Totta vai tarua? Alkukantainen, jalostamaton ja terve rotu

Myytinmurtajien kakkososa pureutuu shibakoiria ympäröiviin mielikuviin. Itelläni oli vielä ennen omaa shibaa ja ennen rotuun perehtymistä otsikon mukainen mielikuva shiboista… ja totta kai se tuntui positiiviselta. Jopa jännittävältä. Laitan tähän ylös muistikuvat pennunetsijänä kymmenen vuotta sitten sekä nykyiset, jo valistuneemmat käsitykseni. Ei nämä mitään uusia oivalluksia ole, en usko hetkeäkään, mutta liian harvoin rodun esittelyissä avattuja. Mikä on minusta hölmöä, koska shiboissa on vastapainoksi myös hyvää.

Myydään shiba pentuja.

Ensiksi geenipakkopulla: kaikki lähtee siitä tosiasiasta, että shiba on koirarotu. Opettele näkemään koirien läpi niiden geeneihin. Rodun edustajat, ne rapsuteltavat höpönassut, onkin oman rotunsa pienen geenivalikoiman säilytyskoteloita. Tietyt geenit tekee shiboista shiboja ja rotu säilyy, kun shibageenit siirtyvät seuraavaan sukupolveen. Käytännön yhteys arkielämään säilytyskotelon kanssa tulee siitä, että shibojen geeneissä on sekä hyviä että huonoja… ja oma käsitykseni on, ettei tätäkään rotua enää ole mahdollista ”puhdistaa” niistä huonoista. Vaikka shiboja on tuhansia ja tuhansia, paperilla muka erisukuisia, niin kaikilla on kuitenkin lähes samat shibageenit, hyvät ja huonot. Joten ota tai jätä.

Minä 10 v sitten: Koko rotuasia tuntui niin arkipäiväiseltä, etten ajatellut siitä syvemmin mitään. Öö, totta kai on olemassa koirarotuja, jolloin pennuista tulee suunnilleen samanlaisia kuin niiden vanhemmat ja rotukuvaukset on? Siksihän mä shibapennun haluan?

Alkukantaisuus tarkoittaa oikeasti sitä, että…

Minä 10 v sitten: Alkukantaisia koiria ei ole jalostuksella pilattu! Ne on aika villejä, semmosia pieniä susia, vaikeita luonteeltaan. Todellisia kiehtovia luonnonlapsia.

Oikeasti alkukantaisuus, siten kuin se kennelmaailmassa määritellään, tarkottaa vain sitä, ettei rotu ole ilmestynyt maailmaan parin roturisteytyksen tuloksena. Tai eriytynyt jostakin toisesta rodusta. Koska suuri osa nykyisistä koiraroduista on tekemällä tehty joskus sata vuotta sitten. Pentuihin haettiin haluttuja ominaisuuksia risteyttämällä erilaisia koiria, ja vasta sen jälkeen niiden geenivalikoima ”lukittiin” roduksi.

Shiba on tuolla määritelmällä alkukantainen rotu. Vaikka nykyshibat onkin tekemällä tehty risteyttämällä sopivia koiria ja lukitsemalla sen jälkeen geenivalikoima roduksi, niin ne kantakoirat (eli se alkukanta) on olleet kaikki samanlaisia paperittomia metsästyspystykorvia, jollasia Japanissa on tiettävästi elänyt tuhansien vuosien ajan.

Mä en osaa selittää yhtä isoa alkukantaisuuteen liittyvää ristiriitaa, johon tullaan kohta. Alkukantaisuus ei myöskään kumoa sitä tosiasiaa, että…

Shibakin on erittäin jalostettu ja sisäsiittoinen koirarotu

Minä 10 v sitten: Alkukantaisia koiria ei ole jalostuksella pilattu! Shibahan on metsästyskoirarotu, ei sitä näyttelyihin ole ulkomuodon takia jalostettu.

No hups. Japanilaisista shibakirjoista kävi ilmi, että nykyshiba on alusta asti ollu Japanissakin nimenomaan näyttelyesine. Japanilaiselle koiralle keksittiin sata vuotta sitten rotumääritelmä, ja sen jälkeen pyrittiin muuttamaan kaikki syntyvät shibat rotumääritelmää vastaavaksi. Eli jalostamaan rotua joka ruumiinosan kohdalta.

Elettiin nationalismin voimakasta aikakautta, ja japanilaiskoiran jalostuminen oli koko kansakunnan ylpeys.

Mitään käyttökoetuloksia valioilta ei vaadittu, eli shiban metsästysominaisuuksia ei ole vaalittu enää sen jälkeen kun siitä tuli virallisesti shiba. Ainakin alkuvaiheissa kaikkia japanilaiskoiria pidettiin silti ”all-purpose” -työkoirina, mutta en osaa sanoa, mikä painoarvo asialle lopulta annettiin.

Shibat saatiin muutettua rotumääritelmää vastaavaksi sillä samalla tavalla kuin modernimmat koirarodut on luotu: massiivisella sisäsiitoksella, jossa parin huippuyksilön geenit ympättiin kaikkiin uusiin pentuihin. Se oli oman aikakautensa parasta koiratiedettä ja sen ansiosta meillä on nykyiset shibat. Mun suosikkitermi rotuhistorioista, ”tyypin vakiinnuttaminen”, on oikeasti kaino kiertoilmaisu sisäsiittoisuudelle.

Ajattelen nyt, että olin kymmenen vuotta sitten oikeassa ja väärässä. Shibaa ei ole ”pilattu” jalostuksella sillä tavalla, että sen rotuominaisuutena olisi jokin kasvuhäiriömutaatio. Mutta jalostaminen sisäsiitoksella on rikastanut rotuun myös ne haittageenit. Ja estänyt sen, ettei nykyiset shibat enää voi olla edes immuunijärjestelmän osalta kovin monimuotoisia. En tiiä, johtuuko shiboissa niin yleiset allergiat ja atopiat varmuudella tuosta vai ei.

Shiba on sairas koirarotu

Sorry. Laitan nyt kylmästi näin. Parempi varautua tähän ja yllättyä iloisesti, jos saatkin terveen shiban kuin pettyä, kuten itelleni on nyt molempien shibojeni osalta käynyt. Entsyymin geenitestitulos monimuotoisuuden osalta kertoi mulle kaiken tarvittavan. En usko, että rodun säilyttämisessä on enää mitään mahdollisuutta taistella sisäsiitosyllätyksiä vastaan, kun kerran paperilla ei-mitään-sukua-olevat vanhemmat (kaksi tuontikoiraa eri maanosista) voi saada jälkeläisen, jonka samanperintäisyys on rodun korkeimpia ja vastaa geenitasolla veli x sisko -yhdistelmän lopputulosta.

Toki samaa on tapahtunut koko shibahistorian ajan. Ne champpioonien pönötyskuvat on pyramidin huippu, ja muiden koirien kohtalo on ollu karu. Tää oli vapaamuotoinen käännös yhestä japanilaisesta shibakirjasta.

Shiboilla on kuonot ja jalat. Ja A-lonkat!! : D Minusta se ei riitä. Varaudu ihon ja suolen allergiaoireiluun, pelkotiloihin, polvivaivoihin ja kivesvikaan. Ja outoihin resessiivisesti periytyviin sairauksiin, jotka alkavat pomppia esiin.

Jalostettua alkukantaisuutta?

Tämä on se ristiriita, jota en osaa selittää. Tuli varmaan jo selväksi, että nykyshibat on rankan rotukoirajalostuksen lopputuote. Kuitenkin niissä on säilynyt luonteessa sitä epäjalostettua alkukantaisuutta. Vai onko? Tulkitsen itse, että Tiikerin ja Entsyymin rohkeus, älykkyys, mielipiteen ilmaisut ja Tiikerin hyönteiskammo on kaikki alkukantaisuuden ilmentymiä. Vaikka shibat ei enää metsästä, niin ehkä se japanilaiskoiran rotumääritelmän tärkein kohta ”yleisolemus kan’i, ryusei ja soboku” on vaikuttanut luonneominaisuuksiin. Samoin kuin se, että japanilaiskasvattajien shibat on eläneet ulkokoirina tai isoissa kenneltiloissa, tosin tämä varmaan enemmän niiden seurakoiralle huonojen alkukantaisuuksien osalta.

Rohkeus, älykkyys ja mielipiteen ilmaisut on samalla itelleni ne ”hyvää rodussa” -asiat. Päivästä ja fiiliksestä riippuen jopa Tiikerin ylikiihkeys on hyvä asia, koska arvostan suuria tunteita.

Shiban ulkomuotojalostus on mennyt överiksi

Minä 10 v sitten: Shibojen ulkomuotojalostus ei ole mennyt överiksi! Shibat näyttävät yhä uskottavasti alkukantaisilta metsästyskoirilta.

Kommentoin vain sen, että miten pitkään näin sisäsiittoisen rotukoirapopulaation ylläpito enää on perusteltua rodun säilyttämisen nimissä, jos modernia shibaa ei ulkomuodon perusteella kohta edes pieneksi japanilaiskoiraksi tunnista.

0

0