GenetiikkaKainkoiraVärit

Kai-akatemia 8 – raitapaitojen ratkennut arvoitus?

Kai-akatemian syyslukukausi starttaa raitagenetiikalla. Salaperäisestä brindlevärityksestä on saatu uutta tietoa, ja kehitteillä on geenitesti, joka oikeasti tunnistaa brindlen geenivariantin. Jos nyt noin voi sanoa. Brindlen aiheuttaja ei olekaan yksinkertainen geeni…. vaan moninkertainen geenirypäs, joka voi olla erilainen eri brindlekoirilla.

Kuva: Canarian, CC BY 4.0/Wikimedia Commons.

Brindleä on aikaisemmin tarkasteltu Tiikeriraitaisen koiran yhteydessä, joten kerrataan ytimekkäästi. Brindle asuu edelleen K-lokuksessa. Siinä samassa, missä asuvat myös dominoiva täysmusta (KB) ja se ”tavallinen” brindletön (ky). Japanilaisroduissa ei esiinny dominoivaa täysmustaa mutta brindleä ei voi käsittää ilman sitä. Koska ne mustat raidat on kaiken järjen mukaan samaa täysmustaa. Geeni ei itsessään ikinä aiheuta väriä, joten pitää katsoa mitä proteiinia siitä valmistetaan. Ja minusta etenkään brindleä ei voi käsittää ilman tätä tietoa (joudun muuten sattuneesta syystä käyttämään tässä postauksessa kirjakielistä ilmaisua ’minusta’ : D)

Geenitasolla ”tavallinen”, täysmusta ja brindle näyttää nykykäsityksen mukaan ja yksinkertaistettuna tältä:

Eli brindlen ”geeni” olisi syntynyt, kun tavallinen (ky) ja täysmustan (KB) geeni ovat sulautuneet yhteen ja päätyneet vierekkäin samaan isältä tai emolta perittyyn kromosomiin. Geenit todella tekevät tällaisia virheitä ja hyppimisiä kopioituessaan. Kuva on yksinkertaistus, ja oikeasti yhteensulautuneita tavallisia ja täysmustia geenejä voi olla peräkkäin vielä useampia. Tummilla brindlekoirilla saattaa olla enemmän noita KB-osia kuin harvaraitaisimmilla. Osien järjestys voi olla tällainen tai jokin muu.
Komahime Go. Kuva: Nihon Ken

Nuo oli vasta yhden kromosomin geenimuodot. Koiralla on kaksi vastinkromosomia, emolta ja isältä peritty, jolloin 100% brindlerodussa koirilla voisi olla tällaisia yksinkertaistettuja genotyyppejä:

Tämä malli selittäisi sen, miksi aikasemmat geenitestit ei ole toimineet brindlelle. Ne on löytäneet brindlekoirista KB:n ja ky:n… koska ne siellä on löydettävinä olleet. Ongelma on ollut se, että testitulos on sama KB/ky kuin täysmustalla koiralla, jolla on toisessa kromosomissa KB ja toisessa tavallinen ky. Eli testi ei pysty erottamaan, onko ne vierekkäin vai eri kromosomeissa.

Lisäksi nämä ”palikat” voi kuulema joskus purkautua ja sekoittua uudestaan geenien kopioituessa ja sukusolujen muodostuessa, niin että pentuun päätyykin vanhemmista poikkeava setti. Jopa pelkkä täysmustan KB. Sitten ihmetellään että mitä, eihän rodussa pitänyt olla täysmustaa.

Kaunis kainkoiranarttu, jonka nimen lukutavasta ei varmuutta. Kuva: Nihon Ken.

Brindlen tausta proteiinitasolla (mitä ja miksi)

K-lokuksen musta syntyy siitä, että solut tuottavat mutatoitunutta proteiinia. Sen valmistusohjeessa eli geenissä on tapahtunut pieni deleetio, jolloin osa ohjeesta on kadonnut. Soluissa proteiinit saa aikaan asioita takertumalla toisiinsa. Tämä K-lokuksen proteiinin mutantti takertuu pigmenttisolujen kytkinproteiiniin paljon voimakkaammin kuin sen normaaliversio. Lisäksi mutanttia saattaa kertyä soluihin enemmän kuin normiversiota. Seuraus on, että pigmenttituotanto kääntyy kokonaan mustapigmenttiin.

Pari muuta geeniä määrää vielä sen, onko koira näkyvästi musta vai ei (esim. japanilaisrotujen valkoinen väri johtuu siitä, että pigmenttisolujen kytkinproteiinit on rikki eivätkä reagoi) – mutta ne menevät yli aiheen.

Brindleen täysmustan toimintaperiaate liittyisi siten, että raitojen kohdalla on varmaankin meneillään sama ilmiö.

Brindle on silti edelleen arvoitus

Kukaan ei tiettävästi ole vielä selvittänyt, että mitä proteiineja noista yhteensulautuneista ”brindlegeeneistä” tuotetaan. Ja miten paljon. Onko ne edes kopioituneet kokonaisina geeneinä eli toimivatko itsenäisinä.

Ja asian ydin eli ne raidat. Kukaan ei ole selvittänyt sitäkään, että mitä pigmenttisoluissa tapahtuu raidoissa ja raitojen väleissä. Ja mikä ne raidat edes aiheuttaa? Alkionkehityksessä syntyvät Blaschkon linjat on edelleen ainoa löytämäni arvaus siitä aiheesta. Sekin tuntuu hiukan epäilyttävältä selitykseltä, koska monilla brindlekoirilla ne raita-alueet ja raidattomat alueet ei mene lähellekään tasan. Voiko alkionkehityksessä todella tapahtua noin…?

Johtopäätökset: on liioittelua sanoa, että brindle olisi ratkennut, mutta yksi askel eteenpäin on otettu. Ainakin raidoittumisten ison vaihtelun kanssa käy hyvin yksiin se, ettei olekaan vain yhtä vakiomuotoista ”brindlegeeniä” vaan useampia erilaisia. Lisäksi: voiko brindlegeenin osien irtoilu liittyä siihen, että akatora x akatora -pentueissa raitojen sanotaan vähitellen huonontuvan ja jopa katoavan?

Brindleä on tutkinut Vetgenomics-laboratorio. Kehitteillä, mutta ei ilmeisesti vielä saatavilla, on geenitesti, jolla voisi testata noiden brindlen muodostavien ”osien” lukumäärän. Tulkinnat aiheesta on omiani, ja niissä voi tietenkin olla väärinkäsityksiä. Muista. Aina. Lähdekritiikki.

Akatemialuennon osallistujia <3 On todellakin jo syksy, kun näille ei tule liian kuuma sylissä. Ettei shibankaan värigenetiikka olisi vailla mysteerejä, niin Tiikeri päätti kasvattaa itelleen mustat korvat. Kuva ei hämää vaan ne oikeasti puskevat nyt mustaa karvaa. Ehkä myös Tiikerin raidat tekisivät paluun?

Lähteitä ja luettavaa

Infoteksti brindlegenetiikasta FB:n värigenetiikkaryhmässä

Brindle- ja kainkoira-aiheinen keskustelu. Sisältää myös tan point -brindlen kain kuvan!

Linkage and Segregation Analysis of Black and Brindle Coat Color in Domestic Dogs (Kerns ym., 2007)

A β-Defensin Mutation Causes Black Coat Color in Domestic Dogs (Candille ym., 2007)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *