Siirry sisältöön

Kuukausi: lokakuu 2023

2

Julkaistu 2 kommenttia artikkeliin Shiban unohdettu käyttötarkoitus? (Kun shiba saapui Suomeen, osa 5)

Nyt hypätään taas aikajanalla taaksepäin kohti japanilaiskoiran ensimmäistä mediaesiintymistä Suomessa. 60-luvun lopulla on voinut ihailla akitan kuvaa Maailman koiraroduissa. Japaninpystykorva (Akita-Inu) on rotuoppaan ainoa koira, joka on saanut kokonaan oman sivun ja suuren kuvan.


Esittelyteksti on tosi mielenkiintoinen. H. Santo voisi olla Hirokichi Saito. Jotain englanninkielistä nihonkeninfoa on tuolloin 1957 täytynyt rantautua länsimaihin. "Rotu"jako isoon, keskikokoiseen ja pieneen japanilaiskoiraan on toteutettu siten, että keskikokoisia on kuvauksen perusteella edustanut hokkaidonkoira rotunimellä Nippon-Inu.


Ja mikawankoira mainittu. 😀 Hassua, että se on otettu mukaan japanilaisiin koiriin. NIPPO inhosi mikawankoiraa ja nimenomaan ei laskenut sitä nihonkeniksi. Olisiko tämä jokin lost in translation -juttu, ja mikawankoira on esitelty negaationa mutta päätynyt lännessä japanilaisroduksi.


Otsikkoon liittyen: Shiba-Inun käyttötarkoituksessa mainitaan pikkujyrsijöiden ja tuhoeläinten metsästys. Vihdoinkin! Mulla on yksi perusinnokas ja yksi erittäin kiihkeä jyrsijänmetsästäjä, jolla saalistusmoodi jotenkin naksahtaa päälle. Jos ne ulkoilisivat vapaana pihapiirissä, niin jyrsijäkannan verotus olisi varmaa. En tienny, että koira edes voi olla niin kissamaisen nopea ja ketterä kuin Entsyymi havaitessaan että jokin vipeltää koirapuistossa. Nykyisin shiboista mainitaan metsästyskoiratausta, mutta terrierirotujen barn hunt -tyyppinen jyrsijänmetsästys voisi olla näille yhtä rodunomainen ja helpommin toteutettava harrastus.

Sitten 70-luvun alussa on voinut ihailla piirroskuvina akitaa, hokkaidonkoiraa ja shibaa Maailman koiraoppaassa.

Näyttäisi olevan sama akita kuin edellisessä valokuvassa. Jostain syystä ainu (joka joko on tai ei ole sama kuin nykyinen hokkaidonkoira) nostettiin aikoinaan esiin keskikokoisena japanilaiskoirana. Jotain suomalaisiin vetoavaa siinä ainakin oli.

Shiba Inu, oletko sinä inspiroitunut nykyshiban kantaisän Naka Gon kuvasta? Koska olisi aika siistiä, jos se olisi jossain muodossa käynyt Suomessa jo kauan sitten. Shibojen käyttötarkoitus on jälleen vahinkoeläinten pyytäjä.

Akitakuvan ansiosta japanilaiskoiran ensimmäinen mediaesiintyminen Suomessa siirtyi nyt vuoteen 1967. Koiramme-lehdessä ihmeteltiin eksoottisia hollanninpystykorvia, paitsi Hans Lehtinen mainitsi nähneensä ensimmäisen eurooppalaisen akitakasvattajan akitoja näyttelymatkalla Saksassa. Ja miten niitä oli markkinoitu? No työkoirina tietenkin.

Bonus: Lisäsin Facebookin puolelle ryhmän Shibojen historia vähän kätevämmäksi raakakuvapankiksi. Tunnistamattomia koiria ja muita mysteerijuttuja ajalta ennen 2000-lukua voi myös laittaa sinne.

0

Julkaistu Kommentoi Shiba vai shiiba?
"Me olemme shiiboja!" "Shiboja, senkin tomppeli. S-H-I-B-O-J-A."

Miten shiba lausutaan? Lyhyt vastaus: yhdellä i-kirjaimella. Näin siksi, että japanin kielessä lyhyet ja pitkät vokaalit muuttavat sanan merkitystä kuten suomessakin, ja shiba on japanilainen sana. Muistan, että puhuin itse pitkään shiiboista. "Shiba" kuulosti töksähtävältä ja jotenkin, noh, possumaiselta.

Shiibaa kuulee silti käytettävän. Mitä tapahtuu, jos sanot shiiba?

Silloin onkin koko ajan oltu aivan vaihtoehtoisen historian porteilla.

Japanissa on oikeasti kylä nimeltä Shiiba (椎葉). Sata vuotta sitten Shiibassa eleli oma paikalliskoirakantansa Shiiba Inu (椎葉犬). NIPPO:n perustajat olivat tietoisia näistä shiiboista, mutta tulivat syystä x siihen tulokseen, ettei niitä oteta mukaan japanilaisen koiran suojeluohjelmaan. Samalla tavalla kävi monille, monille muillekin paikallisille metsästyspystykorville.  

Takayasu Inu ja Gunma Inu. Meillä voisi olla nykyisin nihonkeneissä takayasunkoiria ja gunmankoiria. Tai niitä shiibankoiria. En ole löytänyt niistä vielä kuvaa.

Shiiban kanjit kääntyvät ainakin muotoon pyökki + lehti. Shii-alku on itse asiassa sama kuin shiitake-sienissä. Eli mitään kovin kaksimielistä ei varmaan japanilaisenkaan korvaan kuulu, jos shibasta on joskus tullut shiiba. Ehkä suomalaisesta kuulostaisi samalta, jos ulkomaalainen ääntäisi lapinkoiran laapinkoirana.

Lisäksi mä olen 100% varma, että olen joskus, jossain nähnyt maininnan, että Koiramme-lehti on opettanut ääntämään shiban pitkällä iillä. Oon kohta 50-luvulla, eikä ole vielä tullut ko. opinkappaletta vastaan. Alan epäillä, että etin väärästä suunnasta ja se on tapahtunut 2000-luvun puolella.

"Lopputulema on että shiiboja."

Japanilaiskoirien valikoituminen nykyisin tunnettuihin rotuihin on sitten kokonaan oma ilmiönsä. Mullakin alkoi jossain vaiheessa historiaseikkailuja orastaa ajatus, että hetkinen, millä perusteella japanilaiskoiran määritelmä lyötiin lukkoon, jos japanilaiskoirat kerran olivat sukupuuton partaalla ja Japanin oikeasti alkuperäisistä koirista oli jäljellä pelkkiä luita ja piirroskuvia. Tuossa uudessa koirakirjassa käsitellään aika kriittisestikin samaa kysymystä, ja:

Ei myöskään ole takeita siitä, että japanilaisessa koirastandardissa näkyvä ulkonäkö on aidon japanilaisen koiran ulkonäkö. Se luultavasti sisälsi ihanteellisen kuvan ja heijasti tuon ajan vaikutusvaltaisten jäsenten mieltymyksiä. Ei voida kiistää sitä, että alkuperäinen japanilainen koira ei ehkä alun perin sopinut "kuuluiselle koiralle". Hyvännäköinen koira ei välttämättä tee hyvää metsästyskoiraa, kuten ammattimetsästäjät väittävät.

日本犬の誕生 (Japanilaisen koiran synty, 2017) Google Lens -käännös.

Sitten tuli vastaan tämmönen:

Kun esine on määritelty luonnonmuistomerkiksi, ei sitä voi korjata tai muokata uudestaan.

Kaikki nykyiset alkuperäisrodut on Japanissa määritelty luonnonmuistomerkeiksi. Se oli aikoinaan taktinen veto NIPPO:lta, koska sen ansiosta ihmiset saatiin kiinnostumaan alkuperäiskoirista. Kohtalon ivaa, että sama asia, joka sata vuotta sitten pelasti japanilaiskoirat, tulee koitumaan niiden tuhoksi nyt, jos ja kun roturisteytykset on mahdoton ajatus.

"Ihminen... olen silti ylpeästi shiba, ja tässä ja nyt. Eikö se riitä?"

0

Julkaistu Kommentoi Lahjakirjaidea japanilaisrodun omistajalle

Uusin lisäys shibakirjastoon on 日本犬の誕生 (Japanilaisen koiran synty). Jos en tietäisi painovuotta 2017, niin pitäisin tätä 60-luvun teoksena, niin retrohenkinen kirjan tyyli on. Jopa kansikuvan shikokunkoira on rasteroitu. Vastaavasti kuvitus on mustavalkoista ja varsin minimaalista, mutta löysin useita itelleni uusia vanhoja kuvia. Joskus vähän onkin enemmän, ja ne tuntuvat arvokkailta.

Tuttu kuva? Se on NIPPO:n vuosikirjojen sivu, ensimmäisen näyttelyn voittajat.


Kirjassa käsitellään japanilaiskoirien historiaa ja kehitystä alkaen ajalta ennen rotuja tai edes kesykoiria. Kirjan koko on A5 eli täydellinen puhelimen Google Lensille. Tekoälykäännös japanista suomeen toimii nykyisin niin hyvin, että kirjaa voi Google Lensillä oikeasti lukea. Tuntuu aina vähän säväyttävältä, kun ruudulle ilmestyy shiboista kertovaa järkevää suomea suoraan alkuperäislähteistä.

Äskeinen sivu Google Lensin läpi. Japanilaisia kirjoja todella luetaan ylhäältä alas ja meidän mielestä takaperin.


Painovuosi 2017 tarkottaa kuitenkin sitä, että kirjan voi ostaa uutena helposti ja halvalla verrattuna niihin oikeasti vanhoihin harvinaisuuksiin. Postareineen ja tullimaksuineen sain tän alle 50 eurolla. Postitustavaksi kannattaa valita halvin mahdollinen tavallinen lentoposti. Ne näyttävät tulevan Japanista Suomeen yhtä nopeasti kuin kalliimmat kuriirilähetykset, ja omatoiminen (=ilmainen) tullaus netissä on sillon yksinkertaisempaa. Käytän ite japanilaisten koirakirjojen ostamiseen Buyee-palvelua PayPalin avulla. Hakuun pitää laittaa kirjan nimi kanjeilla.


Inspiraatio syntyi kirjalahjakommentista.

0

2

Julkaistu 2 kommenttia artikkeliin Ihmelääke kortisoni (kun 3 kk takana)

Välikatsaus Tiikerin siitepölyallergiaan määrätystä kortisonihoidosta. Kertauksena: Tiikerillä lääkkeen hyöty näkyi heti, kun kutina loppui ensimmäiseen annokseen. Alun jättiannostusta vähennettiin ylläpitoannostukseen, joka on yksi tabletti joka toinen päivä, ja tämä riitti pitämään allergiaoireet poissa koko siitepölykauden ajan. Samalla Tiikerin kärpäshysteria lievitty silminnähden.


Alun hankalat sivuoireet juominen, pissitys ja väsymys meni nopeasti ohi, kun annosta pienennettiin. Pitkäkestoisista sivuvaikutuksista ensimmäisenä yllätti ihon paranemisen hidastuminen. Tiikeri onnistui lutkuttamaan hammaslääkärin jäljiltä etujalan kanyylikohdan kamalaan kuntoon, ja sen jälkeen sitä paranneltiin tötsä päässä PITKÄÄN. Pieni vaurio mutta tuntui, ettei se parane ikinä. En keksi muuta selitystä kuin kortisonin, jonka sivuoireissa moinen vaikutus mainitaan.

"Toiminimi Kerä ei petä asiakkaitaan sairaslomien varjolla." Tiikeri on kiehtovalla tavalla ääripäiden ja ristiriitaisuuksien koira. Se kokee kivun tai pelkän ajatuksen kivusta varmaan kymmenen kertaa voimakkaammin kuin me muut, mutta hakee koko ajan hallittua ärsytystä tuntoaistilleen. Tämäkin on muuten yks autistinen piirre. Tiikeri on lähes mahdoton potilas, mutta viihtyy hirmu hyvin tötterössään. Ehkä sillä on siellä turvallinen olo? Tai se on oppinut, että saa sillon enemmän sympatianosoituksia. Kuvastakin näkee, miten se saisi yhellä huitaisulla tötsän kaulastaan jos haluaisi. Jos siitä joku kärsii niin minä ja närkästynyt Entsyymi, kun otamme kovasta muovireunasta osumaa.

Kortisoni on alkanut näkyä myös turkin kunnossa. Oli karvanlähtö, jonka jälkeen Tiikerin kaunis paksu turkki ei enää koskaan kasvanut ennalleen. Varmaan shibanomistajat haaveilevat vitsillä sellasesta, mutta kun se sitten tapahtuu, niin nousee pala kurkkuun. Tiikerin iho kuultaa läpi koko vatsapuolella, kun se painii siskon kanssa. Miten se nyt pärjää pakkasella ja pitääkö mun alkaa rajoittaa Tiikerin ja Entsyymin leikkejä? Tsyymin suurinta hupia on Tikrun nyhtäminen eri osista. Tiikeri on mielissään kun sisko huomioi ja nujuuttaa häntä.

Sitten sivuoirelistalla on tulossa sellainen kuin


Pot belly.


Kortisoni tunnetusti aiheuttaa turpoamista. En tiiä miksi ajatus juuri tuosta oireesta Tiikerillä meinaa itkettää.

Juustojono. Eipä ole Tiikeri ja Entsyymi enää saman värisiä. Tikru vaaleni silmissä kun kortisoni vei turkin.

Mun pitää konsultoida uudestaan eläinlääkäriä kortisonin talvikäytöstä. Ei tullut puheeksi, mutta aiempina vuosina allergiaoireita ei ole ollut talvisin, joten ehkä annosta voisi pienentää tai jopa jättää lääkkeen vähitellen pois talvikuukausien ajaksi? En yhtään tiiä, onko tuollanen on/off-käyttö kortisonin kanssa sitten pahempi vaihtoehto. Hormonien tiet on tutkimattomia.

Yhteenveto 3 kk kohdalla: pidän kortisonia edelleen ihmelääkkeenä, koska hyödyt on vieläkin niin paljon suuremmat kuin haitat. Lääke on myös todella halpa verrattuna esim. Apoqueliin. Lisäksi olen kiitollinen, että eläinlääkäri teki Tiikerin kohdalla oikean tilannearvion ja saatiin toimiva allergialääke allergiaan heti yhellä käynnillä ilman Tiikeri-paran enempää piinaamista.

Lisäsin SHIBOJEN ALLERGIAT omaksi kategoriakseen, koska jumalauta nyt taas ne kirjainjalostelut. Jos joku haluaa kirjoittaa minkä tahansa allergialääkkeen käytöstä omalla shiballaan, niin kokemuksista voisi lopulta koota jopa yhtenäisen blogimerkinnän. Kohtalotovereita tässä rodussa kun riittää.

0