Shiban hyönteispelko (97 vastausta!)
Shibojen hyönteispelkoa kartoittava kysely päivittyy heti uudestaan, sillä vastauksia on nyt kertynyt 97 hyönteisiä pelkäävän shiban osalta. Kiitos kaikille uusille vastaajille, ja kiitokset myös kyselyn jakamisesta eteenpäin.
Kyselyn tarkoituksena on tutkia sitä, miten hyönteispelko shiboissa ilmenee. Kun vastauksia on riittävän paljon, niin sieltä saattaa erottua ’trendejä’ eli asioita, jotka on yhteisiä monille hyönteisiä pelkääville shiboille. Toinen ilmeinen syy tutkimukselle ja tuloksien raportoinnille on vertaistuki.
Koska kysely on ollut auki vuodesta 2020 asti, niin on mahdollista, että joidenkin koirien osalta on vastattu kahteen kertaan (kysely on anonyymi). En kuitenkaan usko, että mahdolliset duplikaatit vääristävät tuloksia merkittävällä tavalla nyt kun vastauksia on lähes sata. Jos et muista, oletko jo vastannut, niin kannustan vastaamaan:
Pelkääkö shibasi hyönteisiä? Kysely on auki, joten uudet vastaukset on erittäin tervetulleita.
Miten muuten vastausten määrä vaikuttaa tuloksiin? Tutkimusjulkaisussa pitää aina kertoa ’ännä’ eli miten moneen tutkimus perustuu. Päivitän tähän uudet (n=97) graafit edellisten (n=60) yläpuolelle, koska niiden vertailussa on oma mielenkiintonsa.
Kärpänen pelottaa lähes kaikkia
Jokin nimenomaan kärpäsessä triggeröi shibat. Pistäviä hyönteisiä, joiden välttelyssä olisi kenties enemmän järkeä, pelkää harvempi shiba. Yleisestä hyönteisfobiasta ei ole kyse, sillä yksikään shiba ei pelkää maassa möngertäviä koppakuoriaisia. Ja jos shibasi huolestuu nähdessään seinällä mustan pisteen, niin – no, se ei ole ainoa shiba, joka tekee niin. Kyselyn pohdintaosiossa on mielenkiintoinen kommentti liittyen tähän selektiivisyyteen: voiko olla, että nimenomaan kärpäsen siivistä lähtee sirisevä (yli)ääni, jonka vain koira kuulee ja joka lietsoo pelkoa.
Puolet reagoi voimakkaasti
Niin. Videolla esimerkki täydestä paniikista. Vieläkö naurattaa? En muista, oliko triggeri edes oikea kärpänen vai pelkkä musta piste puunrungolla, kun erehdyttiin pitämään hetken juomatauko kansallispuistossa. Halusin kuvata käytöksen videolle eläinlääkäriä varten. Kukaan ei tiennyt sitä silloin, mutta Tiikerin reaktiota on täytynyt lietsoa piilevä allergiaoireilu. Vaikka kutinarapsutus alkoi vasta monta vuotta myöhemmin. Onneksi alkoi, koska kortisonilääkitys paransi saman tien myös hysteerisimmän kärpäspelon. Kerro eläinlääkärillesi. Reffaa tähän blogiin. En usko, että aiheesta on olemassa muuta tietoa.
60 ja 97 vastauksen välillä kahden voimakkaimman reaktion (täysi paniikki ja pelkää selvästi mutta ei panikoi) yleisyydet putosivat noin viidellä prosenttiyksiköllä, ja lievempien reaktioiden osuudet vastaavasti kasvoivat saman verran. Lisäksi kyselyyn on tullut muu, mikä -vastauksiin tosi monta uniikkia reagointitapaa, eli jaottelu ei ole täysin selkeä.
Pelko ilmenee sisätiloissa ja ”vankina”
Mitkä tahansa sisätilat korostuvat vastauksissa. Toisaalta myös hihnalenkillä pysähtyminen mainitaan lukuisia kertoja triggeröiväksi tilanteeksi. Mielestäni vapaana ulkona -tilanteet on selkeästi aliedustettuja. Ikään kuin koira pelkäisi vain silloin, kun kokee ettei pysty väistämään hyönteistä. 60 ja 97 vastauksen välillä käppyrä pysyi lähes samanmuotoisena, eli yleisyydet ei juuri muuttuneet.
Kohteena peppu – vai onko sittenkään?
Enemmistö shiboista näyttää vakuuttuneelta tästä asiasta. 60 ja 97 vastauksen välillä osuudet pysyivät lähes täysin samoina. Avoimeen pohdintakenttään ilmestyi mielenkiintoinen kommentti: onko pelkoreaktio (häntä laskee, selkä köyristyy, koira pälyilee taakseen) tosiasiassa samanlainen mihin tahansa pelon kohteeseen, mutta ihminen ylitulkitsee asian kun on kyse lentävistä hyönteisistä?
Hyönteispelko voi olla oire kivusta tai jopa allergiasta
Tasainen 70% vastausmäärästä riippumatta ei yhdistä hyönteispelon puhkeamista tai pahenemista mihinkään fyysiseen ”kriisiin”. On kuitenkin useampi maininta siitä, että pelko on liittynyt shiban epämukavaan oloon. Lisäksi on muut mahdolliset Tiikerit: vasta takautuvasti voi selvitä, että paha hyönteispelko onkin ollut oire piilevästä allergiasta. Koska tämä asia on koko hyönteispelkokartoituksen tärkeimpiä syitä, niin jätän väliotsikon ennalleen, että omistajat osaavat huomioida mahdollisuuden. Kysymys olisi jälkiviisaana pitänyt jakaa kahteen osaan: puhkeaminen ja paheneminen.
Pelko alkaa usein nuorena
Lähes puolet on alkanut pelätä pentuna tai junnuna, ja lopuistakin suurin osa pari-kolme- vuotiaana. Uskon, että kysely on ollut näkyvillä myös vanhempien shibojen omistajille eikä tulos ole mahdottoman vääristynyt. 60 ja 97 vastauksen välillä osuudet pysyivät varsin samanlaisina. 4-7-vuotiaiden osuus kasvoi hiukan nuorempien kustannuksella. 80%:lla pelko on alkanut alle 4-vuotiaana.
Pelko alkaa usein tyhjästä
Vain kolmasosalla hyönteispelon voisi nähdä järkevänä reaktiona koettuun pistoon. Shiba on herkkä ja hyvämuistinen koira. Ongelmana on se, että useimmat omistajat eivät tällaista juurisyytä muista. Kyselyn shibat on erittäin todennäköisesti Suomessa sisätiloissa asuvia seurakoiria, jotka ulkoilevat omistajansa kanssa. Uskon, että tulos on todenmukainen eikä noin montaa pistoa ole tapahtunut huomaamatta. 60 ja 97 vastauksen välillä Luultavasti ei -vastauksen yleisyys kasvoi hiukan.
Pelko voi myös ”elää”
Pelon voimakkuus näyttäisi pysyvän usein ennallaan mutta se on voinut myös pahentua. Joskus jopa lievittyä. 59 ja 96 vastauksen välillä (tähän kyssään on ilmeisesti yksi vastaajista unohtanut vastata) pahentuminen yleisyys on kasvanut hiukan. Mihin pitää varautua on se, että pelko voi olla pysyvä kerran puhjettuaan. Jälkiviisaana olisi pitänyt lisätä vastausvaihtoehto ’Onko hyönteispelko kadonnut kokonaan?’.
Hyönteispelon terapia on vielä vähäistä
Vain joka viides shiba on kokeillut jotakin koulutuksen tyyppistä apukeinoa pelkoonsa. Tämä ei ole ihme, koska kukaan koirankouluttaja ei tiettävästi tarjoa nimenomaan hyönteispelkoon suunniteltua menetelmää. Ongelma on aika selvä: Suomen kesässä hyönteisiä on vaikea välttää eikä niille voi altistua hallitusti koulutuksen aikana. Puolet käyttäytymiskoulutusta kokeilleista shiboista on kuitenkin saanut siitä ehkä hiukan apua, mikä on hyvä tieto. Vastausten yleisyydet ei juurikaan muuttuneet 60 ja 97 vastauksen välillä.
Täsmälääkettä ei ole käytössä
Lääkkeiden tai ”pelkotuotteiden” kanssa näkyy sama ilmiö: niitä ei ole juurikaan kokeiltu. On varmasti myös iso kynnys lähteä lääkitsemään koiraa esimerkiksi SSRI-tyyppisillä lääkkeillä, jos pelkoreaktio ei ole kovin paha tai arkielämää haittaava. Vastausten yleisyydet pysyivät lähes samoina 60 ja 97 vastaajalla.
Pelko vaikuttaa elämään noin kolmasosalla
Tai positiivisesti ilmaistuna, kahdella kolmaosalla shiban hyönteispelko ei rajoita elämää tai aiheuta ahdistusta ihmisille. Onneksi ”vaikuttaa aika paljon”-vastauksia on noin pieni osuus… vaikka tilasto ei heitä tietenkään lohduta. Pidän kyllä huomionarvoisina noitakin ”jonkin verran vaikuttaa” -vastauksia huomioiden sen, että kärpäspelko on rodussa yleistä. 60 ja 97 vastauksen välillä Ei vaikuta -vastauksien osuus kasvoi lähes 9 prosenttiyksikköä.
Ei sukupuolieroa
60 vastauksessa on 25 urosta ja 35 narttua. Tsekkasin uteliaisuuttani, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä eli voi johtua tässä vaiheessa vain sattumasta. Hyönteispelkoa siis esiintyy tasapuolisesti molemmilla sukupuolilla. 97 vastauksen kohdalla sukupuoliero on jo alkanut tasapainottua.
Vastaajissa tasainen ikäjakauma pennuista yli 8-vuotiaisiin
Tämä on hyvä asia kontrolloida, koska se kertoo siitä, että hyönteispelon puhkeaminen nuorena voi olla todellinen ilmiö eikä johtua siitä, että kysely olisi tavoittanut vain nuorten shiboja omistajia. Alkuperäisessä kyselyssä oli virhe, jossa 1-vuotiaille ei ollut sopivaa ikäryhmää. Arvelen, että useimmat 1-vuotiaat on laitettu 2-vuotiaiden ryhmään. 60 ja 97 vastauksen välillä osuudet pysyivät varsin samoina (97 vastauksessa sininen + punainen = 14.4% = 1-2-vuotiaat.)
Sukurasite kysymysmerkki
Perhana kun tämä ehkä tärkeä kysymys oli laadittu huonosti. Lisäksi muutin sitä kesken kaiken, mitä ei tietenkään saisi tutkimuksessa tehdä. Eli noin 50 ekalla vastaajalla on ollut kysymyksenä ’onko vanhemmilla ja sisaruksilla’, ja vastausvaihtoehdot Kyllä (varmuudella), En ole ainakaan kuullut ja Ei (varmuudella). Seuraavalla noin 50 vastaajalla oli kysymyksen ónko vanhemmilla, sisaruksilla tai puolisisaruksilla’ ja vaihtoehtoja vain kaksi: Kyllä ja Ei tai en ole ainakaan kuullut. Eli käytännössä 60 vastauksella Kyllä = 23%, Ei tai en ole kuullut = 77%. Ja sitten 97 vastauksella Kyllä = 17% ja Ei tai en ole kuullut = 83%. Mutta mä en osaa arvioida, että mitä nämä lukemat merkitsevät pelon perinnöllisyyden kannalta. Ainakaan perinnöllisyys ei ole älyttömän selkeää ja voimakasta, koska nykyaikana pentuesisarusten tai saman kennelin kasvattattien omistajat ovat monesti yhteydessä toisiinsa netin kautta ja voisivat huomata asian.
Hyönteispelko ja ääniarkuus esiintyvät usein yhdessä
Tässä oli kiinnostava tulos. Nimittäin 42% hyönteiskammoisista koirista on myös ääniarkoja. Jos käytetään ääniarkuuden yleisyytenä koko shibapopulaatiossa shibojen yhdistyksen terveyskyselyn 2019 lukemaa 16,7% (muut pelkotilat kuin hyönteispelko ja eroahdistus) – niin ero on jo tilastollisestikin erittäin merkitsevä. Ilmiöt siis linkittyvät toisiinsa. Prosenttiosuudet pysyivät lähes samoina 60 ja 97 vastauksen välillä.
Miten yleistä hyönteispelko on shiboissa?
Shibayhdistyksen terveyskyselyssä hyönteispelolle tuli kohtalaisen korkea esiintyvyysprosentti. Jotain kertoo myös se, että tässä blogin pelkästään hyönteisiä pelkääville shiboille tarkoitetussa kyselyssä vastauksia on jo 97 shibasta.
Mitä shibojen hyönteispelolle voi tehdä?
Mä en tiedä. Luonneongelmat periytyvät käsittääkseni vahvasti, mutta en mä usko että kovin moni pennuttaa koiraa, jolla on pelkotiloja. Aikasempaa jälkeläisnäyttöä voisi tietty arvioida, jos siellä yleisesti esiintyy samaa. Hyönteispelko saattaa olla jotain, mikä on juurtunut shiboissa yhtä syvälle kuin poikkeamat silmien kammiokulmissa. Toimivia hoitokeinoja ei valitettavasti ole vielä tarjolla, tai ainakaan mä en ole sellaisista kuullut. Sen sijaan haluan sanoa –
Varmista ettei shibasi hyönteispelko ole oire piilevästä kiputilasta tai allergiasta!
Koska Tiikerillä se oli, ja allergiat on tunnetusti tämän rodun vitsaus. Mitään muuta ihmisen havaitsemaa oiretta ei välttämättä vielä ole, mutta koira tuntee kipua tai epämukavuutta, mikä lietsoo pelkoreaktiota. Lievittyykö pelko kipulääkekuurilla tai kortisonikuurilla? Kunpa joku olisi kokeillut tuota Tiikerille jo vuosia sitten. Ehkä jonkun toisen Tiikeri voi saada jatkossa apua aikaisemmin.
Lisäksi: shiboilla esiintyvästä kärpäspelosta kannattaa ilman muuta mainita uusille shibanomistajille
Erään vastaajan shiba oli viety eläinlääkärille äkillisen pelkokäytöksen takia ennen kuin omistajat lukivat aiheesta ja hoksasivat, että kyse oli ollut sisällä lentelevistä kärpäsistä. Jos yhden shiban kanssa on käynyt tässä otoksessa näin, niin uskon, että sama voi tapahtua muillekin.
Related Posts
Kutisevan shiban pelastava pistos
Ensimmäiset NIPPO-jäsenlehdet 2
Tähän pelkoreaktioon, mikäli se iskee nuorella iällä niin puhutaanko iästä jolloin vasta lähdetään lenkille shiban kanssa tyyliin eka kerta metsässä kun mietin miten moni vastaajista asuu kaupungissa jossa ei näitä hyönteisiä ole, esim. maalla kasvaneena junnu shibana joka väistämättä törmää hyönteisiin jo hankinta iässä niin pelkääkö se kans vai vain nämä jotka tavallaan kaupunginkerrostalossa kasvaneet? Mietin että nuoria koiria mutta tuleeko se surina niille yllätyksenä jos vastaajien koirat vasta tietyssä iässä lähestyvät metsää eli ei heti kun hankittu niin käyty vaikka yhdessä makkaranpaistossa laavulla jo taaperona ja usein jolloin nämä kiussankappaleet ei ehkä tulisi shokkina varsinaisessa lenkki iässä?
Moikka! Tämä on ihan validi pohdinta. Oon ite miettinyt, että esiintyisikö jossain navetan lähellä pihapiirissä syntyneillä ja kasvaneilla shiboilla vähemmän hyönteispelkoa kuin citykoirilla. Käytännössä arvelen, että ei ole kyse ainakaan äkillisestä yllätyksestä. Vaikka asuukin Suomessa kaupungissa kerrostalossa niin uskon että ötököihin silti törmää kesäisin pikkupennusta asti, ulkoillessa viheralueilla tai kun niitä lentää ikkunasta sisälle. Ainakin mun hyönteisiä pelkäävä shiba näki niitä ja saalistikin pentuvuotensa aikana ennen kuin pelkoreaktio sitten aktivoitui noin 1-v iässä. Mutta tuo on totta, että ’kaikkeen mahdolliseen’ kannattaa yrittää totuttaa pikkupentua silloin kun sillä on se sosiaalistumisen herkkyyskausi menossa.
Satu
Minkälaista yhteyttä tarkoitat allergiaoireiden ja kärpäspelon suhteen? Arveletko, että hoitamaton/huonossa hoitotasapainossa oleva allergia olisi syyllinen siihen, että kärpäspelko alkoi ilmetä? Mikä se syy-yhteys tarkalleen on, en oikein hahmottanut sitä? Jokin koiran stressitilaan liittyvä?
Omalla shiballani on hyvässä hoitotasapainossa oleva allergia, oli ollut jo usean vuoden, ennen kuin kärpäspelko aivan yhtäkkiä iski. Allergialla ei siis voinut olla mitään vaikutusta pelon syntymiselle. (Edelliseen keskusteluun viitaten, oma shibani syntyi maalla kesällä ja on varmasti altistunut kaikenlaisille ötököille. Silti se kehitti pelon 3-vuotiaana täysin yhtäkkiä.)
Moikka! Sen kun tietäisi, että mitä oikein oli meneillään. En usko että allergia suoraan aiheutti pelon puhkeamisen (uskon että olisi puhjennut joka tapauksessa) mutta oon vakuuttunut, että Tiikerillä hysteerisen pelkoreaktion voimakkuus johtui nuoresta asti JOSTAKIN minkä kortisonilääkitys sitten paransi. Se alkoi pelätä kärpäsiä 1-v iässä, pelko paheni hysteriaksi 2-v kesällä (tällöin myös virtsatietulehdus), allergiakutina ja rapsutus alkoi 6-v iässä ja 7-v iässä tarvittiin lopulta avuksi se kortisoni. Mikä rauhoitti atopiakutinan lisäksi hysterian. Oon miettinyt pääni puhki enkä keksi muuta kuin että sillä on ollut ”ihmiselle huomaamaton atopia” koko tuon ajan 2v – 6v ennen kuin ihon kutina alkoi. Mitä oon koirien atopiaan yrittänyt perehtyä, ja pitää muuten jatkaa blogissa sen aiheen sarjaa, niin atopiaoireet voi olla muutakin kuin kutinaa. Pahin skenaario on se, että Tiikerin iho on ollut tulehtunut ja kipeä ilman kutinaa koko tuon ajan. Selittäisi nimittäin sen, miksi sen piilokivesleikkaus ja toipuminen oli niin karmea kokemus, kun mahanahan herkkää ihoa on ”hoidettu” desinfioimalla ym.
Ja harmi että sun(kin) shiballa on riesana allergian lisäksi tämä pelko. Nuo havainnot on kuitenkin arvokkaita. Vastauksissa näkyy, että useimmiten omistaja ei yhdistä mitään fyysistä vaivaa pelon puhkeamiseen tai pahenemiseen. Ylikorostan tarkotuksella sitä harvinaisempaa vaihtoehtoa, että joskus jokin piilevä vika voi olla lietsomassa pelkoreaktiota, koska uskon että Tiikerillä kävi niin.
Satu
Mielenkiintoisia ajatuksia. Ihmisilläkin atopiaan voi liittyä kutinan lisäksi muita oireita, miksi sitten ei koirallakin. Odotan mielenkiinnolla blogin tulevia atopiajuttuja 🙂 Ja hei, tänä keväänä pitäisi olla ennusteiden mukaan ennätyksellisen vähän siitepölyä ilmassa, ainakin koivun kukinta on jäämässä vähäiseksi. Hyvä juttu kutinashiboille!
Loistavaa! Koivuoireilijoita on varmana shiboissakin. T ei kutise koivua vaan jotain, mikä ilmestyy Keski-Suomeen toukokuun loppupuolella. Minkään vakioallergeenin ei pitäisi aloittaa kukkimista silloin, joten en keksi muuta kuin kuin ensimmäiset heinien siitepölyt tuulen mukana etelästä. Itse asiassa Tiikerin ensimmäisiä oireita tulee olemaan ”pseudopissatulehdus”, jossa koiven nostoa (tai paremminkin koiven laskemista takaisin maahan) seuraa hätääntynyt mahan nuoleminen kun virtsan ammoniakki osuu allergian takia tulehtuneeseen/kipeään vatsanahkaan. Eipä tullut allergia heti tuosta mieleen, mutta nyt osaan tulkita. Ajattelin, että allergiasarjan seuraava osa olisi se, millä se olisi pitänyt oikeasti aloittaa: mikä (atopia)allergia on ja mitä koiran ihossa tapahtuu silloin kun oireilu alkaa.
Satu