Siirry sisältöön

Kategoria: Shibojen historia

Julkaistu Kommentoi Shiba esihistoriasta nykypäivään

Shibaa pidetään yhtenä maailman vanhimmista ja alkukantaisimmista koirista. Kuinka sudesta kehittyi peloton metsästyskoira, joka sittemmin päätyi suosituksi nettimeemiksi? Entä miltä modernin shiban sukupuu näyttäisi, jos eräs 1940-luvulla syntynyt urospentu ei olisikaan selviytynyt penikkataudista? Rodun historia on täynnä kiehtovia juonenkäänteitä.   

Historian hämärissä

Kesykoiran synty on eräs ihmiskunnan historian suurista mysteereistä. Toistaiseksi ei ole yksimielisyyttä siitä, missä, milloin ja kuinka moneen kertaan koira on kesytetty. Jopa suden asema koiran esi-isänä on alkanut horjua - on arveltu, että sekä kesykoirat että moderni susi polveutuisivat samasta susimaisesta kantamuodosta, joka on sittemmin kadonnut.

Varhaisimmat tunnetut ihmiset asuttivat Japanin noin 10 000 vuotta sitten. Heidän mukanaan Japaniin saapuivat myös ensimmäiset kesykoirat. Haudoista löytyneiden luurankojen perusteella koirat muistuttivat suuresti shibaa kokonsa ja perusrakenteensa puolesta, joskin niillä oli enemmän raajakorkeutta ja lähes olematon otsapenger. Ne olivat metsästäjä-keräilijöiden kansalle todennäköisesti arvokkaita vahteja ja metsästyskumppaneita. Japanin esihistorian jōmon-kulttuurin mukaisesti koiria kutsutaan jōmonkoiriksi, ja niitä pidetään kaikkien japanilaisten alkuperäisrotujen varhaisimpina esi-isinä.

Japanin luonnonhistoriallisen museon julkaisema postikortti jōmonkauden elämää kuvaavasta näyttelystä. "Jōmon" viittaa saviastioihin, joiden pintaan on painettu nuoralla kuvioita.

Saarivaltion koirakanta muodostuu 

Seuraava aalto uudisasukkaita - ja heidän uudenlaisia koiriaan - saapui luultavasti meren ylitse Korean niemimaalta hiukan ennen ajanlaskun alkua. Nämä yayoi-kulttuurin koirat olivat jomonkoiria suurempia, ja niillä oli selvästi erottuva otsapenger. Toisin kuin hartaudella haudatut jōmonkoirat, olivat yayoikoirat ilmeisesti käytössä myös ravintona. Japanilaisten alkuperäisrotujen kantamuodot syntyivät vähitellen jōmonkoirien ja yayoikoirien risteytyessä keskenään. Osansa on antanut myös sukupuuttoon jo kuollut japaninsusi. Uusimpien tutkimustulosteen mukaan japaninsuden geeniperimää on säilynyt hiukan kaikissa koiraroduissa, mutta aivan erityisesti japanilaisissa alkuperäisroduissa. Tämän jälkeen alkuperäisrotujen ja ulkomaailman koirien välinen geenivirta pysyi varsin vähäisenä vuosisatojen ajan, joskin rikkaan eliitin ulkomaiset metsästyskoiratuonnit sekoittuivat toisinaan japanilaisiin koiriin suuremmissa kaupungeissa.        

Pieni pensaskoira

Shibaa lukuunottamatta japanilaiset alkuperäisrodut on nimetty esiintymisalueidensa mukaisesti. Shibat (sanan merkityksinä on pidetty pientä kokoa tai punertavaa pensaikkoa) olivat alkujaan pienikokoisten pystykorvien populaatioita eri puolilla Japania. Niitä kutsuttiin "sen ja sen alueen" koiriksi, ja eri alueiden koirilla oli omia erityispiirteitään. Shiban käyttötarkoitus eli pienriistan metsästys vuoristoisessa maastossa edellytti kestävyyttä ja ketteryyttä. Toisaalta villisian tai karhun kohtaaminen vaati koiralta pelottomuutta, toimintakykyä ja nopeita itsenäisiä päätöksiä. Shibat elivät ulkokoirina ja kehittyivät näitä metsästyskoiran ominaisuuksia vaalien. Tiettyyn muottiin jalostaminen alkoi vasta paljon myöhemmin. Metsästyksestä koirien avulla tuli suosittu harrastus myös samurai-soturiluokan keskuudessa aiempaa rauhanomaisemman Edo-kauden aikana.     

Japanilaiskoira vanhassa dokumentissa. Mittasuhteet, sapelihäntä, kolmiomaiset silmät ja eteenpäin kallistuneet pystykorvat ovat yhä tallella nykyisissä japanilaisroduissa niille ominaisina rotumerkkeinä.

Japani avautui muulle maailmalle 1800-luvun puolivälissä. Muun kaupankäynnin ohessa maahan saapui suurin joukoin myös länsimaisia koiria, joita alettiin arvostaa vaurauden ja kehityksen symboleina. Länsimaiset koirat syrjäyttivät suosiossa Japanin alkuperäiskoirat ja risteytyivät näiden kanssa. Alkuperäiskoirat, villikoirat ja sudet ilmensivät takapajuisuutta. Niistä haluttiin jopa päästä eroon. Kun huoli japanilaisen koiran säilyttämisestä heräsi 1900-luvun alussa, oli puhdasverisiä alkuperäiskoiria jäljellä enää vain syrjäseutujen metsästäjillä.

Satiirikuva alkuperäiskoirien kohtelusta 1800-luvun lopun Japanissa.

Japanilaisen koiran suojeluyhdistys

Vuosituhansia vanha japanilainen koira siirtyi nykyaikaan pitkälti tohtori Hirokichi Saiton ansiosta. Kerrotaan, että maisema-arkkitehti Saito halusi itselleen koiran, joka muistuttaisi vanhoihin kirjakääröihin piirrettyjä japanilaiskoiria. Kaupungeista metsästyspystykorvia ei enää löytynyt, sillä ne olivat risteytyneet liiaksi ulkomaalaisten koirien kanssa.

Kyläkoiria 1930-luvulla Naganon prefektuurissa. Kuvat kirjasta "Japanilaisen koiran vanha valokuva-albumi".

Tohtori Saito matkusti ympäri Japania etsien ja tutkien alkuperäiskoiria. Hän nimesi eri alueilla tavatut suuret ja keskisuuret koiratyypit paikan mukaisesti – näin syntyivät esimerkiksi akitana ja shikokuna tunnetut rodut. Pienikokoisimmat koirat, jotka esiintyivät lukumääriltään pieninä ryhminä useilla eri alueilla, niputettiin samaan ja nimettiin shibaksi. Pieniä paikalliskoiria olivat esimerkiksi sekishuukoirat, inabankoirat, saninshibat, minoshibat ja awashibat. Jos metsästyspystykorva muistutti riittävästi Japanin historiallista alkuperäiskoiraa, se haluttiin ottaa mukaan koirarekisteriin. Vuoristossa asuvien metsästäjien koiria ostettiin ja lähetettiin kaupunkeihin. Näistä pienistä metsästyspystykorvista muodostui pohja nykyiselle shiballe. Koska shiba ei ole syntynyt erkaantumalla mistään muusta koirarodusta tai roturisteytyksen tuloksena, määritellään se alkukantaiseksi koiraroduksi.

Pienikokoisia metsästyspystykorvia 1920-1930-luvuilta. Oikean yläkulman "Tako" oli ensimmäinen NIPPO:n rekisteröimä pieni japanilaiskoira. Siis ensimmäinen virallinen shiba.

Japanilaisten alkuperäisrotujen säilyttämistä edistävä yhdistys Nihonken Hozonkai eli NIPPO perustettiin vuonna 1928. Kansallisaatteen heräämisen myötä alkuperäisiä japanilaiskoiria alettiin jälleen arvostaa koko maan voimin. NIPPO:n varhaisiin saavutuksiin kuuluivat shiban asema kansallisaarteensa, Japanin alkuperäisrotujen virallinen rotumääritelmä, koirarekisteri sekä ensimmäinen kansallinen koiranäyttely vuonna 1932. Merkittävä ero Suomen Kennelliittoon verrattuna on NIPPO:n vahva kytkös Japanin hallintoon. Esimerkiksi päänäyttelyn korkeimmat palkinnot ovat edelleen eri ministerien myöntämiä.   

Nykyshiban alkujuurilla

Shibojen kasvatus alkoi toden teolla japanilaiskoiran standardin kirjoittamisen jälkeen. Jalostustyöllä oli nyt selkeä päämäärä: luoda uuden rotumääritelmän mukainen shiba. Tuloksia arvioitiin etenkin NIPPO:n kaksi kertaa vuodessa pidettävissä päänäyttelyissä, joissa koiramäärät olivat valtavia. Koska shiboja oli jäljellä kovin vähän ja vielä harvempien katsottiin edustavan rotumääritelmän mukaista ihanteellista japanilaista koiraa, olivat ensimmäiset NIPPO-näyttelyissä menestyneet shibaurokset erittäin suosittuja siitoskoiria. Näistä keskeisimpiä olivat Aka Go Fukogu (isänä punainen Ishi, emona black & tan Koro) ja aivan erityisesti Aka Gohon voimakkaasti linjattu Naka Go Akaishisou.

Toinen maailmansota teki koiranpidosta lähes mahdotonta. Shibojen lukumäärä romahti sodan aikana, ja viimeisetkin säilyneet koirat uhkasi tuhota penikkatautiepidemia. Tautiin sairastui – ja siitä selviytyi - myös neljän kuukauden ikäinen Naka Go. Vuoden ikäisenä Naka Go sai pahasti selkäänsä naapurin isommalta koiralta, mutta toipui lopulta vammoistaan. Ehkä näin sisukas shiba on ansainnutkin paikkansa rodun kulmakivenä. Naka Go oli ensimmäinen shiba, joka voitti muut alkuperäisrodut NIPPO:n kansallisessa päänäyttelyssä. Koska shibojen tyyppiä vakiinnutettiin sodan jälkeen kertaamalla Naka Gon ylistettyjä ominaisuuksia, esiintyy tämä lähes 16-vuotiaaksi elänyt uros käytännössä jokaisen nykyshiban sukupuun juurella moneen kertaan. Tässä mielessä modernit shibat ovat samalla tavalla jalostettuja kuin kaikki muutkin koirarodut.

Modernin shiban ideaali ja kantaisä Naka Go eri ikäisenä.

