Tunne japanilaiskoirasi 1 (1932)

Shibalogisen blogin suuruudenhulluin sarja alkaa tästä. Tavoitteena on käydä läpi japanilaiskoirien kehityskaari NIPPO-materiaalin pohjalta viimeisten sadan vuoden ajalta… yksi vuosi kerrallaan. Japanilaiskoirat ei tietenkään ole pelkkää NIPPO:a, mutta sen vaikutus on ollut kiistaton. NIPPO juhli 70-luvulla 50. toimintavuottaan ja julkaisi sen kunniaksi vuosikirjasetin. Näihin yhteensä 5 kg painaviin opuksiin oli koottu valikoitua kuva- ja tutkimusmateriaalia jokaiselta ”viralliselta” toimintavuodelta 1932-1978. Seuraavat pyöreät synttärit olisi tulossa 2028, jolloin saamme uskoakseni käyttöön jatko-osan ja uudemman 50 vuoden materiaalin. Blogiprojekti valmistuu varmaan joskus 2030-luvulla! Onkohan mulla silloin edes enää omaa japanilaiskoiraa?

Miksi moinen? Siksi, koska minusta minkään asian voi kunnolla tajuta vasta kun tuntee kunnolla sen alkuperän. Uskon että sen jälkeen on paremmat eväät katsoa myös tulevaisuuteen, etenkin nyt kun perinteisten japanilaiskoirien tulevaisuus alkaa olla yks iso kysymysmerkki.

Sarjan materiaali perustuu konekäännöksiin. Lähtömateriaali on oman aikansa ja paikkansa mukaista. Se suodattuu väistämättä blogiin myös minun läpi. Tohdin postata vanhimmista vuosista sivukuvia, jotka on kaikki (c) Nihonken Hozonkai.

Nyt mennään. Japanilaiskoirien vuosi 1932 sisälsi seuraavaa…

Ensimmäisen NIPPO Grand Nationalin voitti Goro Hokkaidosta

Japanilaiskoiran käsite oli vihdoinkin tarkentunut siten, että koiria voitiin verrata ihanteelliseen japanilaiskoiraan. Ensimmäinen NIPPO-näyttely pidettiin marraskuussa 1932. Tämä oli tärkeää. Ei kilpailun takia vaan siksi, että tiedettiin mitä on tarkoitus tavoitella ja minkälaista koiramateriaalia on olemassa. Kaikki kilpailivat samassa sarjassa. Koirien tietoihin on merkitty syntymäalue ja kokoluokka (iso, keskikokoinen tai pieni).

Vain ministeriöpalkinto ja NIPPO-palkinto

Mitääää, missä on ROP:it ja RYP:it ja BIS:it? NIPPO:n päänäyttelyn voittajia on hankala tulkita, jos odottaa länsimaisia termejä. Ensimmäisessä näyttelyssä palkittiin kaksi parasta. Voittajakoira sai Japanin Opetusministeriön lahjoittaman palkintopatsaan (ylempänä) ja toiseksi tullut NIPPO-palkintopatsaan. Tai eivät kirjaimellisesti saaneet niitä itselleen, mutta voittajien nimet kaiverrettiin patsaisiin. Ilmeisesti niitä säilytettiin NIPPO:n päämajassa, ja seuraavan vuoden voittajat ”saivat” ne aina uudestaan. Patsaat näyttävät tarkoituksella enemmän leijonilta kuin koirilta, koska ne on komainuja.

Lisäksi kahdeksan muuta koiraa sai kunniamaininnan eli suosituspalkinnon. Vain yksi niistä oli pieni japanilaiskoira eli shiba…

Maailman ensimmäinen palkittu shiba oli teeseesami

Kesykoiran historia on ihmisten historiaa

Mukana on kirjoitus, joka perustelee koiratutkimuksen mielekkyyttä sitomalla japanilaiskoiran historian japanilaisen kansan historiaan.

Tutkimusmatkaraportti pohjoisimman Japanin koirista – karafuto kenit ja ainujen koirat

Japanilaiskoirien suojelu ja tutkimus on lähtenyt liikkeelle siitä, että otetaan selvää, minkälaisia alkuperäiskoiria milläkin alueella yhä on. Sinne mentiin paikan päälle. Pohjoisimpaan Japaniin suuntautunut tutkimusmatka toi tietoa Sahalinin saaren koirista (pitkäkarvaisia vetokoiria eli karafuto kenejä eli sahalininhuskyja) sekä ainu-kansan koirista Hokkaidolla.

Suden historia oli merkityksellinen

Ensimmäisen NIPPO-vuoden kohdalle on tallentunut monen sivun teksti susista. Elettiin aikaa, jolloin Japanin sudet olivat joko juuri kuolleet tai kuolemaisillaan sukupuuttoon. Teksti pyrkii kokoamaan yhteen japanilaisten susihavaintoja. Koirien arveltiin polveutuvan susista, joten loogisesti japanilaiskoirien esi-isissä voisi silloin olla japanilaisia susia.

Mä haluaisin välittää kirjoittajalla tiedon, että sadan vuoden kuluttua geenitutkimus tulee osoittamaan, että näin asia todella on.

Dr. Saiton tutkimusmatka kainkoirien vuoristokyliin – huippulöytö japanilaiskoirille

Eikö olekin odottamatonta, että NIPPO:n vuosikirja sisältää ison feature-artikkelin kainkoirista? Niillähän on oma yhdistyksensä KKA. Koiramaailman ihmeet, joista koirat itse ei ikinä ymmärrä mitään. Inspiroiva matkakertomus on jo aiemmin käsitelty Kai-akatemian luennolla. Mulle tulee tunne, että kaipopulaation löytyminen saattoi olla koko nihonkenhistorian alkuvuosien huikein asia.

Mielenkiintoista toimintalokissa

Lopussa on aina ”tekninen raportti” yhdistyksen toiminnasta, vähän kuin nykyiset rotuyhdistysten vuosikokousten pöytäkirjat. Sieltäkin voi huomata jotain kiinnostavaa, kuten sen, että NIPPO on lähettänyt neljästi vuodessa jäsenilleen uutiskirjeen. Onkohan niitä vielä tallella jossain? Olisi nimittäin kiinnostavaa nähdä se ensimmäinen nihonkenien rekisteri. Koiria oli muutama kymmenen… ja yksi niistä oli kuulema Hachiko.

Lisäksi yhtenä toimihenkilönä on Mr. Heishiro Takahisa (tai Takaku) – hän, joka sittemmin erkani NIPPO:sta ja perusti oman yhdistyksensä ja kirjoitti niitä omasta mielestäni aikaansa edellä olleita tietokirjoja japanilaiskoirista.