Kai-akatemia 5 – kainkoiran ja suden risteytysprojekti
Kaiviikonloppu huipentuu tähän suuruudenhulluun lajiristeytykseen. Aika: 1940-luvun alku. Paikka: Kofun eläintarha. Taustalla epäilemättä tieteellinen mielenkiinto, mutta kenties myös pyrkimys terästää japanilaiskoiraa suden hurjilla ominaisuuksilla. Spoilaan, että lopputulos ei ollut aivan toivotunlainen. Risteytyksen onnistuminen oli toisaalta jo aikansa saavutus. Projektia veti kainkoiran alkujaan löytänyt Dr. Kobayashi. Kiinnostusta selittäisi myös se, mikäli ennen molekyyligenetiikan aikakautta kainkoirien arveltiin olevan läheisempää sukua sudelle kuin koirat keskimäärin.
Google Lens -muistutus.
Nihon Ken -valokuvakirjan kaiosuudessa risteytysprojektista kerrotaan yllättävän tarkkaan. Sudet olivat eläintarhaan Mantsuriasta saapuneita tiibetinsusia. Aikuisten susien ja koirien yhdistämisestä ei seurannut mitään hyvää, joten strategiaa muutettiin ja otettiin nelikuinen naarassudenpentu kasvamaan yhdessä puolitoistavuotiaan kainkoirauroksen kanssa. Aikuinen uroskoira pystyi pitämään sudenpennun vielä kurissa. Tavoite saavutettu, kiima-aikana naarassuden ja uroskoiran astutus onnistui.
Tuloksena oli neljä hybridipentua, joista kolme selviytyi hengissä. Yksi uros, kaksi naarasta. Kaikki brindlejä, kaksi tummaa ja yksi vaaleampi. Pentuajoilta niistä on kuvia ihmisten kanssa. Aikuistuttuaan ne kuitenkin muuttuivat luonteeltaan susimaisiksi, karkailivat eläintarhan aitojen yli ja kävivät jopa isompien petoeläimien kimppuun. Vanhan japanilaiskoiran valokuva-albumissa kerrotaan, että koirasudet esiteltiin junnuina NIPPO-näyttelyssä 1941, jossa niitä mainostettiin ”uusina susikoirina”. NIPPO:n perustaja Dr. Saito ei ollut vaikuttunut, koska hybridit olivat olleet ”arkoja ja epäluuloisia eivätkä luottaneet ihmisisäntiin.”
Sodan aikana kaikki kolme lopulta ammuttiin ilmeisesti infoamatta asiasta projektin johtoa. Lopputulos: ei saatu ylivertaista hybridiä käyttökoiraksi, mutta todistettiin se, että suden ja koiran on mahdollista risteytyä tarhaoloissa. Sekä se, että brindleväritys todellakin periytyy dominoivasti jopa alalajirajan yli.
Related Posts
Pintovärinen shiba (S-lokus)
Akitan pentugeneraattori
Susia ja koiria on tietääkseni risteytetty tarhaoloissa jo ennen 1900-lukua ja tunnetusti kauan ennen sitä vahingossa ja tarkoituksella luonnonoloissa. Projekti olisi ehkä onnistunutkin jos se olisi päässyt jatkumaan. Ensimmäisen sukupolven pennuilta ei oikein voi odottaa suuria ainakaan pystykorvaristeytyksissä (susi + vinttikoira on kuulemma toimiva jo ensimmäisessä sukupolvessa).
Oho! Kuulostaa aiheelta, johon voisi upota kunnolla. Onkohan missään onnistuttu luomaan sotakoiria, jossa suden ominaisuudet oikeasti tekisivät hybrideistä ylivertaisia mutta ne olisivat silti koulutettavissa kuten koirat? Muistan että Jack Londonin täydellinen Valkohammas oli F1-koirasuden ja suden jälkeläinen eli takaisinristeytys oli vieläpä tapahtunut suteen päin. Tiiä miten monta koirasusien risteytysprojektia yksi ja sama kirja on aikoinaan innoittanut alkuun. 50% susivinttikoira kuulostaa kyllä hurjalta! 😮 En osaa kuvitella edes ulkonäköä.
Satu
En tiedä yhtään tapausta jossa susiristeytys olisi tuottanut ominaisuuksiltaan hyviä sotakoiria. Tarkoituksella hyötykäyttöön luodut risteytykset on yleensä tarkoitettu metsästykseen. Venäjällä ka Keski-Aasiassa sudella pyritään joskus korjaamaan ongelmia rakenteessa tai lisäämään koiran kestävyyttä, mutta tämä ei aina ihan toimi käytännössä. Monet suden ominaisuuksista kuten arkuus, harvahaukkuisuus ja moniin pystykorviin verrattuna sitkeyden puute (koirasudet kuulemma luovuttavat hirven kanssa helpommin) aiheuttavat ongelmia ensimmäisissä sukupolvissa kun haetaan pysäyttävääkoiraa. Vinttikoira risteytyksissä on kuulemna vähemmän ongelmia, kun ”juokse kiinni ja pure” sopii paljon paremmin suden taitoihin.
Kuulostaa loogiselta, paitsi tuo yllättää, että koirasta on kehittynyt sutta sitkeämpi. Mun käsitys metsästävistä susista on kyllä lähinnä peräisin Jack Londonin erämaaromaaneista. Ehkä susi luovuttaa viisaasti kun energiapanostus versus saaliin saamisen todennäköisyys muuttuu epäedulliseksi, mutta koira voi luottaa siihen että ihminen järjestää muonituksen. Nuo vinttikoiraristeytykset kuulostaa nyt kiinnostavilta. Muistan koirien tyyppiopista, että vinttikoiralla rakenne on extreme laukkatyypin rakenne, mistä syntyy se nopeus. Mutta suden rakenne on pitkänomainen ravaajatyyppi. Tuleeko hybrideistä jompaakumpaa vai jotain välimuotoa? Mistä puheen ollen, en tainnut laittaa tuohon kai x susi -postaukseen, mutta ulkomuodollisesti noille kolmelle ei tullut japanilaiskoiralle tärkeää kippuraa tai sapelia vaan perivät vahvasti susiemonsa hännän.
Satu
Sudet yleensä luovuttavat aika nopeasti jos saalis ei lähde juoksemaan pakoon tai jos se pakenee niin nopeasti, että näkö- ja kuuloyhteys katkeavat ennen kuin ajo on lähtenyt kunnolla käyntiin. Päiviä kestäviä uuvutus metsästyksiä tapahtuu, mutta ne eivät ole susille erityisen tavallisia. Vinttikoiraristeytyksissä käytetään tietääkseni lähes aina maatiais salukeja jotka on yleensä tarkoitettu pitkään kestäviä ajoja varten, toisin kuin vaikka englanninvinttikoiria jotka ovat enemmän sprinttereitä. Olen nähnyt näistä koirista useita mainintoja, mutta vain yhden kuvan (olisiko ollut venäläisellä foorumilla) ja ne muistuttivat aika paljon mongoliassa käytettyjä vinttikoiria, vain susimaisemmilla päillä ja hieman puolipystyillä korvilla. Mongolian sighthound kennel klubin Facebookista löytyy kuvia hieman samankaltaisista koirista, mutta en löytänyt sieltä yhtäkään joka näyttäisi susiristeytykseltä. En nyt muista ihan tarkkaan häntien periytyvyyttä mutta tietääkseni roikkohäntä on hännistä dominoivin (tähän taisi vaikuttaa useampi geeni joten en ole varma toimiiko se aina näin).
Mielenkiintoista, muistan Jack Londonin/Kazan Susikoiran kirjoittajan romaaneista juurikin uuvutusajon tapaiset metsästykset, jotka sai ajattelemaan, ettei nykykoirat samaan kykene. Mun pitää päivittää susitietouteni ajan tasalle. Mitä koirasusien Wikipedia-artikkelia katoin, niin risteytymien tekeminen (mm.villakoiran kanssa wth?) vaikuttaa tosiaan yleisemmältä kuin tuo Kofun risteytysprojekti antoi ymmärtää. Jos ajoitus ois ollut parempi niin ehkä Japanilla voisi olla nyt oma susikoirarotunsa. Joka olisi vielä uniikisti brindle!
Satu