Modernin shiban kasvatus keskittyi Shinshun alueelle (nykyinen Nagano), joten shiban valtavirtatyyppiä on kutsuttu myös shinshushibaksi. Shibojen tunnetun sukupuun varhaisimmat kantakoirat olivat peräisin mm. Saninin alueelta (Ishi ja Aka), Shikokusta (Koro) ja Yamanashin vuoristosta (monet muut), joten modernin shiban geenicocktail sisälsi montaa hiukan erilaista paikalliskoiraa. Modernin perusshiban lisäksi on yhä olemassa pieni määrä saninshiboja ja minoshiboja. Nämä shibatyypit ovat kokeneet omat kannanromahduksensa ja elpymisensä shinshushibojen rinnalla.

Shibat lähtevät maailmalle 

Sodan jälkeen 1900-luvun puolivälissä yksittäisiä shiboja saapui sotilaiden ja merimiesten mukana perheiden lemmikkikoiriksi ainakin Yhdysvaltoihin, Norjaan ja Tanskaan. Shibojen hyvin tunnettu historia Euroopassa alkaa vuodesta 1972, jolloin kaksi pientä narttupentua – rekisterinimiltään Akiwaka Hime ja Sachijishi Hime – saapui lentokoneella Japanista Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin omistamaan kennel Manlöteniin.

Kennelin ensimmäinen shibapentue syntyi vuonna 1973. Pentueeseen kuului kaksi punaista ja kaksi valkoista pentua. Japanilaisen koiran rotumääritelmän käännökset sisälsivät myös valkoisen, joten kyseinen väri pidettiin alkuaikoina mukana shibojenkin kasvatuksessa sekä näyttelyissä. Manlöten-shiboja syntyi kolmen vuosikymmenen ajan, joten kennelillä oli erittäin merkittävä asema pohjoismaisen shibankasvatuksen edelläkävijänä.

Toinen varhainen eurooppalainen shibakenneli on nykyään edelleen aktiivinen Del Wasabi Italiassa. Ensimmäiset shibat (sekä akitat) saapuivat Del Wasabiin vuonna 1977. Alempana kuvissa kennelin ensimmäisiä tuontishiboja, narttu Benta Of Ama Higuchisow sekä uros Namihana No Tamahibiki ("Ryuo").

Benta Of Ama Higuchisow. Kuvasta kaunis kiitos (c) Diane Rorich. <3
Namihana No Tamahibiki. Kuva (c) Diane Rorich.

Shiba saapuu Suomeen

Suomen maaperällä shiba on astellut ensi kerran hyvin todennäköisesti suuren koiranäyttelyn osallistujana. Ajalla ennen internetiä koiranäyttelyt toimivatkin yhdessä koirakirjojen ohella tilaisuutena tutustua uusiin rotuihin. Ensimmäiset varsinaiset tuontishibat, Manlötens Beni Hime ja Manlötens Yusho, saapuivat Ruotsista vuonna 1988. Myöhemmin samana vuonna saapuivat myös ensimmäiset Japanin-tuonnit Sekiryu of Dairy Farm ja Taketorami of Dairy Farm Riitta Viitalan Silences-kenneliin. Näiden kahden shiban vuonna 1990 syntynyt pentue oli samalla Suomen ensimmäinen shibapentue. Vuoteen 2020 mennessä 64 kennelnimellistä kasvattajaa on rekisteröinyt yhden tai useamman pentueen, ja kokonaisrekisteröintien määrä ylittänee tänä vuonna 1400 koiran rajan. Shiba on tällä hetkellä Suomessa valtavan haluttu rotu, eikä omaa pentua löydy hetkessä kaikille kiinnostuneille.

 

"Kiva". Suomen ensimmäinen shiba. Kuva (c) Marjatta P.

Shibojen historian seuraavaa lukua kirjoitetaan parhaillaan. Kun rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta halutaan kunnioittaa, on shiban säilytettävä alkukantaisen metsästyskoiran ominaisuutensa mutta toimittava samalla seurakoirana yhä hektisemmässä kaupunkielämässä. Liioittelematon pystykorvan ulkomuoto, omistajien kertomukset itsepäisistä mutta hurmaavista shiboistaan sekä rodun suuri suosio viittaavat siihen, että shiba on toistaiseksi selvinnyt tästäkin murroksesta varsin hyvin.  

Naka Go (keskellä) emonsa Benikon ja poikansa Nakaichin kanssa. Vuosi 1951. Metsästyskoiran alkukantainen ja terävä olemus on nykyshiboissa ja -akitoissa saanut vaihtua chibihahmon pyöreään ja pörröiseen. Se on hinta, jonka nämä rodut ovat joutuneet maksamaan sopeutuessaan uuteen käyttötarkoitukseensa seurakoirina.

Lähteitä ja luettavaa:

A Journey Beyond Shiba II (Nobuo Atsumi) http://yokohamaatsumi.the-ninja.jp/page002.html

Ancient DNA suggests modern wolves trace their origin to a Late Pleistocene expansion from Beringia (Loog ym., 2020)

Phylogenetic studies of dogs with emphasis on Japanese and Asian breeds (Tanabe, 2006)

Shibaens Historie (Christen Lang) http://www.enerhaugen.net/shiba1.html

The Total Shiba -kirja (Haskett ja Houser, 1997)

Julkaistu Kommentoi Mielenkiintoisia shibasivuja netissä

1. Nihon Ken Hozonkai (日本犬保存会, "Japanilaisten rotujen suojeluyhdistys") eli tuttavallisemmin NIPPO on Japanin shiboille kuin Kennelliitto ja rotuyhdistys yhdessä. Sivuilla voi katsella mm. NIPPO-näyttelyissä sijoittuneiden koirien kuvia. Nämä osallistujat ovat ilmentäneet rodun kotimaan päänäyttelyssä parhaiten ihanteellista shibaa. Eroja ja yhtäläisyyksiä länsimaalaisiin shiboihin on kiinnostavaa havainnoida.

2. Shiba Inu Pedigree on shibaharrastajien kokoama kattava sukupuujärjestelmä shiboille. Voit valita minkä tahansa nykypäivän shiban ja lähteä kulkemaan sukupuussa taaksepäin. Pisimmät polveutumisketjut päättyvät käytännössä aina muutamiin kantashiboihin, joista rotua elvytettiin populaation pullonkaulojen jälkeen 1900-luvun alkupuoliskolla. Sivulle voi lisätä myös oman shibansa tiedot.

3. Pohjoismaiseen shibahistoriaan avautuu mielenkiintoinen ikkuna Norjan shibayhdistyksen sivulla, jossa on ladattavissa vanhoja Shib-a-visa-jäsenlehtiä aina vuodesta 1990 alkaen. Jos osaat auttavasti ruotsia, onnistuu norjankin lukeminen yllättävän hyvin.

4. Couch wolves on alkukantaisiin koirarotuihin keskittyvä nettisivusto. Alkukantaisia rotuja kuvaillaan sanoilla "itsenäinen ja aina omaa etuaan tavoitteleva" - lisäksi artikkeleista löytyy useampikin pennun hampaidenkäyttöä käsittelevä juttu. Jos kuulostaa tutulta tai harkitset omaa shibaa, on Couch wolvesien artikkelisivusto mainiota luettavaa.

5. Japanissa rekisteröidään vuosittain 30 000 - 40 000 uutta shibapentua. Ei ole yllättävää, että netistä löytyy shibapentujen välitykseen erikoistuneita sivustoja. Linkin takana voi tutkailla uunintuoreita japanilaisia shibapentuja sekä palvelua käyttävien kenneleiden jalostuskoiria. Huom. tätä kautta ei ole mahdollista tilata import-pentua Suomeen.

Linkkilista päivittyy jatkuvasti, joten raportoi löytämäsi mielenkiintoiset shibasivut. Sivustojen kuvakaappauksia käytetty blogissa siteerausoikeuden nojalla.

Julkaistu Kommentoi Euroopan ensimmäiset shibat

Euroopan ensimmäiset tunnetut shibat saapuivat Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin Manlöten-kenneliin 1970-luvun alussa. Ruotsalainen vuosikirja Hundkalendern 1976 sisältää Inga Carlssonin kirjoittaman kiehtovan tekstin, jossa hän kertoo ensimmäisistä shiboistaan sekä rodusta yleisesti. Alla historiallisen tekstin suomenkielinen käännös. Alkuperäisteksti ja kaikki kuvat (c) Inga Carlsson.

Shiba, japanilainen hurmurini

"Shiba, mikä se sellainen on?" kysyin japanilaiselta työtoveriltani, kun hän tiedusteli, oliko meillä Ruotsissa shibakoiria. Hän kertoi, että kyseessä oli pieni vanttera koira, jonka säkäkorkeus oli noin 35-41 cm ja joka oli pystykorvatyyppiä. Shibat olivat ehdottomasti hänen suosikkejaan.

En jaksanut uskoa, että innostuisin itse. Minulla oli aina ollut suuria koiria, ja monien muiden tavoin ajattelin, että kippurahäntäisillä koirilla on tapana haukkua ja purra. Sain nähdä shibakoiria vilaukselta ja kieltäydyin uskomasta, etteivät ne olleet sen suurempia. Ne näyttivät noin 60-senttisiltä ja niin "oikeilta".

Kiinnostuin asiasta ja hankin rotumääritelmän sekä FCI:ltä että Japanista. Kaikki japanilaisen työtoverini ylistyssanat sopivat hyvin yhteen rotumääritelmän kanssa. Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään. Se on hiljainen ja haukkuu vain silloin, kun haluaa kiinnittää isäntänsä huomion johonkin. Japanissa shiboja käytetään metsästys-, veto- ja vahtikoirina. (Vai 35-senttinen vahtikoira, nauroin tuolloin. Nyt säälin niitä, jotka yrittäisivät tulla kotiimme silloin, jos käsken Lilla Myn vahtia emäntäänsä.)

Japanilaiset pitävät shibaa "ulkokoirana". Se on tiettävästi useita tuhansia vuosia vanha. Shibakoirien luurankoja on löydetty mm. Jomon-aikakauden raunioista, ja ne näyttävät samanlaisilta kuin nykyäänkin. Japanilaiset ovat jalostaneet ensisijaisesti hyviä käyttökoiria ja pitäneet huolta siitä, että shiba on säilynyt henkisesti ja fyysisesti terveenä. Japanilaisessa rotumääritelmässä mainitaan mm., että "shiba on luonnostaan hienostunut, ei niinkään pröystäilevällä vaan syvällisellä tavalla."

Kuvissa minua kiehtoi eniten shiban pää. Se on erilainen kuin muilla koirilla. Pään muoto itsessään vaikuttaa kahdeksankulmaiselta, ja silmät ovat itämaiseen tapaan vinot. Pää muistuttaa enemmän suden kuin koiran päätä.

Ei kestänyt kauaa, kun olin "myyty". Minulle tulisi shiba! Silloin vaikeudet alkoivat. Japanilaisiin kasvattajiin ei ole helppoa saada yhteyttä. Sitä paitsi japanilaisia on vaikeaa saada myymään. Mutta minulla oli onnea, ja reilun vuoden kirjeenvaihdon jälkeen tärppäsi. Ruotsiin lähetettäisiin kaksi pientä narttupentua.

Toukokuun 28. päivänä vuonna 1972 seisoivat puolihysteerinen emäntä ja täysin rauhallinen isäntä Arlandassa odottamassa Tokion-konetta. On vaikea sanoa, kuka oli iloisempi koirahäkin vihdoinkin saapuessa, pennut päästessään häkistä ulos vai minä saadessani ne vihdoinkin luokseni. Tervetuloseremoniasta muodostui mitä sydämellisin. Me pussailimme, nuolimme ja halailimme.

Kun pennut olivat olleet kotona noin viikon, olivat ne tehneet päätöksensä. Lempeämmästä ja kiltimmästä Sabizhista tuli isännän tyttö, ja pieni tomera My valitsi emännän. Koko perheemme hullaantui pennuista, ja ihmiset olivat niistä kiinnostuneita menimmepä minne tahansa aina Ruotsin Kennelliittoa myöten.

Jotta rotu ei hiipuisi täällä narttuihimme, kirjoitin Japaniin ja tilasin kaksi urospentua. Ne saapuivat Ruotsiin joulukuussa 1972. Koska isännällä ja emännällä oli jo shiba, saivat perheen kaksi poikaa kumpikin oman urospennun. Nuorempi poika Johan, tuolloin 11-vuotias, sai pienemmän pennun ja antoi sille nimeksi Mikko. Mikko oli iloinen, hassu ja riehakas pentu ja sopi hyvin Johanin temperamentille. Hieman rauhallisempi ja varovaisempi Mitzoki sopi paremmin isoveljelle.

Oli jo nähtävissä, että Mitzokista kasvaisi pieni näyttelytähti, mutta oli vaikea arvailla, mitä Mikosta tulisi. Se oli lähinnä ratkiriemukas. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen Johan ja Mikko jakoivat kaiken, sängyn, karkit, ilot ja surut. Johan alkoi opettaa Mikkoa tanssimaan takajaloillaan, istumaan, menemään maahan ja vetämään kärryjä. Nykyään he osallistuvat esityksiin ja kilpailevat tottelevaisuudessa!

My-emon ja Mitzoki-isän ensimmäinen shibapentue syntyi 11. lokakuuta 1973. Pentuja syntyi neljä. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tarkoituksena oli myydä molemmat pojat, mutta emäntä katseli liian syvälle esikoispojan viistoihin silmiin, ja niin Bokai jäi meille kotiin. Emmekä ole katuneet! Se on mahtava koira, sekä kaunis, kiltti että nopea oppimaan.

Emäntä ja Bokai kisaavat myös hieman tottelevaisuudessa, mutta Johan ja Mikko peittoavat meidät vielä. Bokai on osoittautunut ahkeraksi jälkikoiraksi. Se selvitti jälkiradan heti kolmannella treenauskerralla, mikä vaikuttaa olevan huima suoritus. Bokain veli Banzai työskentelee Norrtäljen käyttökoirakerhossa pikkuisäntänsä kanssa. Ei haittaa vaikka käyttökoiraihmiset kaikessa ystävällisyydessään alkuun härnäsivät meitä ja kutsuivat shiboja marsuiksi - he vaikenivat huomatessaan, mihin "piskit" pystyivät. Loppukilpailussa Bokai sijoittui neljänneksi 17 koiran joukosta.

Tammikuussa 1975 Mikosta tuli isä, ja Johan sai pitää Mikon tyttären Emikon. Hän kutsuu koiraa Emmaksi ja on jo aloittanut Emman opetuksen. Emma on osoittautunut yhtä hyväpäiseksi kuin isänsä, joten on kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkälle he pääsevät tottelevaisuuskilpailuissa.

Johan on koiriensa kanssa mukana Apollo-ryhmässä ja kampanjoi sen puolesta, että pienetkin koirat pystyvät oppimaan ja että niiden tulisikin osallistua tottelevaisuuskoulutukseen. Koulutus tapahtuu aina leikin varjolla ja namipalkkioilla.

Shiban toimimisesta metsästyskoirana meillä ei ole aavistustakaan. Koiramme ovat kasvaneet yhdessä vanhan Daphne-kissan, kääpiökanin ja pienen lammaslauman kanssa. Emme ole huomanneet niissä metsästysviettiä. Mutta yksi narttupennuista, Dijini, asuu nykyään Smoolannissa, ja sen isännällä on tapana käydä hirvimetsällä, joten ehkäpä se pääsee syksyllä mukaan jahtiin.

Juuri nyt koirat kilpailevat siitä, kuka saa adoptoida pienen pulloruokitun karitsan, joka asuu keittiössä. Ne ovat varovaisia karitsan suhteen, mutta voivat olla keskenään melkoisia koviksia. Shibat muodostavat mielellään keskinäisen arvojärjestyksensä itse ja noudattavat sitä. Ne suojelevat pentujaan ulkoisilta vaaroilta, mutta nenäkäs pentu pistetään kyllä ruotuun. Juuri tätä luonnollisuutta arvostan shiboissa kaikkein eniten.

Rotuintoilijalta ei tulisi kysyä rodun huonoista puolista. On aina yhtä vaikeaa keksiä mitään, vaikka tokihan jokaisessa rodussa on jotain, mitä voisi muuttaa. Shiban turkki on työläs kaksi, kolme viikkoa joka kevät, koska silloin paksu pohjavilla irtoaa. Loppuajan vuotta niitä tarvitsee tuskin harjata. Osalle koiranomistajista voi shiban "Olen suurin, paras ja kaunein!" olla työläs. Bokai on saanut lempinimekseen "Cassius Clay". Minua tämä asenne kiehtoo ja pidän siitä, sillä shiba on toisaalta myös niin kiltti, iloinen ja antoisa omalle perheelleen.

Shibakoira on todellakin suuri koira taskukoossa - ja samanaikaisesti oikea halattava nallekarhu.

Inga Carlsson, 1976

Ainutlaatuisia koiria


Koko Euroopassa on 12 kappaletta shibakoiria - ja ne ovat kaikki Inga Karlssonin tuomia tai kasvattamia! Ranskalaiset, englantilaiset, hollantilaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yrittäneet ostaa shiboja Japanista, mutta aikaisemmin kukaan ei ole onnistunut siinä. Inga Karlssonilla on täytynyt olla tavattoman hyviä yhteyksiä!

Vaikka shibat häviävät koossa käyttökoiraroduille, vaikuttaa siltä että niissä on käyttöön hyvin soveltuvaa kovuutta ja luonnetta. On todella mielenkiintoista nähdä, miten ne lunastavat odotukset jatkossa. Ehkä käyttökoiraihmisten on pakko vielä muuttaa käsitystään siitä, että vain suuret koirat voivat olla hyviä käyttökoiria…

Uusien rotujen tuomisesta maahamme on tullut hyvin suosittua. Toisinaan voi ajatella, että niitä tuodaan tarpeettoman moniakin. Mutta Japanin-uutuudet, sekä japaninpystykorva (joka esiteltiin aiemmassa koirakalenterissa) että shiba ovat tulokkaita, jollaisia on mukava nähdä! Ne ovat tulleet jäädäkseen - siitä voimme olla varmoja!

Hundkalendern 1976

Huom! Todellisuudessa Euroopan ensimmäinen rekisteröity shiba on saattanut tulla Tanskaan jo vuonna 1969. Italialaiseen Del Wasabi -kenneliin saapui tiettävästi myös shiboja aivan 1970-luvun alussa. Nämä koirat eivät ole aikoinaan olleet Hundkalendernin tekijöiden tiedossa, ja niistä on yhä edelleen vaikeaa löytää lisätietoja. Lähde: https://shibainfo.com/?page_id=62

4

Julkaistu 4 kommenttia artikkeliin Suomen ensimmäiset shibat

Vuonna 2018 Suomessa rekisteröitiin ennätysmäärä shiboja. Nämä 116 uutta shibaa yhden ainoan vuoden aikana nostivat suomalaisten shibojen kokonaisrekisteröinnit jo reippaasti yli tuhannen: tätä kirjoitettaessa rekisteröityjä shiboja on yhteensä 1 219. Mutta kuka oli suomalainen shiba numero yksi? Milloin ja mistä se maahamme saapui?

FIN MVA Manlötens Beni Hime, "Kiva"- Suomen ensimmäinen shiba.

Vastauksia on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen Suomeen saapunut shiba oli punainen narttupentu Manlötens Beni Hime, kutsumanimeltään Kiva, joka muutti Paimioon. Ajankohdan on täytynyt olla joko loppuvuosi 1987 tai aivan alkuvuosi 1988. Kiva syntyi Ruotsissa Manlöten-kennelissä, jolla oli erittäin merkittävä asema pohjoismaisen shibakasvatuksen alkuaikoina 1970- ja 1980-luvuilla. Tammikuussa 1988 muutti Helsinkiin punainen urospentu Manlötens Yusho eli Jusu. Koirarekisterissä Jusu on myös Suomen shiba numero yksi, joskin sen tietoihin on virheellisesti merkitty rekisteröintivuodeksi jo vuosi 1987. Todellisuudessa Jusu rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa Marja Talvitien tarkistamana 18.1.1988.

Puolivuotias Manlötens Yusho, "Jusu", laivassa matkalla uuteen kotiinsa Suomeen. Kuva (c) Marjatta P.

Ruotsalainen Manlöten oli Inga ja Bror Carlssonin omistama kenneli ja karanteeniasema, jonne ensimmäiset shibat saapuivat Japanista vuonna 1972. Vuonna 1973 kenneliin syntyi koko Euroopan ensimmäinen shibapentue (kts. kuva Shibainfo.comissa). Manlöten oli ruotsalaisessa shibankasvatuksessa pitkään johtava nimi, sillä uuden shibakannan suojelemiseksi narttupennut myytiin yleensä ilman jalostusoikeutta. Viimeinen Manlötens-shibapentue rekisteröitiin vuonna 2001.

Listaus Suomen 15 ensimmäisestä tuontishibasta (KoiraNet-tietokannan mukaan)

1. FIN MVA Manlötens Beni Hime ("Kiva"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

2. Manlötens Yusho ("Jusu"), punainen uros, rekisteröity 1988 (tiedoissa virheellisesti 1987), tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

Jonna: "Odotin nuorena tyttönä Messukeskuksen joulunäyttelyssä -86 silloisen basenjin ryhmäkehään pääsyä. Kehään oli tulossa myös kaunein ikinä näkemäni koira Benikatsura (om. Inga ja Bror Karlsson). Silloin tiesin, että seuraava rotu olisi shiba inu ja jollain maailman ihmeellä sain vanhemmat vakuuttuneeksi asiasta. Pitkän projektin jälkeen Jusu tuli meille 16.1.1988."

Manlötens Yusho, "Jusu" - Suomen toinen shiba. Kuvat (c) Marjatta P.

3. FIN MVA Sekiryu Of Dairy Farm ("Saku"), punainen uros, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani

4. C.I.B FIN MVA Taketorami Of Dairy Farm ("Fuki"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani

C.I.B FIN MVA Taketorami of Dairy Farm, "Fuki" - Suomen ensimmäisen shibapentueen emo. Kuva (c) Riitta Viitala

Fukin toukokuussa 1990 syntynyt punainen narttupentu Silences Kaguyahime oli ensimmäinen Suomessa päivänvalon nähnyt shibapentu. Silences-shibojen sukulinja jatkui vielä 2000-luvun alussa kennel Rusthollin pentueissa, mutta näillä shiboilla ei ole enää nykyään jälkeläisiä. 

5. FIN MVA Manlötens Imoto ("Yoko"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

FIN MVA Manlötens Imoto, "Yoko".

6. Wellshim Yukari ("Yukari"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Englanti

7. FIN MVA Wellshim King Of Spades ("Sami"), black & tan -uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Englanti

8. FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako ("Nipa"), punainen uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Belgia, toisen Silences-pentueen isä

Sari: "Nipa tuli minulle sijoituskoiraksi keväällä 1992 ja kuoli joulukuussa 2002. Nipa oli minun ensimmäinen koira. Sitä ennen perheessä oli ollut kissoja. Tuossa vaiheessa oli elämäntilanne sellainen, että voin ottaa koiran. Mietin rotua pitkään. Silloin ei ollut nettiä joten olin koirakirjojen ja harvojen näyttelyiden varassa. Shibaa en ollut nähnyt kuin kirjan kuvassa, mutta se vastasi parhaiten melko tiukkoihin kriteereihini. Sain Kennelliitosta Riitta Viitalan numeron. Pentuja oli hänellä tiedossa vain Hollannissa. Se oli minulle täysin poissuljettu ajatus. Puhelun kestäessä hän kertoi, että hänellä on pari urosta, joista toisen voisi sijoittaa minulle."

FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako, "Nipa". Kuvat (c) Sari Tuominen

9. Holker Takaku, punainen narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Englanti

10. FIN MVA Mono Taifu ("Taifu"), black & tan -narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska

11. FIN MVA Mono Uchu Daikaiju Guilala ("Ufo"), valkoinen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska

Wellshimin puolisisarukset, Monon puolisisarukset ja Holker Takaku saivat 90-luvun alussa erilaisina yhdistelminä pentueita kenneleille Gravelbays, Marisven, Sea-Rock ja Vaahteranlehden. Ne ovat varhaisimmat suomalaiset shibat, jotka voivat edelleen löytyä uusien pentujen sukutauluista.

12. Mono Tozoku ("Zoku"/"Manu"), punainen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska (ei jälkeläisiä)

13. FIN MVA Hweeko Akai ("Aki"), punainen uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti

14. FIN MVA Hweeko Bijutsu Go ("Misu"), punainen narttu, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä)

15. Hweeko Birodo-San, black & tan -uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä)

Kennel Hweekon omistaja on ulkomuototuomari Elina Tan-Hietalahti. Osa Hweeko-shiboista on syntynyt Hollannissa, osa Suomessa. Näistä kolmesta Hweeko-täyssisaruksesta Hweeko Akai esiintyy nykyshibojen sukutauluissa Natural-kennelin kantanartun Kinkain Onohimen isänä.

Mutta olivatko 1980-luvun lopulla saapuneet shibat myös ensimmäiset suomalaiset shibat? Norjan shibayhdistyksen sivuilla voi lukea hauskan tarinan, jossa Japanissa vierailleet vanhemmat toivat pikkutytölleen mukanaan söpön lemmikkikoiran. Vuosi oli 1960, tätä epävirallista tuontia ei koskaan rekisteröity, ja koira oli black & tan -shibanarttu.

Tämä blogimerkintä on jatkuvasti päivittyvää mallia. Kerro kommenteissa, jos sinulla on muistoja, kuvia tai muuta lisätietoa Suomen ensimmäisistä shiboista! 🙂

Suuret kiitokset: Riitta, Karin, Vesku, Sari ja Jusun omistajat.

Kirjalliset lähteet: Suuri koirakirja 1991 (varhaiset shibavaliot ja omistajatiedot), Kennel Naturalin 1990-luvun nettisivusto, Suomen Shiba ry:n vanha keskustelufoorumi, Kennel Explorer'sin nettisivusto, KoiraNet-jalostustietokanta, Svenska Kennelklubben Hunddata.

Julkaistu Kommentoi Shiba vanhoissa koirakirjoissa

Tervetuloa upouuden shibablogin pariin! Ensimmäinen postaus on aina "historiallinen", joten palatkaamme sen kunniaksi suomalaisen shibahistorian alkujuurille. Ensimmäiset tuontishibat saapuivat Suomeen vuonna 1988, mutta rotu oli esitelty suurelle yleisölle koirakirjoissa jo 1970-luvulla. Aluksi shiba (tai šiba-inu tai shiba inu) saatettiin mainita akitan eli silloisen japaninpystykorvan yhteydessä. Opimme shibasta lähinnä sen, että se on japanilaisista alkuperäisroduista pienikokoisin. Sittemmin koirakirjojen rotukuvauksista on voinut lukea yllättävän tarkkanäköisiä kommentteja shiban luonteesta ja tietyistä erikoisominaisuuksista, joskin töpöhäntäistä shibaa etsivät joutuivat luultavimmin pettymään.


Yrjö Ylänteen Koirakirja vuodelta 1960 ei mainitse shibaa nimeltä, mutta kertoo 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta tutkimusmatkailijasta, joka kirjoitti tavanneensa pohjoisessa kummallisia pieniä koiria. Nämä koirat olivat väriltään tummanpunaisia. Ne myös muistuttivat suuresti kissaa. Olivatko ne todella suomenpystykorvan esi-isiä... vai oliko Monsieur Martiniere törmännyt matkallaan eräänlaiseen... pioneerishibojen populaatioon? Emme koskaan saa tietää.

Shibahavainto 1600-luvun Murmanskissa? Voi vain arvailla, mitä muut mainitsematta jätetyt "omituisuudet" siinä tapauksessa olivat.

Koirat - suuri tietokirja (1. suomennettu painos 1968) on sisällyttänyt pystykorvien ryhmään japaninpystykorvan. Esittely keskittyy akitaan, mutta shiba kuvataan ohimennen kettuterrierin kokoiseksi. Oliko tässä ensimmäinen shibamaininta suomenkielisessä koirakirjassa? Siihen voisi viitata nimen erikoinen kirjoitusasu.

Japaninpystykorva, tuo jokaisen mitä pätevimmäksi ja hurjimmaksi toteama vahtikoira, saattoi tarkoittaa ennen rotunimien vakiintumista sekä akitaa että kaikkia japanilaisia alkuperäisrotuja yhdessä. Nykyisestä japaninpystykorvasta eli japsista (joka toki on myös halutessaan mitä pätevin koira!) puhuttiin japaninkääpiöpystykorvana.

Maailman koirat (1. suomennettu painos 1975) esittelee shiban omana rotunaan. Kirjan mukaan shiballa on töpöhäntä. Ei ole selvillä, lisättiinkö shiba mukaan vasta uudempiin painoksiin. Inu-loppuosan puuttuminen kertoo ehkä siitä, että esittelyä on ainakin tuunattu sitten ensipainoksen. Allaoleva kuva 7. painoksesta vuodelta 1990.


Shiban trademark-kippuraan kajoaminen on herättänyt sekä ihmetystä että hilpeyttä. Kuvan (kenties hivenen shikokumainen?) shiba saattoi olla monelle koiraharrastajalle se ensimmäinen nähty shiba.

Suomalainen koirakirja (1978) on omistanut shiban mustavalkoiselle lähikuvalle lähes kokonaisen sivun. "Eloisa, mutta rauhallinen" kuulostaa shibanomistajan korvaan ristiriitaisen sijaan varsin osuvalta.

Shiban silmänmuotoa kuvataan mantelimaiseksi. Ainulla silmät ovat "mongolimaisen vinot."

Koirarodut (1. suomennettu painos 1983) oli suosittu rotuopas 80-luvulla. Värikohta listaa kaikki kuviteltavissa olevat ilmaisut shiban neljästä väristä värivirheineen, ja hieman erikoisen kuvavalinnan on kenties katsottu parhaiten mätsäävän shiban luonteesta ja käytöstä mainittuihin asioihin.

Maailman koira-atlas (1. suomennettu painos 1991) on viisi kiloa painava järkäle, jota ei kannata kuljettaa kirjastosta kotiin. Kuitenkin se sisältää yhden koirakirjojen parhaista shibaesittelyistä. Shibaa kuvaillaan käytännönläheisellä tavalla, joka tuo mieleen omistajien kirjoitukset shibayhdistyksen keskusteluryhmässä.

Kenties ainoa koirakirja, jossa yhdeksi shiban esimerkkikuvaksi on valittu harvinainen Ay/at-seesami.

Suuri koirakirja vuodelta 1991 on oikeastaan kuuden vihreäselkäisen kirjan sarja. Shiban esittely sisältää vielä nykypäivänäkin ainutlaatuista tietoa, sillä infoboksiin on listattu ensimmäiset suomalaiset valioshibat omistajineen.

Suuri koirarotukirja (1. suomennettu painos 1997) huomauttaa shibojen alkaneen jo yleistyä Japanin ulkopuolella. Lyhyessä esittelytekstissä on katsottu tarpeelliseksi kertoa shiboja vaivanneista hammaspuutoksista.

Gummeruksen suuri koirakirja (1999) edustaa myös nykyaikaisempaa designiä mutta antaa viittä vaille vaikutelman, että shiba on jonkinlainen akitan halpisversio. Huomionarvoista on kuvaksi valkattu bläkkärishiba.

Ensyklopedia Koirat (1. suomennettu painos 2000) on saa kunnian olla viimeinen "vanhaksi koirakirjaksi" luokiteltava teos. Deja vu -tunne selittyy sillä, että kuvituksen punainen shiba esiintyi juuri kahden edellisenkin koirakirjan shibasivuilla.

Omistatko vanhan, vuosina 1970-2000 julkaistun suomenkielisen koirakirjan, jonka shibamaininta tai rotuesittely listauksesta puuttuu? Ilmoita kirjasta kommentteihin!