HistoriaShibojen historiaVärit

Seesam aukene!

Satu4 kommenttia artikkeliin Seesam aukene!

Viikonlopun väripostauksessa seesamishiboja. Seesamit on monella tavalla mielenkiintoisia. Nykyshiboilla on kaksi erilaista väritystä, joita molempia kutsutaan seesamiksi. Yhteistä niille on ”päässä asti mustaa punaruskean päällä” -värisävy. Mustan kuvioinnin rajat ja voimakkuus on eri. Värin aiheuttava geenimuoto on eri. Värin kehittyminen pentuiässä on eri. Jako seesamiin, punaseesamiin ja mustaseesamiin näyttää mielivaltaiselta myös NIPPO:n omassa materiaalissa. Selvin ja yksinkertaisin tapa erottaa seesamityypit olisi mielestäni tämä:

Punaseesami. Tunnusomaista on piikki otsalla ja se, että musta sävytys ei jatku alas etujalkoja. Värin aiheuttaa A-lokuksen geenimuoto varjostunut keltainen (ASIP-SY). Kuva (c) Japanilaiskoirien valokuvakokoelma 4.

Mustaseesami. Tunnusomaista on bläkkärishiban mustia alueita seuraava musta sävytys myös kuonolla ja etujaloissa, riippumatta sävytyksen tummuusasteesta. Aiheuttaja A-lokuksen geenimuoto agouti (ASIP-AG). Kuva (c) Tiina H.

Ei seesami vaan punainen. Tunnusomaista on se, että pää on punainen vaikka niskassa ja selässä olisi mustaa. Kutsutaan myös nimellä sashige/likainen punainen. Aiheuttaja A-lokuksen geenimuoto dominanttikeltainen (ASIP-DY) + jokin muu geenijuttu, jota ei vielä tunneta. Kuva (c) Japanilaiskoirien valokuvakokoelma 4.

Seesamikasvi on japaniksi goma. Kuva (c) Miansari66.


Luulen, että japanilaiset näkevät värityksissä mustaseesaminsiemeniä. Länsimaisten rotujen samoissa väreissä on nähty varjostumista ja riistaa. Piti vielä tarkistaa, mitä Ali Baba sanoo ovella japaniksi, ja kyllä se on sielläkin Hirage goma! Seesami koirien yhteydessä kirjoitetaan joko katakanoilla ゴマ tai kanjeilla 胡麻.

Seesamishiboja näkee shibahistoriassa niin harvoin, että niitä on helppo kerätä alusta asti. Tai olisi, jos mustavalkokuvista saisi jotain tolkkua.

Pieni japanilaiskoira (shiba) sotaa edeltävältä ajalta. Väritys on mielestäni mustaseesami.
Tako. Kaikkien aikojen ensimmäisen NIPPO-näyttelyn (1932) ainoa palkittu japanilaiskoira kokoluokassa pienet. Takon väriksi on merkitty akagoma eli punaseesami kohdassa E. Kuvasta ei uskalla sanoa mitään. Oon hyvin skeptinen sen suhteen, onko kaikki alkuaikojen punaseesamit olleet oikeasti niitä vai pelkkiä sashigeja. Ishin molemmat vanhemmat on merkitty punaseesameiksi, jolloin Ishin värinen punainen pentu olisi niille mahdoton. Entä miksi NIPPO luopui näin hienosta ja selkeästä tietosysteemistä ekojen näyttelyjen jälkeen?
Yuwa. Koira, joka toi shibat maailmankartalle 1930-luvulla. Englanninkielisessä tekstissä (by NIPPO!) väri on browninsh grey. Toisessa lähteessä taas japaniksi punaseesami. Mun mielestä Yuwan väritys paremmassa kuvassa on mustaseesami.
Päätin, että tässä on kuvatekstissä virhe, ja koira ei ole Yuwa eikä edes uros. Jolloin vaihtoehdoksi jää seesaminarttu Yuri, saman ENPEEKAA-kennelin kuuluisa koira 1930-luvulla. Mitä seesamilajia se edustaa? Punaseesamiin viittaa piikkikuvio otsalla ja etujalat, joissa mustaa väriä ei näy. Mutta mikä on tuo musta satula? Mulle tulee mieleen nykyisten kishujen erikoiset seesamit. Punapääbläkkäriksi (creeping tan) mustaa ei mielestäni ole riittävästi.
Sota-ajan jälkeen ensimmäinen NIPPO:n vuosikirjoihin taltioitunut mustaseesamishiba on ollut Mari 1950-luvun lopussa. Kaksikin kertaa, ja tässä näkee, miten paljon valotus vaikuttaa mustavalkokuvissa saman koiran värisävyyn. Mari on Benimarun tytär, joten mustaseesamin geeni on tullut emolta, jonka nimi on 静香 (Shizuka?). Sanallisessa arvostelussa mainitaan ”turkki harvinainen seesamikarva.”
Matsumime (?), 1965. Valkoista kantava punaseesami vai ei? Arvostelussa mainitaan vaan miten naaman valkoinen häiritsee arvokkuutta, mutta voisiko naamasta vaalentunut punainen shiba näyttää mustavalkokuvassa tältä?
Selkeä mustaseesami Marinishiki (?) vuonna 1966. Emon nimi on Marimidori. Molemmat Marit on kirjoitettu samoilla Mari-kanjeilla kuin edellinen mustaseesami Mari, joten olisivatko olleet samaa narttulinjaa.
Selkeä mustaseesami Fujihime (?) vuonna 1974. Sanallisissa kommenteissa mainitaan, että ”jokaisen osan värisävy on täydellinen”.
Selkeä mustaseesami Machihime (?) vuonna 1974. Kommenteissa sanotaan, että ”sitä peittää laadukas seesamikarva täydellisellä värisävyllä.”

Vuosikirjojen seesamishibat oli siinä 1928-1978. Asiat ei toki saa olla tylsän helppoja, mutta ehkä NIPPO ois voinut merkitä koirien tietoihin myös niiden värin?

Missä vaiheessa seesamigeenit on palautuneet shiboihin sodan jälkeen? Siinä sisäsiittoisessa Naka-poppoossa ei ole voinut olla, en kerta kaikkiaan usko. Punaisia ja mustia on näkynyt, ja molemmat seesamit dominoi mustaa, joten kai ne edes joskus olisi tulleet esiin säilyneissä valokuvissa. Mustaseesami lienee palautunu moneen kertaan shikokulta mutta missä koirissa punaseesamin geeni seikkaili sota-aikojen ja penikkataudin läpi? Olisin odottanut näkeväni enemmän niitä kuin mustaseesameja, mutta ehkä ne voi jäädä huomaamatta mustavalkokuvissa. Löysin kyllä muutamia epäilyttäviä yksilöitä.

Sattumaa vai jokin merkitys sillä, että nämä oli kaikki narttuja?

Mielenkiintoinen väritaulukko eri japanilaisroduista 1970-luvulla. Valkeat on jaettu vielä kahtia punaisiin ja mustiin neniin. En edelleenkään osaa sanoa, onko sekä valkeat että vaaleanpunaiset olleet e/e-valkoisia. Mustanruskea on varmaan nykyinen bläkkäri ja musta ties mitä vain shikokuissa esiintynyttä (bläkkäri, jolla huonot tan-merkit?) Samalla aukeamalla näyttää olevan muitakin kiinnostavia tilastoja mm. eri rotujen pentueluvuista. Laittelen näitä myöhemmin blogiin vertailtavaksi nykypäivään.

0

Related Posts

4 Comments

  1. Luulen, että Yurin ”satulakuviossa” on kyse siitä, että pohjavilla on irtoamassa lavoista ja lonkista ja satulan kohdalta jo irronnut, jolloin se kohta näyttää tummemmalta kuvissa.

    Vastaa

    1. Joo, joku luonnollinen selitys on järkevämpi kuin ”taas yksi uusi mutaatio A-lokuksen värigeenissä.” Pitää muutenkin kerätä erilaisten seesamien värikuvia eri karvankierron vaiheissa ja muuntaa ne greyscaleen että oppii paremmin bongaamaan ne mustavalkokuvista.
      -Satu

      Vastaa

    1. Mielenkiintoinen löytö! Eka kerta kun näen modernin täysmustan japanilaiskoiran. Sotaa edeltäviltä ajoilta on valokuvia valkokirjavista mustavalkoisen näköisistä koirista, joilta oon huonolla menestyksellä yrittänyt tiirailla tan-merkkejä. Nuo 70-luvun väritaulukon mustat shikokut on hyvinkin voineet olla a/a-mustia.
      Satu

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Satu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *