä.

Kommentit ei ole minun vaan koirat tunteneiden henkilöiden. Ne on tallentuneet valokuvakirjoihin. Japaninkielinen alkuperäisteksti filtteröityy tässä ensin Google Lensin läpi ja sitten vielä mä sorkin sitä vähän järkevämpään suomeen. Suosittelen huomioimaan ennemmin isot linjat, kuten kuvailuissa toistuvan sävyn. Etenkin nimet voi oikeasti olla mitä tahansa. Laitan koirat käänteiseen järjestykseen sen perusteella, mitkä niiden NIPPO-rekisterinumerot (alkuaikojen juokseva numerointi) on Nihonken Databasessa.

Mutsu Go (陸奥号 NIPPO-3506, tuonut shikokugeenit sodan yli)

Mutsu Golla oli tärkeä rooli shikokunkoiran toipumisessa sodan jälkeen. Unelma alkuperäisen shikokunkoiran entisöimisestä oli valtava. Tämä koira täytti täysin tämän unelman ja loi shikokunkoiran perustan. Mutsu syntyi vuonna, jolloin sota päättyi. Tämä koira kasvoi aikakaudella, jolloin tappion tuskaa ei tuntunut. Huonosta ravinnosta johtuen koira saavutti aikuisiän kykenemättä täysin osoittamaan luonnollista kauneuttaan. Mutsu on kasvanut aikuiseksi koiraksi, ja sen hyvä verenperintö loistaa kirkkaasti, tehden siitä todellisen mestarikoiran.

Lähes suorakulmaiset harjakset ja pyörteet muistuttavat villisikaa. Sen kasvot ovat terävät ja täynnä eleganssia, ja kävely on kevyt ja voimakas, mikä tekee siitä täydellisen koiran. Kagawa- prefektuurissa asuessaan Mutsua ei siunattu hyvällä kasvattajalla eikä syntynyt yhtään hyvää koiraa. Kun se muutti Kochiin, [nartut?] seurasivat toisiaan kuin kalat vedessä ja synnyttivät kuuluisia koiria. Kun tapasin koiran, minusta tuntui kuin seisoisin yksin hiljaisessa metsässä. Onko tämän koiran villi luonne se, joka saa unohtamaan kaiken muun ja tuntemaan itsensä yksinäiseksi? Luulen, että tämä johtuu siitä, että Mutsun isoisä Kusunoki sai usein tuntemaan näin, ja Mutsu peri tämän tunteen.

”Vaikka ruumiinmuotonsa on hyväksyttävä, siltä puuttuu luumassaa. Yliherkkyyden takia koira ei anna minun silittää päätään. Kasvot ovat tyylikkäät, silmät terävät ja pigmentti on voimakas. Choshun-linjan suorana jälkeläisenä sillä on entisen isoisänsä geneettisiä piirteitä, hyvässä tai pahassa.”

Choshun Go (長春号, NIPPO-668)

Jos Hata-suvun edustajakoira on Goma Go, niin Honkawa-linjan edustajakoira on tämä Choshun Go.

Choshunin myi Kuma Gon kanssa Honkawan kylässä oleva metsästäjä, ja sen osti tohtori Kondo Sagawa Townista, joka oli matkalla sinne. Myöhemmin se sai vakavan ihosairauden, jolloin se annettiin ihotautilääkäri Okazakin hoitoon. Choshun voitti opetusministeripalkinnon vuonna 1938. Mr. Satoda tuolloisessa arvostelussa sanoi: “Tämä koira on erittäin pelottava, sillä on sopivan mittainen runko ja sitä voidaan suositella harvinaiseksi keskikokoiseksi koiraksi, mutta haluaisin nähdä sen hieman rauhoittuvan.”

Choshun on hermostunut ja vartaloltaan ohut, eikä sillä ole ihonalaista rasvaa eikä ihon alla pullistuneita lihaksia. Sen ruumis, sielu, kasvopiirteet ja raajat ovat täsmälleen oikeat keskikokoiselle japanilaiselle koiralle. Erityisesti hänen terävät silmänsä ovat maailman parhaiden joukossa.

Järjestelmällisen jalostuksen ansiosta sitä on siunattu erinomaisilla jälkeläisillä ja erityisesti Mutsu Go on Honkawa-linjan edustaja, koska se on Choshunin suora jälkeläinen. Lisäksi he [kasvattajat?] ostivat Nagao Gon suoran jälkeläisen, Nagami Gon, mistä seurasi kaksi jälkeläistä Mutsun ja Nagamin kanssa, mikä vahvisti, että Choshun-klaanin genetiikka oli melkein kiinteä. Heidän joukossaan Dingato oli aktiivinen jalostusuros ja levitti Choshunin erinomaisia geenejä koko maahan.

Choshunin persoonallisuus oli sille ainutlaatuinen, vaikka se oli myös koira Honkawasta. Kasvojen piirteistä ja kehon liikkeistä päätellen se oli loistava koira, jonka terävyys saattoi saada ihmiset vapisemaan, mutta [se ilmensi myös] myös armollisuutta, vilpittömyyttä ja ketteryyttä. Näyttelyihinsä tuoman raikkaan tuulahduksen lisäksi sen saavutukset shikokunkoirien Choshun-linjan perustamisessa ja suurenmoisen tuhannen vuoden suunnitelman tekemisessä ovat ehkä vieläkin suurempia.

Kusunoki Go (楠号, NIPPO-483)

Kusunoki oli noin 53 cm korkea ja sen turkki oli erittäin hyvä, ei pitkä eikä lyhyt. Se ei ollut aggressiivinen koira, pikemminkin kovaluinen koira, mutta se oli hyvin täyteläinen, joten se oli paljon painavampi kuin miltä se näytti. Ja jos Goma on hiljainen koira ja Gomaa kuvaillaan arvokkaaksi ja Choshun on reipas, niin Kusunokia voidaan kuvata rauhalliseksi..

Ihan kuin Kusunoki mallina olisi luotu standardi, jolla oli samat ansiot, kuten olemus, ilme ja jokaisen ruumiinosan muoto. Ensi silmäyksellä oli villi ja ankaruuden tunne, ja sen täyttävä henki oli upea. Siinä on vahva aitouden tunne pohjaan asti autenttisena kappaleena, ja yhdistettynä sen poikkeukselliseen laatuun ja tasapainoiseen koostumukseen, sillä on myös moitteeton paikallinen ilme, joka antaa sille rohkean ja ylevän ulkonäön. Se on oikea koira itse.

Pää oli suuri, korvat erityisen pienet, silmät oikeamuotoiset, ja silmien sisäkulmissa oli harvoin syviä, kohonneita ulkokerroksia, tummaa pigmenttiä ja terävyyttä. Kusunokin vahvuus näkyi päästä selkään, vartalo oli hyvin kehittynyt ja rintakehä vahva, raajojen kulmat olivat ihanteelliset ja kävely oli joustavaa ja ketterää.

Kusunoki-koirat ovat erinomaisia ja niiden geneettinen vahvuus on erinomainen, ja erityisen mieleenpainuvia kuuluisia koiria löytyy. Näistä koirista on monia esimerkkejä, mutta Mutsu ja Shofu ovat koirien joukossa, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti, mikä osoittaa, että ne olivat mahtavia koiria.

Kusunoki oli koira Honshusta, jonka Yasuhara sai Ehimen prefektuurista Katsutaro Ohsumilta. Se oli ensimmäinen shikokunkoira, joka voitti opetusministeripalkinnon vuonna 1933. Se asui (?) Okayama Cityssä, jossa on kätevät kulkuyhteydet. Sitä kasvatettiin monien muiden koirien kanssa eri alueilta, ja ennen sotaa tämä suora linja oli yleisin Kansain alueella. Tämän linjan säilytti herra Okabayashi Ondo Townista Hiroshiman prefektuurista. [Koirien nimeltä?] Kikujirō ja Kuma kautta syntyi Mr. Kochi Kitamuran kuuluisa koira Shofu, joka voitti syksyn opetusministeripalkinnon vuonna 1945. (Nimet lähes varmasti väärin.)

Goma Go (ゴマ号, NIPPO-124)

Shikokunkoiran esi-isien “Choshun”, “Kuma” ja “Kusunoki” ohella tämä nimi on hyvin kuuluisa.

Goma Go oli rauhallinen, nuori ja upea, ja sen ulkonäkö kehässä riitti muistuttamaan kehään astuvaa yokozunaa [sumopainimestari]. Väri oli ainutlaatuinen Hata-linjalle ja oli varsin näyttävä. Ja kun Goma seisoi siellä, se oli koira, joka oli täynnä melkein ärsyttävää tyyneyttä ja luottamusta, mikä antoi katsojalle vakauden tunteen.

Tuolloin Kochin alueen ihmiset olivat ylpeitä koirista, joita he käyttivät villisikojen metsästyksessä, ja niiden fyysinen ulkonäkö oli merkityksetön. Tällaisessa ympäristössä Goma ilmestyi myös sattumalta Choshunin ja Kusunokin kanssa. Goma voitti kuudennessa NIPPO:n päänäyttelyssä (1937) opetusministeripalkinnon, jota pidettiin tuolloin korkeimpana kunnianosoituksena, ja sen nimi tuli entistä tunnetummaksi. Se oli täynnä ilmaisuvoimaa, sillä oli hyvänlaatuinen ja yksinkertainen ulkonäkö, sopusuhtaiset rungon mittasuhteet, hyvä luusto sekä hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet. Goma oli noin 51 cm korkea, mutta sitä paljon pidempi. Se oli upea koira, jolla oli luonnollinen henki ja upea asenne, joka hallitsi ympärillään olevia ja täytti kaikki japanilaisen koirastandardin vaatimukset.

Gomaa, Hata-linjan edustajakoiraa, ei [käytetty linjasiitoskoirana] tämän geneettisen materiaalin vahvaksi perimiseksi, mutta Koma (Kyoto Okuyama) ja Goma voittivat opetusministeripalkinnon vuonna 1939 (..?). Ne tuottivat muutamia erinomaisia koiria, kuten Mantake Go, joka oli Goman kanssa hyvin samanlainen, Hatsutoku Go, Hatsukame Go ja Tora Go, joka oli nartuista paras. (Nimirimpsu lähes varmasti väärin.)

Kuma Go (熊号, ???)

Kuma Go oli koira, jolla oli erilainen maku kuin Choshunilla ja Gomalla, ja se oli koira, jota tulisi tarkastella ensisijaisesti sen maun ja persoonallisuuden vuoksi. Vaikka se oli koira, jossa oli paljon vääristymiä ja puutteita etu- ja takajaloissa, sen koko kehossa oli todellista taustavoimaa, josta oli vaikeaa päästä irti. Tämä on koira, joka houkuttelee vahvaa maskuliinisuutta, arkityössä tulvivaa maalaismaista viehätystä, sekä karskeissa piirteissä piilevää lämpöä ja lempeyttä. Tyylinsä lisäksi Kuma oli todellinen laatukoira, joten on luonnollista, että se pysyy ikuisesti tunnettuna yhtenä Tosan kolmesta mahtavasta koirasta.

Kuman silmät olivat hieman pyöreämmät kuin Choshunilla, ja ensinäkemältä ne näyttivät tavallisilta silmiltä, mutta tarkasti katsottuna niissä oli syvyyttä, joka sai tuntemaan kuin katsoisi kuilun pohjaan. Kukaan ei olisi huolimattomasti lähestynyt sitä sen vastuttamattoman voiman vuoksi.

En tiedä muuta Kuma-sukulinjan koiraa kuin Ochojo Go (Koshiro-klaani). Kuma on koira, joka näyttää tavalliselta maanviljelijältä tai yksinkertaiselta metsänhakkaajalta. Maan hajun lähes aistii. Kuitenkin, kun se nousee seisomaan, se on koira, jolla on vahva taisteluhenki kuin villillä samurailla. Lyhyesti sanottuna saan tästä koirasta vaikutelman, että se on arvokas ja lempeä, mutta täynnä villiä ja horjumatonta itseluottamusta.

Mielenkiintoinen huomio

Nykyisten shikokujen kannalta relevantit on tietenkin ne kantakoirat, joiden geenit selvisivät sodan yli. Ja jos on totta, että tuo Mutsu Go oli rodunelvyttäjä sodan jälkeen, niin sen oma geenistö on koostunut noista kolmesta sotaa edeltäneestä supershikokusta. Vain Kuma Go puuttuu. Tuplaisoisä Choshun näyttääkin mun silmään eniten nykyshikokuilta. Sukupuu on kuvakaappaus (c) Nihonken Pedigree Databasesta.