Yleinen

Tunne japanilaiskoirasi 2 (1933)

”Joko meidän esi-isä mainitaan?”

NIPPO:n toinen dokumentoitu toimintavuosi eli 1933 näytti tältä.

Oliko BIS-2 shiba vai ei?

NIPPO Grand Nationalin BIS-1- ja BIS-2-voittajina nähtiin Wakayaman alueelta kotoisin oleva keskikokoinen Shiro Go sekä pieneksi japanilaiskoiraksi rekisteröity Zema Go Hokkaidosta. Oon törmännyt Zemaan sekä shibojen että hokkaidonkoirien historiikkien yhteydessä. Shiro taasen näytti olleen inspiraationa SHIBAHO-shiboille, sellaisena koirana, joka muistutti alkuperäisimpiä japanilaiskoiria.

Maailman ensimmäinen shibajulkkis

Unohda Kabosu. Tässä tulee Jukkoku Go. Dr. Saito itse kierteli tutkimassa Gunman alueen koiria, ja sai sieltä mukaansa Jukkokun. Tämä on se sama koira, joka promosi japanilaiskoirien käyttöominaisuuksia sanomalehtiartikkeleissa. Oon nähnyt sen yläilmoissa tikkailla ja kiipeämässä monen metrin seinän yli. Jukkoku oli kooltaan pieni eli shibaksi laskettiin. Erittäin kiinnostavaa Jukkokussa on sen alkuperä: sekä kawakaminkoirien että azuyamankoirien ystävät on ”omineet” sen. Koirapiireille tyypillisesti asiaan liittyy jos jonkinlaista ihmisten aiheuttamaa draamaa. Japanilaisessa Wikipediassa mainitaan, että Jukkoku olisi esitelty Japanin kennelklubin jäsenkirjeessä alkuperäisenä shibana.

Moderni kawakaminkoira. Näen yhdennäköisyyttä Jukkokuun. Kuva:Katuuy, CC BY-SA 3.0.

Japanilaiskoirat ulkomaisessa kirjallisuudessa

Mielestäni erittäin kuvaavaa japanilaisroduille on se, että toiminnan alkuvuosina on hyödynnetty tietolähteenä muiden kuin japanilaisten itsensä kuvauksia japanilaiskoirista. Niitä ei ole arvostettu eikä harrastettu kotimaassa, joten kirjoitettua tietomateriaalia ei pahemmin ole löytynyt. Vuosikertomukseen on koottu pitkä lista Japanissa käyneiden länkkäreiden mainintoja Japanin koirista ja susista, ja tässä on vasta listan ykkösosa. Osa ei kuulosta kovin mairittelevalta, mutta ihailtavasti ne on silti otettu mukaan. Löysin itsekin muutaman kiinnostavan teoksen, joista en ollut ennen kuullut. Esimerkiksi Colliersin ”Dogs of China and Japan” (1921) on vapaasti luettavissa netissä. Spoilaan, että Collier keskittyi vain japaninspanieliin.

Kishussa metsästettiin yhä peuraa ja villisikaa

Tutkimusmatkaraportti Kishun alueelle toi tietoa keskikokoisten japanilaiskoirien metsästyskäytöstä.

Japanilaiskoirat vuorilta

Japanilaiskoiran ystävät tosiaan kävivät läpi maan eri kolkkia ja etsivät koiria, jotka vastasivat jo muodostunutta mielikuvaa puhtaasta japanilaiskoirasta. Lähtökohtana on ollut pystykorvat ja kippura (tai muuten pysty) häntä. Tämän koiran nimi näyttää olleen Fuse Go.

Kainkoira kansallisaarteeksi!

NIPPO tuki kainkoiran ystävien tavoitetta saada kainkoiralle suojeltu asema Japanin kansallisaarteena. Tarkempi termi suomentuu suunnilleen ”elävä luonnonmuistomerkki”, mutta pitäydyn kansallisaarteessa, joka avautuu suomalaisille. Vuosikirjaan tallentunut kansallisaarrehakemus on jo käsitelty blogin Kai-akatemiassa.

Toiminta laajenee

Lopusta löytyy koosteena vuosikertomus. 1933 toiminta on alkanut laajentua, ja on perustettu erilliset toimikunnat (varmaankin lähin suomitermi) japanilaiskoiran tieteelliselle tutkimukselle sekä terveysasioille. Lisäksi on promottu japanilaiskoirien käyttöä sotilastarkoituksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *