HistoriaKainkoira

Kai-akatemia 7 – eläintarhan emigrantit

Kai-akatemia on edennyt koko japanilaiskoirien historian ehkä omituisimpaan episodiin. Kainkoirat, joista meijän koiramaailma on ollut oikeasti tietoinen vasta tämän vuosituhannen puolella, saapuivat Yhdysvaltoihin jo yli 70 vuotta sitten. Rahtilaivassa, yhdessä pesukarhujen, apinoiden, mäyrien ja tavallisten karhujen kanssa. Purkkia kutsuttiin Amerikassa Nooan arkiksi, ja merimatkan on täytynyt olla sanoinkuvaamattoman kaaoottinen.

Kainkoiria on ilmeisesti lähtenyt matkaan kymmenen, mutta kahdeksan on selvinnyt perille asti. Asialla ei käsittääkseni ollut mitään tekemistä koiraharrastuksen tai ”rodun rantautumisen” kanssa. Lännen ensimmäiset kainkoirat päätyivät Salt Lake Cityn eläintarhan asukkaiksi. Alla vapaa suomennos utahilaisen sanomalehden Deseret Newsin artikkelista (lehden päiväys 6. helmikuuta 1950). Lehdessä oli jopa kuva ekasta pikku kaista länsimaassa. Alkuperäinen teksti: Gordon W. Kirby.

MERIMATKA OHI, UUSI KOTI ON HOGLEN ELÄINTARHA

Eläintenhoitaja Steve Saathof ystävystyy viiden kuukauden ikäisen kainkoiran kanssa. Pentu ja seitsemän muuta kainkoiraa saivat omat häkkinsä maanantaiaamuna. Toinen uusi tulokas oli Moku-karhu.

ELÄMÄNILOINEN JAPANILAISKOIRA PIKATARKASTELUSSA

Hoglen eläintarhan miellyttävällä eläintenhoitajalla Steve Saathofilla piti maanantaiaamuna kiirettä.

Ensinnäkin Steve valvoi häkkien siivouksen ja tarjoili aamusapuskan joukolle leijonia, tiikereitä, hyeenoja, apinoita ja puumanpentuja. Aamupäivällä Steven vastuulla oli riskialtis tehtävä: uuden eläinlähetyksen purkaminen. Eläimet olivat saapuneet Japanin Kofun eläintarhasta sunnuntaina.

Kaikki sujui alkuun hyvin. Noko ja Moku, kaksi leppoisaa karhua, siirtyivät uusiin häkkeihinsä ja mussuttivat pian tyytyväisinä omenoita ja salaattia.

Ongelmat alkoivat, kun Mr. Saathof otti kaksi kahdeksasta kainkoirasta ja vei ne kävelylenkille. Tokion eläintarhan johtaja Tadamichi Koja oli kirjoittanut, että koirat on opetettu kävelemään hihnassa.

Mr. Saathof uskoi, että näin olikin. Mutta hän ei aavistanut, että toisen koiran ketjupannassa olisi heikko lenkki. Hän kiinnitti ulkoilutusketjun päät pienemmän ja isomman kainkoiran pantoihin.

Isomman kainkoiran panta katkesi ja koira häipyi. Se juoksi portista ulos ja on nähty viimeksi laukkaavan pitkin peltoja.

Mr. Saathof on huolissaan, mutta ei siksi, että kainkoira olisi vihainen. Se ei voisi olla. Se oli juuri viettänyt 33 päivää matkalla pienessä laatikossa. Koira olisi luultavasti liian heikko ollakseen vaaraksi.

”Se on vain hätääntynyt”, Mr. Saathof sanoi. ”Kaikki loput koirat ovat todella ystävällisiä. Saamme sen kiinni, kun se väsähtää.”

”Kainkoira”, hän lisäsi, ”on yleinen Japanissa. Ne näyttävät saksanpaimenkoirilta. Se, joka karkasi, on täysikasvuinen ja sillä on tumma, pehmeä karva. Kun se viimeksi nähtiin, niin sen päälaelle oli takertunut rikkakasvien siemeniä. ”

***

Länsimaiden eka kainkoira otti ja karkasi heti ensitöikseen. Tarina (tai Deseret News) ei kerro, saatiinko se lopulta kiinni. Arvelisin, että palasi tovereidensa luo?

Kainkoiralähetys Hoglen eläintarhaan oli osa japanilais-amerikkalaista yhteistyötä, jossa vaihdettiin eksoottisia eläimiä eläintarhojen kesken. Japaniin päin matkusti mm. leijona, puumia, kojootteja ja kilpikonna. En löytänyt mitään tietoa kainkoirien myöhemmistä vaiheista, mutta ilmeisesti niitä ei koskaan integroitu varsinaiseen koiramaailmaan eikä niistä kai kasvatettu eläintarhassa uutta sukupolvea.

Vanhan japanilaiskoiran valokuva-albumin kokoaja viittaa lyhyesti näihin siirtolaisiin. Hän muistelee lukeneensa lapsena sanomalehdestä artikkelin aiheesta ja ihmetelleensä, että miksi kymmenen korkeatasoista japanilaiskoiraa hukataan ulkomaille. No kukapa ei? Teknisesti ottaen syynä on varmasti ollut se, että kainkoirien ”löytäjä” ja KKA:n perustaja oli myös Kofun eläintarhan johtaja. Ehkä ajatuksena olikin rodun säilyttäminen, ellei niitä nyt kuohittuina sinne lähetetty. Japanihan oli saanut vasta muutama vuosi aiemmin niskaansa aikamoisia erikoislähetyksiä samasta maasta.

Tässä vielä kainkoiran pentu isommalla kontrastilla. Mitä tuossa alustassa lukee? Pennun väritys näyttää selkeältä akatoralta.

Linkkejä:

Koko sivu Utahin osavaltion digitaalisessa lehtiarkistossa

Hoglen eläintarha, joka on edelleen toiminnassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *