Ihmelääke kortisoni (kun vuosi takana)
Kortisonisarja päivittyy ja muuttaa luonnettaan: seuraavaksi katsotaan, onko kortisonista mahdollista vapautua talven ajaksi ja toipua sen haittavaikutuksista. Onneksi Suomessa on pitkät kylmät talvet! Kesä on ollut yhtä kärvistelyä. Vaikka Tiikerillä oli koko ajan pohjalla pieniannoksinen kortisonilääkitys, se ei estänyt uutta ihotulehduksen leimahdusta. Touko-kesäkuun vaihde kuten aina. Onko se sittenkin heinien kukinta? Joka tapauksessa, tarvittiin uusi korkea kortisonipulssi, jolla kutina saatiin sammutettua. Eli tavallaan koko homma alkoi taas alusta. Onneksi teho oli ennallaan.
Jos Tiikeri ei olisikaan vielä herkistynyt pölypunkeille ja muille talviajan allergeeneille, se saattaisi pärjätä ainakin talven ajan ilman kortisonia 😮 Sain eläinlääkäriltä ohjeet kortisonin alasajoon. Kortisonia ei saa katkaista kerrasta poikki ennen kuin annos on tosi matala! Elimistölle pitää antaa aikaa käynnistää ja saada normaaliksi oma hormonituotantonsa ja sen säätely.
Uusia sivuoireita ei ilmaantunut, mutta vanhojen sivuoireiden kanssa meinattiin olla pulassa. Kun turkki on olemattoman ohut ja iho sen alla herkkä ja ohentunut, niin rapsuttelu uhkasi rikkoa ihon. Ja sitten, kun isompi kortisoniannos aiheutti odotetusti juomista ja pissimistä, niin etujalat alkoivat ottaa osumaa niistä minuuttipisseistä, kun nyt ei ollut edes karvapeitettä välissä. Jalkojen iho ärtyi kun syntyi ammoniakin ja nuolemisen noidankehä. Oon kyllä tottunut jo Tiikerin kanssa moneen erikoisempaan asiaan mutta nyt uutuutena pääsin vahtimaan ettei koirani pissi omille kintuilleen : D
Mulla on alkanut kangastella mielessä, että josko Tiikerille vielä saataisiin takaisin jonkinlaiset lihakset ja sen ihana paksu punainen turkki. Käsivarsien tuntomuistiin on jäänyt viileä, sileä pinta ja lämmin pohjavilla, johon pysyi vaikka kaivautumaan aina kun Mr. T kiipesi syliin. Koska mä haluan edes jotain hyvää tavoiteltavaa ja toivoa kehittymisestä eikä vaan sitä vanhan koiran omistajan elämää, jossa saa olla kiitollinen siitä jos mikään ei enempää pahene.
Annoin tänään ensimmäisen kerran Tiikerille puolitetun annoksen.
Sormet ristiin.
Ja iloitkaa shibojen karvainfernosta, joka onkin etuoikeus eikä riesa.
Related Posts
Allergiageenit – onko niitä? Osa 2
Allergiarodut – onko mitään tehtävissä? Osa 1
Olen kerran aikaisemmin kirjoitellut shibanartustani, jolla on myös ilmeisesti siitepölyyn liittyvää allergiaoireilua. Hoitona on huhtikuusta elokuulle kerran kuukaudessa Cytopoint-pistos sekä tarvittaessa silmien huuhtelu/kosteuttaminen. Oireet ajoittuvat selvästi kevääseen ja ovat voimakkaimmillaan touko-kesäkuussa. Tämä kesä on ollut melko helppo, yksi lievä silmätulehdus kesäkuussa ja nyt alkaa siitepökykausi olla jo ohi.
Mutta se turkki! Alan epäillä, että voiko oman shibani todella voimakas karvanlähtö liittyä jotenkin myös allergiaan? Turkki on yhtä ohut ja kauhtunut kuin kuvien perusteella Tiikerillä näyttää olevan. Rinta ja vatsanalus ovat paikoitellen täysin kaljut, vaikka koira ei rapsuttele. Pentuesisaruksilla ei ole näin voimakasta karvanlähtöä. Mutta onneksi kokemus on osoittanut, että turkki kasvaa takaisin yhtä tuuheana ja punaisena kuin ennenkin, tammikuussa turkki on taas parhaimmillaan!
Hyvä kuulla, että teillä on riittänyt Cytopointissa teho. Näihin eri hoitomuotoihin on vielä tarkoitus tutustua allergiasarjassa. Googlaamatta muistelen että Cytopoint olisi vasta-ainetta, joka takertuu tosi spesifisti johonkin tulehdusreitin varrella toimivaan proteiiniin niin ettei tulehdussignaali etene? Sitähän pidetään näistä lempeimpänä hoitona, toisin kuin kortisonia, joka sotkee mm. sen karvankasvun syklin ja paljon muuta. Siinä mielessä tuollainen pseudokarvattomuushavainto on kiinnostava. Johtuuko se sitten Cytopointista vai todella allergiasta itsestään? Periaatteessa Cytopointinkin kanssa siellä ehkä on meneillään ”puoliksi blokattu” tulehdusreaktion alkuvaihe, ja mitä sellainen sitten saa pitemmän päälle aikaan. Mulla on myös muistikuva että Tiikerillä olisi ollut outo voimakas karvanlähtö edeltävänä kesällä ennen ensimmäistä varsinaista allergiakesää. Ei sitä nypittävää karvaräjähdystä vaan kuiva karkea karva piti paremminkin kiskoa irti. Mutta en muista oliko lopputulos sillon vielä yhtä dramaattinen kuin tuo nykyinen kortisonikojootti. On se vähän outoa vieläkin kun iho paistaa läpi, vatsapuolelta täysin mutta myös kaulasta karvakerrosten ”väleissä”. En enää ikinä valita shiban karvanlähdöstä jos se pärjäisi ilman kortisonia ja saisi pohjavillan takaisin. Arvioin että 50/50 mahdollisuus koska kaikki kortisonin pitkän ajan vaikutukset ei kuulema aina palaudu ennalleen.
Satu
Joo, Cytopointin toimintaperiaate on varsin spesifi: ”Lokivetmabi on koiraa varten muunneltu (caninised) monoklonaalinen vasta-aine (mAb), jonka vaikutus kohdistuu nimenomaan koiran interleukiini 31:een (IL-31). Lokivetmabi salpaa IL-31:tä ja estää sen sitoutumista sen koreseptoriin, jolloin IL-31-välitteinen solujen viestintä estyy. Tämä lievittää atooppiseen ihotulehdukseen liittyvää kutinaa ja tulehdusta.” En oikein itse ymmärrä, että miten tuo aine (voi) lievittää itse tulehdusta, mutta kutinaa se helpottaa niin tehokkaasti, että vaikutuksen huomaa jo muutaman tunnin päästä pistoksesta.
Meillä oli kummallisen voimakas ja hidas karvanlähtö myös koiran ensimmäisenä kesänä, jolloin kutinaoireilua tuli. Silloin arveltiin kutinan liittyvän kiimakiertoon; sellainenkin asia selvisi eläinkääkärin selvityksissä, että keltarauhashormonitasojen muutokset voivat aiheuttaa kutinaa, sekä koirilla että ihmisillä! Koira on sittemmin steriloitu. Silloin ei ollut Cytopoint käytössä eli en usko karvanlähdön liittyvän siihen. Mitään ruoka- tai lääkeyliherkkyyksiä ei ole.
Kiitos että jaksat selvittää shibojen allergioita ja kirjoittaa aiheesta selkokielisiä juttuja! Odotan mielenkiinnolla juttusarjaa.
Apua, erehdyin katsomaan missä kohdassa tulehdusreittiä tuo IL-31 sijaitsee, ja pelkästään tuosta yhdestä proteiinista saisi kirjoitettua oman postauksen. Toisin sanoen Cytopointista ja varmaan muistakin atopialääkkeistä tulee jokaisesta erillinen juttu vaikka suunnittelin että pistän samaan. Yritän selvittää mihin sen vaikutus perustuu koska alkoi itseänikin nyt kiinnostaa : D Geeninsäätely kortisonin tavoin on yksi, mutta sen lisäksi tuolla puhutaan jostain tietystä ”kutinahermosolusta”. Erikoisten karvanlähtöjen mahdollinen yhteys ihotulehdukseen on myös kiinnostava havainto. Nythän meillä on tässä jo kaksi tällaista koiraa mutta löytyisikö lisää. Narttujen kutinajuoksukierto oli mulle myös täysin uutta tietoa 😮 Ei ole ihan yksinkertainen aihe nämä kutinat kun miljoona eri asiaa voi vaikuttaa taustalla.
Ennustan että loppuvuoden jutut keskittyy nyt tosiaan allergiasarjaan. Kortisonipostaukset on joka tapauksessa ollu alusta asti blogin luetuimpia, mistä taas kerran päättelen, että ongelma on todellinen. Kortisoninsta puheen ollen pakko spoilata jo nyt, että Tiikeri on ollut viikon ajan minimiannoksella ja se on riittänyt. Ainakin vielä. Syksyisin atopiakoirat saattaa kuulema oireilla jotain homeitiöitä mutta toistaiseksi oon toiveikas. \o/
Satu