Shiba on alkukantainen koirarotu, joka kehittyi vuosituhansien aikana ihmisen itsenäiseksi metsästyskumppaniksi. Nämä shibat elivät ulkokoirina ja saattoivat vuoristossa joutua tilanteisiin, joissa selviytyminen on ollut koiran itsensä varassa. Erilaiset vaistomaiset pelot ovat hyödyllisiä villieläimelle, sillä pelko ja pakeneminen vaaran edessä edistää eläimen pysymistä hengissä.

Kaupungissa asuvalle lemmikkikoiralle samat alkukantaiset pelot voivat sen sijaan olla ongelma. Tunnetuin kaikkia koiria koskeva pelko lienee ääniarkuus, mutta pelko voi kohdistua myös hyönteisiin. Hyönteisiä pelkäävistä shiboista kerrotaan aika ajoin. Jos hyönteispelko osuu pahana kohdalle, voi muissa asioissa täydellisen rohkea shiba mennä täydelliseen paniikkiin havaitessaan sisätiloissa kärpäsen.

Hakutulosten ykkösosumassa hyönteispelosta kärsii shibacorgimix. Kärpäspelon esiintyminen lehmiä paimentavassa karjakoirarodussa kuulostaa erikoiselta.

Useimmat koirien pelkoja käsittelevät tutkimukset liittyvät ääniarkuuteen. Hyönteispelosta – tai siitä, miten hyönteisiä pelkäävää koiraa voisi auttaa – on lähes mahdotonta löytää tietoa. Syksyllä 2020 shibanomistajia pyydettiin vastaamaan lyhyeen kyselyyn, mikäli omalla shiballa ilmeni hyönteisten pelkoa. Kysely oli linkitetty shibojen rotukerhon yhteisöryhmään Facebookissa, ja siihen vastattiin viikon aikana 48 hyönteisiä pelkäävän shiban osalta. Rotuyhdistyksen virallisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 lentäviä hyönteisiä oli pelännyt 34/225 shibaa eli 15,2 % niistä shiboista, joiden osalta terveyskyselyyn oli vastattu.

  • Pelon kohteet. Yli 90 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista pelkäsi kärpäsiä, ja hiukan alle 40 % isompia pistiäisiä tai hyttysiä. Joitakin pelottivat pelkät hyönteisen näköiset mustat pisteet seinillä. Koska vain puolet kärpäsiä pelkäävistä shiboista pelkäsi myös pistäviä hyönteisiä, ei järkiselityksenä näyttäisi olevan ainoastaan piston pelko.

  • Pelkoreaktio. Yli puolet hyönteisiä pelkäävistä shiboista reagoi selkeällä pelolla: täysi paniikki/pakoon pyrkiminen (27 %) ja tärinä/läähätys ilman paniikkia (27 %). Osa pelkäävistä shiboista (15 %) metsästi hyönteisen ja palautui pelosta, kun uhka oli eliminoitu. Sanallisissa vastauksissa mainittiin mm. toimintakyvyn katoaminen, pakonomainen hyönteisen metsästys, peräpään tuijottelu ja hännän laskeutuminen.

  • Paikat ja tilanteet, joissa hyönteispelko ilmenee. Pelko ilmeni useimmiten sisällä kotona (80 %), mutta myös ulkona hihnalenkillä, kun pysähdytään pidemmäksi aikaa (29 %), hihnassa julkisissa sisätiloissa (25 %) ja eri kulkuvälineissä (23 %). Sen sijaan vapaana ulkoillessa pelkäsi vain 8 %.

  • ”Kärpänen lentää pyllyyn”. 60 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista näyttää uskovan, että kohteena on heidän takamuksensa. Ilmiötä on raportoitu muillakin koirilla kuin shiboilla. Selitykseksi on ehdotettu kärpästen suosimia ulostejäämiä ja sitä, että koiran on hankalinta yltää puolustamaan takapäätään.

  • Pelkoa voimistavat tekijät. Joillakin shiboilla hyönteispelko oli puhjennut tai voimistunut kiputilan (8 %) tai muun stressin (13 %) takia. Vain yhden shiban tapauksessa pelkoon oli ehkä vaikuttanut kastraatio tai sterilisaatio. Yht’äkkiä puhjennut hyönteisten pelko ei välttämättä olekaan vain mörköikää, joten koira kannattaa ensimmäiseksi tutkituttaa eläinlääkärillä yleisimpien tulehdusten, virtsakiteiden ja muiden kiputilojen varalta.

