Oletko nähnyt tätä koiraa?

Minä olen. Niin monesti, että osaan jo odottaa sen seuraavaa ilmestymistä. Koiran nimi oli Kuma Go. Se eli melkein sata vuotta sitten ja unohtui sitten nihonkenien tarinasta. Mutta eriskummallisen tapahtumaketjun seurauksena tämän koiran ansiota on, tavallaan, koko Shibakirjaston kiinnostavin ja omasta mielestäni avartavin lähdemateriaali. Lisäksi mulle selvisi Kuman ansiosta, että maukas draama on kuulunut nihonkenskeneen alusta asti.

Nihonkenien historiatutkimus jaksaa innostaa just vaikeutensa takia. Ensin materiaali on kiven alla, ja jos jotain onnistut saamaan käsiin, niin et ymmärrä mistään mitään. Silloin mikä tahansa tuttu ja toistuva asia alkaa tuntua mukavalta. Kuten nyt vaikka Kuma Go.

• Kuma Go on rekisteröity NIPPO:on keskikokoiseksi koiraksi numero 6.
• Se on ollut tuolloin (1932) 2 v 6 kk.
• Säkäkorkeus on ollut 54.4 cm.
• Väri on ollut musta (…?)
• Se on syntynyt Naganossa.
• Häntä on mallia ”taiko” (…?)
• Käyttötarkoitus on ollut vahti- ja metsästyskoira.
• Ja omistajan nimi on ollut 高久兵四郎 eli Heishiro Takahisa/Takaku.

Koska Kuman mahdollinen kainkoiruus jäi auki (Nagano on periaatteessa siinä Yamanashin lähellä), niin kokeilin löytyykö omistajaa kaiyhteyksistä. Ei löytynyt, mutta kävi ilmi, että hän oli ollut se varhainen NIPPO-aktiivi, jolla sittemmin meni sukset ristiin muun porukan kanssa. Hän perusti oman nihonkenyhdistyksensä ja alkoi julkaista niitä hurjan kiinnostavia tietokirjoja japanilaiskoirista. En kyllä ihmettele, että noin kävi. Takahisa puhuu metsästyksestä, sisäsiitoksesta ja geenipoolista ja vertailee siihen, miten asiat on länkkäriroduissa. Oon ajatellut, että hän oli aikaansa edellä.

Keskikokoinen villisikakoira Naganosta. Termi on ollut varhaisen NIPPO:n 猪犬 eli shishi inu.

Metsästyskoira (erikoistunut villisikojen ja karhujen metsästykseen, peräisin muinaisista ajoista Tenryū-rotkosta). Tässä näkyy Takahisan myöhemmin käyttämästä nihonkenluokittelusta tuo 獸獵犬 eli ’pedonmetsästyskoira’. Suurriistakoira?

Kuma Go oli Japanin keskikokoisia metsästyskoiria ajalta ennen kuin osa niistä eriytettiin nykyisiksi nihonkenroduiksi. Olikohan se oikeasti musta vai black & tan vai tumma brindle? Luulen että emme saa koskaan tietää. Jos siitä olisi ollut muita hyviä kuvia kuin tämä yksi, niin olisi se jo näkynyt jossain. Ehkä se kohtasi loppunsa metsällä ennen aikojaan, metsästyskoiralle sopivalla tavalla, mutta jäi elämään isäntänsä muistoihin.