Kai-akatemia 3 – kainkoiran geenicocktail

Kai-akatemia on muuttumassa intensiivikurssiksi. Viimeksi löydettiin kantakoirat, nimettiin rotu ja sivuttiin samalla värejä. Nyt palataan nykyhetkeen ja käydään geenitestipalvelu Embarkin tietokannassa. Jo kahdentoista kainkoiran miniotoksesta saa tietoa rodun geeneistä.

Useampi säilynyt emolinja ja isälinja!

Woooooooooot!! Puhummeko nyt todella japanilaisrodusta? Jo 12 testatussa kainkoirassa on havaittu yhteensä kolmea eri emolinjaa ja kahta eri isälinjaa. Emolinjoja tutkitaan mitokondrion DNA:sta, koska koira perii mitokondrionsa aina emolta. Isälinjoja tutkitaan Y-kromosomista. Embarkin shiboilla on kaikilla sama isälinja. Tukee sitä, että kaikilla urosshiboilla on sodanjälkeiseltä kantauros Nakalta peritty Y-kromosomi, koska siltä se niiden sukupuu näyttää.

Kainkoirien emolinjoja: 9 x A1b, 2 x A2, 1 x B1.

Kainkoirien isälinjoja: 3 x A1a, 3 x C. Tuo C on sama kuin se shibojen isälinja. Toivottavasti asialla ei ole ollut Naka! Tuo on hyvin harvinainen isälinja, lähes japanilaisrotuihin rajoittunut.

Merkitys käytännössä on se, että kainkoirien historiassa tai jalostuksessa on täytynyt vaikuttaa yhden turbomatadorin sijaan ainakin kaksi eri urosta. Mikä on hyvä, koska sen ansiosta kainkoiriin voi olla rikastunut vähemmän yhen koiran geenivirheitä.

Pohdintatehtävä: miksi vain kuudella kainkoiralla kahdestatoista on testitulos isälinjasta?

Mamekain mahdollisuus?

Legendaariset kokomarkkerit tekevät paluun. Näitä tulkitaan tälleen. ISO = koiralla on markkerista kaksi susimaista geenimuotoa, jotka yhdistetty suureen kokoon. PIENI = koiralla on markkerista kaksi pikkukoiramaista geenimuotoa, jotka yhdistetty pieneen kokoon. KESKI = koiralla yksi susimainen ja yksi pikkukoiramainen geenimuoto.

Tässä otoksessa kaksi kokogeeniä viidestä on kaikilla kainkoirilla pelkkää isoa muotoa. Kolmessa kokogeenissä esiintyy myös pienikokoisten koirien muotoa, ja kahdessa näistä useinkin. Merkitys käytännössä on se, että rodussa on geenimuuntelua kokomarkkereissa niin että jollekin kainkoiralle voisi muodostua rivi PIENI/ISO/PIENI/PIENI/ISO. Mamekainkoira? Siitä ei ole tietoa, että miten paljon kokomarkkerit yhden rodun sisällä oikeasti vaikuttaa kokoeroihin. Tuossa otoksessa on kaksi kainkoiraa mallia ISO/ISO/ISO/ISO/ISO. Kaikki akitat on tollasia. Harmi, ettei niiden strategisia mittoja ole mainittu.

Näkymätön valkokirjavuus

Testattujen värigeenien osalta 12 kainkoirassa on keskinäistä muuntelua seuraavissa:

E-lokus, jossa asuu kermanväri: 2 kainkoiraa on kermanvärisyyden kantajia (E/e), 10 kainkoiraa on ei-kantajia (E/E). Merkitys käytännössä se, että kaksi kantajaa voi saada keskenään niitä kermanvärisiä pentuja (e/e). Kerman kantaminen ei minusta näy mitenkään noiden kahden esimerkkikoiran värissä.

S-lokus, jossa asuu valkokirjavuus eli pinto: peräti puolet eli 6 kainkoiraa on saanut testituloksen pintovärin kantaja (S/sp). Mutta. S-lokuksen geenitestaus on pahamaineisen epävarma just japanilaisroduilla. Mä en näe näillä pintovärin kantajilla kuvissa pieniäkään valkoisia merkkejä, en edes sukkia, jotka sentään shiballa monesti paljastaa kantajat. Jos pinton kantaminen on kainkoirilla näin yleistä, niin silloin genotyypin sp/sp-koiria pitäisi myös olla. Mutta onko koskaan nähty osittain valkoista kainkoiraa? Brindle ei peitä sitä alleen, koska pintovärissä on kyse pigmenttisolujen puuttumisesta. Joten merkitys käytännössä on varmaankin, että ei merkitystä tällä rodulla.

PAITSI, nyt kun katsoin uudestaan vanhoja kuvia edellisessä postauksessa, niin useilla koirilla on pinton kantamisesta kieliviä valkoisia laikkuja rinnassa. Onkohan niistä haluttu ja päästy jalostuksessa eroon?

A-lokuksessa ei tässä otoksessa ollut muuntelua vaan kaikki 12 oli testattu punaista kantaviksi punaisiksi (Ay/Ay). Periaatteessa seassa voisi olla punaseesamia Ays, jota vanhanmallinen A-lokuksen testaus ei osaa erottaa punaisesta. Lisäksi on aikaisemmin varmistunut, että kainkoirien A-lokuksessa esiintyy myös black & tania. Merkitys käytännössä se, että todella musta kainkoira voi olla bläkkäri (at/at), jolla raidat näkyvät vain punaruskeissa tan-merkeissä.

Muissa värigeeneissä ei näkynyt muuntelua. Ei edes hokkaidonkoiran sinistä D-lokuksessa. Harmi, sininen tiikerikoira olisi hieno. Jos löydän kainkoirista monimuotoisuustutkimuksen, niin odotan silti näkeväni niissä vähän enemmän terveellistä muuntelua kuin muissa nihonkeneissä. Ootan myös mielenkiinnolla kaihistorian etenemistä 2. maailmansotaan ja penikkatautiepidemiaan, koska kainkoirat ei välttämättä kokeneetkaan samaa tuhoisaa kannanromahdusta kuin muut japanilaiset.

0

0