Siirry sisältöön

Koiran luusto on tärkeä tukiranka kaikelle muulle. Käytännössä "luuston terveys tai sairaus" koiralla tarkoittaa luiden sijaan raajojen suurimpia niveliä eli lonkkia, polvia ja kyynäriä sekä selkärankaa. Nivelen kasvuhäiriö johtaa epänormaaliin niveleen. Usein tällaiseen niveleen alkaa lopulta muodostua kivuliasta nivelrikkoa. Kasvuhäiriöitä pidetään perinnöllisinä sairauksina, joihin vaikuttaa useampi huonosti tunnettu geeni. Koska periytymisen mekanismi ei ole aivan yksinkertainen, voi jopa saman pentueen sisällä olla sekä priimaa että luustosairautta.

Suomessa Kennelliitto tallentaa jalostustietokantaansa koirien luustoterveyteen liittyviä tutkimustuloksia. Lonkka- ja kyynärnivelten sekä selän kuntoa pyritään arvioimaan röntgenkuvien perusteella, polvien kuntoa taas eläinlääkärin tekemällä venytystutkimuksella. Seuraaviin taulukoihin on kerätty shibojen tietoja vuosien 2010-2017 aikana rekisteröidyiltä pentueilta, joissa pennuilla on ollut tutkimustuloksia 9.3.2019 mennessä sekä vuonna 2018 rekisteröidyiltä pentueilta, joilla tuloksia 4.1.2020 mennessä.

"Ovatkohan minunkin tulokseni mukana...?"

Huom! Taulukot ovat tässä vaiheessa vain viitteellisiä pienten otoskokojen vuoksi. Suluissa oleva luku kertoo, monenko koiran tuloksista prosenttiosuudet muodostuvat. Tutkittuja koiria tulisi luultavasti olla useita satoja, että tuloksia voisi pitää luotettavina (tilastollinen merkitsevyys).

Tutustu ensin lonkkaniveliin liittyvään kirjainsysteemiin Kennelliiton sivulla.

Eri lonkkanivellausuntojen osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt lonkkanivellausunnot. "Lonkkaisuus" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen lonkka on A mutta oikea C, on kyseessä C-lonkat). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä. Esimerkiksi keskimmäisellä rivillä on tutkittu 48 shibaa, joiden toisella vanhemmalla on A-lonkat ja toisella C-lonkat. Näistä shiboista 70 prosentilla on "hyvät" (A- tai B-lonkat) ja 30 prosentilla lievää tai kohtalaista lonkkanivelen kasvuhäiriötä (C- tai D-lonkat).

Havaintoja lonkkataulukosta

  • Yli 60 % kuvatuista shiboista on tervelonkkaisia (A tai B) vanhempien tuloksista riippumatta.
  • Suurin osa kasvuhäiriöistä on tasoa lievä (C) vanhempien tuloksista riippumatta.
  • C-lonkkien tai huonompien osuus alkaa kasvaa, kun vanhempien tulokset huononevat. Tämä trendi sopii yhteen luusto-ongelmien perinnöllisyyden kanssa, eikä varmaankaan johdu vain liian pienestä otoskoosta.
  • Kaikki vanhemmat voivat kuitenkin saada kaikenlaisia jälkeläisiä.

Tutustu ensin kyynärniveliin liittyvään numerointiin Kennelliiton sivulla.

Eri kyynärnivellausuntojen osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt kyynärnivellausunnot. "Kyynäräisyys" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen kyynärä on 0 mutta oikea 1, on kyseessä 1-kyynärät). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä. Esimerkiksi toisella rivillä on tutkittu 33 shibaa, joiden toisella vanhemmalla on 0-kyynärät ja toisella 1-kyynärät. Yli 90 prosentilla on tuolloin ollut terveet 0-kyynärät, 10 prosentilla lievää tai kohtalaista kasvuhäiriötä kyynärissä.

Havaintoja kyynärtaulukosta

  • Suurimmalla osalla tutkituista shiboista ei ole kyynärnivelen kasvuhäiriötä (0-kyynärät).
  • Terveillekin vanhemmille voi silti joskus syntyä pentu, jolla on kyynärnivelen kasvuhäiriö.
  • Ykköskyynärän yhdistäminen nollaan on tuottanut enimmäkseen terveitä pentuja, mutta kohtalaisen kasvuhäiriön osuus on kasvanut hiukan (mutta huomaa jälleen erilaiset otoskoot)
  • Kohtalaisesta kasvuhäiriöstä (2-kyynärät) kärsiviä jalostuskoiria on ollut käytössä todella vähän (ja tämän minimaalisen datan perusteella valinta on ollut järkevä).

Tutustu ensin polviin liittyvään numerointiin Kennelliiton sivulla.

Eri polvitulosten osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt polvitulokset. "Polvisuus" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen polvi on 0 mutta oikea 1, on kyseessä 1-polvet). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä.

Havaintoja polvitaulukosta

  • Suurimmalla osalla tutkituista shiboista on terveet polvet.
  • Polvitilanne ei välttämättä ole oikeasti näin hyvä, sillä monet kotikoirat tutkitaan polvien osalta vain kertaalleen nuorella iällä, vaikka luksaatio voi ilmetä vasta vanhempana.
  • Kaikki voivat jälleen saada kaikkia.
  • 3-polvisen jalostuskoiran tutkimustulos on todennäköisesti muuttunut kolmoseksi vasta vanhempana, kun koira on jo saanut pentueensa.
  • Taulukossa näkyy erittäin todennäköisesti sattuman vaikutus pienten otoskokojen takia, eikä 0x1- tai 0x3-yhdistelmä liene oikeasti parempi valinta kuin 0x0-yhdistelmä... 😀

Huomioitavia asioita luustotutkimuksiin ja periytyvyyteen liittyen

  • Lonkkien, kyynärien ja polvien "tason" luokittelu kirjaimilla ja numeroilla on tällä hetkellä paras olemassaoleva systeemi, jolla luustoterveyttä voidaan kartoittaa ja merkitä tietokantaan koko rodun osalta.
  • Käytännössä erittäin hyvät ja erittäin huonot nivelet on helpointa luokitella. Näiden ääripäiden välille sijoittuvien nivelten lausuminen (lonkissa B vai C taikka C vai D) on vähemmän yksiselitteistä. Tästä todisteena on Pohjoismaisen Kennelunionin röntgenpaneeli, jonne Kennelliiton lausunnosta voi valittaa ja jossa lausunto todella voi muuttua.
  • Luokkien sisällekin mahtuu vaihtelua, jolloin paperilla samalta näyttävät B-lonkat voivat olla toisella koiralla "lähes A:t" ja toisella koiralla "lähes C:t" jne.
  • Polvitutkimukset "elävät" - löysät ja luksoituvat polvet voivat tiivistyä iän myötä paremmiksi tai vastaavasti huonontua. Koiran tiedoissa näkyy pentuesivulla sen huonoin tulos. Tunnusteluun perustuvan tutkimuksen tulos riippunee väistämättä jonkin verran myös tutkimuksen tekevästä eläinlääkäristä.
  • Kennelliitto sulkee automaattisesti jalostuksesta pois ne koirat, joilla on jostakin tutkimuksesta asteikon huonoin tulos (eli näiden pentuja ei rekisteröidä tavalliseen FI-rekisteriin).
  • Shibojen PEVISA-ohjelma määrittää, että jalostuskoiran kyynärnivellausunnon on oltava 0 tai 1, ja polvilausunnon 0, 1 tai 2. Jos toisen vanhemman polvilausunto on 2, on toisen vanhemman oltava 0-polvinen.
  • Koiran ja koirapopulaation tulevaisuuden kannalta on huomioitava monia muitakin tärkeitä asioita kuin luustotutkimusten priimatulokset, joten rajoituksista ei ole järkeä tehdä liian tiukkoja.

"Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään."

(Näkemys shiboista 1970-luvulla.)

Kun shibat saapuivat Eurooppaan 1970-luvun alussa, harrastettiin niiden kanssa lähes kaikkea mahdollista. Ruotsalaisen Manlöten-kennelin Japanin-tuonnit ja ensimmäisen sukupolven pennut kilpailivat heti ansiokkaasti palveluskoiria vastaan ja osallistuivat tottelevaisuusnäytöksiin. Sittemmin pennunetsijät saivat kuulla, että shiba on huono harrastuskoira, kissamaisen etäinen ja itsepäinen, eikä kiinnostu tai motivoidu. Mitä ihmettä tapahtui?

Protoagilityshiba 1970-luvun alusta? Laji keksittiin vasta myöhemmin, joten kyse on luultavasti ollut palveluskoirien estetreenistä. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

Shiba saa harvemmin "kicksejä" tekemiseen pelkistä kehuista tai huomiosta. Se ajattelee omilla aivoillaan. Riittävän hyvän palkan (onko shibasi riittävän nälkäinen?) ja viretilan löytäminen voi todella vaatia kekseliäisyyttä. Lisäksi shiba voi kyllästyä nopeastikin saman toistoon. Toisaalta shiba on korkeaenerginen, erittäin valpas ja erittäin älykäs metsästyskoiraksi kehittynyt rotu. Nämä ominaisuudet huomioimalla on shibojen kanssa alettu taas harrastaa.

Jo pelkkä yhdessä tekemisen ja edistymisen ilo palkitsee sekä koiran että omistajan, ja shiba saa iänikuisten hihnalenkkien rinnalle muutakin aktivointia. Tältä listalta voi poimia kokeiltavaksi tekemistä oman shiban kanssa sitä mukaa, kun koronapandemia hellittää ja harrastustoiminta jatkuu. Ehkä jostain tuleekin vielä se oma juttu. Listalle on valittu shibojen jo testaamia aktiviteetteja. Kursiivilla kirjoitetut kappaleet ovat shibanomistajien kokemuksia. Aakkosjärjestyksessä:

Tavoite vuodelle 2021? Kolmen aktiviteetin testaus ja shiban mielipiteen raportointi.

1. Aktivointilelut ja älypelit

Mikä? Shiban nenä, käpälät ja älynystyrät saavat treeniä erilaisilla älypeleillä. Tarkoituksena on yleensä keksiä, miten namiin pääsee käsiksi.

"Kuinka saisin kaikki kannet auki...?"

Miten aloitetaan? Eläinkaupat myyvät valmiita älypelejä, mutta sellaisen voi myös improvisoida kotoa löytyvistä materiaaleista.

Aktivointimaton ideana on oikeastaan nuuskia nappulat hapsujen seasta. Jin on keksinyt paljon nopeamman ratkaisun.

Rinka rakastaa kaikkia älypelejä! Ratkaisee ne aika nopeasti, mutta jaksaa silti pelata samoja pelejä päivästä toiseen. Se myös itse pyytää päästä pelaamaan menemällä ”pelikaapin” oven eteen istumaan 😄 Erityisesti iltalenkin jälkeen haluaa pelata pari erää.  Älypelit on helppo tapa luoda koiralle päättelykykyä vaativaa tekemistä ja ne tuo kivaa vaihtelua leikkeihin. Ja esim. pakasterasioiden sekä pullojen tms avulla saa rakennuttua omia pelejä, jos ei halua ostaa valmiita.

2. Arkitottis

Mikä? Arkitottelevaisuuskurssilla harjoitellaan sujuvaksi tavallisia arkielämän tilanteita. Näitä voivat olla hihnassa kauniisti kulkeminen, toisten koirien ohittaminen, katsekontakti omistajaan sekä muutamat yksinkertaiset liikkeet kuten luoksetulo. Kurssin tarkka sisältö riippuu sen järjestäjästä. Monia perusliikkeitä voi treenata itsekin koiran ulkoillessa vapaana (kts. koirapuistoilu, yöpuistoilu).

Arkitottistaidot voivat joskus pelastaa koiran hengen. Kuvassa Muru pysyy kontaktissa häiriötekijöistä huolimatta. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Monet koirakoulut järjestävät arkitottiskursseja pentukurssien jatkoksi. Toki osallistua voi ilman pentukurssiakin.

Meidän koirien koko elämähän on kyllä yhtä arkitottista. 😂 Me treenaillaan esim. luoksetuloja lähes päivittäin lenkillä, samoin mm. kuin citypupuista luopumista ja ylipäätään kontaktia. Mulla on lähes aina ruokaa taskussa kun poistun koirien kanssa kotoa. Ihmisillä on monesti joku outo käsitys, että kun koira ”osaa” jonkun asian, sitä ei enää saisi palkita siitä enää, eteenkään ruoalla. Tämähän on hölmöä, jos koira palkkaantuu nimenomaan ruoalla. Koiraa nimenomaan kannattaa palkita, että käytös pysyy vahvana.

3. Doboilu

Mikä? Doboilu on shiban ja omistajan yhteinen lihaskuntotreeni. Tässä lajissa koira suorittaa temppuja ilmatäytteisten tasapainotyynyjen ja -pallojen päällä. "Dobo" tulee sanoista dog + ball. Ilmatyynyjen päällä pysyttely kehittää tasapainoa ja syviä lihaksia niin koiralla kuin omistajallakin. Kyseessä on muuten Suomessa kehitetty laji.

Kun koira on oppinut tasapainoilemaan tyynyllä etujalkojensa varassa, voi harjoitusta vaikeuttaa esimerkiksi tassun antamisella. Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Koirakoulut järjestävät dobon tutustumiskertoja, joissa pääsee testaamaan isompia tasapainopalloja. Kotiin voi hankkia ensin marketin urheiluosastolta pienen tasapainotyynyn, jonka pinta ei luista käpälän alla. Doboharjoituksiin saa ideoita netin videoista, kirjoista ja Shibasanomien vanhoista numeroista.

Nobun jokapäiväinen harrastus ja intohimo. Nobu tosiaan hyppää heti aina tyynyn päälle, kun sen laittaa lattialle ja erityisesti nykyään on jopa aika hosuminen päällä, kun se yrittää kaikki mahdolliset temput vetää, että sais mahdollisimman nopealla temmolla ruokaa.

4. Flyball

Mikä? Flyball on koirien versio kapulaviestistä. Tässä lajissa koirat juoksevat matalan hyppyesteradan läpi laatikolle, jota läppäistään käpälällä. Tällöin laatikosta lentää pallo tai kapula, jonka koira kuljettaa takaisin omistajalle.

Miten aloitetaan? Kennelkerhot ja koirakoulut järjestävät Flyball tutuksi -tyyppisiä alkeiskursseja.

5. Juoksulenkkeily

Mikä? Eräs rotuuntutustujien kysymys toistuu hämmästyttävän usein. Voiko shiban kanssa lenkkeillä, siis oikeasti juosta kuntoilumielessä? Vuoden täyttänyt shiba jaksaa taatusti juosta ainakin yhtä pitkälle kuin omistajansa. Japanissa näyttelyshiboja on tapana juoksuttaa kymmenen kilometriä polkupyörän vierellä, että lihakset alkavat erottua.

Mr. Red mukana 8 km juoksulenkillä. Kuva: Julia Riihimäki

Miten aloitetaan? Olennaista on opettaa shiballekin juoksulenkin ja pissatuslenkin ero sekä vastaantulijoiden sujuva ohittaminen - juoksulenkkejä varten voi esimerkiksi hankkia erilaiset valjaat. Lenkkien pituutta kannattaa kasvattaa vähitellen: nuori shiba ilmaisee selvästi, jos juokseminen alkaa kyllästyttää sitä.

Voi, kun mulla olisikin tästä kuvamateriaalia. Naureskelen usein itsekseni, että jos juoksu itsessään tuntuu tylsältä, mikään ei ole viihdyttävämpää kuin seurata edellä kiitävän shiban menoa. Se buuti ja virtaviivaiseen asentoon säädetyt korvat!

6. Jäljestys

Mikä? Jäljestys yhdistää ulkoilun, nenänkäytön ja "saaliin" aiheuttaman jännityksen. Verijäljessä shiban tehtävänä on seurata veripisaroilla muodostettua jälkivanaa, ikään kuin kyseessä olisi haavoittuneen saaliseläimen tavoittaminen. Jälkivanan päästä löytyykin palkinnoksi sorkka tai muu saalis. Laji sopii erinomaisesti juuri shiban kaltaiselle rodulle, joka alkujaan on metsästyskoira. Taitavasti verijälkeä jäljittävä shiba voi myös osallistua Kennelliiton viralliseen metsästyskoirien jäljestyskokeeseen (MEJÄ-koe). Vaativammassa metsäjäljessä koira seuraa ihmisen kävelemää jälkeä.

Saalis paikallistettu verijälkivanaa seuraamalla. Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Omalle maalle verijäljen voi vetää itsekin naudan pakasteveren avulla. Kaupungeissa paikalliset metsästyskoirayhdistykset ja koirakoulut järjestävät verijälkikursseja. Paikka sijaitsee todennäköisesti kaupungin ulkoilumetsiä kauempana.

Olen vakuuttunut, että shibat pärjäisivät MEJÄssä todella hyvin, kunhan shibat omistajineen ”löytäisivät” lajin ja pääsisivät MEJÄ-kokeisiin. Tämä laji on kuin tehty shiballe! Haasteena varmasti treenipaikkojen/-ryhmien löytäminen, kun monet shiboista taitavat asua kaupungissa. Turun shibaporukka on käynyt ohjatusti jokunen vuosi sitten lajia kokeilemassa. Konkariohjaajat olivat vaikuttuneita ensikertalaisen shibojen tekemisestä verijäljellä.

7. Kaverikoiratoiminta

Mikä? Kaverikoirat, lukukoirat, terapiakoirat, tukikoirat ja kampuskoirat ovat koiria, jotka käyvät keikoilla ihmisten rapsuteltavina esimerkiksi vanhainkodeissa, kehitysvammaisten ryhmäkodeissa tai yliopiston kampuksilla. "Kaverikoira" on virallisesti Kennelliiton omistama nimike, mutta vastaavaa toimintaa järjestävät monet muutkin yhdistykset. Jos shiba hakeutuu mielellään ihmisten pariin, ei säiky turhia ja pystyy rentoutumaan muiden koirien kanssa samassa tilassa, voi sen kanssa alkaa harrastaa ihmisten ilahduttamista.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita on Kennelliiton kaverikoira. Huomaa oranssi huivi. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Toimintaan pääsee mukaan soveltuvuuskokeen läpäisemällä. Selvitä googlailemalla, mikä on lähin Kennelliiton kaverikoiraryhmä tai paikallisen mielenterveysseuran tukikoirakkoryhmä. Osa yliopistoista järjestää kampuskoiratoimintaa ja tiedottaa tästä sivuillaan. Korona-aikana kaverikoirailukin on tauolla.

8. Koirapuistoilu, yöpuistoilu

Mikä? Koirapuistossa kaupunkilaisshiba saa kaivatun tilaisuuden ulkoilla vapaana. Puistoilun ei tarvitse loppua shiban murrosikään, jolloin suhtautuminen uusiin koirakavereihin usein muuttuu. Myöhäisillasta eteenpäin on varsin luotettavasti voimassa "yöpuistoetiketti", jolloin muut koirakot eivät tule puistoon ainakaan yllättäen, mikäli siellä on jo valmiiksi asiakas. Vapaana puistoillessa on hyvä tilaisuus treenata arkitottelevaisuusliikkeitä kuten luoksetuloa.

Pimeänä vuodenaikana yöpuistoilun ongelma on se, ettei kamera saa Entsyymiä kiinni. Eikä Tiikeri.

Miten aloitetaan? Jos shiban antautuminen kiinni epäilyttää, voi sille hankkia kevyen juoksutusliinan.

9. Koiratanssi

Mikä? Koiratanssissa shiba ja omistaja suorittavat taiteellisen esityksen, joka on käytännössä sarja peräkkäisiä temppuja. Taustalla soi musiikki, ja omistajalla on usein yllään jokin rooliasu.

Miten aloitetaan? Koiratanssin pariin voi siirtyä luontevasti siinä vaiheessa, kun pelkät tottelevaisuusliikkeet alkavat kyllästyttää.

10. Koirauinti uimalassa

Mikä? Koirauimalassa shiba voi polskutella vuoden ympäri lämpimässä sisäaltaassa. Koiralle puetaan uintia varten kellukeliivi, ja se houkutellaan kävelemään ramppia pitkin veteen. Tähän vaiheeseen voi kulua pari ensimmäistä käyntikertaa. Myöhemmin kellukeliivin voi jättää pois. Yleensä uimaope on koiran kanssa vedessä, omistaja kannustaa altaan reunalla. Uinti on tehokasta lihastreeniä ja sopii myös nivelvaivoista kärsiville.

Kuva: Lina Reinytė

Miten aloitetaan? Totuta shiba siihen, että sen ylle puetaan jokin liivi tai vaate. Varaa koirauimalasta uimaopettajan sisältävä uintivuoro. Myöhemmin uimassa voi käydä omatoimisesti. Kellukeliivin saa paikan päältä, mutta oma pyyhe kannattaa ottaa varuilta mukaan.

Goku tykkäsi tästä aika paljon. Alussa jännitti, mutta kun tajusi mitä tarvitsee tehdä, aika innokkaasti lähti uimaan.

11. Metsästys

Kuva: Marjo Puranen

Mikä? Shiba on nykyisin yleensä seurakoira, mutta alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira. Sen pääasiallinen tehtävä on tiettävästi ollut pensaikossa piilottelevien kanalintujen ja muun pienriistan etsiminen ja ajaminen liikkeelle. Japanissa shibojen rotuyhdistys kannustaa säilyttämään myös rodun metsästysominaisuuksia ja järjestää koirille taipumustestausta villisioilla. Riistavietti saattaa todella ilmetä joillakin shiboilla niin vahvana, että siitä on hyötyä metsällä.

Into on tavoittanut ja ottanut haukkuun hirvilauman. Video: Pontus Huotari

Miten aloitetaan? Metsälenkeillä, tarkkailemalla shiban käyttäytymistä ja suhtautumista riistaan. Osoittaako shibasi lintuja?

Into tykkää toki hirveästi pallopeleistä ja muistakin leikeistä, mutta mikään ei saa sitä yhtä onnelliseksi kuin metsästys. Se vaan syttyy ihan eri tavalla kun se pääsee vaikka hirven jäljelle. Ja jos vielä löytää hirven haukkuun, niin sieltä ei koiraa pois saa ennen kuin hirvi laukkaa karkuun tai päätyy eräksi (ehkä joku kaunis päivä…). Se on sitä primitiivistä onnea, omistajaakin hymyilyttää, tuli tulosta tai ei. Kokeilkaa ja saatatte nähdä shibanne todellisen luonteen.

12. Match show

Mikä? Match show eli mätsäri on koiratapahtuma, jossa shiban kanssa esiinnytään leikkimielisessä näyttelykehässä. Erona koiranäyttelyyn on se, ettei koiria arvostella rodun perusteella. Mätsärituomarit ovat tavallisia koiraharrastajia, ja voivat antaa palkinnon esimerkiksi iloiselle, reippaasti liikkuvalle, hyvin hoidetulle tai erityisen hyvin esiintyvälle koiralle. Omaa kehävuoroa odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää mätsärikahvia.

Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Facebookista löytyy hakusanalla 'koiratapahtumat' paikallisia ryhmiä, jotka tiedottavat mm. tulevista mätsäreistä. Mätsäriin voi mennä ensimmäisellä kerralla shiban kanssa turistiksi vain katselemaan kehiä. Ota silloinkin rokotuskortti mukaan.

Kuva: Heidi Titoff

Mätsärissä näkee toisinaan koirien turkin näyttelykuntoon viimeistelyä trimmauspöydillä. Kyseessä on (lähes) aina harjoittelu koiranäyttelyä varten. Sinänsä mätsäriin ei tarvitse pynttäytyä - perussiisti lookki, leikatut kynnet ja tavallinen panta + hihna riittävät.

13. Naapurikyttäys ikkunassa

Mikä? Jokaisen shiban perusoikeus. Alkukantaisella eläimellä on hyvin virittyneet aistit. Useimmat shibat tarkkailevat omistautuneesti ympäristönsä tapahtumia näköaistillaan. "Laji" tarjoaa shiballe mielekästä tekemistä yksinolojen ajaksi.

Miten aloitetaan? Järjestä turvallinen ikkunaan ulottuva kyttäyspiste. Shiba huolehtii kyllä lopusta.

Helmin kyttäyspiste on toteutettu eläinkaupassa myytävien lemmikkiportaiden avulla. Kuva: Eeva Peltoniemi

14. Nakkility (agility)

Mikä? Agility tarkoittaa koirien esterataa. (Aloittelijoilla harrastuksen nimi on sattuneesta syystä paremminkin nakkility.) Erilaisia esteitä ovat esimerkiksi hyppyeste, rengas, keinu ja tunneli. Shibojen on nähty suorittavan agilityrataa sekä erittäin vauhdikkaasti että arvokkaasti omaan tahtiinsa. Kuvissa esiintyy yleensä jo kokeneita agilitykonkareita - todellisuudessa harrastus aloitetaan este kerrallaan.

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen koirakoulun tai kennelkerhon agilityn pohjatyö- tai alkeiskurssille.

Siis oikeasti shiban kanssa kannattaa harrastaa mitä vaan. On aika paljon asioita kokeiltu, nyt toko ja agilityn alkeet menee meillä. Oppii kaikkea mutta tekee aivan omalla tavalla 🙈😀 Vaikkei tule mitään mestaria, mutta hyvin kuluttaa energiaa ja sit kasvattaa luottamuksen omistajan kanssa.

15. Nosework

Mikä? Noseworkissa shiban tehtävänä on nuuskimalla etsiä ja ilmaista omistajalle etsintäalueelle (huone, auto, maasto...) piilotettu "siirrännäinen". Siirrännäinen voi olla esimerkiksi paperinpala, johon on imeytetty eukalyptusöljyn hajua. Tässä lajissa shiba oppii tekemään jotain, mihin sillä on jo luonnostaan taipumus: työskentelemään nenällään.

Koinu on löytänyt siirrännäisen ja ilmaisee nenällä osoittamalla sen sijaintia. Kuva: Tiina Heikkilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämään nosework-koulutukseen. Kun alkeet on hallussa, voi piilojen tekoa jatkaa itsenäisesti kotona. Ohjatun toiminnan etuna on se, ettei omistaja itse tiedä piilon sijaintia. Kaikki riippuu nyt shiban nenästä!

Nosework on shiban kanssa mahtava laji kun ainakin Koinu tykkää käyttää nenäänsä. Lajin suurin haaste omalla kokemuksella shiban kanssa on motivointi ja sen ylläpito. Jos palkka on paskaa niin palaute on hyvin suoraa; Koinu saattaa oikein kiertää hajua, mutta ei ilmaise kun tietää että palkka on "huono" tai syö namin teatraalisen hitaasti. On myös laji, jota on helppo opetella omatoimisesti ja treenata kotona omaksi ja koiran iloksi. Kun hajun saa opetettua koiralle on aivan ihanaa seurata koiran työskentelyä hajua etsiessä ihan omassa olohuoneessa ❤ On myös erinomainen laji palkkauksen ja motivoinnin opetteluun muita "teknisempiä" lajeja ajatellen.

16. Näyttely

Mikä? Koiratapahtuma, jossa eri rotujen edustajat kokoontuvat. Ulkomuototuomari vertaa kehään tulevan shiban eri ominaisuuksia rotumääritelmään, joka alkujaan laadittu Japanissa. Tuomari palkitsee ne shibat, jotka hänen mielestään vastaavat mahdollisimman hyvin rotumääritelmän versiota ihanneshibasta. Kaikki osallistujat saavat mukaansa sanallisen arvioinnin. Kehävuoroaan odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää näyttelykahvia.

Näyttelyistä julkaistaan yleensä vain superedustavia kuvia, joissa kokeneet muotovaliot pönöttävät kuin patsaat. Totuus etenkin junioriluokasta voi olla lähempänä tällaista 😀 Kuva: Tiina Heikkilä

Myös useimmat kasvattajat ovat kiinnostuneita kasvattiensa näyttelykäynneistä, sillä se on eräs tapa arvioida pentueen onnistumista rodunomaisen ulkomuodon osalta. Jos sinulle on osunut varsin rotumääritelmän mukainen "ihanneshiba", on kohteliasta shibasi kasvattajaa kohtaan hakea ansaittu palkinto koiranäyttelystä. 

Miten aloitetaan? Käy yleisönä koiranäyttelyssä seuraamassa shibojen kehää. Harjoittele shibasi kanssa näyttelytreeneissä tai mätsäreissä.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita amerikkalaisessa näyttelyssä. Kuva: Lynda Birmantas

Oma kehävuoro on tosi pieni osa näyttelypäivää. Kesäiset ulkonäyttelyt ovat sään suosiessa mukavia retkiä muiden koiraihmisten ja näyttelytunnelman pariin.

Entsyymin kanssa Kangasniemellä. Uteliaalla pikkushiballa oli kerrankin kunnolla jotain mitä tarkkailla!

17. Näyttelytreenit

Mikä? ÄLÄ LOPETA LUKEMISTA! Jos haluaisit jo aloittaa shibasi kanssa jonkin ohjatun harrastuksen, mutta kynnys siihen tuntuu kovin suurelta, on kesällä ulkokentällä pidettävät näyttelytreenit ehkä paras lajivalinta. Tämä riippumatta siitä, oletteko koskaan edes menossa näyttelyyn. Näyttelytreeneissä toistuvat joka kerta samat yksinkertaiset harjoitukset ("seiso" ja "ravia"), ja koirat pidetään hihnassa. Treeneissä koira oppii sietämään muiden koirien läsnäoloa ja keskittymään omistajaan häiriötekijöistä huolimatta. Lisäksi voidaan treenata (aina koiran ehdoilla) käsittelyharjoituksia, joissa treenien vetäjä namittaa ja silittää koiraa, tunnustelee lihaksia tai lopulta jopa katsoo hampaita. Oikea yhteinen harrastus ja koiran treenikäytöksen kehittyminen on erittäin palkitsevaa.

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen kennelkerhon tai koirakoulun järjestämiin näyttelytreeneihin ulkokentällä. Näyttelyhihna ei ole alussa välttämätön.

18. Pelastuskoiratoiminta

Mikä? Pelastuskoirat auttavat etsimään kadonneita ihmisiä metsästä, lumesta tai romahtaneen rakennuksen raunioista. Työskentely tapahtuu hajuaistilla ilmavainun (haku) tai jälkivainun avulla. Varsinainen pelastuskoiratoiminta on arvokasta työtä, joka vaatii kylmiä hermoja sekä koiralta että omistajalta. Shiban taipumusta esimerkiksi raunioetsintään on mahdollista kokeilla paikallisten pelastuskoirayhdistysten järjestämillä tutustumiskursseilla.

Valka on löytämäisillään rauniotreeneissä piiloutuneen henkilön. Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Tutustu Suomen Pelastuskoiraliiton sivuihin.

Rauniokoiratreeneissä oli kiinnostavaa seurata, miten Valka nappasi hajun ilmasta. Löysi kaikki piilot tosi nopeasti. Muistan, et mukana oli joku paimenkoira, joka höselsi joka suuntaan, mutta Valka nuuhkaisi kerran ilmaa ja käveli määrätietoisesti piiloille, joista maalimiehet löytyivät.

19. Petotestit

Mikä? Petotestissä vastaan rymistelee täytetty karhu, susi, ilves tai villisika. Peto "liikkuu" moottorialustalla ja tekee hyökkäyksiä koiran suuntaan. Alussa koira viritetään kohtaamiseen antamalla sen nuuskia kyseisen pedon karvoja tai jätöksiä. Koira on suorituksen ajan pitkässä liinassa. Testin pitäjä tarkkailee koiran käytöstä arvostelulomakkeen avulla. Vaikka ei tiedetä, pitääkö koira täytettyä eläintä oikeana petona vai ei, selviää petotestissä varmuudella se, miten koira reagoi pedon hajuun ja uhkaavasti liikkuvaan isoon kohteeseen. Jo tämä kertoo paljon, ja monet shibat ovat reaktioillaan yllättäneet omistajansa täydellisesti.

Entsyymi haukkui konekarhunsa lyttyyn. Älkää kertoko Tiikerille, ettei se tarvinnutkaan isoveljeä turvakseen. Kuva: Petotestit.com

Miten aloitetaan? Selvitä petotestien järjestäjän kalenterista, milloin lähelläsi on seuraava testipäivä. Testiin on ennakkoilmoittautuminen. Liinan saa testipaikalta, joten mukaan ei tarvitse mitään erityistä.

Pirlo vs. konesusi. Tässä testissä noudatetaan varovaisuutta. Koira ei saa alkaa kuvitella, että koskaan pärjäisi elävää sutta vastaan. Kuva: Petotestit.com

Erään tunnetun petotestin järjestäjä vaikuttaa pitävän erityisesti shiboista.

20. Rallytoko

Mikä? Rallytoko on rento ja iloinen versio tottelevaisuuskoulutuksesta. Tässäkin lajissa shiba oppii tekemään erilaisia liikkeitä kuten istumista, maahanmenoa ja odottamista. Rallytoko suoritetaan ratana, jossa kävellään kyltiltä toiselle ja tehdään kyltin mukainen liike. Alokasluokassa koira on suorituksen ajan hihnassa, ja sitä saa kannustaa koko ajan kaikissa luokissa. Bonuksena tässä lajissa on mahdollisuus erittäin nopeaan etenemiseen ensimmäisiin alokasluokan kilpailuihin, joista saa merkinnän myös KoiraNetin tietoihin.

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämälle rallytokoilun alkeiskurssille.

Muutaman kerran kokeilun jälkeen tämä on kyllä meidän harrastus! Koku rakastaa yhdessä tekemistä ja tässä meidän välinen suhde paranee entisestään.

21. Rottajahti

Mikä? Rottajahti on uusi, amerikkalaiseen "Barn Hunt"-harrastukseen pohjautuva haistelulaji, jossa koira paikallistaa heinäpaalien sekaan piilotettuja rottia. Idea pohjautuu koiran perinteiseen tehtävään ladon tai navetan haittaeläinten saalistajana. Suomessa lajissa voidaan käyttää esim. matelijoiden ruokakasvatuksessa tuotettuja pakasterottia. Harva shiba on tätä vielä päässyt kokeilemaan, mutta haaste lienee mieluinen etenkin jyrsijöitä ulkona metsästäville shiboille.

Jyrsijäjahtia luomuversiona. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Googlaile ahkerasti. Ehdota kennelkerholle, koirakoululle tai (terrieri)yhdistyksen paikallisjaostolle rottajahdin järjestämistä.

22. Shibalenkkeily

Mikä? Shibojen, shibanomistajien ja rotuuntutustujien tapaamisia ulkoilun merkeissä. Paikalle voi usein suunnistaa kuuloaistin perusteella. Vaikuttaa hämmästyttävästi siltä, että shibat sekä tunnistavat rotutoverinsa että arvostavat niiden seuraa, kukin omalla tavallaan.

Tiikeri ilmentää shibalenkki-iloa heittäytymällä pikkupennuksi. Kavereita! Faneja! Ja muut urokset tietysti rakastavat kastroitua urosta.

Miten aloitetaan? Lenkkejä järjestetään suurimmissa kaupungeissa yleensä kerran kuussa (korona-aikana poikkeavasti), ja niistä saa parhaiten tietoa liittymällä paikalliseen shibaryhmään Facebookissa.

Kokulle nämä ovat olleet ihan parhaita reissuja. Koku on selkeästi vähän ”roturasisti” ja tykkää eniten shibojen kanssa touhuta 😊

23. Sienestys nenäavusteisesti

Mikä? Shiba etsii sieniä metsästä. Noseworkin pohjalle on kehitetty lukuisia sovellutuksia, jotka kaikki perustuvat koiran ylivertaiseen hajuaistiin. Kun koira on kerran oppinut nenätyöskentelyn, voidaan se opettaa etsimään metsästä ruokasieniä. Suomessa arvokas mutta myös todennäköinen löydettävä on kanttarelli. Muutamia shiboja on jo valmistunut kanttarellimaistereiksi.

Valkan ja Harun (Borderott Akashi) valmistujaiskuva kanttarellikurssilta syyskuussa 2019 😄 Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Nenä tulee ensin virittää. Ota nosework haltuun.

24. Suppailu

Mikä? Selitys kaikille niille "surffilaudan" päältä bongatuille shiboille. SUP tulee sanoista stand-up paddling ja tarkoittaa seisaaltaan melomista leveällä laudalla. Shiba mahtuu kätevästi SUP-laudan kyytiin.

Kaikki shibat matkustavat mieluiten turkinväriinsä sopivalla laudalla. Kuva: Ida Jauros

Miten aloitetaan? Totuta shiba käyttämään pelastusliiviä. Monissa kaupungeissa SUP-lautoja on mahdollista vuokrata melontaretkeä varten.

Koku ei hirveästi tykännyt alkuun suppailusta, koska liian lähellä vettä ja epävakaa alusta. Mutta tottui nopeasti. Ei kuitenkaan ”mielellään” hyppää laudan päälle 😂 On siinä kyllä, kun nostetaan kyytiin. Eiköhän ensi kesänä totu, kun mennään taas suppailemaan 😁

25. Taakanveto ja kärrynveto

Mikä? Vanttera shiba voi hyvin kokeilla tätäkin voimarotujen suosimaa harrastusta. Kärrynvedolla on jopa pitkät perinteet, sillä jo Inga Carlsson valjasti Euroopan ensimmäiset tuontishibansa kärryjen eteen. Monilla shiboilla paksut, rajoittavat valjaat herättävät luontaista inhoa, joten valjaisiin totuttelu on tehtävä huolella. Tämänkin jälkeen maltti on valttia, sillä tyypillinen aloittelijan moka on ladata koiran vedettäväksi liikaa painoa liian pian. Taakanvetoa on siksi parasta harrastaa alussa ohjattuna. Lajin "koukku" vaikuttaisi olevan koiran kannustamisessa. Vedä, Buck, vedä!

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Selvitä, onko alueellasi voimarotujen tai työkoirien yhdistystä, joka järjestäisi kaikille avoimia taakanvetotreenejä.

Tärkeää on muistaa lämmittely ennen ja jälkeen suorituksen esim. lenkin muodossa. Koiraa ei pakoteta mihinkään, vaan kannustetaan palkkaamalla ja kehumalla, jos innostuu kärrynvedosta. Hyvä laji erittäin energisille shibuleille, pääsee purkamaan energiaa ohjatusti.

Kärrynvedosta pitänyt Mikko (Wakatake) oli toinen Manlöten-kennelin alkuperäisistä kantauroksista. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

26. Toko

Mikä? Toko on lyhenne sanoista tottelevaisuuskoulutus. Tässä lajissa shiba oppii kiinnittämään huomiota omistajaansa ja tekemään käskystä liikkeitä, esimerkiksi tulemaan luokse, menemään maahan ja pysymään paikallaan. Tokossa myös omistajaa koulutetaan - koiran käytöksen ymmärtämiseen ja parempaan koiran käsittelyyn ja ohjaukseen. Kaikista näistä taidoista on hyötyä arkielämässä.

Tokotreenin rotukirjoa. Huomaa myös alokasvaiheen hihnavarmistus Taitolla. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Koirakoulut ja kennelkerhot järjestävät tokon alkeiskursseja.

Itse tykkään tokossa tosiaan siitä, miten positiivisia vaikutuksia sillä on ollut mun ja koiran väliseen suhteeseen. Paitsi että ihan arkielämä on mukavaa hyvin koulutetun koiran kanssa, niin myös muiden harrastusten aloittaminen on helppoa, kun tokossa on ensin rakenettu hyvä hallinta ja koiralle hyvä häiriönsietokyky, eli se osaa keskittyä siihen omaan työskentelyyn.

27. Vaellus

Mikä? Japanin vuoristoseuduilla kehittynyt shiba on kestävä ja ketterä vaelluskumppani vaikeammassakin maastossa. Toisaalta shiban kokoinen koira on vielä mahdollista napata syliin tai selkäreppuun, jos tilanne sitä vaatii. Huhutaan myös, että telttaan majoittuva shiba haisee märkänäkin paljon miellyttävämmältä kuin muut koirat.

Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Kansallispuiston patikointireitillä voi tehdä vaivattoman päivävaelluksen valmiita polkuja ja pitkospuita pitkin.

Kuva: Ida Jauros

Me ollaan harmillisen vähän (vielä!) päästy eri lajeja kokeilemaan, mutta vaellettu ja retkeilty on senkin edestä! Kaikua parempaa patikkakamua en voisi kuvitellakaan. Se on kestävä ja ketterä, ja ennen kaikkea iloinen ja utelias seikkailija! Syksyllä Kaiku yöpyi ekaa kertaa teltassa, kun käytiin kulkemassa ristiin rastiin Helvetinjärven kansallispuistossa. Se ei hermoillut eikä kummempia kysellyt, mylläsi vain pesän makuupussien väliin kuin vanha tekijä.

Koku on ihan mieletön reissukaveri ja nukkuu teltassa tottuneesti. Koku rakastaa metsää ja parempaa reissunaveria en voisi koskaan toivoakaan. Koku sopeutuu hyvin maastoon kuin maastoon ja teltassa nukkuu kuin kotonaan.

Luonnossa retkeily ja liikkuminen ihan parasta shibojen kanssa. Tässä retkeillään Teijon kansallispuistossa, joka on yksi lempparipaikkoja.

Nobu nauttii ja kovasti. Toivotaan, että ensi kesänä selkä mahdollistaa jo pidemmät monen päivän vaellukset. Ja tosiaan shiba kyllä jaksaa ja on ketterä menemään kivikkoisessakin tunturin rinteessä.

28. Vesipelastus

Mikä? Vesipelastuksessa koira hinaa uimalla ihmisen tai veneen rannalle. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti shibaa voimakkaammille koirille suunnattu laji, on ulkomailla vesipelastusta harrastavia shiboja. Periaatteessa aikuinen shiba jaksaisi pelastaa veden varaan joutuneen pikkulapsen, joten tässäpä eksoottinen harrastusvaihtoehto niille vesipetoshiboille, jotka luonnostaan noutavat veteen heitettyjä esineitä.

Taisto on pelastanut lelun taas kerran hukkumiselta. Kuva: Petri Kaakinen

Miten aloitetaan? Vesipelastuksen alkeiskursseja löytyy googlailemalla. Voisiko Suomessakin mennä mukaan tutustumaan shiban kanssa? Myös varsinaisten vesipelastuskoirien eli nöffien, landseerien ja noutajien omistajat osaavat todennäköisesti kertoa lajista.

29. Vetolajit (canicross, koirahiihto, potkukelkkailu...)

Mikä? Juoksemista, hiihtoa ja potkukelkkailua shiban kanssa. Canicross on oma virallinen lajinsa, joka eroaa tavallisesta juoksulenkkeilystä siten, että nyt koiran on sekä lupa että tarkoituskin vetää juostessaan. Tätä varten koiralla on valjaat ja omistajalla vetovyö, johon koiran joustohihna kiinnitetään. Laji sopii hyvin ylimääräisen energian purkamiseen. Muut vetolajisovellukset toimivat samalla periaatteella.

Miten aloitetaan? Hankkimalla varusteet ja avustajan. Alussa vetäminen opettamalla opetetaan avustajan palkatessa ja houkutellessa koiraa vetämiseen.

Canicrossia ollaan vähän yritetty opetella. Ekan kilometrin Koinulla hyvä veto päällä ja sen jälkeen alkaa enempi "perseillä". Tosin eipä oma kunto kestä juoksemista kovin pitkään putkeen, joten molemmille homma treenaamista. juokseminen on paljon mukavampaa kun koira vetää (etenkin ihmiselle joka ei erityisemmin ole ikinä juoksemisesta pitänyt), kun vielä suunta- ja pysähtymiskäskyt saisi vahvemmiksi.

30. Viehejuoksu

Mikä? Viehejuoksussa pistäydytään vinttikoirien juoksuradalla, jossa "jänis" herättää taatusti shibankin saalistusvietin. Koirat siis jahtaavat aidatulla rata-alueella pakoon pötkivää viehettä. Juosta voi juoksemisen ilosta tai ajanoton kanssa tavoitteellisesti.

Valka vieheen perässä. Kuva: Linda Aaltonen.

Miten aloitetaan? Selvitä lähimmän vinttikoiraradan sijainti. Eri yhdistykset järjestävät toisinaan avoimia tutustumistapahtumia lajista kiinnostuneille.