Siirry sisältöön

Euroopan ensimmäiset tunnetut shibat saapuivat Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin Manlöten-kenneliin 1970-luvun alussa. Ruotsalainen vuosikirja Hundkalendern 1976 sisältää Inga Carlssonin kirjoittaman kiehtovan tekstin, jossa hän kertoo ensimmäisistä shiboistaan sekä rodusta yleisesti. Alla historiallisen tekstin suomenkielinen käännös. Alkuperäisteksti ja kaikki kuvat (c) Inga Carlsson.

Shiba, japanilainen hurmurini

"Shiba, mikä se sellainen on?" kysyin japanilaiselta työtoveriltani, kun hän tiedusteli, oliko meillä Ruotsissa shibakoiria. Hän kertoi, että kyseessä oli pieni vanttera koira, jonka säkäkorkeus oli noin 35-41 cm ja joka oli pystykorvatyyppiä. Shibat olivat ehdottomasti hänen suosikkejaan.

En jaksanut uskoa, että innostuisin itse. Minulla oli aina ollut suuria koiria, ja monien muiden tavoin ajattelin, että kippurahäntäisillä koirilla on tapana haukkua ja purra. Sain nähdä shibakoiria vilaukselta ja kieltäydyin uskomasta, etteivät ne olleet sen suurempia. Ne näyttivät noin 60-senttisiltä ja niin "oikeilta".

Kiinnostuin asiasta ja hankin rotumääritelmän sekä FCI:ltä että Japanista. Kaikki japanilaisen työtoverini ylistyssanat sopivat hyvin yhteen rotumääritelmän kanssa. Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään. Se on hiljainen ja haukkuu vain silloin, kun haluaa kiinnittää isäntänsä huomion johonkin. Japanissa shiboja käytetään metsästys-, veto- ja vahtikoirina. (Vai 35-senttinen vahtikoira, nauroin tuolloin. Nyt säälin niitä, jotka yrittäisivät tulla kotiimme silloin, jos käsken Lilla Myn vahtia emäntäänsä.)

Japanilaiset pitävät shibaa "ulkokoirana". Se on tiettävästi useita tuhansia vuosia vanha. Shibakoirien luurankoja on löydetty mm. Jomon-aikakauden raunioista, ja ne näyttävät samanlaisilta kuin nykyäänkin. Japanilaiset ovat jalostaneet ensisijaisesti hyviä käyttökoiria ja pitäneet huolta siitä, että shiba on säilynyt henkisesti ja fyysisesti terveenä. Japanilaisessa rotumääritelmässä mainitaan mm., että "shiba on luonnostaan hienostunut, ei niinkään pröystäilevällä vaan syvällisellä tavalla."

Kuvissa minua kiehtoi eniten shiban pää. Se on erilainen kuin muilla koirilla. Pään muoto itsessään vaikuttaa kahdeksankulmaiselta, ja silmät ovat itämaiseen tapaan vinot. Pää muistuttaa enemmän suden kuin koiran päätä.

Ei kestänyt kauaa, kun olin "myyty". Minulle tulisi shiba! Silloin vaikeudet alkoivat. Japanilaisiin kasvattajiin ei ole helppoa saada yhteyttä. Sitä paitsi japanilaisia on vaikeaa saada myymään. Mutta minulla oli onnea, ja reilun vuoden kirjeenvaihdon jälkeen tärppäsi. Ruotsiin lähetettäisiin kaksi pientä narttupentua.

Toukokuun 28. päivänä vuonna 1972 seisoivat puolihysteerinen emäntä ja täysin rauhallinen isäntä Arlandassa odottamassa Tokion-konetta. On vaikea sanoa, kuka oli iloisempi koirahäkin vihdoinkin saapuessa, pennut päästessään häkistä ulos vai minä saadessani ne vihdoinkin luokseni. Tervetuloseremoniasta muodostui mitä sydämellisin. Me pussailimme, nuolimme ja halailimme.

Kun pennut olivat olleet kotona noin viikon, olivat ne tehneet päätöksensä. Lempeämmästä ja kiltimmästä Sabizhista tuli isännän tyttö, ja pieni tomera My valitsi emännän. Koko perheemme hullaantui pennuista, ja ihmiset olivat niistä kiinnostuneita menimmepä minne tahansa aina Ruotsin Kennelliittoa myöten.

Jotta rotu ei hiipuisi täällä narttuihimme, kirjoitin Japaniin ja tilasin kaksi urospentua. Ne saapuivat Ruotsiin joulukuussa 1972. Koska isännällä ja emännällä oli jo shiba, saivat perheen kaksi poikaa kumpikin oman urospennun. Nuorempi poika Johan, tuolloin 11-vuotias, sai pienemmän pennun ja antoi sille nimeksi Mikko. Mikko oli iloinen, hassu ja riehakas pentu ja sopi hyvin Johanin temperamentille. Hieman rauhallisempi ja varovaisempi Mitzoki sopi paremmin isoveljelle.

Oli jo nähtävissä, että Mitzokista kasvaisi pieni näyttelytähti, mutta oli vaikea arvailla, mitä Mikosta tulisi. Se oli lähinnä ratkiriemukas. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen Johan ja Mikko jakoivat kaiken, sängyn, karkit, ilot ja surut. Johan alkoi opettaa Mikkoa tanssimaan takajaloillaan, istumaan, menemään maahan ja vetämään kärryjä. Nykyään he osallistuvat esityksiin ja kilpailevat tottelevaisuudessa!

My-emon ja Mitzoki-isän ensimmäinen shibapentue syntyi 11. lokakuuta 1973. Pentuja syntyi neljä. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tarkoituksena oli myydä molemmat pojat, mutta emäntä katseli liian syvälle esikoispojan viistoihin silmiin, ja niin Bokai jäi meille kotiin. Emmekä ole katuneet! Se on mahtava koira, sekä kaunis, kiltti että nopea oppimaan.

Emäntä ja Bokai kisaavat myös hieman tottelevaisuudessa, mutta Johan ja Mikko peittoavat meidät vielä. Bokai on osoittautunut ahkeraksi jälkikoiraksi. Se selvitti jälkiradan heti kolmannella treenauskerralla, mikä vaikuttaa olevan huima suoritus. Bokain veli Banzai työskentelee Norrtäljen käyttökoirakerhossa pikkuisäntänsä kanssa. Ei haittaa vaikka käyttökoiraihmiset kaikessa ystävällisyydessään alkuun härnäsivät meitä ja kutsuivat shiboja marsuiksi - he vaikenivat huomatessaan, mihin "piskit" pystyivät. Loppukilpailussa Bokai sijoittui neljänneksi 17 koiran joukosta.

Tammikuussa 1975 Mikosta tuli isä, ja Johan sai pitää Mikon tyttären Emikon. Hän kutsuu koiraa Emmaksi ja on jo aloittanut Emman opetuksen. Emma on osoittautunut yhtä hyväpäiseksi kuin isänsä, joten on kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkälle he pääsevät tottelevaisuuskilpailuissa.

Johan on koiriensa kanssa mukana Apollo-ryhmässä ja kampanjoi sen puolesta, että pienetkin koirat pystyvät oppimaan ja että niiden tulisikin osallistua tottelevaisuuskoulutukseen. Koulutus tapahtuu aina leikin varjolla ja namipalkkioilla.

Shiban toimimisesta metsästyskoirana meillä ei ole aavistustakaan. Koiramme ovat kasvaneet yhdessä vanhan Daphne-kissan, kääpiökanin ja pienen lammaslauman kanssa. Emme ole huomanneet niissä metsästysviettiä. Mutta yksi narttupennuista, Dijini, asuu nykyään Smoolannissa, ja sen isännällä on tapana käydä hirvimetsällä, joten ehkäpä se pääsee syksyllä mukaan jahtiin.

Juuri nyt koirat kilpailevat siitä, kuka saa adoptoida pienen pulloruokitun karitsan, joka asuu keittiössä. Ne ovat varovaisia karitsan suhteen, mutta voivat olla keskenään melkoisia koviksia. Shibat muodostavat mielellään keskinäisen arvojärjestyksensä itse ja noudattavat sitä. Ne suojelevat pentujaan ulkoisilta vaaroilta, mutta nenäkäs pentu pistetään kyllä ruotuun. Juuri tätä luonnollisuutta arvostan shiboissa kaikkein eniten.

