”Se on siiba.”

Yksi shibamyyteistä vahvistui! Kennelliitto on kuin onkin aikoinaan opettanut lausumaan shiban rotunimen (väärin) pitkällä iillä. Kyse oli vuosituhannen vaihteen Koiramme-lehden taulukosta, johon oli koottu muitakin eksoottisia rotunimiä ja väännetty niille rallienglantiohjeet. Nauroin vedet silmissä viimeistään siinä vaiheessa, kun terrierivyöry alkoi. Nehän lausutaan kaikki yhtä päin persettä vielä tänäkin päivänä.

malinois = malinua

papillon = papijoo

cairnterrier = keönterrieri

Ja niin edespäin.

Shiban lausuntaohje on siiba. Miksi? Muuten linja oli, että ulkomaiset rotunimet lausutaan alkuperäiskielen mukaisesti. Japanissa shiiba on eri sana kuin shiba eikä si-tavua edes ole olemassa. Mukana on myös toinen japanilaisrotu tosa, ja sitä ei (jostain syystä : D) kehoteta lausumaan pitkällä vokaalilla.

Ohjeistuksen oli laatinut niinkin asiantunteva porukka kuin rotumääritelmätoimikunta, Helsingin yliopiston fonetiikan laitos ja kotimaisten kielten laitos. Ääntämisen on toivottu vakiintuvan listan mukaiseksi, mutta miten on, terrieri-ihmiset… ovatko koiranne 20 vuotta myöhemmin cairneja vai keönejä?

0

0