Siirry sisältöön

Kun koiran vatsavaivat pitkittyvät eikä oireilulle löydetä eläinlääkärissä muuta yksittäistä syytä, puhutaan kroonisesta enteropatiasta. Krooninen viittaa yli kolme viikkoa jatkuneeseen oireiluun, enteropatia taas suoliston sairauteen. Koska ripulointi on enteropatian huomattavin oire, käytetään suomeksi myös ilmaisua krooninen ripuli. Japanilaisissa tutkimusjulkaisuissa on raportoitu shibojen kohonneesta enteropatian riskistä ja muita rotuja heikommasta ennusteesta, kun kyse on vaikeasta enteropatiasta.

Krooninen enteropatia on sairautena hiukan epämääräinen. Diagnoosi on mahdollinen, jos koiran pitkäkestoisia vatsavaivoja ei tutkitusti aiheuta suolistoloisten, kasvaimen tai jonkin sisäelinsairauden kaltainen muu syy. Vatsavaivojen oirekuva ja oireiden voimakkuus voi vaihdella lievästä vakavaan. Sairauden arviointiin on kehitetty CIBDAI-taulukko (canine inflammatory bowel disease activity index), jossa pisteytetään koiran apaattisuus, ruokahaluttomuus, oksentelutiheys, ulosteiden kiinteys, ulostuskerrat sekä laihtuminen.   

Hoidoksi ruokavalio, antibiootit tai immunosuppressantit

Krooninen enteropatia luokitellaan tarkemmin sen mukaan, minkälainen hoito siihen tehoaa. Ruokavalioon vastaavassa enteropatiassa koiran tila kohenee, kun ravinnosta poistetaan suolistolle sopimattomat ruoka-aineet. Käytännössä tämä tapahtuu eliminaatiodieetin avulla. Vaihtoehtona on myös allergisille koirille tarkoitettu nappula, jossa proteiini on valmiiksi pilkottua. Antibiootteihin vastaavassa enteropatiassa antibioottikuuri rauhoittaa suoliston, joskin oireet voivat palata pian kuurin loputtua. Immuunijärjestelmää lamaavaan lääkitykseen vastaavassa enteropatiassa hoitokeinona on tyypillisesti tulehdusreaktiota hillitsevä kortisoni. Jos ruokavalio, antibiootti tai kortisoni ei tuo apua, luokitellaan sairaus hoitoihin vastaamattomaksi enteropatiaksi.

Aiheuttajana ehkä immuunijärjestelmä

Kroonisten enteropatioiden perimmäinen tautimekanismi ei ole vielä selvillä. Eräs epäily on koiran oma immuunijärjestelmä, joka reagoi liian voimakkaasti suolen sisältöön - esimerkiksi ravinnossa olevaan proteiiniin tai johonkin suolistobakteerilajiin. Tällöin immuunijärjestelmän puolustussoluja kertyy suolen pinnan limakalvolle "taistelemaan" oletettua vihollista vastaan, ja seurauksena on tulehdusreaktio. Pitkittynyt tulehdus taas häiritsee suolen toimintaa ja ravinteiden imeytymistä. Lopulta suolinukka voi madaltua ja suoleen kehittyä haavaumia. Muita tulehdusta kiihdyttäviä tekijöitä saattavat olla esimerkiksi suolen limakalvon heikkous tai suoliston mikrobien epätasapaino. 

Useilla koiraroduilla on havaittu rotukohtaista alttiutta tietyntyyppisiin enteropatioihin, joten vaivan uskotaan olevan osittain perinnöllinen. Shibanomistajat mainitsevat toisinaan koiransa herkkävatsaisuudesta. On epäselvää, onko herkkävatsaisuus pohjimmiltaan sama asia kuin lievä muoto ruokavalioon vastaavasta kroonisesta enteropatiasta. 

Koepala paljastaa tulehduksen 

Etenkin vaikeaoireisen kroonisen enteropatian yhteydessä koiran suolistosta otetaan usein koepala. Jos koepalasta havaitaan puolustussolujen kertyminen suolen limakalvolle, voidaan antaa myös varsinainen tulehdusdiagnoosi, joka on tyypillisesti lymfo-plasmasytäärinen enteriitti. Lymfosyytit ja plasmasyytit ovat immuunijärjestelmän soluja, ja enteriitti on hienompi nimi ruoansulatuskanavan tulehdukselle. Tulehdus (inflammaatio) tarkoittaa siis elimistön puolustusreaktiota ja se voi aktivoitua myös muun syyn kuin bakteeritartunnan (infektio) takia. 

Suolisto-oireiden kohdalla on lisäksi huomioitava suoliston imukudossyövän eli lymfooman mahdollisuus, sillä vakava-asteisen suolistotulehduksen ja lymfooman erottamista pidetään joskus vaikeana. Suoliston pitkäaikainen tulehdus itsessään saattaa altistaa lymfooman synnylle.

Yhteenveto koirien kroonisista enteropatioista. "Tulehduksellisen suolistosairauden" (IBD, inflammatory bowel disease) käyttöä ei enää suositella, sillä koiralla se poikkeaa ihmisten vastaavasta.

Vaikeassa tautimuodossa shibojen ennuste muita rotuja huonompi

Japanilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että shiboilla esiintyy hoitoon vastaamatonta kroonista enteropatiaa enemmän kuin muilla roduilla keskimäärin. Tutkimuksissa oli tarkasteltu vain niitä eläinsairaalan koirapotilaita, jotka eivät olleet saaneet apua ruokavaliosta tai antibiooteista. Näillä shiboilla pohjukaissuolen (duodenum) vakavat haavaumat olivat yleisempiä kuin muilla roduilla. Oireista ruokahaluttomuus oli shiboilla muita rotuja yleisempää. Kortisonihoidosta huolimatta shibapotilaista oli puolen vuoden jälkeen elossa vain 46 % (muunrotuisista 83 %) ja vuoden kuluttua 31 % (muunrotuisista 74 %). Varsinaisena kuolinsyynä vaikeassa kroonisessa enteropatiassa on yleensä ravinteiden imeytymättömyys ja aliravitsemus sekä suoliston verenvuoto.

Ikä ja oireiden voimakkuus vaikuttavat ennusteeseen

Toisessa japanilaistutkimuksessa on tarkasteltu pelkkiä shiboja ja etsitty asioita, jotka ennustivat lopputulosta. Vaikeaa kroonista enteropatiaa sairastavan shiban elinajan ennuste oli kortisonihoidon alkaessa valoisampi, mikäli se oli alle 7-vuotias ja oireilun voimakkuus oli CIBDAI-taulukolla laskettuna alle yhdeksän pistettä. Shiban sukupuolella tai koolla ei ollut merkitystä. Useimmat shibat saivat aluksi apua kortisonihoidosta, mutta oireilulla oli taipumus palata jatkuvasta lääkityksestä huolimatta. 

Tutkimuksessa oli yhteensä 25 shibaa; näistä 16 menehtyi puolen vuoden sisällä diagnoosista. Yhdeksän shibaa selvisi yli puoli vuotta, ja kaksi shibaa sinnitteli vielä viiden vuoden kohdalla. Kuolinsyy liittyi kaikilla enteropatiaan. Vielä kertauksena, että nämä synkät luvut koskivat vain niitä shiboja, joiden krooninen enteropatia ei ollut vastannut ruokavalioon tai antibioottihoitoon - oman shiban mahdollisiin vatsavaivoihin löytyy apu hyvin todennäköisesti jo ruokavalion tuunaamisella.

Koiran suolisto-oireilun arviointiin käytetty CIBDAI-taulukko.

Pelastiko ulosteensiirto shiban?

Miten hoitaa suolistosairasta potilasta, jota mikään nykyinen hoitomuoto ei auta? Viime aikoina suoliston pieniin vakioasukkaisiin eli bakteereihin ja muihin mikrobeihin on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota eri sairauksien yhteydessä. Jos kroonisen enteropatian syynä onkin haitallisten bakteerilajien valikoima, voi ongelma ratketa bakteerikantaa vaihtamalla. 

Uusi tapauskertomus Japanista kuvailee hoitoihin vastaamatonta enteropatiaa sairastaneen shiban, jolle tehtiin ulosteensiirto lupaavalla lopputuloksella. Shiban paksusuoli ja umpisuoli huuhdeltiin tähystyksellä puhtaaksi, minkä jälkeen tilalle ruiskutettiin lajitoverin ulostetta vesiliuoksena. Lahjoittajana toimi terve 5-vuotias beagleuros.

Shiba alkoi toipua enteropatian oireista ja ripulointi loppui kokonaan kolmen kuukauden kuluttua hoidosta. Yhdeksän kuukauden kohdalla shibaa on voitu pitää edelleen suolistosairaudesta parantuneena, eikä haittavaikutuksia havaittu. Ulosteensiirron pitkäaikaisesta tehosta ei koirilla ole vielä olemassa riittävästi seurantatutkimuksia, mutta melko yksinkertaisena menetelmänä se saattaa hyvin olla yksi tulevaisuuden hoitokeinoista vaikeimmissa enteropatioissa.     

Lähteitä ja luettavaa:

The characteristics of short- and long-term surviving Shiba dogs with chronic enteropathies and risk factors for poor outcome (Okanishi ym., 2013)

Chronic enteropathy in canines: prevalence, impact and management strategies (Dandrieux ja Mansfield, 2019)

Pathological features of intestinal T-cell lymphoma in Shiba dogs in Japan (Matsumoto ym., 2017)

Prognostic factors associated with survival in dogs with lymphocytic-plasmacytic enteritis (Ohno ym., 2006)

A Retrospective study in 21 Shiba dogs with chronic enteropathy (Ohmi ym., 2010)

Successful outcome after a single endoscopic fecal microbiota transplantation in a Shiba dog... (Sugita ym., 2021)            

Vuoristokoira Hama Go, yksi shibojen kantaäideistä. Kuva (c) Shibapedigree.com (?) / Nihon Ken Hozonkain arkistot (?) /tekijä tuntematon.

Tämä blogimerkintä on omistettu shibahistorian nartulle nimeltä Hama Go. Nimen kanjimerkeistä 浜 (hama) tarkoittaa rantaa ja 号 (go) on japanilaisten koirannimien perään yleisesti liitetty markkeri. Hama Gon kerrotaan olleen vuoristokoira Yamanashin alueelta, joka tunnetaan paremmin kainkoirien syntypaikkana. Näin sivuhuomiona sen häntä muistuttaa kuvassa enemmän kainkoirilla yleistä sirppiä kuin shiban tyypillistä kippuraa. Juuri muuta tietoa tästä nartusta ei englanniksi löydy, mutta se on ollut aikuisen shiban kokoinen vuonna 1951.

Tässä vanhassa dokumentissa modernit kantashibat esittelivät shibanassun mittasuhteita ja korvan kaltevuuskulmia. Hama Gon nimi mainitaan muualla dokumentissa, mutta onko se tässä kuvassa keskimmäisenä? Jos ko. koira on jokin muu, niin Entsyymillä on menneisyydessä sitten toinenkin look-a-like. Kuva on saatu blogiin FB-tililtä 柴犬 安曇之華號香港研究及保存會 shiba inu .

Hama Go on ollut yksi moderneja alkushiboja toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka shibojen sukupuusivustolla sille listataan vain kaksi tunnettua jälkeläistä, narttu ja uros - molempien isänä on shibojen kantaisä Naka Go Akaishisou -, ulottuvat niiden polveutumisketjut kaikkiin neljään suureen verilinjaan (Korotaman tapauksessa Ichisuke Go Inoguchin kautta). Gen-linjan kantauroksen takaa Hama Go löytyy sekä emon että isän puolelta yhteensä seitsemän kertaa.

Entsyymin iloinen ja superfeminiininen hymy tuo joskus mieleen Hama Gon aikojen takaa.

Lähteitä, luettavaa ja katsottavaa

Shibapedigree.com - shibojen sukupuusivusto, erittäin suositeltavaa tutkittavaa shibahistoriasta kiinnostuneille

柴犬入魂 shiba inu全港愛柴同盟 shiba inu hong kong - YouTube-kanava, jossa mielenkiintoisia opetusvideoita shiban historiasta ja rotumääritelmästä

Jesper ja rento uniasento.

Ennen shiboja minulla oli lapsuudenkodissani kolme japaninpystykorvaa eli japsia*. Opin ennen Tiikerin saapumista, että shibat on erilaisia kuin japsit, mutta oli hyvin hankalaa saada tarkennusta eroavaisuusasiaan. Tässä postauksessa yritän kirjoittaa huomaamani erot ylös. Kun verrataan shibaan, niin japsia voi luultavasti käyttää esimerkkirotuna muistakin pienikokoisista seurakoirista, joita ei pidetä yhtä alkukantaisina kuin shiboja. Vertailu käy koko ajan kolmen 90-luvulla syntyneen japsiveljeksen ja kahden 2010-luvulla syntyneen shibasisaruksen (= yhteensä viisi koiraa) välillä, joten juttua ei tule ottaa ehdottomana totuutena kummastakaan rodusta.

Synttärien kuokkavieras.

Lyhyestä virsi kaunis. Jos perheellä on realistinen ja asiallinen käsitys koiranpidosta, niin japaninpystykorva on oman kokemukseni perusteella erittäin hyvä rotuvalinta myös perheeseen, jossa on alakouluikäisiä koirista innostuneita lapsia. Jos olisin itse tällaisen perheen äiti, joka puntaroi japaninpystykorvan ja shiban välillä ilman mitään erityistä painotusta, niin valitsisin nyt japaninpystykorvan. Shiboilla on mielestäni muutamia omia juttujaan, jotka tekevät siitä vaikeamman koiran kuin japaninpystykorva, vaikka shibajuttuihin tottuukin ja niistä tulee normaali osa arkielämää. Toisaalta jos haluaa nimenomaan alkukantaisen koiran, joka on yksi Japanin alkuperäisroduista**, ei japaninpystykorvaa tietenkään oteta eikä varmasti saada yhdeltäkään kasvattajalta vain shiban "korvikkeeksi".

Alex, telttaretkellä. Japsin turkinhoito on paljon helpompaa kuin luulisi.

* Suomessa japaninpystykorvien omistajat ovat kutsuneet koiriaan hellyttelynimellä japsi niin kauan kuin saatan muistaa. Vasta aikuisena minulle valkeni, että sanaa käytetään muissa yhteyksissä myös negatiivisessa mielessä. Minulle japaninpystykorvat on aina rakkaita japseja.


** Japaninpystykorva syntyi modernilla ajalla Japanissa risteyttämällä ulkomaisia koiria, joten se ei nimestä huolimatta ole sukua niille alkuperäisroduille (shiba, akita, shikoku, hokkaido, kainkoira, kishu), jotka elelivät Japanin saarilla tuhansien vuosien ajan.

Asiat on jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä:

Vapaanapito on erittäin erilaista


Shibaa ei voi ulkoiluttaa vapaana samalla oletuksella kuin japsia. Ero on ollut selvä jo pentuna. Ulkoilutin lapsena japsejani vapaana citymetsissä, missä ne pysyivät kanssani samalla polulla 5-10 metrin säteellä ja olivat heti kytkettävissä. Siitä huolimatta, että oikeasti niiden luoksetulokoulutus taisi olla melko minimaalista, vaikka muuta ajattelin - japsikin tarvitsee turvakseen kunnon luoksetulokoulutuksen. Shibat eivät pysy metsäpolulla vaan lähtevät sinne metsään… ja katoavat näkyvistä. Siis jos et varmista, että olet shiballe kiinnostavampi kuin mikään siellä metsässä, mikä voi olla vaikeaa. Jopa Entsyymi on peloton ja jää yksin pilkkopimeässä tonkimaan mielenkiintoista kohtaa, vaikka kävelemme Tiikerin ja taskulampun kanssa kauas sen edelle. Japsipojat halusivat olla tiiviisti ihmistensä lähellä ja pyrkivät myös pitämään porukan koossa, eli juoksivat ihmisen luota toiselle. Sitten on vielä ne saaliseläimet, joiden näkemisestä etenkin Entsyymi syttyy ihan erilaiseen kiihkoon kuin shibaveljensä tai kukaan japsipojista.

"Mokomat hihnat, aina riesana!"

Varaudu shiban villiin pentuaikaan


Shibapennuilla on kuulema herttaisena lempinimenä "tulipallot helvetistä". Kolmesta japsipojasta kaksi hammasteli pentuna aika paljon ja yksi ei ollenkaan. Se ei ollut mitään verrattuna Tiikerin pentuajan näykkimiseen. Vaatteet oli riekaleina ja jalat yhtä mustelmaa, kun kaikki sen kokemat tuntemukset, niin hyvät kuin ikävätkin (kohtaamisen ilo, jano tai tylsyys lenkillä jne.), purkautui villinä hammasteluna. Tähän ei auttanut kuin aika ja jonkinlainen hermoston kypsyminen, ja näykkiminen loppui itsestään joskus pentuvuoden aikana. Pärjäsin lapsena aivan hyvin japsipentujen kanssa yksin kotona, mutta en olisi pärjännyt 11-vuotiaana yksin riiviöikäisen Tiikerin kanssa vaan olisin pelännyt sitä. Toisaalta kuka tahansa olisi pärjännyt Entsyymin kanssa, joka oli jo pentuna maailman kiltein koira, mutta varmempaa on varautua siihen pieneen tulipalloon.

Tiikerin ensimmäisiä metsuriprojekteja. Erilaiset projektipaikat lenkeillä oli tälle energiselle shibapojalle tärkeitä.

Shiba ilmaisee mielipiteensä


Shiboissa tuli japsipoikien jälkeen yllätyksenä se, miten niillä on jo pentuna vahva oma tahto tehdä mieluisia asioita. Japsit viihtyivät aina ihmisten seurassa, eikä niille ollut mielestäni niin väliä mitä tehtiin tai mihin mentiin, kunhan saivat olla kaikessa mukana. Lenkeillä etenkin Tiikeri ehdottelee risteyksissä suosikkireittejään, jonne haluaisi mennä. Parhaisiin paikkoihin kuten koirapuistoon ja hoitopaikkaan päin se hyppii kahdella jalalla etujalat viuhuen, kun kävellään ohi. Meemikuvat "itsepäisistä shiboista lenkillä" on varmaankin otettu tällaisista tilanteista. Mutta kyllä Tiikeri tulee pettyneenä perässäni kun tajuaa, että ei mennä tällä kertaa sinne. Ajattelen usein, että se on henkiseltä tasoltaan kuin 2-vuotias uhmaikäinen lapsi, ja miten paljon 2-vuotiaan lapsen muka kuuluu olla vastuussa ja määräämässä asioista?

Viputus. Pöydällä on jotain, mitä Tiikeri välttämättä haluaisi.

Shibapennun bonuksena on sisäsiisteys


Vastapainona shibapennun villeydelle on se, että hyvin todennäköisesti sanomalehtiä ei tarvita. Eli moni shibapentu on jo luovutusikäisenä siinä mielessä sisäsiisti, että ei halua tehdä tarpeita sisälle (edes yöllä), kunhan vain pääsee riittävän usein ulos. Japsipennuilla sisäsiisteyskasvatus oli se koirakirjan tavanomainen ja sanomalehdet käytössä. Shiban luontainen sisäsiisteys saattaa näkyä aikuisenakin sillä rasittavalla tavalla, että sopivan kakkapaikan löytäminen voi olla vaikeaa, jos hätä ei ole kovin suuri. Ei onnistu eka yritys, eikä toinenkaan… mutta ehkä jo kolmannella. Tai sitten aamulenkki loppuu ennen kuin paikkaa löytyy. Japsien kanssa en muista, että paikanetsintä olisi ikinä ollut näin tarkkaa.

Jesper. Kiltti pieni koirapoika.

Alkukantaisia pelkoja


Japsipojistani yksi pelkäsi kovasti uudenvuoden raketteja ja katolta putoavaa lunta. Kuuroutumisen jälkeen pelot katosivat, eli kyseessä oli ääniarkuus. Kaksi muuta japsipoikaa ei pelännyt mitään. Shiboista Tiikeri pelkää todella paljon kärpäsiä silloin kun on sisätiloissa tai ulkona hihnassa, jos pysähdymme pidemmäksi aikaa. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen alkukantainen pelko, joka liittyy nimenomaan "ansassa olemiseen". Ulkona vapaana ollessaan se ei pelkää hyönteisiä. Käytännössä tämä tarkottaa sitä, että Tiikerin kanssa ei voi enää matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka se oli pentuna innokas bussimatkustaja ennen pelon puhkeamista. Pelkoreaktio on niin voimakas. Hyönteisten pelkoa ja ääniarkuutta esiintyy rotuyhdistyksen terveystietokyselyjen perusteella joillakin shiboilla. Se ei ole yleistä mutta ei älyttömän harvinaistakaan. Entsyymi täyttää pian kolme, eikä ainakaan vielä pelkää mitään. Japsien mahdollisista erityispeloista en osaa sanoa.

Mutta myös alkukantaista rohkeutta ja itsenäisyyttä


Shibat on mielestäni itsevarmoja "koviksia" verrattuna japsipoikiini. Tämäkin näkyi jo pentuna. Tiikeri unohti minut ja sinkosi heti kauas puiston toiselle laidalle, kun laskin sen ensimmäistä kertaa vapaaksi juoksemaan koirapuistossa. Japsien jälkeen tämä yllätti, ja olin iloinen, etten ollut laskenut sitä ikinä irti citymetsässä. Olin onneksi nähnyt Tiikerin ja Entsyymin kasvattajan luona metsälenkillä, miten kauas aikuiset shibat irtoavat. Shibat on myös aina menossa etunenässä eteenpäin uusillakin reiteillä, kun taas japsipojat lenkkeilivät mieluiten tutuilla reiteillä ja ikään kuin varmistelivat vilkuilemalla minua, jos oltiin jossain uudessa paikassa. Jos ulkona pimeässä näkyy jotain epäilyttävää, Tiikeri valpastuu heti ja on korvat pystyssä muristen menossa tutkimaan, mistä on kyse. Vaikka Tiikeri on kooltaan vain shiba, niin minulla on sen kanssa kävellessä ihmeen turvallinen olo (luulen, että staffinomistajat kokevat jotain samanlaista).

Shibat näyttävät kuvissa jostain syystä paljon isommilta kuin oikeasti ovat.

Ja alkukantaista pehmeyttä

Siis luonnetestitermien pehmeyttä, mikä ei tarkoita sitä, että pehmeä koira olisi kiltti, helppo, hiukan arkaileva, vailla omaa tahtoa tms. Esimerkiksi rohkea ja kovapäinen Tiikeri on myös pehmeä. Sen mieli on kuin pehmeä savitaulu, johon sekä hyvät että huonot kokemukset jättävät yhdestä kerrasta jäljen, ja se muistaa sen jälkeen nuo kokemukset aina. Otetaan esimerkiksi vaikka viemärien kannet. Tiikeri käveli pentuna sellaisen yli, ja se keinahti sen jalkojen alla. Tämän jälkeen se onkin varonut visusti kävelemästä kansien yli ja kauhistuu, jos ei pysty kiertämään kantta. Hyvien kokemusten painuminen mieleen ilmenee mm. siten, että jos Tiikeri kohtaa suosikki-ihmisiään tietyn reitin tietyssä kohdassa, se olettaa, että tämä sama kiva ihminen on nyt joka kerta siellä odottamassa sitä. Sen toiveikkuus ja pettynyt itku on riipaisevaa katsottavaa ja kuultavaa 😀

Erään shibaihmisen sanoin, "alkukantaisella eläimellä ei ole varaa tehdä kahdesti samaa virhettä, joka voi maksaa sen hengen." Japsien osalta en takautuvasti enää pysty oikein arvioimaan, olivatko ne miten pehmeitä.

Shiban asenne muita koiria kohtaan luultavasti muuttuu aikuistuessa

Eli suomeksi sanottuna, varaudu siihen, että etenkään shibauros ei enää teini-iän jälkeen ole kaikkien kaveri vaan voi ärhennellä muille koirille. Tämän havainnon olen tehnyt sekä Tiikeristä että Jyväskylän shibalenkeiltä, jossa on monia eri-ikäisiä uroksia. Kun ne kohtaavat hihnassa ja joutuvat nokikkain, on alkuärhentely enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunteet rauhoittuvat, kun lähdetään liikkeelle samaan suuntaan kävellen.

Tiikeri oli junioriaikansa valtavan koirasosiaalinen, iloinen leikkijä. Se ehti saada arviolta ainakin viisikymmentä eri koirakaveria sekä lenkeillä että koirapuistossa, eikä sillä ollut yhtäkään negatiivista koirakokemusta. Tästä huolimatta hormonit alkoivat vaikuttaa 9 kk iässä, ja yhden ainoan viikon aikana pentumaiset leikkieleet muuttui ärhentelyksi, kun se kohtasi uusia koiria lenkillä. Silti Tiikeri on yhä pohjimmiltaan ystävällinen ja leikkisä ja pyrkii muiden koirien seuraan - hormonien aiheuttama kiihtymys vaikuttaa aivan kuin sen "päällä". Kun Tiikeri saa aikaa rauhoittua, niin se saa edelleen uusia koirakavereita, joiden kanssa myös leikkii. Uusi kaveri hyväksytään 1-3 tapaamiskerran jälkeen pysyvästi. Tiikeri saattaa kyllä olla epätavallisen leikkisä aikuinen shibauros. Koiran voi myös opettaa jo pennusta asti ignooraamaan muut koirat, jolloin sen on helpompi jatkaa samalla linjalla aikuisenakin. Tiikeri iloitsi pentuna niin paljon lajitovereistaan, ettei tämä taktiikka tullut sen kohdalla kysymykseen.

Narttuja on Jyväskylän lenkeillä tosi vähän, mutta ne käyttäytyvät hyvin asiallisesti ja rauhallisesti. Entsyymi vaikuttaa pitävän kaikista koirista (etenkin pojista 😀 ) Toisaalta ei ole ennenkuulumatonta, että nuorelle aikuiselle shibanartulle joudutaan etsimään uusi koti, kun se ei enää ole tullut toimeen saman perheen muiden narttujen kanssa.

Japsien koirasosiaalisuudesta en osaa sanoa kuin sen, että nykyiset kohtaamani ihmisille avoimet japsit ovat olleet myös ystävällisiä Tiikerille ja Entsyymille, eivätkä ole provosoituneet Tiikerin pullistelusta. Sitten niistä onkin tullut kaverit. Omat japsini suhtautuivat aikoinaan muihin koiriin vahtihaukulla sen jälkeen kun muuton takia menettivät pentuaikaiset koirakaverinsa.

Molemmat on perusterveitä ja pitkäikäisiä rotuja


Japsit ja shibat on molemmat pienehköjä perusmallisia pystykorvia. Niiden ulkomuodossa ei ole mitään sellaista erikoisuudentavoittelua, mikä aiheuttaisi terveyshaittoja. Yksittäisille koirille voi toki osua kummassakin rodussa mikä tahansa koirilla yleinen vaiva. Shiboista fiilikseni on, että jos jokin tietty terveysongelma mainitaan, niin se liittyy monesti allergioihin tai närästykseen. Japsien nykytilanteesta en osaa taaskaan sanoa. Omat japsipoikani elivät perusterveen elämän 15-vuotiaiksi. Ell-käynneistä muistan yhden rajuoireisen suolistotulehduksen sekä uinnin jälkeisen ihotulehduksen. Nuorimmalla japsipojalla oli viimeisinä aikoinaan käytössä sydänlääke ja nesteenpoistolääke. Shiboilla (kohta 5- ja 3-vuotiaat) on ollut tähän mennessä molemmilla kertaalleen silmän sidekalvon tulehdus, Entsyymillä oireileva nenäpunkki ja Tiikerillä juoksunarttujen hajujen aiheuttama virtsatietulehdus, mutta nämä ei ole rotukohtaisia sairauksia.

Alex. Japsin valkoinen väri on geneettisesti samaa haalistunutta punapigmenttiä kuin valkoisilla shiboilla.

Uloslähtö on erilaista


Japsipojat innostuivat, kun niille sanoi "Lähetään pissille!" Vaikka keskellä yötä ne heräsivät ja työntyivät eteiseen valjaiden pukemista varten. Shibat taas pitää paimentaa eteiseen, koska se pannan pukeminen on jotain niin epämiellyttävää. Ilmeisesti tässäkin on nyt kyse siitä shiban alkukantaisuudesta. Kahlituksi tuleminen on aivan kamalaa. Tiikeri pörisee murheellisena, kun pantaa puetaan, ja jopa Entsyymi kiihtyy ajatuksesta ja purkaa sitä säntäilyllä tai lelun riepottamisella. Kun pannat on saatu päälle, niin kaikki on ok, eikä ne enää ulkona näytä haittaavan. Monet shibat käyttää kyllä valjaitakin, mutta Tiikeriä ja Entsyymiä olen niiden aikuisiällä päättänyt piinata "vain" pannalla - Tiikerin kävely muuttuu aivan jäykäksi, jos sillä on valjaat.

Koulutus ja temppujen oppiminen on samanlaista


Sekä japsit että shibat on superälykkäitä ja oppivat nopeasti mitä vaan, kunhan palkkio on riittävän hyvä. Mielestäni kummallakaan ei ole sillä tavalla "miellyttämisen halua", että ilman palkkiota tekisivät ainakaan kovin innostuneesti temppuja, kuten jotkut palveluskoirat ilmeisesti tekevät? Sen sijaan olen huomannut selvän eron toistojen kestävyydessä, eli japsi ei väsynyt saman tempun toistoon ad infinitum (kunhan sai palkan) mutta shiba alkaa ikään kuin tuskastua jo 2-3 kerran jälkeen, vaikka saisikin joka kerta palkan.

Topi. Topin kanssa olisi voinut kisata ja menestyä missä tahansa hoksottimia vaativassa lajissa - se oppi mitä oudoimmat temput.

Molemmista lähtee ääntä


Shiboja sanotaan hiljaisiksi, mutta tämä tarkottaa mielestäni sitä, että ne ei ole vahtikoiria, jotka ilmoittaa haukulla epäilyttävistä asioista. Kaikki kolme 90-luvulla syntynyttä japsiani olivat vahtikoiria, eli haukkuivat ovikellon, ulkoa kuuluvat äänet ja alkuun myös sisälle tulevat vieraat. Sen sijaan viime vuosina tapaamani japsit eivät ole haukkuneet minua, kuten omani olisivat samassa tilanteessa tehneet. Mutta edes yhteenlaskettuna kolmen japsin vahtihaukku ei vedä vertoja kaikelle muulle möykälle, minkä kaksi shibaa saa keskenään aikaan. 😀 Se ei ole ärsyttävää eikä todennäköisesti kuulu kerrostalossa naapuriin asti, mutta Tiikeri ja Entsyymi on todella puheliaita. Entsyymi haukkuu lisäksi ovikellon, Tiikeri ei. Kummatkaan rodut ei ole ns. turhan räkyttäjiä, siis että innostuessaan tai tylsistyneinä haukkuisivat huvikseen.

Shibojen paini on pysynyt pentumaisena ja äänekkäänä. Japsipoikien leikki oli tähän verrattuna sivistynyttä.

Ihmisrakkaus lienee koirakohtaista


Japsipoikani halusivat aina olla omien ihmisten lähellä, mutta eivät sentään työntyneet syliin kerälle, kuten Tiikeri tekee. Molemmat shibat ilahtuvat myös hirmuisesti faneista, uusista ja vanhoista, mutta tämä ei shiboissa ole itsestäänselvyys, koska rotua myös kutsutaan "etäiseksi", "varautuneeksi" jne. Japsipojat olivat juurikin varautuneita ja jopa epäluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan, ja niillä kesti oman aikansa (minuutteja) hyväksyä uudet ihmiset. Nykyiset japsit, ne jotka olen kohdannut, on ihan eri tavalla avoimia vieraita kohtaan kuin omani olivat. Luulen, ettei tässä asiassa voi sanoa mitään kovin yleispätevää. Pennun vanhempien käytöksestä voi ennustaa jotain. Tiikerin ja Entsyymin isä esimerkiksi työskentelee Kennelliiton kaverikoirana, joten niiden ihmisrakkaus on todennäköisesti geeneissä.

Tiikerin onnellisimmat kuvat on toistuvasti peräisin shibalenkeiltä. Kaikki shibat ei välitä silityksistä samalla tavalla.

Turkinhoito on molemmilla helppoa… paitsi…


Japsilla on ulkonäöstä huolimatta helppohoitoinen turkki, josta kevätkurat lähti huuhtelemalla tai kuivuttuaan karisemalla. Shiban turkki on tarvinnut varsinaista pesua yhtä harvoin. Kummatkaan ei mene takkuun, vaikka harjailisi vain satunnaisesti, eikä koirankarvoja juuri irtoa karvanlähtöajan ulkopuolella. Shiballa on kuitenkin paksumpi ja massiivisempi pohjavilla, joka irtoaa 2-3 kertaa vuodessa. Sen irrottamiseen ei riittänyt enää japsipojilta peritty metallikarsta vaan piti hankkia furminaattori ja pet teezer. Shiban karvainfernoa on vaikea kuvailla - se pitää kokea itse. Tässä tapauksessa sanon, että meemikuvissa on jotain perää. Mutta siihenkin tottuu.

Tällaisesta kraatterista koivessa se usein alkaa. Kaikki tuo pehmeän näköinen karva irtoaa.

Miksi otin japaninpystykorvien jälkeen shiban?


Miksi halusin itse shiban enkä neljättä japsia? Ensimmäisenä arvelutti japsin mahdollinen vahtihaukku paperinohuessa kerrostalossa, ja kuten legenda kuului "shiba on hiljainen koira". Toisekseen minua alkoi kiehtoa shiban alkuperäinen japanilaisuus - olen aina ollut jonkin sortin Japani-fani - ja rotuun liittyvät eksoottiset mielikuvat. Jopa paljon puhuttu alkukantaisuus kuulosti enemmän jännittävältä kuin huolestuttavalta. Ulkomuodoltaan shiba vetoaa samaan kuin japsi, eli kaunisilmeinen kompakti pystykorva se on oikea koira.

On olemassa vain yksi asia, joka on vielä söpömpi kuin shibapentu. Se on tietenkin japsipentu. Kuvassa 7-viikkoinen Alex.


Tarvitsin myös ketterän koiran, joka jaksaa hyvin kulkea mukanani metsissä geokätköjä etsimässä. Mielikuvamarkkinoinnissa vain shibojen söpöjen pallopääkuvien en hirveästi myönnä vaikuttaneen, koska - Hopeanuolen jäljiltä tietenkin - mitä karskimpi koira, sen parempi. Kahden shiban jälkeen shibamaisuuksiin on jo tottunut niin, että muu tuntuisi omituiselta (jo Entsyymi oli mielestäni luonnottoman helppo pentu) - ja ettäkö alkaisin sählätä enää sanomalehtien kanssa, koska koiranpentu pissii sisälle? Aika kultaa muistot, joten uusi tulipallo helvetistä olisi taas tervetullut taloomme. 😀

4


Shiban kolme perusväriä, punainen, seesami ja black & tan, määräytyvät A-lokuksen (ASIP) perusteella. Näitä värejä vastaavia geenimuotoja on kutsuttu nimillä Ay, aw ja at. Geenitestissä Ay ja at erottuvat tiettyjen mutaatioiden perusteella. Aw:llä ei ole omaa mutaatiota, joten se "tunnistetaan" rajaamalla muut vaihtoehdot pois. Punaseesamin värityksen oletettua geenimuotoa Ays ei ole geenitestillä pystytty erottamaan punaisen Ay-geenimuodosta. Uusien tutkimusjulkaisujen myötä on herännyt epäilys, että kyseiset mutaatiot olisivat ainoastaan sattumalta löytyneitä markkerimutaatioita, eli ne eivät saisi aikaan eroja geenimuotojen toiminnassa.

"Luovuta jo! Meidän väri on ja pysyy samana, vaikka geenit on melkein eri."

Uusi tutkimus koiran värigenetiikasta

Uudessa tutkimuksessa koirien A-lokuksesta on tunnistettu uusia säätelyelementtejä, jotka selittävät loogisesti myös sen, miksi punakeltainen tai musta pigmenttiväri ilmestyy koiran turkissa sinne minne ilmestyy. Säätelyelementit sijaitsevat A-lokuksen promoottorialueella, eli sillä alueella, joka määrää, milloin ja missä soluissa geeni kytkeytyy päälle. Kun A-lokus on "on-asennossa", karvaan pakataan punakeltaista pigmenttiä. Kun A-lokus on "off-asennossa", karvaan pakataan mustaa pigmenttiä. Huom! Valkoisen shiban kohdalla väriin vaikuttaa toinenkin lokus, mitä ei käsitellä tässä.

Näkemiin aw, tervetuloa VP2HCP2?

Uusia säätelyelementtejä on kaksi: ventraalipromoottori eli VP ("vatsapuolen promoottori") ja hair cycle promoter eli HCP ("karvankasvun syklin promoottori"). VP:stä on löydetty kaksi erilaista versiota, HCP:stä viisi. Numeroinniltaan ykköset toimivat A-lokuksen aktivoinnissa täysillä, kakkoset puoliteholla ja kolmoset, neloset ja vitoset eivät ollenkaan. Näiden versioiden yhdistelmästä riippuu se, miten tehokkaasti A-lokus kytkeytyy päälle. Sekä VP että HCP sijaitsevat siis peräkkäin samassa A-lokuksessa: A-lokuksen geenimuotoja (alleeleja) ovat säätelyelementtien suhteen esimerkiksi VP1+HCP1 (vastaisi Ay-geenimuotoa) ja VP2+HCP2 (vastaisi aw-geenimuotoa).

Merkittävin ero nykyiseen A-lokuksen värijärjestelmään on geneettinen ero puhtaan soopelin ja varjostuneen soopelin välillä. Aiemmin geenitestin tulos on ollut molemmille Ay. On mahdollista, että shiballa punaseesami/Ay-seesami väritys vastaisi muiden rotujen varjostunutta soopelia. Tutkijat ovat ehdottaneet A-lokuksen osalta seuraavaa jakoa eri väreihin:

Värityksen nimi VP-versio+HCP-versioEsimerkkirotu
Dominantti keltainenVP1HCP1Basenji
Varjostunut keltainenVP2HCP1Collie
AgoutiVP2HCP2Keeshond
Musta satulakuvioVP1HCP4Beagle
MustaselkäisyysVP2HCP3,4 tai 5Rottweiler
Uusia värigenetiikan termejä A-lokuksen osalta? Värit ovat dominanssijärjestyksessä, ylempänä listalla oleva peittää alemman vaikutuksen.

Entäs shibat?

Hyviä uutisia. Tutkimuksessa on analysoitu myös yksi shiba. 😀 Kyseessä on ollut bläkkäriä kantava punainen, joka on luokiteltu dominantiksi keltaiseksi. Sen A-lokuksesta on löydetty geenimuodot VP1HCP1 ja VP2HCP3. Tämä käy järkeen. Jos uusi luokittelu pitää paikkansa, voisivat shibat olla perusväreiltään ja genotyypeiltään:

Shiban väriA-lokuksen genotyyppi?Vastaisi
PunainenVP1HCP1/VP1HCP1
VP1HCP1/VP2HCP1
VP1HCP1/VP2HCP3
VP1HCP1/VP2HCP1?
AyAy
Ayaw
Ayat
AyAy?
Punainen sashige?VP1HCP1/VP2HCP3?Ayat?
Seesami (Ay)?VP2HCP1/VP2HCP1?
VP2HCP1/VP2HCP2?
VP2HCP1/VP2HCP3?
AyAy?
Ayaw?
Ayat?
Seesami (aw)VP2HCP2/VP2HCP2
VP2HCP2/VP2HCP3
awaw
awat
Black & tanVP2HCP3/VP2HCP3atat
Jos A-lokuksen säätelyalueet selittävät todella shiban värit, olisivat genotyypit eri väreissä oletettavasti tällaisia. Rodun geenipoolissa esiintyy yhden testatun shiban perusteella
ainakin geenimuotoja VP1HCP1 ja VP2HCP3.

Shiballa uusi värisysteemi voisi selittää punaseesamin ja sashigen eron, mikäli Ay-tyypin punaseesami edustaisi harvinaista "varjostunutta keltaista" (VP2HCP1) ja sashige "dominoivassa keltaisessa" ehkä esiintyvää vähäistä varjostusta silloin kun koira kantaa "mustaselkäisyyttä". Tällöin kahden Ay-seesamin yhdistelmästä voisi syntyä Ay-seesami, joka olisi perinteisessä geenitestissä muotoa AyAy. Tällaisia ei tiettävästi ole koskaan löytynyt, mutta harvassa ovat myös kahden Ay-seesamin (tai sellaisen kantajan) yhdistelmät. Taulukon kaataisi myös punainen pentu, joka syntyisi Ay-seesamin ja bläkkärin/aw-seesamin yhdistelmästä ELLEI asiaan vaikuta ratkaisevasti E-lokus. E-lokusta ei ole pohdittu tutkimuksessa. Sen sijaan Ay-seesamivärin periytyminen piilossa punaisissa shiboissa ja pomppaaminen ajoittain esiin saisi selityksen.

"Tiikeriraitojeni salaisuus? Tiedän, mutta en kerro."

Tutkimus on nyt läpäissyt vertaisarvioinnin ja julkaistu, joten jotkin kaupalliset geenitestilaboratoriot ottavat varsin todennäköisesti uudet A-lokuksen geenimuodot pian mukaan testipaneeliin. Shibojen (etenkin Ay-seesamien!) massatestausta odotellessa.

Shibojen fenotyyppivärien perinteiset nimet punainen, seesami ja bläkkäri pysyvät muuten ennallaan, vaikka genetiikan termit päivittyisivät. Myös genetiikan tuntemus päivittyy jatkuvasti, eikä geenien toiminnasta tiedetä vielä läheskään kaikkea.

Lähteitä ja luettavaa:

Dog color patterns explained by modular promoters of ancient canid origin (Bannasch ym., 2021).

"Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään."

(Näkemys shiboista 1970-luvulla.)

Kun shibat saapuivat Eurooppaan 1970-luvun alussa, harrastettiin niiden kanssa lähes kaikkea mahdollista. Ruotsalaisen Manlöten-kennelin Japanin-tuonnit ja ensimmäisen sukupolven pennut kilpailivat heti ansiokkaasti palveluskoiria vastaan ja osallistuivat tottelevaisuusnäytöksiin. Sittemmin pennunetsijät saivat kuulla, että shiba on huono harrastuskoira, kissamaisen etäinen ja itsepäinen, eikä kiinnostu tai motivoidu. Mitä ihmettä tapahtui?

Protoagilityshiba 1970-luvun alusta? Laji keksittiin vasta myöhemmin, joten kyse on luultavasti ollut palveluskoirien estetreenistä. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

Shiba saa harvemmin "kicksejä" tekemiseen pelkistä kehuista tai huomiosta. Se ajattelee omilla aivoillaan. Riittävän hyvän palkan (onko shibasi riittävän nälkäinen?) ja viretilan löytäminen voi todella vaatia kekseliäisyyttä. Lisäksi shiba voi kyllästyä nopeastikin saman toistoon. Toisaalta shiba on korkeaenerginen, erittäin valpas ja erittäin älykäs metsästyskoiraksi kehittynyt rotu. Nämä ominaisuudet huomioimalla on shibojen kanssa alettu taas harrastaa.

Jo pelkkä yhdessä tekemisen ja edistymisen ilo palkitsee sekä koiran että omistajan, ja shiba saa iänikuisten hihnalenkkien rinnalle muutakin aktivointia. Tältä listalta voi poimia kokeiltavaksi tekemistä oman shiban kanssa sitä mukaa, kun koronapandemia hellittää ja harrastustoiminta jatkuu. Ehkä jostain tuleekin vielä se oma juttu. Listalle on valittu shibojen jo testaamia aktiviteetteja. Kursiivilla kirjoitetut kappaleet ovat shibanomistajien kokemuksia. Aakkosjärjestyksessä:

Tavoite vuodelle 2021? Kolmen aktiviteetin testaus ja shiban mielipiteen raportointi.

1. Aktivointilelut ja älypelit

Mikä? Shiban nenä, käpälät ja älynystyrät saavat treeniä erilaisilla älypeleillä. Tarkoituksena on yleensä keksiä, miten namiin pääsee käsiksi.

"Kuinka saisin kaikki kannet auki...?"

Miten aloitetaan? Eläinkaupat myyvät valmiita älypelejä, mutta sellaisen voi myös improvisoida kotoa löytyvistä materiaaleista.

Aktivointimaton ideana on oikeastaan nuuskia nappulat hapsujen seasta. Jin on keksinyt paljon nopeamman ratkaisun.

Rinka rakastaa kaikkia älypelejä! Ratkaisee ne aika nopeasti, mutta jaksaa silti pelata samoja pelejä päivästä toiseen. Se myös itse pyytää päästä pelaamaan menemällä ”pelikaapin” oven eteen istumaan 😄 Erityisesti iltalenkin jälkeen haluaa pelata pari erää.  Älypelit on helppo tapa luoda koiralle päättelykykyä vaativaa tekemistä ja ne tuo kivaa vaihtelua leikkeihin. Ja esim. pakasterasioiden sekä pullojen tms avulla saa rakennuttua omia pelejä, jos ei halua ostaa valmiita.

2. Arkitottis

Mikä? Arkitottelevaisuuskurssilla harjoitellaan sujuvaksi tavallisia arkielämän tilanteita. Näitä voivat olla hihnassa kauniisti kulkeminen, toisten koirien ohittaminen, katsekontakti omistajaan sekä muutamat yksinkertaiset liikkeet kuten luoksetulo. Kurssin tarkka sisältö riippuu sen järjestäjästä. Monia perusliikkeitä voi treenata itsekin koiran ulkoillessa vapaana (kts. koirapuistoilu, yöpuistoilu).

Arkitottistaidot voivat joskus pelastaa koiran hengen. Kuvassa Muru pysyy kontaktissa häiriötekijöistä huolimatta. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Monet koirakoulut järjestävät arkitottiskursseja pentukurssien jatkoksi. Toki osallistua voi ilman pentukurssiakin.

Meidän koirien koko elämähän on kyllä yhtä arkitottista. 😂 Me treenaillaan esim. luoksetuloja lähes päivittäin lenkillä, samoin mm. kuin citypupuista luopumista ja ylipäätään kontaktia. Mulla on lähes aina ruokaa taskussa kun poistun koirien kanssa kotoa. Ihmisillä on monesti joku outo käsitys, että kun koira ”osaa” jonkun asian, sitä ei enää saisi palkita siitä enää, eteenkään ruoalla. Tämähän on hölmöä, jos koira palkkaantuu nimenomaan ruoalla. Koiraa nimenomaan kannattaa palkita, että käytös pysyy vahvana.

3. Doboilu

Mikä? Doboilu on shiban ja omistajan yhteinen lihaskuntotreeni. Tässä lajissa koira suorittaa temppuja ilmatäytteisten tasapainotyynyjen ja -pallojen päällä. "Dobo" tulee sanoista dog + ball. Ilmatyynyjen päällä pysyttely kehittää tasapainoa ja syviä lihaksia niin koiralla kuin omistajallakin. Kyseessä on muuten Suomessa kehitetty laji.

Kun koira on oppinut tasapainoilemaan tyynyllä etujalkojensa varassa, voi harjoitusta vaikeuttaa esimerkiksi tassun antamisella. Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Koirakoulut järjestävät dobon tutustumiskertoja, joissa pääsee testaamaan isompia tasapainopalloja. Kotiin voi hankkia ensin marketin urheiluosastolta pienen tasapainotyynyn, jonka pinta ei luista käpälän alla. Doboharjoituksiin saa ideoita netin videoista, kirjoista ja Shibasanomien vanhoista numeroista.

Nobun jokapäiväinen harrastus ja intohimo. Nobu tosiaan hyppää heti aina tyynyn päälle, kun sen laittaa lattialle ja erityisesti nykyään on jopa aika hosuminen päällä, kun se yrittää kaikki mahdolliset temput vetää, että sais mahdollisimman nopealla temmolla ruokaa.

4. Flyball

Mikä? Flyball on koirien versio kapulaviestistä. Tässä lajissa koirat juoksevat matalan hyppyesteradan läpi laatikolle, jota läppäistään käpälällä. Tällöin laatikosta lentää pallo tai kapula, jonka koira kuljettaa takaisin omistajalle.

Miten aloitetaan? Kennelkerhot ja koirakoulut järjestävät Flyball tutuksi -tyyppisiä alkeiskursseja.

5. Juoksulenkkeily

Mikä? Eräs rotuuntutustujien kysymys toistuu hämmästyttävän usein. Voiko shiban kanssa lenkkeillä, siis oikeasti juosta kuntoilumielessä? Vuoden täyttänyt shiba jaksaa taatusti juosta ainakin yhtä pitkälle kuin omistajansa. Japanissa näyttelyshiboja on tapana juoksuttaa kymmenen kilometriä polkupyörän vierellä, että lihakset alkavat erottua.

Mr. Red mukana 8 km juoksulenkillä. Kuva: Julia Riihimäki

Miten aloitetaan? Olennaista on opettaa shiballekin juoksulenkin ja pissatuslenkin ero sekä vastaantulijoiden sujuva ohittaminen - juoksulenkkejä varten voi esimerkiksi hankkia erilaiset valjaat. Lenkkien pituutta kannattaa kasvattaa vähitellen: nuori shiba ilmaisee selvästi, jos juokseminen alkaa kyllästyttää sitä.

Voi, kun mulla olisikin tästä kuvamateriaalia. Naureskelen usein itsekseni, että jos juoksu itsessään tuntuu tylsältä, mikään ei ole viihdyttävämpää kuin seurata edellä kiitävän shiban menoa. Se buuti ja virtaviivaiseen asentoon säädetyt korvat!

6. Jäljestys

Mikä? Jäljestys yhdistää ulkoilun, nenänkäytön ja "saaliin" aiheuttaman jännityksen. Verijäljessä shiban tehtävänä on seurata veripisaroilla muodostettua jälkivanaa, ikään kuin kyseessä olisi haavoittuneen saaliseläimen tavoittaminen. Jälkivanan päästä löytyykin palkinnoksi sorkka tai muu saalis. Laji sopii erinomaisesti juuri shiban kaltaiselle rodulle, joka alkujaan on metsästyskoira. Taitavasti verijälkeä jäljittävä shiba voi myös osallistua Kennelliiton viralliseen metsästyskoirien jäljestyskokeeseen (MEJÄ-koe). Vaativammassa metsäjäljessä koira seuraa ihmisen kävelemää jälkeä.

Saalis paikallistettu verijälkivanaa seuraamalla. Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Omalle maalle verijäljen voi vetää itsekin naudan pakasteveren avulla. Kaupungeissa paikalliset metsästyskoirayhdistykset ja koirakoulut järjestävät verijälkikursseja. Paikka sijaitsee todennäköisesti kaupungin ulkoilumetsiä kauempana.

Olen vakuuttunut, että shibat pärjäisivät MEJÄssä todella hyvin, kunhan shibat omistajineen ”löytäisivät” lajin ja pääsisivät MEJÄ-kokeisiin. Tämä laji on kuin tehty shiballe! Haasteena varmasti treenipaikkojen/-ryhmien löytäminen, kun monet shiboista taitavat asua kaupungissa. Turun shibaporukka on käynyt ohjatusti jokunen vuosi sitten lajia kokeilemassa. Konkariohjaajat olivat vaikuttuneita ensikertalaisen shibojen tekemisestä verijäljellä.

7. Kaverikoiratoiminta

Mikä? Kaverikoirat, lukukoirat, terapiakoirat, tukikoirat ja kampuskoirat ovat koiria, jotka käyvät keikoilla ihmisten rapsuteltavina esimerkiksi vanhainkodeissa, kehitysvammaisten ryhmäkodeissa tai yliopiston kampuksilla. "Kaverikoira" on virallisesti Kennelliiton omistama nimike, mutta vastaavaa toimintaa järjestävät monet muutkin yhdistykset. Jos shiba hakeutuu mielellään ihmisten pariin, ei säiky turhia ja pystyy rentoutumaan muiden koirien kanssa samassa tilassa, voi sen kanssa alkaa harrastaa ihmisten ilahduttamista.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita on Kennelliiton kaverikoira. Huomaa oranssi huivi. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Toimintaan pääsee mukaan soveltuvuuskokeen läpäisemällä. Selvitä googlailemalla, mikä on lähin Kennelliiton kaverikoiraryhmä tai paikallisen mielenterveysseuran tukikoirakkoryhmä. Osa yliopistoista järjestää kampuskoiratoimintaa ja tiedottaa tästä sivuillaan. Korona-aikana kaverikoirailukin on tauolla.

8. Koirapuistoilu, yöpuistoilu

Mikä? Koirapuistossa kaupunkilaisshiba saa kaivatun tilaisuuden ulkoilla vapaana. Puistoilun ei tarvitse loppua shiban murrosikään, jolloin suhtautuminen uusiin koirakavereihin usein muuttuu. Myöhäisillasta eteenpäin on varsin luotettavasti voimassa "yöpuistoetiketti", jolloin muut koirakot eivät tule puistoon ainakaan yllättäen, mikäli siellä on jo valmiiksi asiakas. Vapaana puistoillessa on hyvä tilaisuus treenata arkitottelevaisuusliikkeitä kuten luoksetuloa.

Pimeänä vuodenaikana yöpuistoilun ongelma on se, ettei kamera saa Entsyymiä kiinni. Eikä Tiikeri.

Miten aloitetaan? Jos shiban antautuminen kiinni epäilyttää, voi sille hankkia kevyen juoksutusliinan.

9. Koiratanssi

Mikä? Koiratanssissa shiba ja omistaja suorittavat taiteellisen esityksen, joka on käytännössä sarja peräkkäisiä temppuja. Taustalla soi musiikki, ja omistajalla on usein yllään jokin rooliasu.

Miten aloitetaan? Koiratanssin pariin voi siirtyä luontevasti siinä vaiheessa, kun pelkät tottelevaisuusliikkeet alkavat kyllästyttää.

10. Koirauinti uimalassa

Mikä? Koirauimalassa shiba voi polskutella vuoden ympäri lämpimässä sisäaltaassa. Koiralle puetaan uintia varten kellukeliivi, ja se houkutellaan kävelemään ramppia pitkin veteen. Tähän vaiheeseen voi kulua pari ensimmäistä käyntikertaa. Myöhemmin kellukeliivin voi jättää pois. Yleensä uimaope on koiran kanssa vedessä, omistaja kannustaa altaan reunalla. Uinti on tehokasta lihastreeniä ja sopii myös nivelvaivoista kärsiville.

Kuva: Lina Reinytė

Miten aloitetaan? Totuta shiba siihen, että sen ylle puetaan jokin liivi tai vaate. Varaa koirauimalasta uimaopettajan sisältävä uintivuoro. Myöhemmin uimassa voi käydä omatoimisesti. Kellukeliivin saa paikan päältä, mutta oma pyyhe kannattaa ottaa varuilta mukaan.

Goku tykkäsi tästä aika paljon. Alussa jännitti, mutta kun tajusi mitä tarvitsee tehdä, aika innokkaasti lähti uimaan.

11. Metsästys

Kuva: Marjo Puranen

Mikä? Shiba on nykyisin yleensä seurakoira, mutta alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira. Sen pääasiallinen tehtävä on tiettävästi ollut pensaikossa piilottelevien kanalintujen ja muun pienriistan etsiminen ja ajaminen liikkeelle. Japanissa shibojen rotuyhdistys kannustaa säilyttämään myös rodun metsästysominaisuuksia ja järjestää koirille taipumustestausta villisioilla. Riistavietti saattaa todella ilmetä joillakin shiboilla niin vahvana, että siitä on hyötyä metsällä.

Into on tavoittanut ja ottanut haukkuun hirvilauman. Video: Pontus Huotari

Miten aloitetaan? Metsälenkeillä, tarkkailemalla shiban käyttäytymistä ja suhtautumista riistaan. Osoittaako shibasi lintuja?

Into tykkää toki hirveästi pallopeleistä ja muistakin leikeistä, mutta mikään ei saa sitä yhtä onnelliseksi kuin metsästys. Se vaan syttyy ihan eri tavalla kun se pääsee vaikka hirven jäljelle. Ja jos vielä löytää hirven haukkuun, niin sieltä ei koiraa pois saa ennen kuin hirvi laukkaa karkuun tai päätyy eräksi (ehkä joku kaunis päivä…). Se on sitä primitiivistä onnea, omistajaakin hymyilyttää, tuli tulosta tai ei. Kokeilkaa ja saatatte nähdä shibanne todellisen luonteen.

12. Match show

Mikä? Match show eli mätsäri on koiratapahtuma, jossa shiban kanssa esiinnytään leikkimielisessä näyttelykehässä. Erona koiranäyttelyyn on se, ettei koiria arvostella rodun perusteella. Mätsärituomarit ovat tavallisia koiraharrastajia, ja voivat antaa palkinnon esimerkiksi iloiselle, reippaasti liikkuvalle, hyvin hoidetulle tai erityisen hyvin esiintyvälle koiralle. Omaa kehävuoroa odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää mätsärikahvia.

Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Facebookista löytyy hakusanalla 'koiratapahtumat' paikallisia ryhmiä, jotka tiedottavat mm. tulevista mätsäreistä. Mätsäriin voi mennä ensimmäisellä kerralla shiban kanssa turistiksi vain katselemaan kehiä. Ota silloinkin rokotuskortti mukaan.

Kuva: Heidi Titoff

Mätsärissä näkee toisinaan koirien turkin näyttelykuntoon viimeistelyä trimmauspöydillä. Kyseessä on (lähes) aina harjoittelu koiranäyttelyä varten. Sinänsä mätsäriin ei tarvitse pynttäytyä - perussiisti lookki, leikatut kynnet ja tavallinen panta + hihna riittävät.

13. Naapurikyttäys ikkunassa

Mikä? Jokaisen shiban perusoikeus. Alkukantaisella eläimellä on hyvin virittyneet aistit. Useimmat shibat tarkkailevat omistautuneesti ympäristönsä tapahtumia näköaistillaan. "Laji" tarjoaa shiballe mielekästä tekemistä yksinolojen ajaksi.

Miten aloitetaan? Järjestä turvallinen ikkunaan ulottuva kyttäyspiste. Shiba huolehtii kyllä lopusta.

Helmin kyttäyspiste on toteutettu eläinkaupassa myytävien lemmikkiportaiden avulla. Kuva: Eeva Peltoniemi

14. Nakkility (agility)

Mikä? Agility tarkoittaa koirien esterataa. (Aloittelijoilla harrastuksen nimi on sattuneesta syystä paremminkin nakkility.) Erilaisia esteitä ovat esimerkiksi hyppyeste, rengas, keinu ja tunneli. Shibojen on nähty suorittavan agilityrataa sekä erittäin vauhdikkaasti että arvokkaasti omaan tahtiinsa. Kuvissa esiintyy yleensä jo kokeneita agilitykonkareita - todellisuudessa harrastus aloitetaan este kerrallaan.

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen koirakoulun tai kennelkerhon agilityn pohjatyö- tai alkeiskurssille.

Siis oikeasti shiban kanssa kannattaa harrastaa mitä vaan. On aika paljon asioita kokeiltu, nyt toko ja agilityn alkeet menee meillä. Oppii kaikkea mutta tekee aivan omalla tavalla 🙈😀 Vaikkei tule mitään mestaria, mutta hyvin kuluttaa energiaa ja sit kasvattaa luottamuksen omistajan kanssa.

15. Nosework

Mikä? Noseworkissa shiban tehtävänä on nuuskimalla etsiä ja ilmaista omistajalle etsintäalueelle (huone, auto, maasto...) piilotettu "siirrännäinen". Siirrännäinen voi olla esimerkiksi paperinpala, johon on imeytetty eukalyptusöljyn hajua. Tässä lajissa shiba oppii tekemään jotain, mihin sillä on jo luonnostaan taipumus: työskentelemään nenällään.

Koinu on löytänyt siirrännäisen ja ilmaisee nenällä osoittamalla sen sijaintia. Kuva: Tiina Heikkilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämään nosework-koulutukseen. Kun alkeet on hallussa, voi piilojen tekoa jatkaa itsenäisesti kotona. Ohjatun toiminnan etuna on se, ettei omistaja itse tiedä piilon sijaintia. Kaikki riippuu nyt shiban nenästä!

Nosework on shiban kanssa mahtava laji kun ainakin Koinu tykkää käyttää nenäänsä. Lajin suurin haaste omalla kokemuksella shiban kanssa on motivointi ja sen ylläpito. Jos palkka on paskaa niin palaute on hyvin suoraa; Koinu saattaa oikein kiertää hajua, mutta ei ilmaise kun tietää että palkka on "huono" tai syö namin teatraalisen hitaasti. On myös laji, jota on helppo opetella omatoimisesti ja treenata kotona omaksi ja koiran iloksi. Kun hajun saa opetettua koiralle on aivan ihanaa seurata koiran työskentelyä hajua etsiessä ihan omassa olohuoneessa ❤ On myös erinomainen laji palkkauksen ja motivoinnin opetteluun muita "teknisempiä" lajeja ajatellen.

16. Näyttely

Mikä? Koiratapahtuma, jossa eri rotujen edustajat kokoontuvat. Ulkomuototuomari vertaa kehään tulevan shiban eri ominaisuuksia rotumääritelmään, joka alkujaan laadittu Japanissa. Tuomari palkitsee ne shibat, jotka hänen mielestään vastaavat mahdollisimman hyvin rotumääritelmän versiota ihanneshibasta. Kaikki osallistujat saavat mukaansa sanallisen arvioinnin. Kehävuoroaan odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää näyttelykahvia.

Näyttelyistä julkaistaan yleensä vain superedustavia kuvia, joissa kokeneet muotovaliot pönöttävät kuin patsaat. Totuus etenkin junioriluokasta voi olla lähempänä tällaista 😀 Kuva: Tiina Heikkilä

Myös useimmat kasvattajat ovat kiinnostuneita kasvattiensa näyttelykäynneistä, sillä se on eräs tapa arvioida pentueen onnistumista rodunomaisen ulkomuodon osalta. Jos sinulle on osunut varsin rotumääritelmän mukainen "ihanneshiba", on kohteliasta shibasi kasvattajaa kohtaan hakea ansaittu palkinto koiranäyttelystä. 

Miten aloitetaan? Käy yleisönä koiranäyttelyssä seuraamassa shibojen kehää. Harjoittele shibasi kanssa näyttelytreeneissä tai mätsäreissä.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita amerikkalaisessa näyttelyssä. Kuva: Lynda Birmantas

Oma kehävuoro on tosi pieni osa näyttelypäivää. Kesäiset ulkonäyttelyt ovat sään suosiessa mukavia retkiä muiden koiraihmisten ja näyttelytunnelman pariin.

Entsyymin kanssa Kangasniemellä. Uteliaalla pikkushiballa oli kerrankin kunnolla jotain mitä tarkkailla!

17. Näyttelytreenit

Mikä? ÄLÄ LOPETA LUKEMISTA! Jos haluaisit jo aloittaa shibasi kanssa jonkin ohjatun harrastuksen, mutta kynnys siihen tuntuu kovin suurelta, on kesällä ulkokentällä pidettävät näyttelytreenit ehkä paras lajivalinta. Tämä riippumatta siitä, oletteko koskaan edes menossa näyttelyyn. Näyttelytreeneissä toistuvat joka kerta samat yksinkertaiset harjoitukset ("seiso" ja "ravia"), ja koirat pidetään hihnassa. Treeneissä koira oppii sietämään muiden koirien läsnäoloa ja keskittymään omistajaan häiriötekijöistä huolimatta. Lisäksi voidaan treenata (aina koiran ehdoilla) käsittelyharjoituksia, joissa treenien vetäjä namittaa ja silittää koiraa, tunnustelee lihaksia tai lopulta jopa katsoo hampaita. Oikea yhteinen harrastus ja koiran treenikäytöksen kehittyminen on erittäin palkitsevaa.

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen kennelkerhon tai koirakoulun järjestämiin näyttelytreeneihin ulkokentällä. Näyttelyhihna ei ole alussa välttämätön.

18. Pelastuskoiratoiminta

Mikä? Pelastuskoirat auttavat etsimään kadonneita ihmisiä metsästä, lumesta tai romahtaneen rakennuksen raunioista. Työskentely tapahtuu hajuaistilla ilmavainun (haku) tai jälkivainun avulla. Varsinainen pelastuskoiratoiminta on arvokasta työtä, joka vaatii kylmiä hermoja sekä koiralta että omistajalta. Shiban taipumusta esimerkiksi raunioetsintään on mahdollista kokeilla paikallisten pelastuskoirayhdistysten järjestämillä tutustumiskursseilla.

Valka on löytämäisillään rauniotreeneissä piiloutuneen henkilön. Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Tutustu Suomen Pelastuskoiraliiton sivuihin.

Rauniokoiratreeneissä oli kiinnostavaa seurata, miten Valka nappasi hajun ilmasta. Löysi kaikki piilot tosi nopeasti. Muistan, et mukana oli joku paimenkoira, joka höselsi joka suuntaan, mutta Valka nuuhkaisi kerran ilmaa ja käveli määrätietoisesti piiloille, joista maalimiehet löytyivät.

19. Petotestit

Mikä? Petotestissä vastaan rymistelee täytetty karhu, susi, ilves tai villisika. Peto "liikkuu" moottorialustalla ja tekee hyökkäyksiä koiran suuntaan. Alussa koira viritetään kohtaamiseen antamalla sen nuuskia kyseisen pedon karvoja tai jätöksiä. Koira on suorituksen ajan pitkässä liinassa. Testin pitäjä tarkkailee koiran käytöstä arvostelulomakkeen avulla. Vaikka ei tiedetä, pitääkö koira täytettyä eläintä oikeana petona vai ei, selviää petotestissä varmuudella se, miten koira reagoi pedon hajuun ja uhkaavasti liikkuvaan isoon kohteeseen. Jo tämä kertoo paljon, ja monet shibat ovat reaktioillaan yllättäneet omistajansa täydellisesti.

Entsyymi haukkui konekarhunsa lyttyyn. Älkää kertoko Tiikerille, ettei se tarvinnutkaan isoveljeä turvakseen. Kuva: Petotestit.com

Miten aloitetaan? Selvitä petotestien järjestäjän kalenterista, milloin lähelläsi on seuraava testipäivä. Testiin on ennakkoilmoittautuminen. Liinan saa testipaikalta, joten mukaan ei tarvitse mitään erityistä.

Pirlo vs. konesusi. Tässä testissä noudatetaan varovaisuutta. Koira ei saa alkaa kuvitella, että koskaan pärjäisi elävää sutta vastaan. Kuva: Petotestit.com

Erään tunnetun petotestin järjestäjä vaikuttaa pitävän erityisesti shiboista.

20. Rallytoko

Mikä? Rallytoko on rento ja iloinen versio tottelevaisuuskoulutuksesta. Tässäkin lajissa shiba oppii tekemään erilaisia liikkeitä kuten istumista, maahanmenoa ja odottamista. Rallytoko suoritetaan ratana, jossa kävellään kyltiltä toiselle ja tehdään kyltin mukainen liike. Alokasluokassa koira on suorituksen ajan hihnassa, ja sitä saa kannustaa koko ajan kaikissa luokissa. Bonuksena tässä lajissa on mahdollisuus erittäin nopeaan etenemiseen ensimmäisiin alokasluokan kilpailuihin, joista saa merkinnän myös KoiraNetin tietoihin.

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämälle rallytokoilun alkeiskurssille.

Muutaman kerran kokeilun jälkeen tämä on kyllä meidän harrastus! Koku rakastaa yhdessä tekemistä ja tässä meidän välinen suhde paranee entisestään.

21. Rottajahti

Mikä? Rottajahti on uusi, amerikkalaiseen "Barn Hunt"-harrastukseen pohjautuva haistelulaji, jossa koira paikallistaa heinäpaalien sekaan piilotettuja rottia. Idea pohjautuu koiran perinteiseen tehtävään ladon tai navetan haittaeläinten saalistajana. Suomessa lajissa voidaan käyttää esim. matelijoiden ruokakasvatuksessa tuotettuja pakasterottia. Harva shiba on tätä vielä päässyt kokeilemaan, mutta haaste lienee mieluinen etenkin jyrsijöitä ulkona metsästäville shiboille.

Jyrsijäjahtia luomuversiona. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Googlaile ahkerasti. Ehdota kennelkerholle, koirakoululle tai (terrieri)yhdistyksen paikallisjaostolle rottajahdin järjestämistä.

22. Shibalenkkeily

Mikä? Shibojen, shibanomistajien ja rotuuntutustujien tapaamisia ulkoilun merkeissä. Paikalle voi usein suunnistaa kuuloaistin perusteella. Vaikuttaa hämmästyttävästi siltä, että shibat sekä tunnistavat rotutoverinsa että arvostavat niiden seuraa, kukin omalla tavallaan.

Tiikeri ilmentää shibalenkki-iloa heittäytymällä pikkupennuksi. Kavereita! Faneja! Ja muut urokset tietysti rakastavat kastroitua urosta.

Miten aloitetaan? Lenkkejä järjestetään suurimmissa kaupungeissa yleensä kerran kuussa (korona-aikana poikkeavasti), ja niistä saa parhaiten tietoa liittymällä paikalliseen shibaryhmään Facebookissa.

Kokulle nämä ovat olleet ihan parhaita reissuja. Koku on selkeästi vähän ”roturasisti” ja tykkää eniten shibojen kanssa touhuta 😊

23. Sienestys nenäavusteisesti

Mikä? Shiba etsii sieniä metsästä. Noseworkin pohjalle on kehitetty lukuisia sovellutuksia, jotka kaikki perustuvat koiran ylivertaiseen hajuaistiin. Kun koira on kerran oppinut nenätyöskentelyn, voidaan se opettaa etsimään metsästä ruokasieniä. Suomessa arvokas mutta myös todennäköinen löydettävä on kanttarelli. Muutamia shiboja on jo valmistunut kanttarellimaistereiksi.

Valkan ja Harun (Borderott Akashi) valmistujaiskuva kanttarellikurssilta syyskuussa 2019 😄 Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Nenä tulee ensin virittää. Ota nosework haltuun.

24. Suppailu

Mikä? Selitys kaikille niille "surffilaudan" päältä bongatuille shiboille. SUP tulee sanoista stand-up paddling ja tarkoittaa seisaaltaan melomista leveällä laudalla. Shiba mahtuu kätevästi SUP-laudan kyytiin.

Kaikki shibat matkustavat mieluiten turkinväriinsä sopivalla laudalla. Kuva: Ida Jauros

Miten aloitetaan? Totuta shiba käyttämään pelastusliiviä. Monissa kaupungeissa SUP-lautoja on mahdollista vuokrata melontaretkeä varten.

Koku ei hirveästi tykännyt alkuun suppailusta, koska liian lähellä vettä ja epävakaa alusta. Mutta tottui nopeasti. Ei kuitenkaan ”mielellään” hyppää laudan päälle 😂 On siinä kyllä, kun nostetaan kyytiin. Eiköhän ensi kesänä totu, kun mennään taas suppailemaan 😁

25. Taakanveto ja kärrynveto

Mikä? Vanttera shiba voi hyvin kokeilla tätäkin voimarotujen suosimaa harrastusta. Kärrynvedolla on jopa pitkät perinteet, sillä jo Inga Carlsson valjasti Euroopan ensimmäiset tuontishibansa kärryjen eteen. Monilla shiboilla paksut, rajoittavat valjaat herättävät luontaista inhoa, joten valjaisiin totuttelu on tehtävä huolella. Tämänkin jälkeen maltti on valttia, sillä tyypillinen aloittelijan moka on ladata koiran vedettäväksi liikaa painoa liian pian. Taakanvetoa on siksi parasta harrastaa alussa ohjattuna. Lajin "koukku" vaikuttaisi olevan koiran kannustamisessa. Vedä, Buck, vedä!

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Selvitä, onko alueellasi voimarotujen tai työkoirien yhdistystä, joka järjestäisi kaikille avoimia taakanvetotreenejä.

Tärkeää on muistaa lämmittely ennen ja jälkeen suorituksen esim. lenkin muodossa. Koiraa ei pakoteta mihinkään, vaan kannustetaan palkkaamalla ja kehumalla, jos innostuu kärrynvedosta. Hyvä laji erittäin energisille shibuleille, pääsee purkamaan energiaa ohjatusti.

Kärrynvedosta pitänyt Mikko (Wakatake) oli toinen Manlöten-kennelin alkuperäisistä kantauroksista. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

26. Toko

Mikä? Toko on lyhenne sanoista tottelevaisuuskoulutus. Tässä lajissa shiba oppii kiinnittämään huomiota omistajaansa ja tekemään käskystä liikkeitä, esimerkiksi tulemaan luokse, menemään maahan ja pysymään paikallaan. Tokossa myös omistajaa koulutetaan - koiran käytöksen ymmärtämiseen ja parempaan koiran käsittelyyn ja ohjaukseen. Kaikista näistä taidoista on hyötyä arkielämässä.

Tokotreenin rotukirjoa. Huomaa myös alokasvaiheen hihnavarmistus Taitolla. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Koirakoulut ja kennelkerhot järjestävät tokon alkeiskursseja.

Itse tykkään tokossa tosiaan siitä, miten positiivisia vaikutuksia sillä on ollut mun ja koiran väliseen suhteeseen. Paitsi että ihan arkielämä on mukavaa hyvin koulutetun koiran kanssa, niin myös muiden harrastusten aloittaminen on helppoa, kun tokossa on ensin rakenettu hyvä hallinta ja koiralle hyvä häiriönsietokyky, eli se osaa keskittyä siihen omaan työskentelyyn.

27. Vaellus

Mikä? Japanin vuoristoseuduilla kehittynyt shiba on kestävä ja ketterä vaelluskumppani vaikeammassakin maastossa. Toisaalta shiban kokoinen koira on vielä mahdollista napata syliin tai selkäreppuun, jos tilanne sitä vaatii. Huhutaan myös, että telttaan majoittuva shiba haisee märkänäkin paljon miellyttävämmältä kuin muut koirat.

Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Kansallispuiston patikointireitillä voi tehdä vaivattoman päivävaelluksen valmiita polkuja ja pitkospuita pitkin.

Kuva: Ida Jauros

Me ollaan harmillisen vähän (vielä!) päästy eri lajeja kokeilemaan, mutta vaellettu ja retkeilty on senkin edestä! Kaikua parempaa patikkakamua en voisi kuvitellakaan. Se on kestävä ja ketterä, ja ennen kaikkea iloinen ja utelias seikkailija! Syksyllä Kaiku yöpyi ekaa kertaa teltassa, kun käytiin kulkemassa ristiin rastiin Helvetinjärven kansallispuistossa. Se ei hermoillut eikä kummempia kysellyt, mylläsi vain pesän makuupussien väliin kuin vanha tekijä.

Koku on ihan mieletön reissukaveri ja nukkuu teltassa tottuneesti. Koku rakastaa metsää ja parempaa reissunaveria en voisi koskaan toivoakaan. Koku sopeutuu hyvin maastoon kuin maastoon ja teltassa nukkuu kuin kotonaan.

Luonnossa retkeily ja liikkuminen ihan parasta shibojen kanssa. Tässä retkeillään Teijon kansallispuistossa, joka on yksi lempparipaikkoja.

Nobu nauttii ja kovasti. Toivotaan, että ensi kesänä selkä mahdollistaa jo pidemmät monen päivän vaellukset. Ja tosiaan shiba kyllä jaksaa ja on ketterä menemään kivikkoisessakin tunturin rinteessä.

28. Vesipelastus

Mikä? Vesipelastuksessa koira hinaa uimalla ihmisen tai veneen rannalle. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti shibaa voimakkaammille koirille suunnattu laji, on ulkomailla vesipelastusta harrastavia shiboja. Periaatteessa aikuinen shiba jaksaisi pelastaa veden varaan joutuneen pikkulapsen, joten tässäpä eksoottinen harrastusvaihtoehto niille vesipetoshiboille, jotka luonnostaan noutavat veteen heitettyjä esineitä.

Taisto on pelastanut lelun taas kerran hukkumiselta. Kuva: Petri Kaakinen

Miten aloitetaan? Vesipelastuksen alkeiskursseja löytyy googlailemalla. Voisiko Suomessakin mennä mukaan tutustumaan shiban kanssa? Myös varsinaisten vesipelastuskoirien eli nöffien, landseerien ja noutajien omistajat osaavat todennäköisesti kertoa lajista.

29. Vetolajit (canicross, koirahiihto, potkukelkkailu...)

Mikä? Juoksemista, hiihtoa ja potkukelkkailua shiban kanssa. Canicross on oma virallinen lajinsa, joka eroaa tavallisesta juoksulenkkeilystä siten, että nyt koiran on sekä lupa että tarkoituskin vetää juostessaan. Tätä varten koiralla on valjaat ja omistajalla vetovyö, johon koiran joustohihna kiinnitetään. Laji sopii hyvin ylimääräisen energian purkamiseen. Muut vetolajisovellukset toimivat samalla periaatteella.