Rotuintoilijalta ei tulisi kysyä rodun huonoista puolista. On aina yhtä vaikeaa keksiä mitään, vaikka tokihan jokaisessa rodussa on jotain, mitä voisi muuttaa. Shiban turkki on työläs kaksi, kolme viikkoa joka kevät, koska silloin paksu pohjavilla irtoaa. Loppuajan vuotta niitä tarvitsee tuskin harjata. Osalle koiranomistajista voi shiban "Olen suurin, paras ja kaunein!" olla työläs. Bokai on saanut lempinimekseen "Cassius Clay". Minua tämä asenne kiehtoo ja pidän siitä, sillä shiba on toisaalta myös niin kiltti, iloinen ja antoisa omalle perheelleen.

Shibakoira on todellakin suuri koira taskukoossa - ja samanaikaisesti oikea halattava nallekarhu.

Inga Carlsson, 1976

Ainutlaatuisia koiria


Koko Euroopassa on 12 kappaletta shibakoiria - ja ne ovat kaikki Inga Karlssonin tuomia tai kasvattamia! Ranskalaiset, englantilaiset, hollantilaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yrittäneet ostaa shiboja Japanista, mutta aikaisemmin kukaan ei ole onnistunut siinä. Inga Karlssonilla on täytynyt olla tavattoman hyviä yhteyksiä!

Vaikka shibat häviävät koossa käyttökoiraroduille, vaikuttaa siltä että niissä on käyttöön hyvin soveltuvaa kovuutta ja luonnetta. On todella mielenkiintoista nähdä, miten ne lunastavat odotukset jatkossa. Ehkä käyttökoiraihmisten on pakko vielä muuttaa käsitystään siitä, että vain suuret koirat voivat olla hyviä käyttökoiria…

Uusien rotujen tuomisesta maahamme on tullut hyvin suosittua. Toisinaan voi ajatella, että niitä tuodaan tarpeettoman moniakin. Mutta Japanin-uutuudet, sekä japaninpystykorva (joka esiteltiin aiemmassa koirakalenterissa) että shiba ovat tulokkaita, jollaisia on mukava nähdä! Ne ovat tulleet jäädäkseen - siitä voimme olla varmoja!

Hundkalendern 1976

Huom! Todellisuudessa Euroopan ensimmäinen rekisteröity shiba on saattanut tulla Tanskaan jo vuonna 1969. Italialaiseen Del Wasabi -kenneliin saapui tiettävästi myös shiboja aivan 1970-luvun alussa. Nämä koirat eivät ole aikoinaan olleet Hundkalendernin tekijöiden tiedossa, ja niistä on yhä edelleen vaikeaa löytää lisätietoja. Lähde: https://shibainfo.com/?page_id=62

Tervetuloa upouuden shibablogin pariin! Ensimmäinen postaus on aina "historiallinen", joten palatkaamme sen kunniaksi suomalaisen shibahistorian alkujuurille. Ensimmäiset tuontishibat saapuivat Suomeen vuonna 1988, mutta rotu oli esitelty suurelle yleisölle koirakirjoissa jo 1970-luvulla. Aluksi shiba (tai šiba-inu tai shiba inu) saatettiin mainita akitan eli silloisen japaninpystykorvan yhteydessä. Opimme shibasta lähinnä sen, että se on japanilaisista alkuperäisroduista pienikokoisin. Sittemmin koirakirjojen rotukuvauksista on voinut lukea yllättävän tarkkanäköisiä kommentteja shiban luonteesta ja tietyistä erikoisominaisuuksista, joskin töpöhäntäistä shibaa etsivät joutuivat luultavimmin pettymään.


Yrjö Ylänteen Koirakirja vuodelta 1960 ei mainitse shibaa nimeltä, mutta kertoo 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta tutkimusmatkailijasta, joka kirjoitti tavanneensa pohjoisessa kummallisia pieniä koiria. Nämä koirat olivat väriltään tummanpunaisia. Ne myös muistuttivat suuresti kissaa. Olivatko ne todella suomenpystykorvan esi-isiä... vai oliko Monsieur Martiniere törmännyt matkallaan eräänlaiseen... pioneerishibojen populaatioon? Emme koskaan saa tietää.

Shibahavainto 1600-luvun Murmanskissa? Voi vain arvailla, mitä muut mainitsematta jätetyt "omituisuudet" siinä tapauksessa olivat.

Koirat - suuri tietokirja (1. suomennettu painos 1968) on sisällyttänyt pystykorvien ryhmään japaninpystykorvan. Esittely keskittyy akitaan, mutta shiba kuvataan ohimennen kettuterrierin kokoiseksi. Oliko tässä ensimmäinen shibamaininta suomenkielisessä koirakirjassa? Siihen voisi viitata nimen erikoinen kirjoitusasu.

Japaninpystykorva, tuo jokaisen mitä pätevimmäksi ja hurjimmaksi toteama vahtikoira, saattoi tarkoittaa ennen rotunimien vakiintumista sekä akitaa että kaikkia japanilaisia alkuperäisrotuja yhdessä. Nykyisestä japaninpystykorvasta eli japsista (joka toki on myös halutessaan mitä pätevin koira!) puhuttiin japaninkääpiöpystykorvana.

Maailman koirat (1. suomennettu painos 1975) esittelee shiban omana rotunaan. Kirjan mukaan shiballa on töpöhäntä. Ei ole selvillä, lisättiinkö shiba mukaan vasta uudempiin painoksiin. Inu-loppuosan puuttuminen kertoo ehkä siitä, että esittelyä on ainakin tuunattu sitten ensipainoksen. Allaoleva kuva 7. painoksesta vuodelta 1990.


Shiban trademark-kippuraan kajoaminen on herättänyt sekä ihmetystä että hilpeyttä. Kuvan (kenties hivenen shikokumainen?) shiba saattoi olla monelle koiraharrastajalle se ensimmäinen nähty shiba.

Suomalainen koirakirja (1978) on omistanut shiban mustavalkoiselle lähikuvalle lähes kokonaisen sivun. "Eloisa, mutta rauhallinen" kuulostaa shibanomistajan korvaan ristiriitaisen sijaan varsin osuvalta.

Shiban silmänmuotoa kuvataan mantelimaiseksi. Ainulla silmät ovat "mongolimaisen vinot."

Koirarodut (1. suomennettu painos 1983) oli suosittu rotuopas 80-luvulla. Värikohta listaa kaikki kuviteltavissa olevat ilmaisut shiban neljästä väristä värivirheineen, ja hieman erikoisen kuvavalinnan on kenties katsottu parhaiten mätsäävän shiban luonteesta ja käytöstä mainittuihin asioihin.

Maailman koira-atlas (1. suomennettu painos 1991) on viisi kiloa painava järkäle, jota ei kannata kuljettaa kirjastosta kotiin. Kuitenkin se sisältää yhden koirakirjojen parhaista shibaesittelyistä. Shibaa kuvaillaan käytännönläheisellä tavalla, joka tuo mieleen omistajien kirjoitukset shibayhdistyksen keskusteluryhmässä.

Kenties ainoa koirakirja, jossa yhdeksi shiban esimerkkikuvaksi on valittu harvinainen Ay/at-seesami.

Suuri koirakirja vuodelta 1991 on oikeastaan kuuden vihreäselkäisen kirjan sarja. Shiban esittely sisältää vielä nykypäivänäkin ainutlaatuista tietoa, sillä infoboksiin on listattu ensimmäiset suomalaiset valioshibat omistajineen.

Suuri koirarotukirja (1. suomennettu painos 1997) huomauttaa shibojen alkaneen jo yleistyä Japanin ulkopuolella. Lyhyessä esittelytekstissä on katsottu tarpeelliseksi kertoa shiboja vaivanneista hammaspuutoksista.

Gummeruksen suuri koirakirja (1999) edustaa myös nykyaikaisempaa designiä mutta antaa viittä vaille vaikutelman, että shiba on jonkinlainen akitan halpisversio. Huomionarvoista on kuvaksi valkattu bläkkärishiba.

Ensyklopedia Koirat (1. suomennettu painos 2000) on saa kunnian olla viimeinen "vanhaksi koirakirjaksi" luokiteltava teos. Deja vu -tunne selittyy sillä, että kuvituksen punainen shiba esiintyi juuri kahden edellisenkin koirakirjan shibasivuilla.

Omistatko vanhan, vuosina 1970-2000 julkaistun suomenkielisen koirakirjan, jonka shibamaininta tai rotuesittely listauksesta puuttuu? Ilmoita kirjasta kommentteihin!