Kuinka kasvattaa japanilaiskoiria

Hivuttaudun edelleen nykyisten japanilaiskoirien alkulähteelle. Löytyi tietokirja Kuinka kasvattaa japanilaisia koiria, jonka on pakko olla vanhimpia julkaistuja, koska se on peräisin vuodelta 1933. Eri koirayhdistykset on vasta järjestäytyneet, NIPPO:n keksimää standardia ei vielä ole olemassa, eikä nykyistä rotujakoa. Koirat on sen ja sen alueen paikalliskoiria tai jotain geneerisiä japanilaisia metsästyskoiria. Paitsi pienet on tietenkin shiboja. Niitä on kaikkialla. Google Lens -muistutus lähdekritiikille. Opimme että:

• On eriäviä mielipiteitä siitä eli suomeksi sanottuna epäselvää, minkälainen japanilaiskoiran kuuluu olla. Yhdistävät kriteerit on lähinnä pystyt korvat ja tuplaturkki.

• Niitä eri yhdistyksiä ja suojelujärjestöjä on ollut tuohon aikaan vaikka miten monta. NIPPO selviytyi parhaiden 2. maailmansodasta ja säilytti suosionsa, joten tunnemme lännessä nykyisin lähinnä sen.

• Shiba on voinut olla lintukoira, jäniskoira, pesukarhukoira tai vahtikoira. Keskikoinen on voinut olla metsästyskoira (kari inu) tai muu käyttökoira (?). Iso on voinut olla taistelukoira tai vahtikoira. Standardit tulisi laatia näistä lähtökohdista.

• Japanilaisrotujen etupainoisuus ja takaosien heikkous selitetään sillä, että ne on sopeutuneet kulkemaan vuoristossa jyrkkiä ala- ja ylämäkiä, jolloin paino on voimakkaasti etuosassa. Ei se sitten johdukaan vaan edustavina pidetyistä näyttelykuvista

• Värejä on ollut tumma punainen, vaalea punainen, valkoinen, musta, punainen tiikeri, musta tiikeri, punainen seesami, musta seesami, punamusta nelisilmä [b/t?], valkoinen eri värisillä täplillä [pinto]…

• Awassa (Shikokun saarella) on elänyt jo kauan valkoisia shiboja.

• Monilla shiboilla on lyhyt ja paksu töpöhäntä

• Kirjailija on sillä kannalla, että shibat polveutuvat shakaaleista.

• Japanilaiskoiria ja länsimaisia koiria oli aikoinaan risteytetty myös tietoisesti, mutta niistä tuli liian rumia ja käyttöominaisuudet oli surkeat (kutsuttiin termillä ’guinu’)

• Shibat saa vain 2-3 pennun pentueita, keskikokoiset 3-4 pennun. Kirjoittaja hämmästelee eroa samankokoisiin länkkärikoiriin ja arvelee syyksi sisäsiittoisuutta.

• Kirjailija suosittaa syöttämään japanilaiskoiralle riisiä, kalaa, lihaa ja vihanneksia… misokeitossa.

Ihan sikakiinnostavaa! Oon aina halunnut tietää enemmän niistä modernin alkuajan japanilaiskoirista, muutenkin kuin näyttelyjen ja NIPPO:n läpi suodattuneena. Motiivina tietenkin se, että jos joku yrittää torpata japanilaisrotujen keskinäiset roturisteytykset sillä että nuo nykyiset olisivat jotenkin älyttömän alkuperäisiä alkukantaisia sellaisenaan tähän päivään säilytettyjä… ei ne ole. Jo sen takia, ettei kukaan tienny minkälaisia ne oikeat alkuperäiset japanilaiskoirat oli.

Kirja näyttää tältä, ja on Mr. Heishiro Takahisan käsialaa. Takahisa oli se varhainen NIPPO-aktiivi, mielestäni aikaansa edellä ajatuksissaan, enkä ihmettele että perusti oman yhdistyksensä. Ensimmäisessä NIPPO-näyttelyssä palkittu musta keskikokoinen ”ei mitään tiettyä rotua” edustanut uros oli hänen koiransa.

Artikkeli kierrätysmateriaalia FB:stä.