Ihmelääke kortisoni – erottu kortisonista! (+ blogin loppuvuosi)
Vanhenitko silmissä kymmenen vuotta? Kaivaako ihmisesi sinulle jo kuoppaa? Ei hätää! Kortisonin haittavaikutuksista on mahdollista palautua.
Tiikerin siitepölyallergian kortisonin alasajo onnistui, ja se on lokakuusta asti pärjännyt ilman. Kutina ei ole ainakaan vielä palannut. TIIKERI ON SAANUT TAKAISIN MASSANSA JA TURKKINSA! Se on jälleen oma tanakka itsensä, mun yölenkkien vakuuttava suojelukoira. Pohjavilla alkoi kasvaa parin viikon sisällä. Tiikerin iho hyperpigmentoitui kesäauringossa kiinanharjakoiraksi, ja mulla oli tapana pitää sitä silmällä. Niin vaan yhtenä aamuna Tiikeriä tervehtiessäni pläräsin turkkia vastakarvaan ja totesin, etten enää näe ihoa. En varmana ole ikinä ennen iloinnut koirankarvoista yhtä paljon. Nyt Tiikerin ei tarvii palella pakkasilla.
Ravinto alkoi myös tarttua eri tavalla. Kesällä saatiin lihotuskuurilla tarkalleen se vaadittu kilo. Jatkoin isomman muona-annoksen antamista Tiikerin iloksi ja nyt se pullistuu yhtäkkiä kuin ilmapallo. Pitää varoa, ettei paisu vahingossa liikaa. Pysäyttävin kommentti tuli loppukesästä shibakaverin omistajalta, joka joutui jo katsomaan, että kumpiko näistä on kumpi. On ollut Tiikeripoika kapeassa kunnossa, jos pikkuruinen sisko näytti samalta.
Olen tietoinen siitä, että atopia voi edetä ja kutina palata pölypunkkien tai muiden kotiallergeenien takia jo ennen seuraavaa siitepölykautta. Mutta ei murehdita sitä liikaa etukäteen.
Blogin allergiasarja jatkuu, mutta tiiän jo etten ehdikään saada sitä projektia valmiiksi tämän vuoden puolella. Toisaalta allergia-asioita liipaten oon viime aikoina kiinnostunut shibojen ja muiden nihonkenien dokumentoidusta varhaishistoriasta, ajasta ennen toista maailmansotaa, joka sitten romutti kaiken ja erittäin varmasti heijastuu nykypäivän terveyshuolina. Koen koko ajan, että sata vuotta vanhat asiat on ajankohtaisia nimenomaan nyt, eikä vähiten allergioiden takia. Niistäkin lisää myöhemmin.