Ajatuksia Jalostuksen peruskurssilta

Kennelliitto järjesti kaksipäiväisen etäluentosarjan liittyen koirien jalostukseen. Minikurssi oli avoin kaikille. Sinne siis! Mulla on T-O-D-E-L-L-A kaksijakoinen suhtautuminen koko jalostusasiaan. Pidän nihonkenejä ainutlaatuisina jalostettuina rotukoirina ja haluan että ne säilyvät tulevaisuuteen. Mutta oon myös Dinosauruspuistoni kersana lukenut ja oppinut, että ei onnistu pitemmän päälle oman eliön luominen ja hallitseminen. Ja rotukoirissa jos missä on monta asiaa, joita pitäisi hallita ja saada halutunlaisiksi. Kasvatan ite vain soluja laboratoriossa eikä nekään aina ”tottele”. Kuulostaa todella mahtipontiselta, että joku saa monimutkaiset elimistöt tottelemaan sukupolvesta toiseen.

^ Joten lähtökohtani tolle kurssille oli jotakuinkin ’kiinnostunut, toiveikas ja silti väistämättä hiukan epäilevä ja ylimielinen.’ Arvioin etukäteen, että tiedollinen sisältö on enimmäkseen tuttua tai arkijärjellä pääteltävissä. Metatasolla kiinnosti nähdä, että miten geeniasioita ynnä muita popularisoidaan. En spoilaa liian suoraan kurssisisältöjä mutta laitan tähän jottain omia vaikutelmia ja heränneitä ajatuksia.

1. Genetiikan perusteet

Opin että sillä agutielukalla, jolta koko A-värigeeni on saanut nimensä, on jokin epigeneettisesti määräytyvä väritys. En muista, että koirien yhteydessä oisin kuullut moisesta. Huomasin myös taas, että mitä enemmän joku on ollut geenien kanssa tekemisissä niin sen vähemmän niistä huvittaa mitään kovin varmaa sanoa.

2. Populaatio ja jalostuspohja

Tälle luennolle keksin jopa kysymyksen! Mutta aika loppui kesken just ennen kuin kysymykseni vuoro olisi tullut. Mutta sitten siihen oli kuitenkin vastattu tekstinä chattiin. Jee. Mua kiinnosti Kennelliitton 2025 näkemys siitä, mitä on jalostus. Siis että miten pitkään sitä perinnöllistä kehittymistä pitää tapahtua ja milloin se jalostus on valmis. Vastaus: rotu ei ole ikinä valmis, mutta jossain vaiheessa voidaan keskittyä rodun hyvän tilanteen ylläpitoon eikä ole enää tarvetta pyrkiä parantamaan terveyttä, pitkäikäisyyttä tai käyttöominaisuuksia. No nyt sitten jäin miettimään, että miten tuo suhtautuu ’preservation breedingiin’. Onko niin, että japanilaisrotujen osalta on pakko puhua suomeksi jalostuksesta eikä niiden säilyttämisestä kasvattamalla uusi sukupolvi, koska ei kai niiden nykytilannetta voi kovin hyväksi sanoa.

Sitten yritin taas kerran rekata DogWellNetiin, kun sitä promottiin. Tuolla siis olisi jotain rotukohtaistakin terveysdataa, ehkä vakuutustiedoista, en tiedä, koska s.postini oli jo tuolla käytössä (mutta en ikinä saanut sieltä niitä vahvistusviestejä) ja nyt kun rekkasin toisella osoitteella niin sama ongelma. Mikä initiaatiorituaali oikein vaaditaan, että jäseneksi pääsee?

3. Tavoitteena terve ja hyvinvoiva koira

Tällä luennolla alkoi tulla PEVISA-juttuja itsestäänselvyytenä, ja totta kai mulle tuli mieleen Saki Paatsama kääntämässä kasarilla stiigaansa, joten oli loistava tilaisuus kysyä että onko ne PEVISA:t toimineet vanhimmilla PEVISA-roduilla. Oon itekin tosi surkea vastaamaan ex tempore -kysymyksiin, mutta tähän oisin odottanut selkeämpää vastausta, koska ollaan käsittääkseni asian ytimessä? Jos suomalaisen PEVISA:n vaikutus kaatuu siihen, että muualla maailmassa niitä ei ole käytössä, ja perinnöllinen edistyminen on sen takia niin hidasta, niin eikö ne rodut joka tapauksessa ehdi kuolla sukupuuttoon. Höh.

Muuten luento oli hyvä! En enää muista oliko tässä vai edellisessä luennossa ”pään hakkaaminen tiiliseinään” -osio eli milloin roturisteytys on ajankohtainen, mutta ainakin aihetta sivuttiin.

4. Luonteen ja käyttäytymisen huomioiminen jalostuksessa

Palveluskoirat on mulle täysin tuntemattomia, joten tässä luennossa tuli hirmuinen infodumppi erilaisia menetelmiä, joilla koirien luonteita ja taipumuksia ynnä muita voidaan yrittää objektiivisesti tutkia… ja miten vaikeaa niitä pääasioita on selvästikin mitata, kun siellä vaikuttaa temperamentti ja luonne ja kokemukset ja tilanne ja niin edespäin. Kysyin, voiko joku tollanen testi yllättää omistajan, joka luulee tuntevansa koiransa, ja kyllä ne kuulema voi. Etenkin silloin, jos koira on normaalisti laumassa muiden koirien kanssa mutta testataan yksin. Mulle tuli mieleen Myyn konekarhutesti, jossa yllätyin sen rohkeutta, kun arkielämässä isoveli on aina turvana.

Mut en ole varma, oliko nimenomaan näiden testien tulosten huomioiminen jalostuksessa vielä kovin vakuuttavalla pohjalla. Vai onko lopputulos sama kuin ilman testejä, että ei valita pennulle vanhempia, jotka on molemmat ärhäköitä, ellei haluta ehkä vielä ärhäkämpää jälkeläistä. Luento harmillisesti kärsi paikastaan päivän viimeisenä, koska siihen oli panostettu eniten mutta infoähky ää.

*****

5. JTO ja PEVISA rodun jalostuksen ohjauksessa

Tähän minulla ei ole mitään kommentoitavaa.

Näin kävi, mutta luennot saa myöhemmin tallenteina. Kiinnostaa tietää käsitelläänkö tällä luennolla PEVISOjen onnistumisia ja epäonnistumisia, siis että minkälaisina ne pitkän kokemuksen perusteella toimivat rotukoirilla. Monimutkaisten eliöiden hallinnasta kun on kyse ja nuo ohjelmat tavallaan eliön selviytymisen ympäristötekijä.

6. Ohjeita ja vinkkejä jalostustoimikuntien työskentelyyn

Luennolla kuvailtiin, miten rotuyhdistysten jalostustoimikuntien pitäisi toimia. Toivottavasti shibayhdistyksen toimijat oli kuulolla. Silloin kun seurasin, niin muistan nähneeni tasan yhen lyhytvarvasanomaliaa käsittelevän infoartikkelin jäsenlehdestä. En sitten tiiä että hoitivatko tiedonjakovelvollisuutta jotain piiloreittiä o.o Järjestivät shiboille terveyskyselyn, jonka antoivat koottavaksi jalostustoimikunnan ulkopuoliselle tytölle (oikeasti?), joka ei koskaan tehnyt luottamustehtäväänsä loppuun. Koin tuon ite niin että eivät kunnioittaneet koiriensa tiedot antaneita shibanomistajia sen vertaa, että olisivat kohtuullisessa ajassa julkaisseet ne kyselyn tulokset. Kuulema ”shibojen kärpäspelosta kärsivillä koirilla on taustalla samoja koiria”, joten hyvin olivat osanneet katsoa yksittäisten koirien tietoja :'( Lopulta itse PJ oli käyny viime hetkellä copypasteamassa loput Google Formsin käppyrät jo valmiiksi taitettuun jäsenlehteen kun mä totesin lehtitiimin ryhmässä, että kadun kun sinisilmäisenä osallistuin. Koen aivan älyttömänä tämänkin, että minun piti se asia ”triggeröidä”.

Piti tarkistaa muistinko oikein ja valitettavasti joo. Mä en edelleenkään löydä tuolta sivuilta mitään yhteenvetoa tai graafeja tuloksista? Ei voi olla niin, että ”piakkoin” tarkottaa yli neljää vuotta.

Sitten kun linkitin blogin shibojen kärpäspelkoa koskevan kyselyn (anonyymin, GDPR-turvallisen kyselyn) yhdistyksen ryhmään, niin tulivat erikseen kommentoimaan, että tämä ei sitten liity mitenkään yhdistykseen. Okei? Myöhemmin Kennelliitto teki siitä artikkelin Koiramme-lehteen. Tuntui hullulta joutua oikaisemaan toimittajan väärinkäsitys, että shibayhdistyksen aktiivisuudella olisi ollu sen kanssa jotain tekemistä mutta okei. Uusi JTO näyttää minusta olevan enemmän suljetun kaupallisen alapopulaation JTO eikä sisäsiittoisuudessaan uhatun rodun JTO. Sorry randomavautuminen, mutta luento avasi silmiä. Mielestäni shibanomistajilla on oikeus tietää poikkeavasta toiminnasta ja sen tiedon valossa itse päättää, haluavatko jatkossa osallistua jos/kun samat tekijät ja tekemättä jättäjät siellä on asialla.

Takaisin luennolle! Ilahduin kun kysymys ehti loppukeskusteluun: mitä kannustuspalkintoja voisi kehitellä ettei kaikki olisi pelkkää kieltoa ja rajoitusta. Harmi, jos eka ajatus oli että meneekö sellaset kilpailuksi. Muistan, että enkkubulleilla kaikista maailman roduista on käytössä jonkinlainen terveysdiplomisysteemi, mikä kuulostaa kiinnostavalta. Ajattelin ite että shibanarttujen kertapennutukseen tai liisaamiseen voisi kannustaa rodunarvostusdiplomilla, silloin kun ei ole mitään erityistä syytä olla pennuttamatta. Tai jollain geneettisen monimuotoisuuden arvostusdiplomilla, jolloin ainakaan pentujen valioulkonäöstä ei tarvii ottaa paineita. Noillakin luennoilla on moneen kertaan tullut selväksi, että sitä määrää on pakko olla, kun ei ne vähät huolella ja harkitusti jalostetut pennut kuitenkaan ole kaikki odotusten mukaisia. Jos niitä edes syntyy. Samalla shibageenien säilytys ei ois niin vahvasti niiden isojen kennelien varassa.

7. Koirien lisääntyminen ja keinosiemennys

Hahhah apua, tässä oli luento kaikille mun kaltaisille geeninjalostajille : D Ne geenit pitää nimittäin saada yhdistymään käytännössä, ja se tarkoittaa koirien sukuelimiä ja eritteitä. No, voi tietty jeesustella, että koirien kuuluu hoitaa lisääntymisasiansa ite niin ettei omistajien tarvii aiheeseen ja eritteisiin kovin yksityiskohtaisesti perehtyä. Luennoitsija antoi itsestään erittäin asiantuntevan ja omasta alastaan kiinnostuneen vaikutelman, joten tietoa ja apua on saatavilla, silloin kun sitä apua on perusteltua käyttää. Arvostin myös sitä, ettei yleisöä aliarvioitu tai suojeltu havainnekuvilta. Progetestillä voidaan muuten määrittää myös synnytyksen alkamisen ajankohta parin päivän tarkkuudella, koska arvo muuttuu kun elimistö lakkaa ylläpitämästä tiineyttä.

Sain myös täydellisen tilaisuuden kysyä siitä hiton AGOMENJIN-kuukautiskipulääkkeestä, jota on aikoinaan käytetty japanilaisille shiboille kiiman säätelyyn. Mitä se sitten tarkottikin. Kyseessä on voinut olla jokin luontaistuote tai yrttilääke! 😮 Nyt kun ajattelen, niin just sitähän se ajankohdan huomioiden on ollut.

8. Kennelliiton terveyskysely

Päivän viimeisen luennon infoähkykirous. En keksinyt edes mitään järkevää kysymystä. Tässä käytiin bulkkina läpi kaikkien koirien (noin 20 000, muistelen) vastaukset ja mietin, että mitä niistä oikeastaan saa irti jos ei voi verrata aikasempiin tuloksiin. Kysely on tällä hetkellä telakalla, mutta palannee pian. Suomen koiramäärään ja nettiaktiivisuuteen suhteutettuna tuo vastausmäärä on kyllä pienehkö? Ehkä versio 2.0 on houkuttelevampi vastata ja tavoittaa koiraihmiset paremmin.

***

Loppumietteet: vietin käytännössä koko viikonlopun tietokoneella ja se tuntuu nyt pikkusen niskassa ja silmissä. Se etu liveluentokursseilla on, ettei tarvii tuijottaa lähiruutua. Minusta noita luentoja oli mukava kuunnella. Yleensä tuskastun siihen miten hitaasti puhuminen välittää tietoa verrattuna tekstiin, mutta kun aihe on näin mielenkiintoinen, niin toimii. Lääketieteellistä lisääntymisluentoa lukuunottamatta nämä kaikki oli minusta kenelle tahansa nykyiselle rotukoiran ystävälle sopivia luentoja. Arvelen että ”jalostus”-sana kurssin nimessä saattaa turhaan pelottaa monet pois. Jos mietit, että menisitkö seuraavaan tämmöseen, niin mene! Muuttaisin vain luentojen järjestystä siten, että päivän viimeisenä olisi joku ”helppo” tai viihdyttävä luento. Tai sitten viimeisen luennon kirous vaan koituu väistämättä kohtaloksi. Kiitos Kennelliitolle tällaisen järjestämisestä ja avoimesta osallistumisen mahdollisuudesta (en ole edes jäsen tällä hetkellä, mutta vähän korkeammalla maksulla pääsin mukaan).

Bannerikuvaa ladatessa huomasin, että tässä oli itse asiassa kaksi kurssia. Lauantaina perus ja sunnuntaina syventävä. Selittää tuon lisääntymisluennon mukanaolon.