Kohti uutta vuotta 2025

Shibaloginen blogi täyttää tammikuussa kuusi. Nyt on ohitettu kunnialla viiden vuoden rajapyykki, joka monesti on kiinnostuksen kohteille kriittinen. Päin vastoin, 2024 saattoi olla blogin tuotteliaimpia. Allergiasarja ei vielä valmistunut, mutta sympaattisten kainkoirien Kai-akatemiaan saatiin kymmenen luennon verran postauksia. Ajattelin, että ne alkaisivat sitä myöten tuntua ”vähemmän erillisiltä” nihonkeneiltä. Nyt ne tuntuukin vielä enemmän oman tiensä kulkijoilta. Ehkä mulla vielä joskus on oma kai.

Toinen huippujuttu oli pentugeneraattorin ja sen johdannaisten toteutuminen. Mä olen alusta asti ollut kiinni shibojen väriasioissa (Myyn emo oli Suomen eka mustaseesami shiba, ja se oli pikkupentu silloin kun Tiikeri syntyi) – ja lähes saman ajan oon toivonut shiboille samanlaista värigeneraattoria kuin shelteillä on. Jaksoin lopulta opetella olio-ohjelmointia Hello, worldiin! asti, mutta sitten tuli tekoäly, eikä enää tarvinnut tietää, miten koodia luodaan tyhjästä. Nyt riittää, että tietää selkeästi, minkälaisen lopputuloksen haluaa. Mietin minkälaisen vimpaimen seuraavana käskyttäisin sen tekemään.

Japanilaiskoirien historiassa blogi sukelsi tänä vuonna oikeasti alkulähteille eli toista maailmansotaa edeltävälle ajalle, kun koirien suojelu ja kasvatus vasta alkoi. Avasi silmiä. Ei kukaan tiennyt, minkälaisia japanilaiset alkuperäiskoirat tarkalleen on. Eikä ollut vielä lyöty lukkoon sitä, mitä niiden pitää olla ja edustaa. Ne voisivat olla aika erilaisia nyt, jos eri ihmiset olisivat saaneet päättää. Äärimmäisen mielenkiintoista ja valaisevaa, mutta oon samalla väistämättä kasvanut ohi ja ylialkuaikojen NIPPO-fanituksesta ja näen mielikuvabrändäysten läpi. Pre-war-materiaalia on Shibakirjastossa nyt paljon enemmän kuin postauksia. Niitä on tulossa, jos ei mitään ajankohtaisempaa ole tarjolla.

Uusia jännittäviä tutkimusarskoja japanilaiskoirista tai koirien genetiikasta ei tänä vuonna näkynyt, joten värigeenien parissa liikuttiin. Sen sijaan blogi päätyi, tavallaan, Koiramme-lehteen shibojen hyönteispelkoa käsittelevän kyselyn myötä. Shibojen hyönteispelon kartoitus on automaattisesti maailman huippua, koska muuta tutkimusta aiheesta ei ole olemassa. Vielä. Oon optimistinen, että joku tutkimusryhmä olisi tarranut siihen nyt kiinni. Muistan, että laadin kysymyspatteriston aikoinaan 5-10 minuutissa enkä ole siihen enää tyytyväinen, joten paremman kyselyn saisi tehtyä helposti. Oon myös alkanut pyöritellä ajatusta, että kirjottaisin tulevana vuonna tapauskertomuksen Myyn ja veljien dyskinesiasta johonkin eläinlääketieteen lehteen. Ellit määrää siihen edelleen turhaan rankkoja barbituraatteja.

Tekniset asiat: blogi kuokkii edelleen mun ekojen nettisivujen webhotellissa, joskin on nyt suurin tilankäyttäjä. Maksan itsenäisyydestä varmasti niin kauan kuin pystyn. Mainoksia tai kaupallisia yhteistöitä ei ole tulossa. Jo sen takia, että sain blogin käyttöön taannoin ihanan Taketorami of Dairy Farmin kuvan omistajaltaan, ja satuin mainitsemaan, ettei blogi ole kaupallinen. Nyt asia on pysyvästi lukittu. Haetuimmat postaukset on olleet kortisonisarjan 1. osa sekä yllättäjä nikamalaskuri. Käyttöönotettu myös kotikutoinen tekoälyttömyyden sertifikaatti. Leiska vaihtui viime vuoden alusta snippet-malliseen, ja oon tykännyt tästä kovasti. Kiinnitetyistä artikkeleista yläreunassa lopulta en, koska on rasittavaa liikkua joka kerta niiden läpi uusimpaan postaukseen.

Sitten vielä Shibalogisen blogin vuoden 2025 japanilaisrodun valinta.

Se on shikokunkoira.

0

0