Siirry sisältöön

Japanilaisen koiran ensimmäinen rotumääritelmä

Koska pääsiäislomalla on hyvin aikaa mutta ei uutta historiamateriaalia, tulee tässä vähän helppolukuisempi suomiversio japanilaiskoirien alkuperäisimmistä rotumerkeistä. Kyseessä oli NIPPO:n itse englanniksi laatima/kääntämä/käännätyttämä rotumääritelmä, joka lähetettiin muun maailman kennelyhdistyksille 1930-luvulla.

Pohdintatehtäviä. Jos et olisi koskaan nähnyt japanilaista koiraa, niin minkälainen mielikuva siitä syntyisi? Entä mikä on pysynyt ennallaan ja mikä selkästi muuttunut pian sadassa vuodessa? Laitan omia ajatuksiani loppuun. Jako koon mukaan vastaa lähinnä nykyistä luokittelua keskikokoiset (shikokunkoira, kainkoira, hokkaidonkoira, kishunkoira), suurikokoiset (akita) ja pienikokoiset (shiba).

Japanilaisen koiran rotumerkit
(Japanilaiskoirien suojeluyhdistyksen mukaisesti) [1930-luku]

1. Keskikokoiset

Luonne ja olemus - Valpas ja kiihkeä koira, joka on hyväntahtoisen mutkaton. Koiralla on erinomainen hajuaisti. Koko olemus henkii eloisuutta. Liikkuu reippaasti ja tyylikkäästi.


Yleisvaikutelma - Tasapainoinen vartalo. Sukupuolileima selkeä. Frame well-knit? Lihakset hyvin kehittyneet. Olkapää(säkä?)korkeus ja vartalon pituus uroksilla 50-59 cm, nartuilla 47-53 cm. Olkapääkorkeuden ja vartalon pituuden suhde uroksilla 100-110, nartuilla vartalo voi olla hieman tätä pitempi.

Korvat - Pienet ja kolmiomaiset. Korvat ovat pystyssä, suippenevat ja kallistuvat hiukan eteenpäin.


Silmät - Varsin kolmiomaiset. Silmän ulkonurkka on korkeammalla. Iiris tummanruskea.


Kuono - Kuononselkä suora, kärki terävä. Kuono on vankka ja kiinteä. Huulet tiiviit ja ohuet.


Pää ja kaula - High-browed merkityksessä hienostunut? Posket hyvin kehittyneet. Kaula voimakas.


Etujalat - Lapa hyvin kehittynyt. Kinner suora ja varpaat tiiviit.


Takajalat - Suorat ja lihaksikkaat. Voimakas kinnenivel.

Rinta - Syvä. Ribs moderately sprung? Rinta hyvin kehittynyt.

Selkä - Suora.

Häntä - Massiivinen ja voimakas. Suora tai kippura. Ulottuu kintereeseen asti.

Loins (?) - Voimakkaat.

Turkki - Päälliskarva jäykkää ja suoraa. Pohjavilla pehmeää ja tiheää. Hännässä karva pörheää.

Väri - Väri voi olla keltainen, valkoinen, vehnänvärinen, musta, brindle, ruskeanharmaa, nokisen harmaa, raudanharmaa, hopeanharmaa tai musta merkkivärinen.

Hylkäävät virheet:

  1. Kaikkien edellämainittujen ominaisuuksien tulisi erottua selkeästi.
  2. Ylä- tai alapurenta.
  3. Perinnöllinen töpöhäntäisyys.
  4. Muut kuin pystyt korvat, paitsi pennuilla.

Pistevähennyksiä:

  1. Kaikenlaiset onnettomuuksista aiheutuneet vammat.
  2. Aliravitsemus.
  3. Vaaleanpunainen tai butterfly (?) kirsu.
  4. Mustavalkoinen tai ruskeanvalkoinen väri.

Huom! Ns. sotakoirilla värin ei tulisi olla valkoinen. Kannukset mieluiten poistettu.

2. Suurikokoiset


(Vain keskikokoisten rotumerkeistä poikkeavat kohdat mainitaan.)


Luonne ja olemus - Valpas ja kiihkeä koira, joka on hyväntahtoisen mutkaton. Käytöksen tulisi mieluiten olla vakava/arvokas.


Yleisvaikutelma - Sukupuolierot selkeät. Tasapainoinen, kiinteä ja tanakka vartalo. Lihakset hyvin kehittyneet. Olkapää(säkä?)korkeus ja vartalon pituus uroksilla 62-73 cm, nartuilla 57,5-65 cm. Olkapääkorkeuden ja vartalon pituuden suhde uroksilla 100-110, nartuilla vartalo voi olla hieman tätä pitempi.


Häntä - Massiivinen ja voimakas, suora tai kippura, ylettyy kintereeseen asti. Pistevähennyksiä muusta kuin kippurahännästä.

3. Pienikokoiset


(Vain keskikokoisten rotumerkeistä poikkeavat kohdat mainitaan.)


Yleisvaikutelma - Selkeät sukupuolierot. Tasapainoinen ja jäntevä (?) vartalo. Lihakset hyvin kehittyneet. Olkapää(säkä?)korkeus ja vartalon pituus uroksilla 38-42,5 cm, nartuilla 35-39,5 cm. Olkapääkorkeuden ja vartalon pituuden suhde uroksilla 100-110, nartuilla vartalo voi olla hieman tätä pitempi.


Häntä - Tiheä ja vahva. Kintereeseen ulottuva häntä voi olla suora tai kippura. Lyhyt häntä muistuttaa töpöhäntää, mutta ei ole aivan samanlainen.

Huom! Vain pienellä japanilaiskoiralla perinnöllinen lyhyt häntä ei ole hylkäävä virhe.

Munkeilla paluu nykyisyyteen ja vähän väriä blogipostaukseen.

Ihan ekana: ylläoleva rotumerkkien kuvaus oli yksi suomenkielinen käännös englanninkielisestä käännöksestä. Anatomisia osia lukuunottamatta olikin yllättävän vaikea valita sanoja. Esimerkiksi avauslause japanilaiskoiran olemuksesta "Sharp and fierce, with good-natured simplicity and excellent scenting power." --> "Valpas ja kiihkeä koira, joka on hyväntahtoisen mutkaton. Koiralla on erinomainen hajuaisti." Joku muu olisi voinut saada tästä jotain ihan muuta, etenkin kun kirjaimellisesti käännettynä kuulosti siltä, ettei koira pelaa täysillä valoilla.

Itse rotumääritelmästä loistaa minimaalisuus ja ennen kaikkea se, että yksi ja sama jäntevä, pystykorvainen, hiukan korkeuttaan pitempi japanilaiskoira on NIPPO:ssa alkujaan kattanut kaikki nykyiset japanilaisrodut. Vain säkäkorkeus vaihtelee. Ja se, että shiboilla on joskus ollut niitä töpöhäntiä. Selkeimmät erot rotumerkeissä muun maailman pystykorviin verrattuna löytyvät varmaankin korvien kallistumisesta eteenpäin sekä silmän kolmiomaisuudesta ja viistoudesta. Mielenkiintoista, että vain isoilla koirilla mainitaan luonteenpiirteenä "grave", jonka käänsin vakavaksi/arvokkaaksi. Nykyisin shiboiltakin edellytetään "rohkeaa arvokkuutta". Mutta voiko sama koira ilmentää sekä kiihkeyttä, valppautta että arvokkuutta? Mitenkä nämä on tarkoitus tulkita?

Koska rotumerkkien luettelo on niukkasanainen, on sen tueksi laadittu paljon kattavampi rotumääritelmän tulkinta. Tässä oli mielestäni aiemmin omituinen ristiriita: alkukantaiset japanilaiskoirat olivat sukupuuton partaalla, niiden tuntemus perustui vanhoihin piirroskuviin ja luihin, ja silti jollain perusteella on päätetty, että shiban silmän kaltevuuskulma ja suhde korvan ulkoreunaan on oltava tasan x jne. ynnä muuta todella yksityiskohtaista. Mutta rotumerkeistä tällaisia yksityiskohtia ei alkujaan sentään löytynyt. Oma aiheensa on se, että miten tarkkaan ihmisen päättämään muottiin mikään eliölaji tai sen alapopulaatio on järkevää edes yrittää saada. Kasvattelen soluja laboratoriossa ja niiden perusteella oon auttamatta biased ja vähän epäileväinen kaikenlaisen elämällä taiteilun suhteen. Shibojen ylipienet pentueet ja 28% allergisten osuus terveyskyselyssä ei kuulosta lupaavalta.

Enivei. Ensimmäinen rotumääritelmä ratkaisi kaksi mysteeriä: maininnan töpöhäntäisistä shiboista vanhassa koirakirjassa sekä ristiriidan liittyen tarkkoihin yksityiskohtiin. Ratkottavaksi jää vielä ainakin seuraavat mysteerit:

  • Milloin ja miksi ja miten kokoluokittelu muuttui nykyiseksi rotuluokitteluksi?
  • Milloin päätettiin, ettei shiballa voikaan olla töpöhäntää? Tarvitsemme myös välttämättä kuvan töpöhäntäisestä shibasta!
  • Milloin nykyiset värit "lukittuivat"?
  • Milloin shibalta alettiin vaatia urajiroa?
  • Ja mihin ne rotumääritelmän tulkinnan yksityiskohdat perustuvat? Mikä tulkinta on oikea tulkinta?
  • Jne.

6 thoughts on “Japanilaisen koiran ensimmäinen rotumääritelmä

  1. Nimetön

    Onkohan shibojen kohdalla koskaan mietitty missään maassa roturisteytysten mahdollisuutta? Historiallinen sukusiitos on shiboilla suurta ja geenipooli yllättävän pieni. Ensisijaisesti varmaan risteytyskumppaneina voisi käyttää sukulaisrotuja, esim. shikokuja, mutta miksei muitakin pieniä tai keskikokoisia pystykorvia, vaikka suomenpystykorvaa. NIPPO varmasti kauhistuisi ajatuksesta, mutta ns. puhdasrotuisten koirien kasvatus on joka tapauksessa tulevaisuudessa mahdollista monen nykyisen rodun kohdalla ainoastaan roturisteytyksiä käyttämällä, muuten geenipooli kapenee liikaa.

    Vastaa
    1. Satu

      Moikka! Enpä osaa sanoa, puhutaanko jossain jo shibojen roturisteytyksistä. Luulen että ei pidetä vielä ajankohtaisena. Niillä ei ole mitään tiettyä koko rotuun levinnyttä vakavaa sairautta, joka pitäisi korjata ehjillä geeneillä kuten lunnikoirilla syndrooma. Ehkä aiheesta kiinnostutaan sitten jos allergisuus alkaa todella olla rotuominaisuus ja pentuekoko 0-1. Jotain shiboille tapahtui sodan jälkeen, koska 70-luvun shibakirjassa kirjoittaja muisteli, että pentueluvut oli aiemmin seitsemää ja kahdeksaa pentua. Tuskinpa saadaan tätä ainakaan parannettua pelkkiä shibageenejä sekottelemalla.

      Vastaa
  2. Emma

    Butterfly kirsu kutsutaan lapinkoirilla perhoskirsuksi, ja se on yhteydessä dominoväriin (olikohan eA). Siinä mustaa kirsua halkoo punainen viiva (tehden siis symmetrisen kuvion). Hallan äiti on domino, ja samoin Hallan kaksi veljeä, ja kaikilta löytyy perhosnenu.
    Esimerkki:
    http://www.lappalaiskoiragalleria.org/index.php?koira=9984

    Tosin englanniksi näköjään myös butterfly noseksi sanotaan merlen tuottamaa täplikästä nenää, ja tuota suomalaista perhoskirsua kutsutaan snow noseksi (koska esiintyy arktisilla roduilla). http://www.doggenetics.co.uk/noses.html

    Jotenkin tuntuisi järkevämmältä että shiboilla olisi ollut e-alleelista johtuva perhoskirsu niin kuin lappareilla. 🤔 Tarvitaan kuva perhosnenäisestä shibasta! 😄

    Vastaa
    1. Satu

      Pitääpä tutkia tarkemmin vanhimpien kuvien kärsät. Mitä väriä shiban A-lokuksen valikoimalla olisi odotettavissa jos E:ssä olisi tuo perhoskirsun tuottava?

      PS. Töpöhäntäinen japanilaiskoira bongattu valokuvakirjasta, mutta se oli koshi no inu. Säästän ensi viikonloppuun 😋

      Vastaa
      1. Emma

        Suurin osa lappareiden puhtaista dominoista taitaa olla tan-merkkisiä eli ne tan-merkit leviää isommalle alueelle tehden tyypillisen dominovärin. Soopeleilla (eli ay) ei näy tan-merkkejä ja riista (eli shibojen seesami vaikka onkin eri a-alleeli) tekee taas siitä kuviosta suttuisen, ja en muista perhosnenäistä riistaa koskaan nähneeni. Eli tästä voisi veikata bläkkäriä shibaa, jolla on tosi isot vaaleat merkit ja perhosnenä. 😍 Mielenkiinnolla odotan töpöhäntäkuvaa. 😁

        Vastaa
        1. Satu

          Bläkkärien värityksessä on ollut aikoinaan yllättävän paljon vaihtelua, joten ei ehkä olekaan mahdoton löytö. Kuvionenuja on täytynyt olla olemassa koska ne on osattu kieltää. Mielenkiintoista.

          Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.