NIPPO:n värimysteerit historiasta

Pääsiäisviikonloppuna yritämme selvittää värigeenien sekasotkua, joka ilmestyi blogiin NIPPO:n v. 1976 vuosikirjasta kuin tarjottimella. Entsyymi toimii havainnekuvassa helikaasina, joka erottaa DNA-juosteet toisistaan niin että geenin luenta voi alkaa.

Koiran värigenetiikkaa ennen netin artikkelitietokantoja ja geenitestejä

THE oppikirja oli Dr. Littlen The Inheritance of Coat Color in Dogs (1957). Olipa kyseessä Japanin NIPPO tai Suomen Kennelliitto, niin tähän teokseen perustuivat jäsenlehtien väriartikkelit, ja ne tekivät sitä pitkän ajan. Ajattelin hankkia kirjan luettavaksi. Tällä hetkellä uskon, että monet Littlen perusasiat on yhä voimassa. Kaikkia hiiren värigenetiikkaan perustuvia hypoteettisia lokuksia ei ole koirilta löydetty samassa tehtävässä. Näistä kuuluisin ehkä C-lokus eli chinchilla. Jos olet ihmetellyt, miksi chinchilla liitetään joskus shiban väreihin, niin täältä se on peräisin.

Värimysteerien lista

Tässä uudestaan Google Lens -käännös vuosikirjasta väritaulukon yhteydestä. Merkitys tulee mielestäni riittävän selkeästi esille. Ratkaisujen täytyy perustua siihen värigeenimuotojen valikoimaan, joka on käytössä nykyisillä japanilaisroduilla. Eipä sillä, vielä pari viikkoa sitten olisin sanonut, ettei japanilaiskoirilla esiinny enää kumpaakaan geneettistä mustaa, kunnes näin kuvan täysmustasta metsästysshikokusta.

1. Onko olemassa puhtaanvalkoista japanilaiskoiraa, jolla on silmissä tumma pigmentti?

Tässä täytyy olla kyseessä pigmentin puuttuminen (albiinovalkoinen) vs. resessiivinen punainen, joka japanilaisroduilla näyttää valkoisen vaalealta. Paitsi että riittävän tarkkaan katsoessa resessiiviseltä punaiselta löytyy aina jostain sitä punertavaa pigmenttiä. Koska japanilaiskoirien valkoisuus perustuu resessiiviseen punaiseen, on vastaus kysymykseen mielestäni ei. Muissa roduissa kuten bullterrierissä tunnetaan S-lokuksen äärimmäisen valkoisen geenimuoto, jossa koira on pigmenttisolujen puuttumisen takia kokonaan albiinovalkoinen. Usein pigmentin puute silmän kohdalla muuttaa silmän siniseksi, mutta katsokaa bullien kuvia. Jollain mulle hämärällä logiikalla niillä voi kuitenkin olla silmässä tumma pigmentti. Siinä mielessä vastaus kysymykseen, kun puhutaan koirista yleensä, onkin kyllä.

2. Voiko seesaminvärisellä koiralla olla musta maski?

Geneettinen musta maski, siis mustaa väriä aikuisenakin kuonon ympärillä, tulee E-lokuksen dominoivimmasta geenimuodosta Em. Eeämmää on esiintynyt aikoinaan japanilaiskoirissa, sekä mikawankoirasekoituksilla että niillä akitoilla, joista kehittyi nykyinen amerikanakita. Koska väritaulukossa 70-luvulla mainitaan vielä seesaminväriset akitat, on kombo maski + seesami (kumpi tahansa tyyppi) ollut mahdollinen. Sittemmin japanilaiskoirien maskeista on haluttu eroon. Mustaseesamin maskilla voi kuvitella työlinjaisesta harmaasta saksanpaimenkoirasta.

Muumimukin kokoinen Tiikeri havainnollistaa mustaa kantavan ja valkoista kantamattoman punaisen pennun pentuajan maskia. Se oli alkanut tässä vaiheessa jo haalistua. Em-maski säilyy aikuisiälle.

Ettei tämäkään geeniasia olisi liian selkeä, niin olen nähnyt melko modernin värikuvan hokkaidonkoirasta, joka on seesami mustalla kuonolla. Samoin Embarkin nykyisissä kishunkoirissa näkyy aikuisia (?) koiria, joiden E-lokuksesta ei ole löydetty maskialleelia mutta silti niillä on musta kuono. Joten vastaus kysymykseen on joka tapauksessa kyllä voi. E-lokus ja A-lokus on muuten niitä, joista löydetään koko ajan uusia geenimuotoja.

3. Voiko brindleraidoittuneen koiran pohjavärinä olla seesami?

VOI : D Kyse on taas kahdesta itsenäisestä lokuksesta, seesamit tulee A-lokuksesta ja brindle K-lokuksesta (tai niin uskotaan…) Kuvittele kumpi tahansa seesamityyppi ja iske päälle musta tiikeriraidoitus. Raitaefektin näkee lähinnä punaruskeilla alueilla naamassa ja etujaloissa. Nykyisillä japanilaisroduilla sekä seesamia että brindleä esiintyy hokkaidonkoiralla, joten niillä brindleseesami on yhä mahdollinen. Haluaisin nähdä sellaisen.

4. Onko olemassa black-and-tania vastaavaa väritystä sesame-and-tan, jossa mustat osat ovat seesamia?

Periaatteessa… on. Sekä seesami(t) että bläkkäri asuvat samassa A-lokuksessa. Mustaseesamin nimenomaan tunnistaa siitä, että seesamisävytys esiintyy samoilla alueilla kuin bläkkärin musta. Ongelmaksi mielestäni nousee se tan-merkkien hahmottaminen, koska kontrastiero on paljon pienempi. Kysymyksestä 10++++.

5. Onko olemassa täysmustia koiria kokonaan ilman punaista? Entä black-and-tan-koiria niin heikoilla tan-merkeillä, että ne näyttävät mustilta?

On ja on. Japanilaisroduissa se aiemmin mainittu A-lokuksen resessiivinen musta. Urajirovaatimus hävitti täysmustan näyttelykasvatuksesta. K-lokuksen dominanttimustaa en usko japanilaisroduissa esiintyvän tuon dominantin takia. Tosi heikkoja tan-merkkejä voi selittää kaksikin asiaa: resessiivisen mustan kantaminen tai bläkkäribrindle, jossa mustat raidat peittävät tan-merkit. Bläkkäribrindlet on mahdollisia kainkoiralle ja hokkaidonkoiralle.

6. Voiko kirsu olla vaaleanpunainen muilla kuin valkoisilla koirilla?

Tekninen vastaus vai japanilaisrotuvastaus. Japanilaisten värivalikoimassa punaisella, seesameilla, bläkkärillä tai resessiivisellä mustalla ei mun mielestä voi olla geneettistä pinkkiä nenää. Värivirheistä japanilaisrotujen pintoväritys (S-lokus) ei näytä riittävän nenän pinkittämiseen vaikka kuono olisi karvanvärin puolesta albiinovalkoinen. Merleväritys voisi tehdä sen, mutta sitähän ei japanilaisroduissa pitänyt esiintyä. Samoin E-lokuksen geenimuoto domino lisää pinkkiä nenään ns. perhoskirsuksi. Sitäkään ei pitäisi esiintyä japanilaisroduissa, mutta kysymys kuuluu, miten perhoskirsut on perhoskirsun nimellä osattu kieltää japanilaiskoirien ensimmäisessä rotumääritelmässä 1930-luvulla.

Vastakysymys: mikä on ollut valkean ja vaaleanpunaisen ero?

Postaan saman käppyrän kolmannen kerran putkeen, mutta tuo valkean (shiro) ja vaaleanpunaisen (usuaka) ero pitää selvittää. Kummallakin voi olla pinkki tai musta kirsu. Shibat on ollu vaaleanpunaisia eikä valkosia. Muutenhan tässä ei olisi mitään epäselvää ja vaaleanpunainen olisi vain punertavampi e/e-valkoinen kuten kultaistennoutajien koko värikirjo perustuu e/e-värin syvyyden vaihteluun…

…mutta historiakuvissa näkyy näitä valkoseksi tulkittavia koiria, joiden väriksi on merkitty usuaka eli vaaleanpunainen. Niiden isä voi olla shibojen kantakoira Naka tai joku muu alkuaikojen iso matadori. Jos polveutumiset on totta ja väri todella e/e, niin Nakan olisi pitänyt olla valkoisen kantaja ja levittää se heti sodan jälkeen koko rotuun. En usko! Kuitenkin e/e-valkoisuuteen viittaa myös pinkki kuono (taulukossa katkoviiva). Ja kai nyt vaaleimmankin punaisen shiban erottaa tummimmasta e/e-valkoisesta? No, ainakin shibahistoria pysyy kiinnostavana niin kauan kuin mysteerejä riittää.

0

0