Shiba ja ikuinen sisäsiitosongelma

Pitkästä aikaa shibahistoriaa ja minkälaista! Lähdemateriaaliksi löytyi harvinainen teos ’Japanilaiskoiran tutkimus’ sotaa edeltävältä ajalta. Julkaisuvuosi on 1938. Tässä on nyt vihdoinkin shibahistoriaa ennen Ishiä, Nakaa ja rotutyypin vakiinnuttamista.

Halusin kirjan oikeastaan siksi, että yhdellä tekijöistä on sama nimi kuin NIPPO:n ensimmäisen näyttelyn kainkoiraepäillyn omistajalla. Koiran kuva löytyy todella kirjasta, mutta ilman hyödyllistä lisätietoa. Alkushiboista on kirjoitettu sitäkin enemmän. Tässä tulee tarina Asagi-vuoren alueella eläneistä (villi?)koirista, jotka verottivat karjaa ja naamioituivat värinsä avulla ruohon sekaan ja joita kutsuttiin siksi ruohokoiriksi (ruoho = shiba). Kirjoittaja myös käyttää shibasta ruohokoiran kanjeja 芝犬 eikä nykyisin vakiintunutta risukkokoiraa 柴犬. Google Lensin läpi huom. Muista lähdekritiikki. Tästä saa moneenkin postaukseen tosi mielenkiintoisia selityksiä asioille, mutta keskityn tässä toistuvaan teemaan, joka kävi jo otsikosta ilmi.

Kirjoittajan mukaan shibat olivat rapistuneet viimeisen 20 vuoden aikana (1918-1938) sisäsiittoisuuden takia. Vaikka geenejä ei vielä ole solusta löydetty tai rotukoiria ylijalostettu, niin totta kai sisäsiittoisuus on ilmiönä tunnettu iät ja ajat muun eläinjalostuksen _{ja sukulaisavioliittojen} myötä. Huomaan olevani ite tässä asiassa koko ajan ylimielinen koska se moderni geenitietämys, mutta sen vaikutus ei ole uusi asia. Myös sisäsiitoksen riskit on olleet tietoisia.

• Ensinnäkin se minusta oudolta tuntunut asia, että metsästyskoiria on keräilty syrjäkylien metsästäjiltä ja viety ne kaupunkeihin osallistumaan jalostusohjelmiin. Niitä on sillä tavoin yritetty suojella sisäsiitokselta, koska ei siellä eristyneissä vuoristokylissä ole ollut kuin sukulaisia, joita parittaa.
• Shibojen pentuekoko on silloinkin ollut vain 2-3 pentua, kun terrierit ynnä muut länkkärit saa helposti viittä kuutta pentua. Tämä on tehnyt karsinnasta ja sitä myöten jalostuksesta vaikeaa. Tuli kyllä heti mieleen, että luenko todella vuodesta 1938 vai 2024.
• Sisäsiitoksen takia shibat on kääpiöityneet eli pienentyneet. Ennen Meiji-kautta pienet japanilaiset koirat on olleet säkäkorkeudeltaan suurempia. Mulle jää epäselväksi, että mihin vertailu perustuu.

• Puuttuvat hampaat ja alapurennat (andaashotto – undershot) johtuu sisäsiitoksesta.
• Haalistunut [punaisen] turkin väri. Tämäkin on johtunut sisäsiitoksesta. Voiko olla totta, en tiedä? Ainakin linnuilla voimakkaat värit on elinkelpoisuuden merkki ja niillähän ne kilpailee pariutuessaan.
• Vastustuskyky tauteja vastaan on heikentynyt. Syynä sisäsiitos. Tässä on käytetty mittarina sitä, miten koirat sairastuvat ja selviävät penikkataudista (”tempaa” eli distemper). Aika hurja virustauti valittu vastustuskyvyn testaamiseen, mutta kyllähän yleinen ’heikkous’ ja ’sairaalloisuus’ on perinteisesti yhistetty sisäsiittoisuuteen.
• Suorituskyky on heikentynyt. Metsästyskoirat ei jaksa enää jahdata riistaa kuten ennen. Syynä sisäsiitos

”Pakotetaan sisäsiitokseen luonnonmuistomerkin varjolla…”

Näenkö mä oikein. Jos AI-käännös on totta, niin shiban kansallisaarteeksi nimeämistä on kritisoitu heti kun se on tehty, ja syy on tasan se sama, mikä estää roturisteytykset nykyisin. Palasin ajassa melkein sata vuotta takaisin mutta mikään ei ole muuttunut. Vain geenipooli-termiä ei vielä käytetä. Miten tämä rotu edes on sinnitellyt meidän päiviimme saakka ja vielä sodan pullonkaulan läpi ja ainako näin iso osa shiboista onkin ollu allergisia tai muuten sairaalloisia. Ja oliko siitä kansallisaarteistamisesta lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Palaan vielä tän lähdeteoksen pariin. Teksti on kyljellään mutta kokeilepa selvittää merkitys.

0

0