Myytinmurtajien kolmososassa tutkitaan kaikkien shibojen isoisän Ishin (s. 1930) järeää kalloa ja paksua kaulaa. Ishistä on tiettävästi julkisuudessa vain tämä yksi kuva, jossa se näyttää komealta urokselta ja kerta kaikkiaan joltakin, minkä pohjalta kannatti lähteä rakentamaan rotua.

Muistan että jokin japanilaisista koirakirjoista mainitsi Ishin yhteydessä, ettei pienillä japanilaiskoirilla ollut tuohon aikaan tuollaisia päitä, ja että kuvan lasilevyjä (?) olisi kehityksessä manipuloitu. Tekoälystä on kehittynyt uskomaton kääntäjä, mutta kommentti oli niin outo ja odottamaton, että arvelin Google Lensin horisevan omiaan.

Ilmeisesti se olikin totta. Ishin pääasiaa sivuttiin WUAC:n pitämässä shibaseminaarissa, jossa on samanaikainen tulkkaus englanniksi. Artikkelin harmaasävyinen Ishi-kuva on ruutukaappaus seminaarista, ja tuo olisi nyt se alkuperäinen kuva. Oon surkea katsomaan kuvia, mutta näen silti eron ja etenkin ”photoshoppauksen” tarkoituksen. Boostattu Ishi näyttää vaikuttavammalta.

Herää ainakin kaksi kysymystä:


Onko ne muutkin Google Lensin kääntämät omituiset jutut totta.


Miten monet shibahistorian totuudet ei olekaan totta.


Jälkimmäisistä kääntäisin katseen kantakoiriin ja sukupuuhun. Mitenhän suuri osa polveutumisketjuista lopulta pitää paikkansa? Koiria on ollu kenneleissä valtavasti mutta polveutumistestejä tehty nolla. Koska tällaisella homehtuneella historiajutulla olisi merkitystä myös nykyajassa. Olisi tosi hyvä, jos sukupuussa olisi oikeasti vaikuttanut useampia uroksia.


Ishin kuvasta tuli joka tapauksessa shibamyytinmurtajien ensimmäinen vahvistunut myytti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *