Tiikerin terveystarkastus (9-v)

Tiikerin vuositarkin raportti tulee tässä. Tikru täytti toukokuussa yhdeksän, ja pyrin tekemään isomman ell-keikan parittomien ikävuosien kohdalla. Mulla oli välillä pahaenteiset tunnelmat siitä, mitä veriarvoissa näkyy lääkitysten takia ja minkälaiseen kuntoon takakoivet ja selkä on menneet. Tiikeri on niin emonsa poika, ja se oli jännittävä Japanin-tuonti, eikä ne siellä linjojensa sisuksia syynää kuten Suomessa on totuttu.

Tiikeristä tuli talven mittaan myös selvästi ylipainoinen. Selkä oli yhtäkkiä leveä kuin ladonovi. Loistavaa, koska kuihtunut elimistö silminnähden toipui kortisonitauon aikana. Huono juttu, koska ylipaino rasittaa niveliä. Syöminen on Tiikerin elämän ilo, joten päätin että syököön vaikka pikkuleipiä, en lähde guns blazing laihduttamaan sitä ennen tätä ell-käyntiä, joka olisi, öh, dramaattisesti ehkä sen viimeinen. Tiikerin kanssa joutuu siis oikeasti pidättämään hengitystä, koska jos jotain löytyy, niin ainoa toteutuskelponen hoitomuoto on lääkkeiden syöttö ruoan seassa. Onneksi Tiikeri on ahmatti.

Matkaan. Mulla ei ollut kuvausfiilis, joten en dokumentoinut aamua in situ -kuviksi. Tiikerin ell-käynnit vaikeutuivat 2-vuotiaana piilokivesleikkauksen jälkeen ja muuttuivat aidosti pelottaviksi katastrofaalisen rokotuskeikan myötä 4-vuotiaana. Arvostin asianosaisen yritystä, mutta kyllähän se olisi ollut kaikkien kannalta parempi myöntää ajoissa, ettei mitään käsitystä oikeasti vaikeasta aikuisesta urosshibasta ollutkaan ,_, No, rikottua ei voi korjata, ei ainakaan kun kyseessä on shiban herkkä mieli.

Oon luojan kiitos löytänyt nyt Tiikerille eläinlääkärin, jossa sitä osataan käsitellä rautaisella ammattitaidolla. Niin nytkin. Rauhoitus onnistui, joten lähin ite aamukahville. Deja vu! Enkö mä vasta kuus viikkoa sitten ollut täällä Entsyymin leikkauksen takia. Puolen tunnin kohdalla heräsi toivo, että jos verikokeet on jo otettu eikä ole tullut puhelua, niin niissä ei ole varmaan näkynyt mitään kamalaa, ja hampaiden puhdistus on aloitettu.

Tunnin kohdalla sain puhelun, että Tiikerin kanssa ollaan valmiita. Tiikeri heräteltäisiin. Ja koska oon kevään aikana kuunnellut Myyn kännistä huutoa, niin Tiikerin kunniaksi on sanottava että se on herätessään täydellisen epädramaattinen. Jos se näkee pieniä vihreitä shiboja, niin ei ilmaise asiaa mitenkään. Mä kyllä näin aivan selvästi puhekuplassa muutaman ärräpään sen kammetessa pystyyn, kun takajalat ei vielä kantaneet. Tuloksia:

Verikoe

Hyvältä näytti! Osa statseista on aavistuksen viiterajan ylä- tai alapuolella, mutta näillä ei ole kliinistä merkitystä. Glukoosiarvo mitannee Tiikerin tapauksessa sitä, miten taistele tai pakene -reaktio ennen rauhoitusta saa adrenaliinit kattoon ja maksan varastosokerit virtaamaan. Tiikerin punasolut on skaalan pienessä päässä (MCV) mutta ei vielä mikrosytoottisen pieniä.

Verinäyte dyskinesiatutkimukseen

Kysyin äskettäin koirien geenitutkimusryhmän dyskinesiatutkijalta, että missään mennään pentueen tutkimuksessa vai mennääkö missään, ja että aattelin kirjottaa Entsyymistä tai koko pentueesta edes tapauskertomuksen johonkin eläinlääketieteen lehteen, koska dyskinesiaa rodussa selvästi on… ja yhä edelleen eläinlääkärit tarjoaa niille heti epilepsialääkitystä minusta aivan turhaan ja jopa haitaksi. Hyviä uutisia: shiban dyskinesiaa ei ole unohdettu (geenilöytöjä ei tietenkään voida etukäteen taata), ja puolisisaruksienkin verinäytteitä kannattaa lähettää. Mä olen nähnyt Tiikerin toimittavan pienelle siskolle lelua kun kohtaus vääntää sitä. Todennäköisesti toi lelun siihen itselleen imeksittäväksi mutta ele oli silti suunnattoman söpö : D Tiikeri osallistuisi varmana, jos osaisi ajatella kuin ihminen. Toivottavasti verinäyte löytää perille eikä happane viikonlopun aikana.

Superkoiran superluut!

Nyt kuvattiin kunnolla! Lonkat, selät, polvet, kyynärät ja hampaat. Mutta mulla on vertailtavana vain Tiikerin 2-v selkäkuvat. Eikös ne näytä samalta? Luupiikkejä ei sojota missään, eikä näy spondyloosisiltoja selkänikamien väleissä. Tiikerillä on siis superluut ikäisekseen. Tikru on yhdistelmästä A x C , eli eiköhän ne C:eet kannata pitää kiltisti mukana, jos näin allergisella rodulla on tarkotus olla mitään tulevaisuutta.

Polvet on edelleen mysteeri. Tiikerihän nakersi polvien kohdat takajaloista kaljuiksi. Kortisoni ei auttanut siihen, joten ei se ole ollut pelkkää kutinaa. Karvat kasvoi takaisin, kun sille aloitettiin gabapentiini-kipulääkitys eli lopetti nakertamisen eli kipua siellä on ollut. Tai en mä keksi mitään muuta ajallista yhteensattumaa. Luksaatiotesti ei myöskään selittänyt. No, eipä sen väliä niin kauan kuin pystyy hyvin liikkumaan eikä enää nakerra.

Yllättävä havainto Tiikerin kitusista

Hammashuolto tuli tarpeeseen, sillä hammaskiveä ja plakkia oli kertynyt paljon. Mitä ihmettä! Aikasemmin Tiikeri nimenomaan oli se, jolla oli upeat puhtaat ja vahvat hampaat. Onko nyt niin, että uusi kauraa sisältävä muona on alkanut kerryttää hammaskiveä? Vai kortisoni? Tikru ei kuitenkaan anna pestä hampaita, joten hankin sille merileväjauhetta. Hammaskivi ja ientulehdus saattoi hyvin myös selittää oudon maiskuttelun ja mun fiiliksen siitä, että Tiikerillä on jokin hätänä, koska nielurisatkin oli olleet ärtyneen näköset.

Tää ei kuitenkaan ollut vielä SE yllättävä tieto.

Tiikerillä on nielussa pitkä epiglottis, pitkä pehmeä kitalaki ja runsaasti pehmytkudosta henkitorven aukon ympärillä.

On se perkele kumma, että mun alkukantaisista puikkokuonoista toinen on geenitestin mukaan lyttykuonojen SMOC2-mutaation kantaja ja nyt toinenkin alkaa kovasti kuulostaa semmoselta : D Mitä merkitystä kuonon pituudella edes on, jos ne nielun ”osat” ja kudokset kurottelee joka tapauksessa sinne väärään suuntaan?

Aloin heti miettiä, että olisiko tässä selitys Tiikerin suloiselle pihinä-yninä-hengitykselle, joka triggeröityy kun Tiikerillä on oikein hyvä olla. Joskus se alkaa pihistä-ynistä jo ennakoidessaan saavansa rapsutuksia. Jokin hengitysteissä ja ilmanvirtauksessa muuttuu, eikä mun toiset koirat ole ikinä pitäneet tollasta ääntä. Oon ajatellut, että Tiikeri yrittää kehrätä. Ehkä se on totta.

Tiikerin laihdutus alkaa

Vaaka näytti järkyttävät 14.6 kg. Tuosta lähtee desimaaleja kahden paksun nahkapannan mukana, mutta oikein arvioin, että se on kaksi kiloa normaalipainonsa yli. Läskikerros näkyy hienosti myös noissa röntgenkuvissa. Viime kesänä se oli menettänyt painoaan ja päätyi kilon lihotuskuurille. Nyt tavoitteena on laihduttaa esim. se sama kilo kesän aikana. Tiedostan ylipainon haitat, joten yritän suhtautua vakavasti koirani jojoiluun.