Ensimmäiset NIPPO-jäsenlehdet 2

Jännittävät seikkailut japanilaiskoirien historiassa jatkuvat Instagramin tarinoissa. Tässä uusi setti valikoituja jalokiviä. Materiaalina Nihon Ken -lehdet 1930-luvun lopusta.

Nihonkenien esikuva olikin saksanpaimenkoira

Tervetuloa suodattumattoman nihonkenhistorian pariin 😀 Japanilaiskoirien alkuun on väistämättä vaikuttanut ajankohdan sotaisuus. Koiramaailman ihailtu kuningas on ollut Japanissakin saksanpaimenkoira. Saksanpaimenkoira-analyysejä ja pohdintoja nihonkenien ja sakujen eroista näkyy IHAN. KOKO. AJAN. Vaikutelmani yhdessä lauseessa: Japaniin on haluttu jalostaa kotoperäinen työ- ja sotakoira, joka olisi jopa parempi kuin saksanpaimenkoira. Metsästyksestä ei puhuta yhtään mitään, vaikka nykyinen ’konsensustarina’ ymmärrettävästi korostaa mielummin sitä.

Japanilaiskoira palaa kotiin

Bongattu lähes primäärilähde tälle myytille, jota vieläkin toisinaan kuulee.

Kuuluisa koiravalokuvaaja FH

Jos nihonkenien kuuluisimpia valokuvia yhtään enemmän tarkastelee, niin ennen pitkää se osuu silmään: niissä kaikissa on tollanen pyöreä geometrinen häkkyrä. Myös siinä Ishin sivukuvassa. Kyseessä on valokuvaajan tägi, ja ne on kirjaimet FH. Hän kirjoitti myös Nihon Keniin huomattavan paljon asiatekstejä, ja vielä sellaisia tekstejä, jotka on kestäneet hyvin aikaa. Hän vaikutti olleen mm. maltillinen realisti nihonkenien työkoirapotentiaalin suhteen. Kääntäjä tekee kanjinimestä Fujihisa Hirashiman, mikä mätsää ainakin alkukirjainten osalta tägiin.

Lisäksi selvisi taas kerran, ettei mitään uutta auringon alla: kuuluisia FH-valokuvia on käytetty huijarien myynti-ilmoituksiin. Sanomalehdissä, oletan. ”Tämän komean uroksen pentuja myynnissä hintaan 10 000 jeniä!”

Vihdoinkin tolkkua shibojen pioneerikennelin nimeen

Oisin ollu liekeissä, jos oisin löytänyt tämän tiedon muutama vuosi sitten ite! : D Mikä helkkari oli se Ishin omistajan Mr. Nakamuran kennelin nimi エンペーカー oikeasti? Se kirjoitettiin katakana-tavuaakkosilla, joilla on tapana ”japanintaa” englanninkielisiä sanoja. Mutta mikä sana on äänneasultaan ENPEEKAA? Ajattelin ite ”embarkeria” mutta ei. Se on kirjaimet N.P.K. Tulee sanoista Nippon Police Dog Kenkyusyo, eli Japanin polisiikoirien tutkimuslaitos. Ilmeisesti Mr. Nakamura kasvatti alkujaan *drumroll* SAKSANPAIMENKOIRIA poliisin käyttöön.

Klassikkokulmaukset vanhaa perua

Voitte uskoa, että keskustelu nihonkenien perinteisestä rakenteesta on käynyt kuumana, kun vertailukohteena on vielä ollut kaikista maailman koirista saksanpaimenkoira. Tosin ne ei vielä tuohon aikaan kontanneet polvillaan. Nämäkin oli näyttelyssä palkittuja koiria. Kulmausten puute kyllä tiedostettiin ja kommentoitiin, mutta se ei estänyt koiraa saamasta hyvää arvosanaa näyttelyssä.

Monta kymmentä nihonkenrotua?

Alkujaan joka alueella ja hyvä ettei joka kylässäkin oli paikallinen nihonkeninsä. Kai ne olivat sen verran eristyneitä toisistaan, että muodostui ”protorotuja” paikallisten koirien lisääntyessä sisäsiittoisesti keskenään ilman että kukaan varsinaisesti kasvatti niitä roduiksi.

Nihonkenien alkuperäinen idea

Tämä on tyypillinen kuva tuolta ajalta. Japanilaiset miehet ei todellakaan halunneet ylpeillä söpöillä karvaturrukoilla kuten nykyisin D:

Miksi hokkaidonkoirat eivät enää ole ainuja

Todella yllättävä tiedonmuru, ja nimenomaan sen takia, että hokkaidonkoira kuitenkin rantautui länsimaihin noin puolta vuosisataa myöhemmin nimellä ainu. Ei kai koiraihmiset lännessä ole voineet tietää, että nimeen liittyi tällainen ikävä asia. Koko Japani on tuohon aikaan ollut salaperäisen kielimuurin takana. Mäkin opin tuntemaan hokkaidonkoiran ainuna, ja nimeen liittyi ehdottomasti vain positiivinen ja jännittävä mielikuva.

Maailman ensimmäinen nihonkentuonti

Länkkärinainen NIPPO:n rotulehdessä 1937! Koska ensimmäiset tunnetut import-nihonkenit kuuluivat brittiherra Brownille, on naisen oltava joko hänen vaimonsa tai mahdollisesti tytär. Helen Keller ei ollut vielä aivan ehtinyt vierailla Japanissa, kun tämä akita jo matkusti laivassa Britteihin.

Enteellinen rotuunotto

Katsokaa kuka on saanut paperit! Pieni koira nr. 310 Shikokusta. Vanhemmat tuntemattomia. Koro oli itse asiassa tässä vaiheessa jo tainnut käydä treffeillä Ishin kanssa, ja synnyttäisi kaksi kuuluisaa urospentua tammikuussa.

1930-luvun terveyshuolet

Saksanpaimenkoirien lisäksi toinen yllättävä aihe, joka toistuu todella usein, on kertomukset omistajan surusta koiranpennun kuollessa. Niille on kirjoitettu jopa runoja. Jos nykyään jännitetään terveysasioissa mitkä kirjaimet ja numerot tulee KoiraNettiin, niin tuon ajan trillerinä oli se, pysyykö koira hengissä. Yleinen viikatemies on ollut penikkatauti. Onneksi saataville on juuri tullut rokote.

Säännölliset itsekritiikkisessiot

Hahahah, tästä on tullu mun suosikki toistuvissa asioissa! xD ”S*****nan pätijät!”

Pian sata vuotta riitaa, toraa ja tappelua! :—-D

Käsi ylös, jos oot ajatellut itsenäisesti samaa nykymenon takia. Se onkin historiallinen ilmiö. Jos mikään ei ole muuttunut kohta sadassa vuodessa, niin ei tule ikinä muuttumaankaan. Koirat ja omistajat kerta kaikkiaan muistuttavat toisiaan liikaa.

Maailman ensimmäinen tokoshiba

Tämä oli liikuttava löytö! Nihonkenien alkuajoilla kaikki huomio oli isoissa ja keskikokoisissa koirissa. Pienet olivat mitättömiä ja yleisesti laadultaan kehnoja, eikä niistä kaavailtu sotakoiria. Mutta tämä pieni shiba ja omistajansa uhmasivat kaikkia epäilyksiä ja osallistuivat ensimmäiseen tottelevaisuuskilpailuun. He voittivat jäljestysosion.

Mulle tämä oli myös nostalginen löytö, koska tunnistin shiban. Se oli Toma Go, johon törmäsin yhessä koirakirjassa silloin kun aloittelin nihonkenhistorian parissa.

Miten kennelnimet on tarkoitus lukea?

Tällainen randomtieto väliin. Jälkikäteen voi olla mahdotonta tietää, miten koirien kanjinimet ja etenkin kennelnimet on tarkoitus lausua eli kirjoittaa meijän aakkosilla. Kun NIPPO:n jäsenelle on myönnetty kennelnimi, nimen yläpuolelle on kirjoitettu furiganalla lausumisohje.

Alkushibojen yllättävää kirjoa

Erittäin hyvä kuvaus sen ajan shiboista. Nykyharrastaja alkaa ekana listata mielessään koiran vikoja, mutta tuohon aikaan on ollut tärkeämpää saada koirille oikea ’muoto’. Siis siluetti, mittasuhteet ja luuston vahvuus. Tuplaturkkia periyttävä sukaton uros on voinut kompensoida nartun puutteita.

Grand National -palkintopystit

Mulla on VIELÄKIN vaikeuksia hahmottaa, miten eri tavoin palkitut koirat suhteutuvat toisiinsa. Ensimmäisten näyttelyjen jälkeen on otettu käyttöön uusi kakkospalkinto eli väliin tuli tuo Tokion kuvernöörin palkinto. Näiden ei siis ole tarkoitus esittää nihonkenejä vaan ne ovat perinteisiä komainu-patsaita.

Mestari kiskotaan jalustalta

Tässäkin näki hyvin miten nihonken-konsepti oli lähtenyt lähes tyhjästä liikkeelle ja kehittynyt nopeasti. Olisikohan yksikään ensimmäinen näyttelyn palkituista koirista pärjännyt enää viisi vuotta myöhemmin? Tämä akitaparka ainakin lytättiin jälkiviisaana, höh. Minusta se oli komea 😀

Keisari Meijin lahjapentu

Varhaisimpien nihonkenkuvien jäljitystä. Jos Pin Go on ollut lahja keisari Meijille, niin kuva on korkeintaan vuodelta 1912 tai sitä vanhempi.

Google Lensin näkemys japanilaiskoirien korvista

Oon jopa vähän surkutellut sitä, miten hyviksi AI-käännökset on nopeassa ajassa muuttuneet. Kaipaan joskus alkuaikojen tahatonta komiikkaa. No eläpä hättäile, Google Lens täräytti itsensä Dr. Saiton korvatutkimuksista sellaisen version, että nauroin ääneen. Ongelmana on ilmeisesti ollut liian erikoiset ja vanhentuneet kanjit pystykorvalle ja luppakorvalle. ”Sutkahtanut korva” kuulostaa minusta nihonkenin korvalta, joka on kyllä noussut pystyyn mutta kasvaa hurahtanut sitten hiukan ylimittaiseksi. Ajattelin vakioida ilmaisun.

Toka osa loppuu tähän!