Punapääbläkkäri – shiban harvinainen värivirhe

Viikon väripostauksessa shiban väreihin ja värigenetiikkaan liittyvä asia, joka on aiemmin sivuutettu tarpeettomana. Kyseistä värivirhettä en ole suomalaisissa shiboissa vielä nähnyt, ja vasta muutaman vuoden ajan sille on ollut olemassa geneettinen selitys. Suomenkielinen shibakohtainen termi puuttuu myös. Shiballa kuvaavin termi englanniksi on mielestäni red-headed black and tan, joten puhukaamme finglishiksi punapääbläkkäreistä. Linkki johtaa Googlen kuvahakuun, jossa niiden kirjoa voi ihmetellä.

Punapääbläkkärin geeni ja väritys selittää sen, miksi ne jotkut amerikkalaiset backyard breeder -shibat on niin omituisen näköisiä. Muita termejä on creeping tan, joka kuvaa sitä, miten bläkkäripennun punaruskeat tan-merkit lähtevät vähitellen laajenemaan. Punainen ikään kuin syrjäyttää bläkkärin mustia osia, kun pennulle tulee ikää. Jos syrjäyttäminen etenee äärimmilleen, niin koiralle jää selvästi mustaa turkkia vain satulaksi selkään. Tästä tulee myös ilmiön nimi värigenetiikassa, eli geenimuotoa kutsutaan mustaksi satulaksi, black saddle (BS).

Punapääbläkkärin geenimuoto BS sijaitsee samassa A-lokuksessa kuin shiban muutkin perusvärit. Se sijoittuu dominoivuudessa punaisen ja kummankin seesamin taakse, mutta bläkkärin eteen. Toisin sanoen punaiset ja molemmat seesamishibat voivat olla punapääbläkkärin kantajia ilman että se näkyy ulospäin (?). Ja punapääbläkkäri itse voi olla bläkkärin kantaja. Bläkkärin kantaminen liittyy todennäköisesti siihen, että shibat näyttää yleensä olevan ”vain” punapääbläkkäreitä eikä musta väisty satulaksi asti.

Joillakin roduilla, kuten airedalenterrierillä ja saksanpaimenkoiralla, satulakuvio on rodunomainen väri. Siihen ei liity mitään sairautta. Japanilaisrotuihin kyseisen värin/geenin ei katsota kuuluvan, joten niillä kyse on värivirheestä.

Uudempi A-lokuksen promoottoritestaus tunnistaa nykyisin punapääbläkkärin ja sen kantajat. Teknisesti kyse on promoottoriyhdistelmästä VP1 (lue = vatsapuolen punapigmenttituotanto toimii täysillä) + HCP3 tai HCP4 (molemmat rikki, joten karvankasvusyklin punapigmenttituotanto on pois päältä).

Joissain geenitestipaneeleissa näkyy satulakuvion yhteydessä vieläkin RALY-markkeria. RALY on nyt vanhentunut asia eikä alun perinkään ollut toimiva markkeri shiboilla.

En muista, että olisin nähnyt japanilaiskoirien historiakuvissa mitään, minkä olisin tulkinnut heti punapääksi tai satulakuvioksi. Sen sijaan Kanadan shibahistoriasta löytyy 90-luvulla kiinnostava kantakoira ja muotovalio Huckleberry, joka on ollut punapääbläkkäri. Värivirheen ainakin pitäisi olla yksinkertaisesti periytyvä, yksigeeninen ilmiö. Jos mukana on yhtään tuuria, niin siitä pääse nykyisin geenitestauksen avulla 1-2 sukupolvessa eroon.

Ai niin, tämä kaikki geenihöpinä olettaen, että shibojen punapääbläkkäri todella selittyy mustan satulan geenimuodolla. Liekkö yhtäkään vielä testattu. Muut shibojen A-lokuksen värit noudattavat hyvin koirien yleistä värigenetiikkaa.

0

0