HistoriaKainkoira

Kai-akatemia 6 – kainkoiran hurja kantauros Komarou Go

Monilla japanilaisroduilla on historiassaan yksi tai kaksi kuuluisaa urosta, jotka alkavat tulla vastaan uudestaan ja uudestaan, kun rotujen varhaisvaiheisiin vähänkin perehtyy. Shiballa ne on ollu Naka ja Benimaru ja hokkaidonkoiralla Aku. Kainkoiran kantaurosjulkkis on nyt selvillä. Sen tarina on kuin Hopeanuolesta.

Komarou Go eli 巨摩狼号. Nimi on yhdistelmä vuoriston Koma-aluetta, ja viimeinen kanji on susi. Lukutapa kuitenkin rou eikä ookami. Legendan mukaan kainkoirissa oli suden verta, joten nimeä pidettiin sopivana.

Japanilaiskoiran opaskirjassa (日本犬 ガイドブック, 1967) on pitkä Komaroulle omistettu osio, jonka on kirjoittanut Komaroun myöhempi omistaja, kainkoiria kasvattanut 柳沢琢郎-san eli Mr. Takuro Yanagisawa. Laitan tähän ydinkohdat. Google Lens -muistutus. Tarkistan numerot ja yritän tarkistaa nimet, mutta en osaa ite lukea japania.

Metsästyskoira näyttelykehässä

  • Mr. Yanagisawa kohtasi Komaroun ensimmäisen kerran Kofussa pidetyssä koiranäyttelyssä vuonna 1956. Komarou saapui paikalle matkustaen omppulaatikossa pyörän tarakalla. Koiran alkuperäinen omistaja oli metsästäjä Akiyama-san, joka ei ollut innostunut näyttelyistä, mutta toi Komaroun näytille sen isän Satori Gon (智理号) omistajan suosituksesta.
  • Komaroun säkäkorkeus oli tuolloin 1 shaku 6 sun eli 48 cm.
  • Ja leuat loksahtelivat, kun Komarou asteli kehään. Kainkoiria nähnyt Mr. Yanagisawa näki heti sen arvon, mutta itse omistaja oli yllättynyt ja hämillään. Komarou palasi takaisin metsästyskäyttöön.
6-vuotias Komarou.

Karhukoira Komarou

  • Kun Mr. Yanagisawan ja Komaroun tiet kohtasivat seuraavan kerran, oli Komarou ehtinyt ottaa yhteen karhun kanssa ja vaurioittanut samalla toisen silmänsä. Komarousta tuli karhukoira. Se piti karhut paikoillaan ja kävi kiinni niiden takajalkaan, jos ne yrittivät paeta. Komaroun avulla kaadettiin ainakin 12 vuoristokarhua.
  • Komarou oli metsästyskoira ja omistajalleen kaikesta päätellen suunnattoman rakas.

Uusi isäntä

  • [Tätä ei mainita kirjassa, mutta arvelen, että rotuharrastajat tarjosivat Komarousta kohtalaisia summia rahaa. Mr. Akiyama ei halunnut luopua koirastaan.]
  • Kohtalo puuttui peliin Mr. Akiyaman naapurin muodossa. Maaseudulla koirat pidettiin irti, ja pentuikäinen Komarou oli käynyt tonkimassa naapurin pellolla. Ja saanut selkäsaunan. Ja alkanut kantaa kaunaa tälle nimenomaiselle naapurille. Välit olivat kireät.
  • Joten. Kun Komaroun [Mr. Yanagisawan kasvattama?] pentu varttui metsästysikään, Komarou itse muutti Tokioon Mr. Yanagisawan luokse. Se oli tuolloin 3.5-vuotias. Sopeutuminen citykoiraksi ja uuden isännän palvelukseen ei tapahtunut hetkessä.
  • Mr. Yanagisawan jatkoi metsästystä Komaroun kanssa. Suurriistan metsästyksen lisäksi se oli erinomainen lintukoira. Kadottaessaan näköyhteyden tiheässä metsikössä Komarou kiipesi puuhun paikantaakseen isäntänsä.
  • 12-vuotias Komarou kuoli vanhuudenvaivojen heikentämänä helmikuun 11. päivä 1967. Mr. Yanagisawa olisi halunnut haudata Komaroun vuoristoon sen metsästysmaille, muttei pystynyt toteuttamaan aikomustaan. Sen sijaan hän otti metsästysmatkalle mukaansa Komaroun tyttären Kaihimen, joka oli perinyt isänsä kyvyt.
Samanlaisia 11-vuotiaan Komaroun irvityskuvia eri kuvakulmista on olemassa ainakin kaksi. Näinköhän sille tehtiin lopulta hachikot.

Komarou kainkoiran popularisoijana

  • Komaroun merkitys kainkoirille oli ilmeinen. Jos kainkoirat olivat aiemmin olleet Yamanashin ylpeys, niin Tokiossa vaikuttaneen Komaroun ansiosta kainkoira otti askeleen eteenpäin koko kansan ylpeydenaiheena.
  • Komarou oli jalostuskäytössä aina 11-vuotiaaksi asti. Se kainkoirien ”susilinja” tarkottaa aika varmasti Komarou-sukulinjaa.
  • Komarou löytyy japanilaiskoirien epäviralliselta sukupuusivustolta. Tietojen perusteella sen syntymäaika on ollut 15.4.1956 (toisaalta tekstissä mainittiin, että sen ensiesiintyminen näyttelyssä olisi ollut 1956 kevätnäyttely) ja KKA-rekisterinumero 607. Rekisterinimenä sillä on Mr. Yanagisawan kennelin tunnus Yanagisawasou.

Mahdollisia Komarou-linjan jälkeläisiä

Sukupuusivustolle on lisätty Komarousta polveutuvia koiria. Samoilla etunimillä löytyy kainkoiria valokuvakirjoista, mutta ei voi varmuudella sanoa, onko nämä kyseiset koirat. Koma-alkuiset nimet voisivat viitata siihen, mutta komaa näkee yleisesti koirien nimissä myös shiboilla.

Ichirou Go. Komaroulla on sukupuusivustolla Ichirou-niminen poika. Aiemmin sama koira käväisi jo kai-akatemiassa edustamassa villisikatyyppiä.
Vanha kunnon sama vai eri -arvuuttelu. Molempien nimi on Komahime Go. Komaroulla on sukupuusivustolla Komahime-niminen pojantytär eli Ichiroun tytär. Oikeanpuoleinen on kuvattu 55. näyttelyssä, mutta en tiiä, minä vuonna se on pidetty. Komahimen syntyvävuosi sukupuusivustolla on 1967.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *