Ystäväni Kurō – vanha nihonkensarjis Japanista


Nyt astetta erikoisempi nihonkenlöytö. Ystäväni Kurō (わが友九郎, Wa ga Tomo Kurō) on 1960-luvun alakoululaisille tarkoitettu sarjakuva, jonka teemana on sotilaan ja japanilaiskoiran ystävyys. Tapahtumapaikkana on Filippiinit Tyynenmeren sodan aikana. Japanilaiskoirien pelastus sukupuuton partaalta linkittyi kansallismielisyyteen, ja etenkin Hachikon tarinaa on joidenkin lähteiden mukaan hyödynnetty lasten asennekasvatuksessa. Mutta en mene nihonkenien tähän puoleen sen enempää, kun en todellakaan ole aihepiirin asiantuntija. Sen sijaan –
Minkälaisena japanilaiskoira on kuvattu 1960-luvun lapsille?

Kurō on tekstin mukaan tosakoira, mikä on vanha nimitys shikokunkoiralle. Myös koko ja seesamiväritys viittaavat shikokuun. Nimi on tosiaan kanjeilla kirjoitettu 九 + 郎 = Ku-rō pitkällä oolla, joka on eri sana kuin se mustaa tarkottava kuro.

Alkuperäinen nihonkenin ihanne kiteytyy kyllä hyvin kuvassa! Raajakorkeus ja lihaksikkaat jalat, kippurahäntä, selvästi pienemmät korvat kuin saksanpaimenkoiralla ja valpas katse. Toisaalta kulmauksissa löytyy enemmän kuin tosielämän esikuvilta. Voisiko olla, ettei koirien suorat takajalat olleet Japanissakaan ihanne, mutta niitä oli vaikea jalostaa paremmiksi.

Japanilaiskoira puolustaa isäntäänsä aina. Ei ole edes spoileri, että tarinan loppuratkaisuksi on vain yksi vaihtoehto.

Tässä muuten näkyy kiinnostava ero länsimaihin. Meillä kaikki tietää Hachikon, mutta japanilaisilla on myös toinen vakioesimerkki urheasta nihonkenistä: Etelänavalle jätetyt rekikoirat Jiro ja Taro. Muualla maailmassa ne on sahalininhuskyja, mutta Japanissa karafuto kenejä. Venäjä ja Japani on historian aikana vuorotelleet Sahalinin saaren eli Karafuton omistajuudesta.
Tietoja sarjakuvasta
Tekijät (nimien translitterointi epävarma): kuvitus Isami Ishii, alkuperäistarina Saburo Shingo
Julkaisu: elokuu 1968, koululaislehden liite