Alkuperäinen shikokunkoira ennen sotaa
Löysin vahingossa ehkä jotain arvokasta. Tämä kaunis narttukoira oli pääkuvana artikkelissa ”Japanilaiskoirat löydetty uudestaan” japanilaisen HOME LIFE -kuukausilehden sivulla vuonna 1935 . Nihonkenien suojeluliike eli tuolloin vasta ensimmäistä vuosikymmentään.
Halusin tän HOME LIFE:n numeron, koska se kuulosti ihan naistenlehdeltä, ja kiinnosti nähdä, miten ”miehiset” japanilaiskoirat oli esitelty naisille. Kuvatekstin kääntäminen oli Google Lensille vaikeaa, koska kanjien muste on levinnyt ja merkkien lukusuunta on oikealta vasemmalle, mitä Lens ei vielä osaa. En kiinnittänyt kuvatekstiin paljoa huomiota, kunnes sain siihen oikean käännöksen FB:n valokuvaryhmässä.
Kuvassa on keskikokoinen puhdasrotuinen tosakoira (土佐犬), ja erikseen selvennetään, että se on eri asia kuin tosa the taistelukoira (土佐の闘犬). Tosa on kaupunki Kochin prefektuurissa Shikokun saarella. NIPPO:n nettisivuilta voi lukea, että shikokunkoiraa kutsuttiin alkujaan tosakoiraksi. Juurikin tuon sekaannuksen takia nimi muutettiin shikokunkoiraksi joskus 1939 (NIPPO:n enkkusivulla on vuosiluku väärin.)
Kuvatekstin mukaan tosakoiran ominaisuuksia on olleet kapea naama ja runko sekä pitkät korvat. Se ei ole yhtä tottelevainen kuin SHEPAADO (=saksanpaimenkoira). Kun se puree kiinni, se ei päästä irti.
Se on selvästi myös hyvin kärsivällinen, koska istui 90 vuoden ajan odottamassa piilossa lehden sivulla. Olen niin iloinen, että HOME LIFE:n kuviin valittiin tämä koira.
Suuret kiitokset Rebecalle käännöksestä.
Related Posts
Kuinka kasvattaa japanilaiskoiria
Japanilaisrodut – brändäystä ja mielikuvamarkkinointia
Todella komea, valpas, atleettinen koira, pidän tästä enemmän kuin nykyisestä ulkonäöstä. Hauska, että saksanpaimenkoira mainittiin vertailuna, sillä näen tässä paljon sakemannimaisuutta mittasuhteissa ja korvissa.
Mulle tuli tästä mieleen nykyiset SHIBAHO-shibat. Voi tietty arvuutella, että onko sukupuussa todella ollut saksanpaimenkoiraa. Ei välttämättä ole. Yritän olla sortumatta jälkiviisauteen, mutta on tullut selväksi että kaikki japanilaiskoiran ihanteesta poikkeava on alkuaikoina pistetty ”vieraan veren” syyksi… mikä tuntuu hiukan hölmöltä, koska se ihanne perustui niin vahvasti mielikuviin eikä todellisuuteen. Eikä ole yhtään huomioitu sitä, että ulkomuoto-ominaisuuksissa esiintyy aina vähän luonnollista vaihtelua.
Satu
Minun mielestäni on erikoinen sattuma että shikokuiden geenitesteissä on usein myös sakemannia – enpä lainkaan ihmettelisi vaikka niihin olisi sitä vähän joskus lurahtanutkin
Oho, mielenkiintoista! Sittenhän meillä saattaa tässä olla hyvinkin historiallinen kuva, jos se ilmentää rodun todellista kehityshistoriaa. Nyt kun mietin, niin miks siinä mainitaan just shepaado? Vertailupohjaa on ainakin ollut saatavilla.
Satu
Japanilaisethan pitivät saksanpaimenkoiraa suuressa arvossa. Ei ihme, että sitä kotoperäisiin koiriin lurautettiin. Akitoiden kohdalla tätä ei voi kiistää. En yhtään ihmettele jos on myös päätynyt muihin rotuihin.
Mä oon ajatellut että kansallismielisyyden aallolla ratsastavan nihonken-liikkeen ideana oli pelastaa ne ja puhdistaa niistä kaikki ulkomaalainen vaikutus, ja että sakemanniakitat risteytettiin pakon edessä sodan aikana. Toisaalta en usko että toteutus on ollut noin ehdoton jokaisen kohdalla. Tuossakin lehdessä erikseen painotetaan, että vaikka japanilaiset ihailevat kaikkea ulkomaalaista niin nämä japanilaiset koirat on _ihan_ yhtä_ hyviä_ kuin ulkomaiset rodut. Ehkä ”oppi” ei tavoittanut kaikkia ainakaan heti. Sit muistan nähneeni 1933 koirakirjassa kommentin japanilaiskoirien ja länkkärikoirien tarkotuksellisista risteytyksistä, joita kutsuttiin nimellä ”guinu”. Ois kyllä kehittyvän genetiikkatutkimuksen myötä kiinnostavaa saada tarkemmin selville ne todelliset reseptit (lurautuksineen : D) näillekin.
Satu
Minulla on teoria että sitä sakemannia on hyvin voinut mennä sinne vahingossakin. Tai ”vahingossa” ja kansallismielisyyden iskiessä päälle asia sitten vain lakaistiin maton alle. Niin tai näin, vaikutus on silti olemassa
Joo. Toinen asia mistä yritän itseäni muistuttaa: polveutumismääritykset ja tietokannat ja muut modernin koirankasvatuksen suomalaiset käytännöt voi olla harhainen lähtökohta tarkastella nihonkenien historiaa.
Satu