  • Pelon alkamisikä. Puolet hyönteisiä pelkäävistä shiboista oli alkanut pelätä jo pentuvuotensa aikana tai 1-vuotiaana. Vain 17 %:lla pelko oli alkanut vasta 4-vuotiaana tai vanhempana. Alkamisiässä vaikutti olevan yllättävä ero ääniarkuuteen, joka puhkeaa yleensä vasta vanhemmalla iällä.

  • Piston vaikutus pelon puhkeamiseen. Shiban hyönteispelon puhkeamiseen ei omistajien arvion mukaan ole yleensä vaikuttanut hyönteisen pisto (73 % ”Ei luultavasti.”) Neljäsosalla pisto on voinut vaikuttaa mahdollisesti tai todennäköisesti.

  • Pelon muuttuminen iän myötä. Hyönteispelko on yleisimmin pysynyt samanlaisena (42 %), mutta voinut myös pahentua (25 %) tai lievittyä (15 %). Lopuista kyselyn shiboista asiaa ei vielä osattua arvioida.

  • Onko mikään auttanut lievittämään shiban hyönteispelkoa? Joissakin tapauksissa pelkoon oli yritetty vaikuttaa käyttäytymisterapialla ja saatu siitä ”ehkä jonkin verran apua” (13 %) tai ”ei apua” (8 %). Itsehoitotuotteiden ym. valmisteiden käytön osalta prosentit olivat ”ei apua” (10 %) ja ”ehkä jonkin verran apua” (4 %). Kyselyssä ei harmillisesti ollut tarkentavaa vastauskenttää, josta olisi selvinnyt, mitä nämä ehkä toimineet apukeinot olivat olleet.

  • Vaikuttaako shiban hyönteispelko myös ihmisiin? 59 % koki, ettei shiban hyönteispelko vaikuta omaan elämään. Toisaalta shiban hyönteispelko saattoi rajoittaa elämää tai aiheuttaa ahdistusta ”jonkin verran” (38 %) tai ”aika paljon” (4 %).

  • Shiban sukupuoli ja ikä. Kyselyn hyönteisiä pelkäävistä shiboista pieni enemmistö (60 %) oli narttuja. Ikäjakauma oli varsin tasainen 2-vuotiaista yli 8-vuotiaisiin.

  • Sukurasite? 17 % vastauksissa hyönteisiä pelkäävän shiban vanhemmilla tai sisaruksilla esiintyi myös hyönteisten pelkoa, loput ”eivät olleet ainakaan kuulleet”, että näin olisi. Ei ole tietoa, edustavatko kyllä-vastaukset samoja vai erillisiä pentueita.

  • Yhteys ääniarkuuteen ja perusluonteeseen? 42 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista kärsii myös ääniarkuudesta. Muuten pelottomia ja perusluonteeltaan rohkeita shiboja oli 33 %, pelottomia mutta perusluonteeltaan ujoja/varovaisia 31 %. Ääniarkuusmaininnat näyttivät painottuvan iältään vanhempiin shiboihin.

Kyselystä syntyi lopulta enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Koska niin monella hyönteisiä pelkäävällä shiballa esiintyi myös ääniarkuutta, onko kyseessä yhden ja saman asian erilainen ilmentymä: sinänsä järkevä vaistomainen pelko ylimitoitetulla pelkoreaktiolla? Miksi hyönteispelko näyttää puhkeavan hyvin nuorella iällä verrattuna ääniarkuuteen? Ennakoiko nuoren koiran hyönteispelko myöhemmin puhkeavaa ääniarkuutta? Onko pelko missä määrin perinnöllinen? Miksi kärpänen pelottaa silloinkin, kun isompi herhiläinen ei? Ovatko shibat joutuneet muinoin tekemisiin koiraa isäntäeläimenään käyttävän kärpäslajin kanssa, ja kauhu on perua niiltä ajoilta? Selittyykö painotus sisällä pelkäämiseen sillä, että vapaana ulkona koira voi väistää tai paeta hyönteistä, mutta sisällä tai hihnassa ei?

Tiikeri on muuten rohkea, ihmisrakas, hyvin sosiaalistettu ja ulospäinsuuntautunut shiba. Silti kärpäset alkoivat pelottaa sitä 1-vuotiaana. Pelko paheni 2-vuotiaana piilevän virtsatietulehduksen aikana. Kuvassa Tiikeri on hakeutunut turvapaikkaan pensaaseen. Miten kertoa Tiikerille, ettei ötököitä tarvitse pelätä niin paljoa?

Miten kertoa hyönteisiä pelkäävälle shiballe, ettei sen tarvitse pelätä niin paljoa? Kysely ei valitettavasti ratkaissut tätä kaikkein oleellisinta kysymystä. Kukaan vastaajista ei ollut vielä keksinyt hoitokeinoa, josta olisi ollut ”paljon apua”. Kyselystä – ja tästä blogipostauksesta – on silti toivon mukaan hiukan vertaistuellista apua niille nykyisille ja tuleville shibanomistajille, joita ongelma oikeasti koskettaa. Läheskään kaikki shibat eivät tietenkään pelkää hyönteisiä, mutta 48 vastausta viikossa oli omanlaisensa yllätys. Myös pennunetsijöiden on hyvä olla tietoisia asiasta, mikäli koiran kanssa olisi välttämätöntä matkustella päivittäin julkisilla kulkuvälineillä.

Shibojen hyönteispelkoa käsittelevän kyselyn voi edelleen täyttää täällä. Kyselyyn on tarkoitus vastata vain sellaisten shibojen osalta, jotka ovat pelänneet hyönteisiä nyt tai aiemmin.

2 Comments

  1. Meidän nyt 3v-shibanartulla juurikin tämä kärpäspelko alkoi 1-vuotiaana. Pelkää selkeästi juurikin, että kärpänen menee peppuun. Näin alkukesästä varsinkin pelkää enemmän :/ tosi ikävä nähdä kun koira stressaa. Häntä menee alas ja kotona menee sängyn alle. Usein vain koska avaa ikkunan, vaikkei edes ole kärpästä. Kesän edetessä vähän yleensä vähenee tämä.

    Vastasin juuri kyselyyn. Olisi kyllä kauhean mukava tietää jos joku olisi löytänyt tähän jonkin avun. Me olemme kokeilleet käyttäytymiskoulutusta johon kuului:
    -soitettiin Youtubesta kärpäsen surinaa vähitellen ja palkittiin
    -ostettiin muovikärpäsiä ja trenattiin niillä. Tosin aitoa kärpästä vaikea imitoida.

    Nämä keinot ehkä auttoivat hieman, mutta ongelmana, että oikeaa kärpästä vaikea imitoida. Loppukesästä yleensä ehkä voi shiban kanssa yhdessä jahdata kärpästä ja shiba saattaa sitten jopa syödä sen.

    1. Moi! Kiitos uudesta vastauksesta kyselyyn. Shibasi kärpäspelko kuulostaa tosiaan aivan tyypilliseltä tälle rodulle, nuori alkamisikä ja huoli siitä että kohteena on peppu. Oon myös samaa mieltä siitä että totuttaminen on todella hankalaa, eri tavalla kuin esim. ääniarkuudessa olisi. Heittelin ite aikoinaan rusinoita kun ajattelin että ”pieni ja musta lentävä jokin” on se pelottava tekijä ja siihen voisi totuttaa, mutta eipä siitä tainnut hyötyä olla. Yritin myös palkita ötökän näkemisestä, sillä seurauksella että shibani oppi kahden toiston jälkeen pelkäämään ”Kato!”-sanaa. Ja ehkä se pahin ongelma, hyönteisiä kun on mahdoton hallita. Yksikin ötökkä väärässä paikassa kesken siedätyshoidon niin pelkoreaktio vahvistuu jälleen ja kaikki on ollu turhaa. Luovuin ite sillon toivosta että pelkoa voisi parantaa ja sen jälkeen asian kanssa on vaan eletty ja pidetty tiiviit verkot tuuletusikkunoissa. Toisaalta teillä tilanne voi olla lupaavampi jos oot huomannut että siedättymistä tapahtuu automaattisesti kesän aikana. Ja yks hyväkin puoli: oltiin viime kesänä reissussa ja shibani ilmoitti haukkumalla (mitä se ei muuten tee ikinä) että huoneessa oli piilossa isompi lentävä kovakuoriainen. Olin kiitollinen koska oisin ite varmana saanu yöllä sen takia slaagin jos se ois lähtenyt liikkeelle. Voin myös sanoa nyt 7-v shibasta ettei sillä ainakaan vielä ole hyönteispelko laajentunut muihin pelkoihin. Tsemppiä teille taas yhteen kesään!
      Satu

Vastaa käyttäjälle Susse Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *