Japanilaiskoiran ruokakupilla

Glykoalkaloiditapauksen jälkeen olen pohtinut jonkin verran muona-asioita. Aiemmin hyvin vähän, koska mulla on tunne, että aiheesta voi helposti kehittää itelleen ortoreksia via proxy -pakkomielteen. Oma lähtökohtani tavallisten kotikoirien ruokintaan on aina ollu kuivamuona. Luotan siihen, että täysravintona markkinoitu nappula myös on täysravintoa eli siinä on kaikki tarpeellinen. Mun japsipojat söivät koko ikänsä marketin Sertiä, olisiko ollut riisi-kana, ja elivät 14- ja 15-vuotiaiksi. Ne oli ainakin oman tulkintani mukaan terveitä ja onnellisia koiria, enkä keksi millä tavalla parempi ravinto olisi niiden elämässä voinut näkyä. Tai no keksin, ateriat olisivat niiden mielestä varmaan voineet olla vähän maukkaampia kuin pelkkä iänikuinen nappula. _{Ne sai kyllä ruokapöydästä monipuolisesti aina jotain.}

Muonapohdintaa, näkökulmana japanilaisten koirien ravintohistoria:

Mitä jomonkoirat söivät?

Jomonkoirista, shibojen kivikautisista kantamuodoista, voi lukea enemmän täältä. Ne oli metsästäjä-keräilijöiden apureita. Niiden ruokavaliota on selvitetty luujäänteistä.

• Hampaat on kuluneet tavalla, joka viittaa isojen saaliseläinten luiden kaluamiseen.
• Ruokavalio on ollut erilainen kuin muilla saman ajan ja alueen sekasyöjillä, eli ovat todennäköisesti saaneet ihmisten ansiosta jotain erikoisempaa. Viljasta ei vielä tässä historian vaiheessa ole kyse.
• Ruokavaliossa ei ole ollut erityisen paljoa kalaa. Ainakaan näillä kahdella tutkitulla yksilöllä. Ehkä tuo kuvakortin koira asusti rannikkoseudulla, heh.

Kuka optimoi alkukoirien ruokavalion?

Jomonkoiria on todennäköisesti pidetty arvokkaina metsästys- ja vahtikoirina, mutta miten paljon kivikauden ihmiset on kiinnittäneet huomiota niiden ruokinnan laatuun. Ja miten ne on alkujaan kesyyntyneet? Paleofiktiossa on tavallista, että sudenpentu kiikutetaan pesästään luolaan kesykoiraksi numero 1. Nykyinen näkemys taitaa kallistua siihen, että koiraantuminen alkoi kun rohkeimmat yksilöt norkoilivat riittävän lähellä ihmisten majoja ja saivat syödäkseen ihmisravinnon jätteitä. Parhaat jätteidensyöjät saivat valintaetua ja kesygeenit yleistyivät. Jos tapahtui mutaatio, joka tehosti uuden ravinnonlähteen hyödyntämistä (tähän tullaan kohta tarkemmin), niin se boostasi valintaetua entisestään. Muistan evoluutiobilsan simulaatioista, että hyvin pienet erot fitnessissä johti ihan eri lopputulokseen.

Eli koiran kesyyntyessä lienee käynyt paremminkin niin, että koira (laji) itse optimoi elimistöään käyttämään niitä jätteitä, mitä ne sitten onkin olleet. ”Monipuolisuus” tulee mieleen. Aikaa ja sukupolvia on tähän prosessiin ollut riittämiin. Omat koirani kunnioittavat lajihistoriaansa siten, että imuroivat tarkasti ulkona kaiken vähänkin syömäkelpoisen.

Japanilaiskoirat oppivat riisinsyönnin

Tämä näkyy oikeasti niiden geeneissä. Amylaasia tuottavat geenit on monistuneet. Amylaasi pilkkoo koiran suolistossa viljojen tärkkelystä. Jos geeni tuplaantuu (vahingossa sukusolujen muodostuessa), niin amylaasia voidaan tuottaa enemmän. Jolloin viljan tärkkelystä voidaan hyödyntää tehokkaammin. Fitness +1 ja mutaatio lähtee leviämään! Sudella tämmösiä amylaasigeenin monistumisia ei ole. Eikö tässä nyt ole ristiriita sen kanssa, kun sanotaan että koiralla on yhä samat sudelta perityt pöytätavat.

Japanilaisroduilla on erityisen kiinnostava amylaasipiirre, koska amylaasigeenien kopiomäärä näyttää korreloivan rotujen alkuperäisalueiden riisinviljelyn mukaisesti. Akitojen lähtöalueella (matagikoirat) ei historiallisesti ole viljelty riisiä, ja niillä kopioluku on alhaisempi kuin shiboilla. Samoin alkukantaisen näkösillä SHIBAHO-shiboilla on tavan shiboja alhaisempi kopioluku, joko siksi että kantakoiria on samalta akita-alueelta (…samat matagikoirat?) tai koska jokin alkukantainen ulkomuoto-ominaisuus liittyy alhaiseen kopiolukuun.

Miten japanilaiskoiria on ruokittu Japanissa 50 vuotta sitten?

Nyt Google Lens -jännitystä vanhoista koirakirjoista. Perinteisiä menuvaihtoehtoja ennen teollisen nappulan yleistymistä:

• Pelkkiä ihmisruoan tähteitä ja lisäksi kuivattuja sardiineja.
• Lihaa ja sisäelimiä + valaanlihaa + kalaa + kasviksia + riisiä.
• Kevyt misokeitto leivänmuruista, vihannesten tähteistä, kuivatuista sardiineista ja jänteikkäästä lihasta.
• Eli ihan sama pottua, särkiä ja leivänkannikoita -ruokavalio japanilaistettuna versiona kuin maaseudun koirilla on ollut Suomessa.

Kuivamuonaa japanilaiskoirille

Todellinen pikauusinta, mutta liittyy niin hyvin aiheeseen. Japanilaisrotuja käsittelevän koirakirjan mainoksessa Dog Bit on sisältänyt lihaa, maitotuotteita ja hernekasvia nimeltä alfalfa/sinimailanen. Yllätyin vähän mainoskomboa. Onko riisi ollut liian arvokasta eläinrehuksi? Eikö muonassa oikeasti ole ollut mitään viljaa? Keksivätkö japanilaiset pavun ja herneen täytekäytön viljattomissa koiranruoissa jo 1960-luvulla? Dog Bit oli nimenomaan japanilainen tuote, ja voisin kuvitella, että raaka-aineet on tulleet omalta saarelta eikä merten yli. Maitotuotteet koiranruoassa kuulostaa tyyriiltä. Mitä lie ollut ja miten paljon.

Kannattiko viljat korvata pavuilla…?

Dog Bitin käyttäjiltä olisi voinut kysyä. Kun shibat tuli mulle alle kymmenen vuotta sitten, niin selkein ero japsipoikien aikakauteen oli tuo viljattomuus. ”Viljat ei kuulu koiran ruokavalioon, koska viljat ei kuulu suden ruokavalioon…” Mutta viljattomissa nappuloissa se viljan osuus on vaan korvattu jollain muulla lihaa halvemmalla. Herneet ja pavut on yks. Nyt kun kirjotan sen tuohon niin kuulostaa ihan hullulta. Mistä asti herneet ja pavut sitten on kuuluneet suden ruokavalioon? : D Ja kun on yleisesti tiedossa mitä hernekeitto tekee ihmiselle. Koiran suolisto on vielä lyhyempi. Toivottavasti grain free -papunappuloita ei pidetä tulevaisuudessa harha-askeleena.

Mäkin olen tähän asti välttänyt viljoja T:n ja E:n muonassa. Tällä hetkellä vältän edelleen, kun kotimaisen kauramuonanappulan kokeilu ajoittui surkuhupaisasti yhteen perunamyrkkytapauksen ja dyskinesiakohtauksen kanssa. Gluteenittomuustakuuta noilla ei tietenkään ole, niin en ehkä tohdi enää Entsyymille tarjoilla mutta Tiikeri syö varmasti senkin edestä. Harmi, koska ne molemmat todella pitivät tuosta nappulasta.

Muonapohdinta päättyy tähän, mutta…

Mitä kummaa koirien pötseille on tapahtunut?

Mitä oikeasti on tapahtunut, kun nykyisin niin monet koirat tuntuvat olevan allergisia ja yliherkkiä, niin että ainoa ruokavaihtoehto saattaa olla eksoottinen kengurunliha? Shiboilla oon arvellut sen johtuvan sisäsiittoisuuden tuomasta immuunijärjestelmän sekoilusta eri epiteeleissä (olen nyt jälkikäteen ajatellut, että Tiikerillä oli suolistokipuilua jo ennen atopian puhkeamista), mutta kun näyttää siltä että kaikki muutkin rodut on ihan samassa jamassa. Ainakin allergisuusilmiö on täydellisesti ristiriidassa sen kanssa, millaiseksi ajattelen varhaisten kesykoirien ruokavalion. Ja ylipäänsä niiden koko yhteiselon ihmisten kanssa. Samaa voi kyllä sanoa tosta koiran ruokintaan liittyvästä ortoreksiailmiöstä. Kohta varmaan aletaan ihmiskäsin säätää koirien pH-arvoja, että entsyymit voivat toimia optimaalisesti! Koko ruokinta-asiasta on jotenkin tullut tavattoman monimutkaista.

Kolmas surkuhupaisa yhteensattuma

Mä todella, todella toivon että tämä on väärä hälytys. Mutta jo lokakuussa ennen perunamyrkkytapausta jouduin ite tiedustelemaan, että onko muilta koiranomistajilta tullut palautetta erään muonasäkin parasta ennen -erästä X. Kyse oli T:n ja E:n monen vuoden vakiomuonasta, eräs ulkomaalainen eläinkauppamerkki. Olin tilannut sitä uuden säkin. Avannut ja ruokkinut koirat. Tsyymi nirsoili, ja seuraavana päivänä molemmat ripulilla. Pidin koirapuiston pöpönä, ja mahat rauhottui reissun aikana eri matkanappulalla. Sitten viikon kuluttua annoin sitä toisen kerran ja sama paskamyrskyepisodi molemmilla toistui. Tässä vaiheessa kysyin asiasta. Ei kuulema ollut tullut muilta palautetta mutta olisivat olleet kiinnostuneita tutkimaan tarkemmin. En sillon heti jaksanut raahata sitä jättisäkkiä postitoimipisteeseen, joten annoin olla jos ei kukaan muu ollut huomannut samaa ja etenkin kun käsitin, että palautuksesta on mulle mitään hyötyä vain, jos muona todetaan vialliseksi. Sitten tapahtu SMAAK, enkä enää kolmatta kertaa uskaltanut kokeilla tai lahjottaa sitä eteenpäin. Säkki on nyt tutkittavana.

0

0