Erikoistapaus: valkoinen shiba väriristeytyksissä

Värikarttasarjan väliosa käsittelee valkoisen shiban periyttämiä värejä. Koska valkoisia ei kovin yleisesti käytetä kasvatuksessa ja koska jälkeläisten värit voi olla E/E:tä lukuunottamatta mitä tahansa riippuen koiran A-lokuksesta ja toisen vanhemman värigeeneistä, laitan vain muutamia esimerkkiristeytyksiä.

Päivitys: Pentugeneraattorissa voi nyt testata valkoisen jalostuskoiran käyttöä kaikkien risteytysten osalta.

Shiboilla ja muilla japanilaisroduilla valkoinen väri on rotukohtainen ilmaisu värille, joka koiran värigenetiikassa tunnetaan resessiivisenä punaisena. Mustapigmentin tuotto karvatupissa on blokattu ja karvoihin pakataan pelkkää punapigmenttiä. Kukaan ei vielä tiedä, miksi joillakin roduilla punapigmentin sävy on silloin niin vaaleaa, että näyttää valkoiselta.

Shibojen nykyinen rotumääritelmä ei enää mainitse valkoista väreissä, mutta ei myöskään virheissä. Käytännössä se on ”poikkeama rotumääritelmästä” ja johtaa yleensä myös toiseen poikkeamaan eli urajiron puuttumiseen. Japanilaisrotujen yhteinen rotumääritelmä sisältää myös valkoisen, ja väriä näkee yleisesti ja hyväksyttynä ainakin akitalla, kishulla ja hokkaidonkoiralla.

Valkoinen shiba on E-lokuksen osalta ”valkoinen, joka myös kantaa valkoista” eli e/e. Tämä tarkoittaa, että se periyttää jokaiselle jälkeläiselleen valkoisen pikku-e:n. Mikä tarkoittaa, että kaikista valkoisen shiban jälkeläisistä tulee varmuudella vähintään valkoisen kantajia E/e. Toisen vanhemman E-lokuksesta riippuu, voiko jälkeläisistä tulla valkoista kantavia värillisiä vai valkoisia.

A-lokuksen osalta valkoinen shiba voi olla ihan mitä tahansa shiban väriä (punainen, punaseesami, mustaseesami tai bläkkäri) sekä kantaa mitä tahansa kyseiselle värille mahdollista A-lokuksen väriä. Näitä värejä se periyttää jälkeläisilleen valkoisen ohella. A ja E on kuin Mendelin herneiden värin ja kurttuisuuden lokukset ja periytyvät itsenäisesti eri kromosomeissa.

Valkoista tasapainottava risteytys

Mitä tapahtuu, kun risteytetään valkoisin ja mustin mahdollinen shiba, ja geenitestin tai polveutumisen perusteella on tiedossa, että valkoinen shiba on valkoisensa alla geneettinen bläkkäri eli A-lokukseltaan BB/BB. Tuloksena ei ole seesaminharmaata vaan 100% pennuista on valkoista kantavia bläkkäreitä eli niitä ideaalisia bläkkäreitä laajalla urajirolla. Sama kikka toimii mille tahansa A-lokuksen värille, kunhan toinen vanhempi on E-lokuksen osalta ei-valkoisen kantaja eli EE.

Fun fact: yksi Suomen ensimmäisiä jalostuskäytössä olleita tuontishiboja 1990-luvun alussa oli valkoinen Mono Uchu Daikaiju Guilala. KoiraNetissä se näyttää jättäneen bläkkärikumppaneiden kanssa sekä punaista että mustaa jälkeläistä, joten sen on täytynyt olla geneettisesti mustaa kantava punainen.

Valkoista promoava risteytys

Risteytetään edellinen valkoinen shiba (joka geneettisesti bläkkäri) valkoista kantavan bläkkärin kanssa. Koska toinen vanhempi jättää nyt jälkeläisilleen 50/50 todennäköisyydellä valkoisuuden pikku-e:tä, on joka pennulla 50% todennäköisyys periä pikku-e molemmilta vanhemmiltaan eli olla väriltään valkoinen. Kaikki värilliset pennut on tässä risteytyksessä valkoista kantavia bläkkäreitä. Sama idea 50% värillisiä + 50% valkoisia on voimassa kaikille muillekin A-lokuksen väreille, kun yhdistetään valkoinen ja valkoisen kantaja.

Valkoista vakiinnuttava risteytys

Kahden valkoisen shiban risteytyksestä syntyy pelkkiä valkoisia shiboja. A-lokuksen värit periytyvät ja säilyvät sattumanvaraisesti mutta eivät näy. Ongelma on se, ettei valkoiset koskaan kanna värillisyyden isoa E:tä, joka voidaan valkokasvatuksella vahingossa eliminoida koko jalostusstockista. Tai tarkoituksella eliminoida, kuten esimerkiksi japaninpystykorvan luomisessa on tehty. Kishujen väritragedia meinasi olla tällainen, kun valkoista väriä alettiin suoraan tai epäsuorasti suosia. 70-luvun koirakirjoissa lähes kaikki näyttelykishut on valkoisia.

Risteytys, jossa värivirheylläri 1

Mitä ihmettä tapahtui? Valkoinen shiba olikin valkoisensa alla värivirheellinen punapääbläkkäri ja vielä tuplana (A-lokuksen geenimuoto BS, musta satulakuvio*). Punapääbläkkäri dominoi tavallista bläkkäriä, joten tällaisessa risteytyksessä 100% pennuista on värivirheellisiä. Punapääbläkkäreitä näkyy toisinaan jenkkien takapihakasvatuksessa. Tämän takia taustaltaan tuntematon valkoinen jalostuskoira kannattaa testata geenitestillä A-lokuksen osalta.

• En tiedä, onko yhtäkään punapääbläkkäriä oikeasti testattu uudella A-lokuksen systeemillä, mutta pidän kohtalaisen selvänä, että satulakuvion geenimuodosta niissä on kyse kuten muissakin satulakuvioroduissa.

Risteytys, jossa värivirheylläri 2

Mitä tapahtui? Valkoinen shiba olikin ollut valkoisensa alla pintovärinen eli valkokirjava. Rotumääritelmän virheiden kirjava (laikukas) väritys viittaa pintoväritykseen. Valkokirjavuutta aiheuttaa ainakin S-lokus, josta ei ole aiemmin ollut puhetta. Japanilaisroduilla S-lokus ja sen geenitestit ei aina toimi odotetusti, mutta shiboilla geenitestin tulos sp/sp liittyy yleensä jonkinlaiseen valkokirjavuuteen. Tässä myös yhdistelmän toinen osapuoli on ollut pinton kantaja S/sp. Puolet pennuista on nyt valkokirjavia ja puolet sukallisia valkokirjavuuden kantajia. Pinton kantaminen on melko yleistä, joten valkoinen jalostuskoira kannattaa testata geenitestillä myös S-lokuksen osalta, tai valita edes toiseksi osapuoleksi sukaton yksilö. Valkoiset sukat paljastavat monesti pinton kantajat, mutta joskus mitään merkkejä kantajuudesta ei näy. Pinto/valkokirjavuus ja sukkajuttu liittyy yhtä lailla kaikkiin väreihin, koska kyse on erillisestä geenistä.

Haalistaako valkoisten jalostuskäyttö muut värit?

Yksi shiban värigenetiikan kestomysteereistä. Jos valkoiset on jalostuskäytössä siinä kuin muutkin, niin muuttuuko punaiset shibat oikeasti vähitellen vaaleammiksi ja vaaleammiksi, kuten legenda kertoo?
Mä en keksi vuoden 2023 koiran värigenetiikan tuntemuksella mitään mekanismia, joka selittäisi ko. ilmiön. Vähintäänkin valkoisten kantajien jalostuskäytön pitäisi saada aikaan sama haalistuminen, jos syyllinen olisi se pikku-e. Ei kai värillinen alkio voi ”tietää” onko sen pikku-e peräisin vanhemmalta, jolla on itsellään ollut kaksi pikku-e:tä… vai voiko : D Ellei tupla-annos pikku-e:tä sukusolujen kantasolussa touhua jotain todella, todella merkillistä ja aiheuta epigeneettisiä muutoksia itseensä tai muihin pigmenttigeeneihin, mutta miksi helvetissä se tekisi niin.

Ehkä legendassa on perää, mutta syynä on ollut se, että valkoiset jalostuskoirat on olleet valkoisen värinsä alla tosi heikkopigmenttisiä punaisia sattumalta ja ihan muista geeneistä johtuen. Tai ylipäänsä periyttäneet pelkkää punaista, mikä kuulema myös haalistuu sukupolvien myötä, mikä on se toinen shiban värigenetiikan kestomysteeri vailla selitystä.

Mun valkoista kantamaton ja valkoista kantava punainen shiba on muuten edelleen 100% identtisiä tumman kinuskinpunaisen värisävynsä osalta. Kierrätyskuva munkeista luonnonvalossa:

0

0