Shibanartun valeraskaus

Kokemus koiran valeraskaudesta. Jos nettisivuilta alkaa etsiä aiheesta tietoa, niin lähes varmasti kuvana on joku tämmönen:

Vaikka ylläoleva kuva on lavastettu, ja Myyltä nimenomaan puuttuu valeraskausoireista tuo hellyttävä ”pennun” hoivaaminen. Olisikin sitä, niin ainakin tietäsin, että valeraskaudesta todella on kyse. Muut oireet on paljon kamalampia.

Myy juoksee kesällä ja talvella, joten sillä on nyt ollut molemmat 6-vuotiaana pidettävät juoksut. Ja molempien jälkeen päädyimme käymään eläinlääkärissä, kun en enää ole kestänyt epätietoisuutta. Onko se vain valeraskausmasennusta vai kiputila tai tulehdus? Onko se yhä tolpillaan, kun tulen kotiin? Arvelen, että joka nartulla on oma valeraskauden oireisto. Myyllä se näyttää tältä:

• En jaksa kävellä lenkeillä. Heittäydyn maahan. Paitsi jos mennään minulle mieluisaan suuntaan, kuten kotiin päin, niin sitten voin kävellä!
• Kotona sijainti on pääsääntöisesti tiukalla kerällä koiranpedissä.
• En syö oikeaa ruokaa. Mutta herkkutikun voin ottaa, ja vielä santsata! Viikon kohdalla omistaja lukee herkkutikun valmistusaineet ja miettii, miten kauan koira elää naudannahalla ja tapiokatärkkelyksellä. Juominen ja pissiminen vähenee myös.
• Levoton paikan vaihtaminen. Kimeä vinkuminen. Yhtenä yönä kävi välillä kaivamassa petiä alasängyllä patjaan, vinkui, hyppäsi alas, palasi takaisin, vinkui, petasi, ja
• – ja mulla on nyt tunne, että ”pennut” syntyivät sinä yönä. Ajallisesti tuli tarkalleen kantoajan 2 kk täyteen tärpeistä. En uskoisi itekään näin kummalliseen vaihtoehtoon, ellen olisi todistanut ko. käytöstä ja sen jälkeen lukenut muualta, että tollanen on mahdollista.
• Lisätään vinkumiseen vielä ajoittainen tärinä. Sellanen hento palelutärinä. Pakko olla kuumetta ja tulehdus tai kipua! Mutta onkin hormoneja.

Mainittakoon, että omistaja saattaa alkaa oireilla psykosomaattisesti stressin takia. Se kun ei varmuudella tiiä, onko koira oikeasti kipeä vai ei. Koiran valeraskauden huomattava sivuilmiö, josta ei ikinä puhuta, vaikka vaikuttaa jopa työtehoon.

Tuota hirveintä vinkumisaikaa kesti tällä kertaa… ehkä 3-5 päivää. Tuntui kyllä paljon pitemmältä ajalta. Monta kertaa ehin olla lähössä sinne päivytykseen. Sitten Myy tekee väliin jotain täysin normaalia, kuten mankuu ja popsii sen herkkutikun, tai (siunattu Tiikeri) lenkillä innostuu nyhtämään ja nylkyttämään veljeään… ja suuntaa kotiin tullessa taas kerälle koiranpetiin. Ell sanoi, että valeraskaudelle on ominaista juurikin tuo, että ulkona koira unohtaa oman surkeutensa. Samoin Myy liikkui koko ajan vauhdilla ja normaalisti ja kivuttoman näkösesti, sillon kun suostui johonkin suuntaan etenemään.

Syksyn ell-käynnillä mitattiin kuume ja ultrattiin kohtu. Ei kuumetta, ei kohtutulehduksen merkkejä. Nyt keväällä oli joka tapauksessa varattu hammaskivenpoiston aika. Ell:n tilannearvio oli, että valeraskaudelta jälleen näyttää ja kuulostaa ja rauhoitus on ok, mutta ottivat mulle samalla mielenrauhaverikokeet. Ei poikkeavaa, paitsi ne shibojen pienet punasolut. Sain mielenrauhaa myös suun kunnon osalta, ettei ainakaan kipuillut lohjennutta hammasta.

Eilen näin Myyn syövän omia papujaan ekaa kertaa varmaan… puoleentoista viikkoon? Ostin käyneintä mahdollista erikoisjuustoa, jonka nokareella kuorrutin annoksen ja se söi kuin söikin samalla nappulat. Tänään se kuljetti aamulenkillä jo risua. Nyt en meinaa uskaltaa postata tätä, jos tuleekin vielä takapakkia. Tai käy ilmi, että ei se sittenkään ollut vain valeraskautta.

Päätin nyt, että ei enää valeraskausmasennuksia Myylle. Sterkkaus kutsuu. Siinä mielessä sääli, koska juoksukierrossa on myös se energinen vaihe, jolloin se on niin kiihkeä etsimään sulhasta… kiihkeä elämään. Ja leikkisyysvaiheesta iloitsee myös Tiikeri. Mulla ei ole ikinä ennen ollut narttukoiraa. En tiiä, miten sterilisaatio vaikuttaa niillä luonteeseen.

Myyn tapauksessa enivei on muitakin syitä, jotka puoltaa sterkkausta. Siltä löytyi pieni nisäkasvain, ja nämä käsittääkseni reagoivat hormoneihin. Lisäksi dyskinesiakohtauksiin on nyt vuoden sisällä ilmestynyt trendi, että niitä tulee rypäs ennen juoksuja. Ja kun edelleenkään ei ole tietoa, miten shiban dyskinesia pitemmän päälle käyttäytyy, niin yritän minimoida muut oireilut. Tiikerin kammottavasta piilokivesleikkauksesta on kulunut kohta seitsemän vuotta, enkä oo vieläkään kokonaan toipunut, joten edes Myy ehdottomasti tähystysleikkauksella.

Artikkelista jäi puuttumaan valeraskauden tiedeosuus, mutta löytynee helposti muualtakin. Pääpointti on se, että hormonit saa sekä kehon että mielen sekaisin, vaikka ilmiö on sinänsä normaali. Alempiarvoiset naaraat valmistautuvat toimimaan alfanartun pentujen varaemoina.