Miten aloitetaan? Hankkimalla varusteet ja avustajan. Alussa vetäminen opettamalla opetetaan avustajan palkatessa ja houkutellessa koiraa vetämiseen.

Canicrossia ollaan vähän yritetty opetella. Ekan kilometrin Koinulla hyvä veto päällä ja sen jälkeen alkaa enempi "perseillä". Tosin eipä oma kunto kestä juoksemista kovin pitkään putkeen, joten molemmille homma treenaamista. juokseminen on paljon mukavampaa kun koira vetää (etenkin ihmiselle joka ei erityisemmin ole ikinä juoksemisesta pitänyt), kun vielä suunta- ja pysähtymiskäskyt saisi vahvemmiksi.

30. Viehejuoksu

Mikä? Viehejuoksussa pistäydytään vinttikoirien juoksuradalla, jossa "jänis" herättää taatusti shibankin saalistusvietin. Koirat siis jahtaavat aidatulla rata-alueella pakoon pötkivää viehettä. Juosta voi juoksemisen ilosta tai ajanoton kanssa tavoitteellisesti.

Valka vieheen perässä. Kuva: Linda Aaltonen.

Miten aloitetaan? Selvitä lähimmän vinttikoiraradan sijainti. Eri yhdistykset järjestävät toisinaan avoimia tutustumistapahtumia lajista kiinnostuneille.

Shibani Tiikerin (Inaridou Kotarou) emo Harumi (Ura No Namihime Go Asahi Keisukesou) on syntyjään japanilainen. Se saapui Suomeen lähes vuosikymmen sitten, ja kielimuurin vuoksi sen sukulaisista tiedettiin hyvin vähän. Ne olivat vain nimiä sukutaulussa, eikä niiden googlaaminen länsimaisella kirjoitusasulla tuottanut hakutuloksia.

Olisiko silti mahdollista jäljittää Tiikerin japanilaiset isovanhemmat? Olisiko jossain netissä niistä kuva? Olisiko niissä jopa samaa näköä kuin suomalaisessa tyttärenpojassa? Tehtävä tuntui sekä kiehtovalta että pähkähullulta, sillä japaninkielen taitoni rajoittui no-tavun tunnistamiseen. Käytössäni oli kuitenkin netin nykyaikaiset käännöskoneet - ja mukana enemmän kuin hiukan hyvää tuuria.

Pari ratkaisevaa kanjimerkkiä

Kävi ilmi, että Tiikerin isovanhempien erikoinen kennelnimi kääntyi kanjeiksi tasan yhdellä tavalla - asia, joka ei liene japanilaissanojen kohdalla mikään itsestäänselvyys. Jännittynyt googlaus näillä copypastetuilla kanjeilla heitti uuteen maailmaan, josta en ollut tiennyt mitään: valtavalle japanilaiselle shibasivustolle, jolle oli listautunut Japanin eri prefektuurien shibakasvattajia ja heillä parhaillaan myynnissä olevia pentuja.

Tiikerin emonpuolen japanilainen sukuhaara Kennelliiton rekisterikirjassa.

Katselin Touyou No Yakata -kennelin edustussivulla valokuvia pihasta ja rakennuksista. Tuolla Tiikerin isovanhemmat siis olivat syntyneet ja kirmanneet pikkupentuina. Katselin myös kennelin komeita edustuskoiria, etenkin bläkkäriurosta, jonka kaarihännässä oli jotakin tuttua. Olin tietämättäni törmännyt Tiikerin isoisoisään.

Palasin hakutuloksiin, jossa onnenpotkut jatkuivat. Touyou No Yakata -nimi tarkoittaa itämaista paviljonkia. Kennel on yksi varsin harvoista japanilaiskenneleistä, jolla on netissä omat kotisivut. Kaiken huipuksi tarjolla oli kuvasivu, jossa esiteltiin tärkeimmät jalostuskoirat kennelin historian ajalta.

Nimien konekäännökset olivat koomisia, mutta niiden perään oli lisätty kaikkein paras johtolanka: koirien universaalit NIPPO-rekisterinumerot. Jo alkoi polttaa! Mutta mätsäisivätkö numerot yhteenkään esivanhempaan Tiikerin sukutaulussa? Ja milloin viimeksi olin löytänyt netistä mitään näin jännää? Vertaileva analyysi tuotti nopeasti huikean tuloksen. Kumpikin aiemmin näkemistäni edustusuroksista oli Tiikerin japanilainen isoisoisä. Oudot nimet sukutaulussa muuttuivat Matsuyoshiksi ja Daigoksi, jotka olin nyt nähnyt kuvassa omin silmin.

Ei mikä tahansa isoisä - The Boss

Entäpä seuraava sukupolvi eli Tiikerin omat isovanhemmat? Niiden nimiosien kanjit eivät olleet tiedossa. Koska Tiikerin emon kennelnimi ei ole sama kuin vanhemmillaan, on ne luultavasti myyty pentuina toiselle kasvattajalle. Yritykset kääntää isovanhempien nimiä kanjeiksi eivät tuottaneet tulosta. Vaihtoehdoksi jäi hakuammunta japanilaisten Touyou No Yakata -koirien joukosta. Ehkäpä jokin niistä osoittautuisi kaivatuksi isovanhemmaksi.

Tehtävä oli lopulta naurettavan helppo. Päädyin Instagram-tilille, jonne eräs japanilainen shibanomistaja oli postannut kuvan ja nimitiedot shibansa sukutaulusta. Taro-shiban isä oli sama koira kuin Tiikerin isoisä! Lisäksi Taro-eno muistutti jo itsekin Tiikeriä. Sain tietää, että isoisän kutsumanimi oli Oyabun, siis englantilaisittain The Boss. Hiukan myöhemmin Taron omistaja ilokseni latasi Instagramiin Oyabunin kuvan. The Boss oli vaikuttava näky. Se katseli suoraan kameraan itsevarma virne naamallaan, enkä myöhemmin hämmästynyt, että sillä oli ollut kysyntää sikäläisten shibaneitojen keskuudessa. Kuvatekstissä puhuttiin punaisesta sukulaisesta kaukana Suomessa. Olin saanut Tiikerin yhdistettyä emonsa ja kaikkien shibojen kotimaahan Japaniin.

Mutta missä japanilaiskasvattajien nartut?

Tiikerin japanilainen isoäiti on edelleen arvoitus. Jossakin vaiheessa sukututkimusta aloin aavistella, että koirankasvatus japanilaisittain poikkeaa osin siitä, mihin olen Suomessa tottunut. Siinä missä nykyisten suomalaisten kasvattajien nartut ovat yleensä pääosassa, ja pentuja toivotaan nimenomaan tietyltä nartulta, vaikuttaa narttujen tehtävä Japanissa olevan pentujen synnyttäminen voitokkaille uroksille. Kasvattajien sivut ovat järjestää urospainotteisia, enkä kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt tietoa saati kuvaa yhdestäkään Tiikerin japanilaisen sukupuun esiäidistä. Onneksi koiranomistajien blogeja sentään on perustettu yhtä lailla kotikoirina eleleville nartuille kuin uroksillekin.

Sukututkimus oli kaikkiaan hauska ja koukuttavakin kokemus. Japaniin syntyy vuosittain monta kymmentä tuhatta uutta shibapentua. Näin jälkeenpäin kolmenkin sukupuukoiran löytyminen siitä koiramäärästä tuntuu saavutukselta. Ehkä vielä joskus pääsen japanilaisten shibanomistajien avulla puuttuvan isoäidin jäljille.

A Summer with the Shiba Inu on vuonna 2020 julkaistu visual novel -peli, jonka voi ostaa digitaalisena tietokoneelle ja kaikille kolmelle kotikonsolille. Peli päätyi Shibalogiseen blogiin tietenkin siksi, että hahmot ovat ennenkuulumattomasti shiboja.

Pelin päähahmo on punainen shibanarttu Syd. Hän palaa kotiin Shibasaarelle kymmenen vuoden jälkeen. Jotakin outoa on tapahtunut kauan sitten, mutta peli avaa mysteeritarinaansa vähitellen. Visual novelille ominaiseen tapaan pelissä ei liikutella hahmoja vaan seurataan kertojan ja repliikkien kautta etenevää juonta. Toisinaan eteen tulee valintatilanne, jolloin tarina haarautuu eri reitille tai tiettyyn loppuratkaisuun sen mukaisesti, mitä pelaaja laittaa Sydin tekemään tai sanomaan. Shibasaaren asukkaat ovat todella puheliasta sakkia, ja koko tarinan läpäisemiseen kuluu hyvinkin useita tunteja.

Pelin tarina on kieltämättä ihailtavan kunnianhimoinen sekoitus Hopeanuolta, Soturikissoja ja Battle Royalia, mutta juonenkuljetus takkuaa välillä takaumajaksojen ja lukuisten sivuhahmojen takia. Mikä liittyy mihinkin ja kuka olikaan kuka? Salaperäisyys on harkittu ratkaisu, mutta vaarana on, että pelaaja putoaa kärryiltä ja menettää kiinnostuksensa. Peli kannattaakin vetää läpi kerralla, kun asiat ovat vielä suunnilleen mielessä.

Shiba-aiheisen pelin voisi kuvitella sijoittuvan historialliseen Japaniin, mutta Shibasaaren teknologia on reippaasti edellä omaamme. Syd ja Max löytävät kuitenkin perinteisen japanilaisen teepuodin.

Miltä peli sitten tuntuu shibafanin mielestä? Hahmojen shibamaisuus on hauska idea, mutta pelaajille suunnattu mysteeritarina ei tietenkään keskity käsittelemään shibaa rotuna. Myös vitsit ovat yleiskoiramaisia, joskin taustalla saattaa vilahtaa muutama tuttu cameo. Tuttuja ovat myös pelin hahmokuvat, sillä ainakin osaan on selvästi kierrätetty netin valokuvia.

Hiukan häiritsevää shibanaaman hyvin tuntevalle on se, että hahmojen eri reaktiokuvissa näyttää välillä vaihtuvan sekä koira että sen sukupuoli. Kaikkein "pahimmassa" kohdassa Syd itse alkaa epäillä, että tavallista suurikokoisemmiksi skaalatut shibahahmot ovatkin akitoja. Toisaalta tarina käsittelee myöhemmin erästä shiboihin oikeasti liittyvää piirrettä ja antaa sille merkityksen - tämän jälkeen voikin miettiä, onko kyseessä sattuma vai tarkoituksellisuus.

Pelin paikat ovat kauniita taustakuvia, ja musiikit sopivat eri tilanteisiin. Teksti - ja sitähän on paljon - on myös hyvää englantia ja viihdyttävää luettavaa, jos juoneen vain pääsee kiinni. Suosittelen peliä tietyin varauksin shibaihmisille, joille futuristiset visual novelit ovat jo tuttuja ja mieluisia. Kannattaa myös huomioida, että kyseessä on pienen indie-porukan tekemä pikkubudjetin peli. Pelkkien shibojen takia Shiba Inua ei ole tarkoitus ostaa - askel sellaista peliä kohti voisi olla esimerkiksi jatko-osa, jossa shiba ratkoo mysteeriä oikeassa kotimaassaan.

Kuvakaappaukset on otettu YouTuben trailereista ja pelivideoista, joita löytyy laittamalla hakusanoiksi pelin nimen.

Shiba on alkukantainen koirarotu, joka kehittyi vuosituhansien aikana ihmisen itsenäiseksi metsästyskumppaniksi. Nämä shibat elivät ulkokoirina ja saattoivat vuoristossa joutua tilanteisiin, joissa selviytyminen on ollut koiran itsensä varassa. Erilaiset vaistomaiset pelot ovat hyödyllisiä villieläimelle, sillä pelko ja pakeneminen vaaran edessä edistää eläimen pysymistä hengissä.

Kaupungissa asuvalle lemmikkikoiralle samat alkukantaiset pelot voivat sen sijaan olla ongelma. Tunnetuin kaikkia koiria koskeva pelko lienee ääniarkuus, mutta pelko voi kohdistua myös hyönteisiin. Hyönteisiä pelkäävistä shiboista kerrotaan aika ajoin. Jos hyönteispelko osuu pahana kohdalle, voi muissa asioissa täydellisen rohkea shiba mennä täydelliseen paniikkiin havaitessaan sisätiloissa kärpäsen.

Hakutulosten ykkösosumassa hyönteispelosta kärsii shibacorgimix. Kärpäspelon esiintyminen lehmiä paimentavassa karjakoirarodussa kuulostaa erikoiselta.

Useimmat koirien pelkoja käsittelevät tutkimukset liittyvät ääniarkuuteen. Hyönteispelosta - tai siitä, miten hyönteisiä pelkäävää koiraa voisi auttaa - on lähes mahdotonta löytää tietoa. Syksyllä 2020 shibanomistajia pyydettiin vastaamaan lyhyeen kyselyyn, mikäli omalla shiballa ilmeni hyönteisten pelkoa. Kysely oli linkitetty shibojen rotukerhon yhteisöryhmään Facebookissa, ja siihen vastattiin viikon aikana 48 hyönteisiä pelkäävän shiban osalta. Rotuyhdistyksen virallisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 lentäviä hyönteisiä oli pelännyt 34/225 shibaa eli 15,2 % niistä shiboista, joiden osalta terveyskyselyyn oli vastattu.

  • Pelon kohteet. Yli 90 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista pelkäsi kärpäsiä, ja hiukan alle 40 % isompia pistiäisiä tai hyttysiä. Joitakin pelottivat pelkät hyönteisen näköiset mustat pisteet seinillä. Koska vain puolet kärpäsiä pelkäävistä shiboista pelkäsi myös pistäviä hyönteisiä, ei järkiselityksenä näyttäisi olevan ainoastaan piston pelko.

  • Pelkoreaktio. Yli puolet hyönteisiä pelkäävistä shiboista reagoi selkeällä pelolla: täysi paniikki/pakoon pyrkiminen (27 %) ja tärinä/läähätys ilman paniikkia (27 %). Osa pelkäävistä shiboista (15 %) metsästi hyönteisen ja palautui pelosta, kun uhka oli eliminoitu. Sanallisissa vastauksissa mainittiin mm. toimintakyvyn katoaminen, pakonomainen hyönteisen metsästys, peräpään tuijottelu ja hännän laskeutuminen.

  • Paikat ja tilanteet, joissa hyönteispelko ilmenee. Pelko ilmeni useimmiten sisällä kotona (80 %), mutta myös ulkona hihnalenkillä, kun pysähdytään pidemmäksi aikaa (29 %), hihnassa julkisissa sisätiloissa (25 %) ja eri kulkuvälineissä (23 %). Sen sijaan vapaana ulkoillessa pelkäsi vain 8 %.

  • "Kärpänen lentää pyllyyn". 60 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista näyttää uskovan, että kohteena on heidän takamuksensa. Ilmiötä on raportoitu muillakin koirilla kuin shiboilla. Selitykseksi on ehdotettu kärpästen suosimia ulostejäämiä ja sitä, että koiran on hankalinta yltää puolustamaan takapäätään.

  • Pelkoa voimistavat tekijät. Joillakin shiboilla hyönteispelko oli puhjennut tai voimistunut kiputilan (8 %) tai muun stressin (13 %) takia. Vain yhden shiban tapauksessa pelkoon oli ehkä vaikuttanut kastraatio tai sterilisaatio. Yht'äkkiä puhjennut hyönteisten pelko ei välttämättä olekaan vain mörköikää, joten koira kannattaa ensimmäiseksi tutkituttaa eläinlääkärillä yleisimpien tulehdusten, virtsakiteiden ja muiden kiputilojen varalta.

  • Pelon alkamisikä. Puolet hyönteisiä pelkäävistä shiboista oli alkanut pelätä jo pentuvuotensa aikana tai 1-vuotiaana. Vain 17 %:lla pelko oli alkanut vasta 4-vuotiaana tai vanhempana. Alkamisiässä vaikutti olevan yllättävä ero ääniarkuuteen, joka puhkeaa yleensä vasta vanhemmalla iällä.

  • Piston vaikutus pelon puhkeamiseen. Shiban hyönteispelon puhkeamiseen ei omistajien arvion mukaan ole yleensä vaikuttanut hyönteisen pisto (73 % "Ei luultavasti.") Neljäsosalla pisto on voinut vaikuttaa mahdollisesti tai todennäköisesti.

  • Pelon muuttuminen iän myötä. Hyönteispelko on yleisimmin pysynyt samanlaisena (42 %), mutta voinut myös pahentua (25 %) tai lievittyä (15 %). Lopuista kyselyn shiboista asiaa ei vielä osattua arvioida.

  • Onko mikään auttanut lievittämään shiban hyönteispelkoa? Joissakin tapauksissa pelkoon oli yritetty vaikuttaa käyttäytymisterapialla ja saatu siitä "ehkä jonkin verran apua" (13 %) tai "ei apua" (8 %). Itsehoitotuotteiden ym. valmisteiden käytön osalta prosentit olivat "ei apua" (10 %) ja "ehkä jonkin verran apua" (4 %). Kyselyssä ei harmillisesti ollut tarkentavaa vastauskenttää, josta olisi selvinnyt, mitä nämä ehkä toimineet apukeinot olivat olleet.

  • Vaikuttaako shiban hyönteispelko myös ihmisiin? 59 % koki, ettei shiban hyönteispelko vaikuta omaan elämään. Toisaalta shiban hyönteispelko saattoi rajoittaa elämää tai aiheuttaa ahdistusta "jonkin verran" (38 %) tai "aika paljon" (4 %).

  • Shiban sukupuoli ja ikä. Kyselyn hyönteisiä pelkäävistä shiboista pieni enemmistö (60 %) oli narttuja. Ikäjakauma oli varsin tasainen 2-vuotiaista yli 8-vuotiaisiin.

  • Sukurasite? 17 % vastauksissa hyönteisiä pelkäävän shiban vanhemmilla tai sisaruksilla esiintyi myös hyönteisten pelkoa, loput "eivät olleet ainakaan kuulleet", että näin olisi. Ei ole tietoa, edustavatko kyllä-vastaukset samoja vai erillisiä pentueita.

  • Yhteys ääniarkuuteen ja perusluonteeseen? 42 % hyönteisiä pelkäävistä shiboista kärsii myös ääniarkuudesta. Muuten pelottomia ja perusluonteeltaan rohkeita shiboja oli 33 %, pelottomia mutta perusluonteeltaan ujoja/varovaisia 31 %. Ääniarkuusmaininnat näyttivät painottuvan iältään vanhempiin shiboihin.

Kyselystä syntyi lopulta enemmän lisäkysymyksiä kuin vastauksia. Koska niin monella hyönteisiä pelkäävällä shiballa esiintyi myös ääniarkuutta, onko kyseessä yhden ja saman asian erilainen ilmentymä: sinänsä järkevä vaistomainen pelko ylimitoitetulla pelkoreaktiolla? Miksi hyönteispelko näyttää puhkeavan hyvin nuorella iällä verrattuna ääniarkuuteen? Ennakoiko nuoren koiran hyönteispelko myöhemmin puhkeavaa ääniarkuutta? Onko pelko missä määrin perinnöllinen? Miksi kärpänen pelottaa silloinkin, kun isompi herhiläinen ei? Ovatko shibat joutuneet muinoin tekemisiin koiraa isäntäeläimenään käyttävän kärpäslajin kanssa, ja kauhu on perua niiltä ajoilta? Selittyykö painotus sisällä pelkäämiseen sillä, että vapaana ulkona koira voi väistää tai paeta hyönteistä, mutta sisällä tai hihnassa ei?

Tiikeri on muuten rohkea, ihmisrakas, hyvin sosiaalistettu ja ulospäinsuuntautunut shiba. Silti kärpäset alkoivat pelottaa sitä 1-vuotiaana. Pelko paheni 2-vuotiaana piilevän virtsatietulehduksen aikana. Kuvassa Tiikeri on hakeutunut turvapaikkaan pensaaseen. Miten kertoa Tiikerille, ettei ötököitä tarvitse pelätä niin paljoa?

Miten kertoa hyönteisiä pelkäävälle shiballe, ettei sen tarvitse pelätä niin paljoa? Kysely ei valitettavasti ratkaissut tätä kaikkein oleellisinta kysymystä. Kukaan vastaajista ei ollut vielä keksinyt hoitokeinoa, josta olisi ollut "paljon apua". Kyselystä - ja tästä blogipostauksesta - on silti toivon mukaan hiukan vertaistuellista apua niille nykyisille ja tuleville shibanomistajille, joita ongelma oikeasti koskettaa. Läheskään kaikki shibat eivät tietenkään pelkää hyönteisiä, mutta 48 vastausta viikossa oli omanlaisensa yllätys. Myös pennunetsijöiden on hyvä olla tietoisia asiasta, mikäli koiran kanssa olisi välttämätöntä matkustella päivittäin julkisilla kulkuvälineillä.

Shibojen hyönteispelkoa käsittelevän kyselyn voi edelleen täyttää täällä. Kyselyyn on tarkoitus vastata vain sellaisten shibojen osalta, jotka ovat pelänneet hyönteisiä nyt tai aiemmin.

Punainen, valkoinen, aw-tyypin seesami ja bläkkärishiba yhteisellä shibalenkillä. Kuva (c) Jenna K.

Päivitys: Julkista MyDogDNA-tietokantaa ei ole enää olemassa.

Päivitys 2: Koiran värigenetiikan tuntemus päivittyy koko ajan. Vanhan Ay/aw/at/a-luokittelun rinnalle voi tulevaisuudessa tulla uudenlainen A-lokuksen geenitestaus. Lisää tietoa tässä blogimerkinnässä.

Geenitestisarjan toisessa osassa siirrytään värien maailmaan. MyDogDNA:n julkisten koirien tietokanta on oiva paikka tarkastella shibojen värigenetiikkaa, sillä testituloksen lisäksi nähtävillä on yleensä koiran kuva ja virallinen nimi. Tällä hetkellä tietokannassa on 51 shibaa, joiden tiedot ovat julkisia.

Osa testipaneelin termeistä on shibanomistajille tuttuja muilla nimillä - esimerkiksi geneettinen soopeli tarkoittaa punaista shibaa. Monien värilokusten osalta kaikilla shiboilla on samat geenimuodot, jolloin näiden geenimuotojen sanotaan olevan rotuun fiksoituneita. Shibojen keskinäistä värivaihtelua selittäviä lokuksia (lokus tarkoittaa geenin tai muun DNA-pätkän osoitetta kromosomissa) on testissä tällä hetkellä varmuudella kolme: A-lokus, E-lokus sekä valkokirjavuuden S-lokus.  

Geenitestitulosten kanssa on huomioitava, etteivät geenitestit "lue" koko geeniä vaan ne on suunniteltu tunnistamaan tietyt mutaatiot. Geeneissä voi olla muitakin mutaatioita, mutta testit eivät hoksaa etsiä niitä. Lisäksi on usein epäselvää, onko testin havaitsema mutaatio näkyvän piirteen aiheuttaja vai pelkkä "linkittynyt markkeri", joka ei itsessään tee mitään mutta periytyy riittävän luotettavasti yhdessä varsinaisen aiheuttajamutaation kanssa.

MyDogDNA-geenitestipaneelin sisältämät väritestit. Mustalla merkityissä lokuksissa on muuntelua rodun sisällä, joten ne selittävät shibojen erilaiset perusvärit. Harmaalla merkityt lokukset ovat samanlaisia kaikilla shiboilla ja kuvaavat käytännössä sitä, minkä värinen rotupuhdas shiba ei voi olla.

A-lokus ja perusväri

Värilokus A eli agouti tekee shiban perusväristä joko punaisen, bläkkärin tai seesamin. Myös valkoinen shiba on A-lokuksen osalta jokin näistä kolmesta, vaikka väritys ei sillä pääsekään ilmentymään.

Nykykäsityksen mukaan shiban A-lokuksessa tavataan ainakin kolmea geenimuotoa, joiden viralliset nimitykset poikkeavat hieman shibojen värityksistä arkikielessä. Geenimuoto Ay liittyy soopeliväritykseen, mutta shiballa tämä tarkoittaa punaista väriä. Geenimuoto at eli tan-merkit tai merkkivärisyys on kotoisasti bläkkärishiba. Susilla tavattava riistanvärin geenimuoto aw, jota toisinaan kutsutaan myös agoutiksi, liittyy aw-tyypin seesaminväritykseen.

Entsyymi on valkoista ja seesamia väritystä kantava punainen (genotyyppi E/e Ay/aw). Joillekin valkoista kantaville punaisille muodostuu silmien yläpuolelle valkoiset "valesilmät", jotka Tsyymiltä puuttuvat.

Geenitestin tulos näyttää sekä emolta että isältä perityn geenimuodon. Punaisella shiballa ainakin toinen näistä on aina Ay. Aw-tyypin seesamilla shiballa vaihtoehdot ovat aw/aw ja aw/at. Bläkkärishiba on perinyt at-geenimuodon kummaltakin vanhemmaltaan, joten sen genotyyppi on at/at. Käytännössä A-lokuksen testitulos on kiinnostava silloin, kun halutaan varmuudella tietää, kantaako punainen shiba bläkkäriä tai seesamia väriä, sillä nämä peittyvät punaisen värityksen alle. Etenkin seesamin kantajan (Ay/aw) erottaminen voi olla silmämääräisesti mahdotonta. Värin kantaminen vaikuttaa siihen, minkä värisiä pentuja koira voi missäkin yhdistelmässä saada.

Punaisia sokerimunkkishiboja esiintyy talvisin pohjoisessa. Kuva (c) Ida J.

Nippelitietoa: A-lokuksen aw-geenimuodon määritys tapahtuu useimmissa testilaboratorioissa eliminaation kautta. Jos muut kolme geenimuotoa (Ay, at ja a) eivät tuota "mätsiä", tulkitaan tulos aw-geenimuodoksi. Menetelmä voi periaatteessa johtaa kummalliseen testitulokseen, mikäli koiran genotyyppi on hyvin erikoinen.

Taulukkoon on listattu MyDogDNA-geenitestipaneelin väriosion kohdat, joiden vaikutus shibojen värieroihin tunnetaan. Viralliset termit on käännetty shibakielelle. Shibanassut piirtänyt Taru M.

E-lokus ja valkoisuus

Listan ensimmäisenä sijaitseva E-lokus liittyy siihen, voiko A-lokuksen perusväri tulla näkyviin. Kyseessä on epistasia, eli geenin vaikutus toiseen geeniin. Shiballa geenimuotojen vaihtoehdot ovat "iso E" eli värillinen ja "pieni e" eli valkoinen. Jos shiba on perinyt edes toiselta vanhemmaltaan "ison E:n", se ilmentää A-lokuksen väriä. Genotyyppiä E/e edustava shiba on perinyt toiselta vanhemmaltaan värillisyyden, toiselta valkoisen geenimuodon. Tällainen shiba on siis valkoisen kantaja. Kaikenväriset valkoisen kantajat on usein helppo erottaa laajemman ja kirkkaamman urajiron perusteella. 

Valkoinen shiba voi syntyä kahden valkoisen kantajan yhdistelmästä, jos pentu sattumalta perii valkoisen “pikku-e:n” kummaltakin vanhemmaltaan. Tällöin A-lokuksen väri ei pääse ilmentymään. Genotyyppiä e/e edustava shiba on geneettisesti "resessiivinen punainen" ja "haalistunut punainen", sillä valkoisen shiban valkoinen on oikeasti erittäin vaaleasävyistä punapigmenttiä.

Punaisella kirsulla varustettu valkoinen shiba. Valkoisen shiban korvissa on usein keksinvärinen sävy. Tämä shiba on vanhempiensa perusteella bläkkäriä kantava punainen valkoisen värinsä "alla". Kuva (c) Susanna P.

Edellä mainitut termit resessiivinen ja haalistunut punainen liittyvät tässä vain E-lokuksen säätelemään punapigmenttiin. A-lokuksen osalta valkoinen shiba voi silti olla mikä tahansa: punainen, bläkkäri tai seesami. Valkoisen geenimuodon yleisyys MyDogDNA-testatuissa shiboissa (huomioiden sekä kantajat että valkoiset) on tällä hetkellä lähes 25 prosenttia. 

Shibojen E-lokuksessa ei todennäköisesti esiinny lainkaan mustaa maskia aiheuttavaa geenimuotoa Em, vinttikoirien dominovärityksen geenimuotoa Eg, eikä muinaisen punaisen geenimuotoa ea. Sen sijaan on mahdollista, että E-lokuksesta tullaan löytämään vielä uusia geenimuotoja, joita testit eivät tällä hetkellä tunnista.

S-lokus ja pintovärinen shiba

Pigmenttisolut vaeltavat kehittyvässä alkiossa selän ja pään päältä ääriosien suuntaan. Jos näiden solujen vaellus syystä tai toisesta häiriintyy, koiran ihoon jää alueita, joista pigmentti puuttuu. Pigmentittömän alueen karva on selvärajaisen kirkkaanvalkoista, mikä erottaa sen shiban urajiro-alueesta, jossa punapigmentti on sävyltään lähes valkoisen vaaleaa. Pieniä valkoisia merkkejä voi geeneistä riippumatta muodostua rintaan, varpaisiin tai hännänpäähän, jolloin puhutaan ns. jäännösvalkoisuudesta.

Shiballa suuret valkoiset merkit urajiro-alueen ulkopuolella liittyvät yleensä geneettiseen valkokirjavuuteen eli S-lokukseen. S-lokuksen normaali geenimuoto on S, mutta shiboissa esiintyy myös piebaldiksi nimettyä geenimuotoa sp. Tämä geenimuoto häiritsee pigmenttisolujen levittäytymistä.

Genotyypin sp/sp-shiballa voi olla kyynärpituiset valkoiset sukat, laikku niskassa tai vartalossa tai jopa amerikanakitaa muistuttava kuviointi. Liiallisia valkoisia merkkejä kutsutaan shiballa pintoväriksi, joka on rotumääritelmän mukaan virhe.

Pintovärityksen kantajalla (genotyyppi S/sp) ei ole välttämättä valkoisia merkkejä lainkaan. Valkoiset nilkkasukat, kuonon piirto tai urajiron sekaan peittyvä rintalaikku voivat kuitenkin viitata pinton kantajaan. S-lokukseen liittyvä valkoinen pintoväritys (=pigmentti puuttuu) on siis eri asia kuin E-lokukseen liittyvä valkoinen shiba (=pigmentin värisävy hyvin vaalea). Myös valkoinen shiba voi olla pintovärinen tai pinton kantaja, vaikka pintovalkoisia alueita ei sen vaaleassa turkissa todennäköisesti pysty erottamaan.

Vasemmalla Tiikerin rinnassa erottuva kirkkaanvalkoinen laikku liittyy luultavasti pinton kantamiseen (genotyyppi S/sp). Oikealla punaisella shiballa on selkeä pintoväritys. Sen genotyyppi on hyvin todennäköisesti sp/sp. Pintoshiban kuva (c) Nadine Geck.

Muiden resessiivisesti periytyvien ominaisuuksien tapaan pintopennun syntyminen on mahdollista, jos molemmat vanhemmat ovat pintovärityksen kantajia. Esteettisen ongelman lisäksi valkoinen pintoväritys voi tuoda mukanaan terveyshaittoja, sillä se voi pään alueelle osuessaan johtaa koiran synnynnäiseen kuurouteen. Pintovärin aiheuttavan sp-geenimuodon yleisyys MyDogDNA-testatuissa shiboissa on tällä hetkellä noin seitsemän prosenttia.

On mahdollista, että S-lokus ja valkokirjavuus "toimivat" shiboissa ja shikokuissa poikkeavasti. Joissain tapauksissa selvästi pitkillä valkoisilla sukilla varustettu shiba on geenitestin mukaan ei-valkokirjava S/S, tai vastaavasti täydellisesti värittynyt akita tai shikoku geneettinen pinto sp/sp.   

Tämän shiban valkoiset sukat ja selän valkoinen täplä viittaavat vahvasti valkokirjavuuteen tai sen kantamiseen. Geenitesti ei kuitenkaan havainnut koiran S-lokuksessa mitään tunnettua valkokirjavuuden geenimuotoa (testitulos täysvärityksen S/S). Jokin on silti vaikuttanut pigmentoitumiseen alkiovaiheessa. Kuva (c) Tanja Nisula-Koivisto.

RALY-lokus on vielä mysteeri

Neljäs testipaneelin kohta, jossa shibojen välillä on eroja, liittyy corgeissa ja basseteissa havaittuun satulakuviointiin. Kyseessä on RALY-lokus, jossa pieni pätkä DNA:ta voi olla kahdentunut eli duplikoitunut. Tällöin geenitestin tuloksena on merkintä dup. Geenimuotoa, josta duplikaatio puuttuu, merkitään poikkiviivalla. Tietokannan shiboissa esiintyy genotyyppejä dup/dup, -/dup ja -/-

Selkeää yhteyttä värieroihin ei shiboissa voi havaita, joskin duplikoitunutta geenimuotoa vaikuttaa löytyvän vain joiltakin bläkkäreiltä ja bläkkärin kantajilta. Toisin kuin corgeilla, ei aineiston bläkkärishiboille ole muodostunut satulakuviota, vaikka RALY-lokuksen genotyyppi olisikin -/- tai -/dup. Toisaalta satulakuvioon viittaavaa värivirhettä näkee joskus ulkomaalaisilla lemmikkishiboilla ("creeping tan").

Jatkossa voi olla kiinnostavaa tarkastella etenkin harvinaisten punaseesamishibojen testituloksia. RALY-lokuksen genotyyppi -/dup on kolmivärisillä corgeilla yhdistetty ns. huppuväritykseen, jossa mustat karvat muodostavat koiran otsalle varjostuneille soopeleille (omassa rodussamme punaseesamille shiballe) ominaisen "widow's peak"-kuvion.

Toistaiseksi kaikki neljä testattua punaseesamia edustavat samaa genotyyppiä E/E Ay/at -/dup. Kyseessä ei silti ole kattava selitys punaseesamille, sillä samalla genotyypillä löytyy myös punaisia shiboja. Lisäksi havainnoissa on huomioitava se, että monet testatuista koirista ovat koiria, jotka ovat toisilleen sukua - tällöin väritykseen voi oikeasti vaikuttaa jokin yhteinen tekijä, jota testi ei havaitse.

Päivitys: koska punaseesami shiba genotyypillä Ay/aw on nyt löydetty, on epätodennäköistä, että RALY-lokuksen -/dup oikeasti liittyisi tähän väritykseen. Kyseisen koiran RALY-tulos ei ole tiedossa, mutta shiboilla dup näyttää esiintyvän vain at-geenimuodon seurassa. Punaseesameista eli Ays-seesameista lisätietoa alempana.

Geenitestit eivät vielä selitä sävyeroja. Toinen kuvan punaisista shiboista on bläkkärin ja pintovärin kantaja, toinen taas seesamin ja valkoisen kantaja. Turkin tumma värisävy on silti identtinen - ja aivan erilainen kuin koirien  yhteisellä punaisella isällä. 

Vähän lisää erilaisista seesamishiboista

Shiban seesamiväritykselle on ainakin kaksi erilaista geneettistä perustaa. Yksi seesamityyppi on geenitestin tunnistama aw-seesami, jossa väritys aiheutuu A-lokuksen aw-geenimuodosta. Tällaisella seesamilla karvojen musta esiintyy samoilla alueilla kuin bläkkärishiban musta väri, ulottuen kuononselkään ja etujalkojen etupuolelle lähelle ranteita. Aw-seesamin värisävy voi vaihdella punertavasta ja rusehtavasta hyvinkin tummaan, jolloin on ollut tapana puhua mustaseesamista.

Kuvapari bläkkärishibasta ja tummasävyisestä aw-seesamista, joka on genotyypiltään E/E aw/at. Aw-seesamin tumma väritys ulottuu kuonon yli ja alas etujalkoja pitkin samalla tavalla kuin bläkkärishiballa. Molemmilla värityksillä urajiro on tyypillisesti rusetin muotoinen ja kirkastuu etenkin seesamilla iän myötä. Kuvat (c) Eeva P. ja Tiina H.
Seesamisiskokset (aw/at). Vasemmanpuoleinen sisar on valkoisen kantaja, oikeanpuoleinen ei. Ero tummuusasteessa ja urajirossa on tässä tapauksessa huomattava. Kuvat (c) Yvonne W. ja Senja A.

Huonommin tunnettu seesamityyppi perustuu oletettuun A-lokuksen geenimuotoon Ays ("Ay-seesami"), jota nykyiset geenitestit eivät pysty erottamaan punaisesta Ay-geenimuodosta. Musta varjostus kattaa tällöin kauttaaltaan koiran selkäpuolen ja pään, mutta ei ulotu pitkälle alas jalkoihin tai kuononselälle asti. Otsalla erottuu yleensä kuonoon osoittava piikkikuvio, "widow's peak." Värisävy voi olla punaruskea, punaharmaa tai jopa hieman kellertävä. Tällaista seesamia on kutsuttu punaseesamiksi (vaikka myös aw-seesami voi näyttää punertavalta), widow's peak -seesamiksi (vaikka tätä kuviota ei välttämättä näy) ja Ay/at-seesamiksi (vaikka väritys vaikuttaa olevan mahdollinen myös Ay/aw-genotyypin shiballe). Selkein nimitys on luultavasti soopeliseesami tai Ays-seesami. Samaa väritystä kutsutaan muissa koiraroduissa varjostuneeksi soopeliksi, ja sen syiksi on ehdotettu erillisiä säätelygeenejä tai A-lokuksen aktiivisuuden epigeneettistä säätelyä. Uusimpien tutkimusten perusteella syynä näyttää olevan ero A-lokuksen omalla säätelyalueella, joten Ays-geenimuodon olemassaolo on todella mahdollista.

Punaseesami shiba (genotyyppi E/E Ay/at). Karvankärkien musta varjostus tekee koko koirasta selkeästi punertavanharmaan, mutta ei ulotu pitkälle alas etujalkoja eikä silmille tai kuononselkään. Otsalla näkyy punaseesamin tunnusomainen piikkikuvio. Kuva (c) Topi Kuusinen.

Ays-seesamille on ominaista, että musta varjostus ilmestyy alkujaan punaiselta näyttäneelle pennulle vasta ensimmäisten pentukarvanvaihtojen myötä. Geenitestissä Ays-seesamit vaikuttavat olevan genotyyppiä E/E Ay/at tai E/E Ay/aw, eli ne eivät yleensä kanna valkoista. Valkoisen kantaminen saattaa haalistaa Ays-seesamin mustaa kuorrutusta. Punainen geenimuoto Ay näyttää peittävän alleen Ays-seesamin ilmentymisen, mutta Ays itse peittää alleen aw-seesamin ja bläkkärin. Eräs tapa saada Ays-seesamilta shibalta Ays-seesameja pentuja on - nykytiedon valossa - sen yhdistäminen bläkkäriin. Tällöin kaikki punaisena syntyvät pennut oletettavasti muuttuvat iän myötä Ays-seesameiksi (genotyyppi Ays/at). Valkoisen kantamisen vaikutuksesta tai genotyypin Ays/Ays väristä ei vielä ole tarjolla riittävästi tietoa.

Uusia mielenkiintoisia havaintoja seesamien ominaisuuksista ilmestyy säännöllisesti Facebookin julkiseen seesamishibojen ryhmään.

Kumpi on "oikea" seesami?

Vastaus: kumpikin on ihan yhtä oikeasti seesami. Shiban eli pienen japanilaisen koiran rotumääritelmä, joka sisältää myös värit, laadittiin Japanissa lähes sata vuotta sitten. Seesamiväritystä tuskin on määritelty silloin geenitestin tai genotyypin perusteella vaan sen mukaan, miltä koirien turkit ihmissilmään näyttivät. Tasapainoisuus - ei liikaa eikä liian vähän - lienee tässäkin rotumääritelmän kohdassa avainsana, jolloin ihanteellinen seesamiväri ei ole liian tumma eikä liian vaalea.

Tarkalleen ottaen yksikään seesamishiba ei voi olla "geneettisesti seesami", sillä koiran värigenetiikka ei tunne kyseistä termiä. Ays-seesami näyttää vastaavan lähinnä varjostunutta soopelia, aw-seesami taas agoutia eli riistanväriä.

Seesamicollie?

Punainen seesami vai sashige?

Perinteisessä geenitestissä genotyypin E/E Ay/at shiba voi olla Ays-seesamin lisäksi puhtaanpunainen tai mustalla vain niskasta ja selästä varjostunut eli japanilaisittain sashige, likainen punainen. Jopa "punaista kantavalla punaisella" (genotyyppi Ay/Ay) on toisinaan hiukan mustaa selässä tai hännässä. Nyrkkisääntönä sashigen ja Ays-seesamin erottamiseen: jos asiaa joutuu miettimään, on kyseessä sashigeväritys eikä Ays-seesami. Ero on selkein edestäpäin katsottuna. Myös todennäköisyydet ovat sashigen puolella, sillä Ays-seesamit ovat hyvin harvinaisia.

Tiikeri oli juniorina sashige, jolla mustat karvankärjet muodostivat kolme erikoista nuolenkärkiraitaa niskaan, selkään ja häntään. Tiikerin genotyyppi on E/E Ay/at RALY -/- .
Nelivuotiaana Tiikeri pudotti raitansa ja on tällä hetkellä puhdas punainen.

Uusia värilokuksia löydetään jatkuvasti 

Shiban rotumääritelmän tulkinnassa mainitaan ihanteellisen punaisen värin olevan liekinvärinen tai metsäpalon oranssi. Tämänhetkiset geenitestit eivät selitä shiban sävyerojen huomattavaa vaihtelua. Vuoden alussa raportoitiin lokuksesta, jonka muuntelu yhdistyi turkin pigmentin voimakkuuteen mm. novascotiannoutajilla ja villakoirilla. Mitä useampia toistojaksoja koiralla oli pigmenttisoluihin vaikuttavan KITLG-geenin lähellä, sitä tummemman punainen koiran turkki oli.

Näkyvä ero selittyi yksittäisten karvojen tasolla sillä, että vaaleimmilla koirilla pigmentti jakautui epätasaisesti vaaleaan tyveen ja tummempaan kärkeen. Tummimmilla koirilla koko karva oli tasaisen pigmentoitunut. Tutkimuksessa ei ollut mukana shiboja, joten jää nähtäväksi, vaikuttaako KITLG sävyeroihin myös shiballa. Karvan pigmenttijakauman määräytyminen voi olla merkityksellistä, sillä kaikenväristen shibojen päällyskarvassa erottuu lähempää katsottuna tyvi, keskiosa ja kärki.

Shiba kuuluu rotuihin, joilla E-lokuksen genotyyppi e/e eli resessiivinen punainen ilmenee niin vaaleana punapigmenttinä, että väri on käytännössä valkoinen. Ilmiön aiheuttavaa "intensiteettilokusta" on etsitty jo pitkään.

Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jossa tietty muuntelu geenissä nimeltä MFSD12 yhdistyi genotyypin e/e-koirilla valkoiseen väriin mm. valkoisellapaimenkoiralla ja länsiylämaanterrierillä. MFSD12 ja E-lokus sijaitsevat eri kromosomeissa, joten ne periytyvät toisistaan riippumatta (eli geenimuoto e ei "kanna mukanaan" mitään tiettyä MFSD12-geenimuotoa). Tutkimuksessa oli mukana myös shiban sukulaisrotu akita, jolla kyseisen MFSD12-geenimuodon yleisyys oli 56.3 %. Tämä viittaa siihen, että MFSD12 voi osaltaan liittyä valkoisen akitan haalistumisen, mutta valkeaan väriin vaikuttaa vielä muitakin muuntelijageenejä, sillä shiban tavoin kaikki e/e-akitat ovat valkoisia. Jos MFSD12-geeni otetaan mukaan geenitestipaneeleihin, tulee sen nimeksi todennäköisesti I-lokus sanan intensiteetti mukaan. Intensiteettilokuksen mahdollinen muuntelu shiboissa on kiinnostava aihe, mikäli vaikutus näkyy myös punaisen shiban punapigmentin vaaleutena.

Koirien geenitestaus on nykyään suositumpaa kuin koskaan, joten uusia väreihin liittyviä tutkimustuloksia ilmestyy tasaiseen tahtiin. Täysin uusien värilokusten lisäksi jo tunnetuista lokuksista voidaan havaita lisää erilaisia geenimuotoja. Hyvänä esimerkkinä tästä on A-lokuksesta äskettäin löytynyt geenimuoto Ayt eli rekombinanttisoopeli, jossa soopelin aiheuttava geenimuoto Ay ja tan-merkit aiheuttava at ovat yhdistyneet.

Toinen äskettäin päivittynyt värilokus on diluutioon eli väripigmenttien haalistumiseen liittyvä D-lokus, josta havaittiin jo kolmas diluutiota aiheuttava geenimuoto. Tätä geenimuotoa löytyi harvakseltaan myös sudelta ja koirasudelta, joten kyseessä saattaa olla hyvin vanha mutaatio. Geenimuodon mahdollisesta esiintymisestä shiballa ei ole vielä tietoa. Homotsygoottisena diluutio todennäköisesti haalistaisi punaisia shiboja, mutta muuttaisi myös bläkkärishiban värin harmaaksi. Aikaisemmin löydettyjä D-lokuksen diluutiogeenimuotoja ei ollut havaittu MyDogDNA-testatuissa shiboissa.

Shibojen kannalta mielenkiintoisia avoimia kysymyksiä ovat yhä urajiron muodostuminen sekä punaista turkkia sävyttävän mustan määräytyminen. Mitä geneettistä eroa on punaisella sashige-shiballa, jolla musta väri rajoittuu selkään, ja punaseesamishiballa, jolla musta sävyttää turkin lähes kauttaaltaan? Ehkä värigenetiikka vielä joskus pystyy selittämään myös arvoituksellisen Ays-seesamishiban ja kyseisen värityksen periytymistavan.   

A-lokuksen erikoisuuksia

Käsitys A-lokuksesta on päivittynyt viime vuoden aikana, kun useiden eri rotujen edustajilta on löytynyt epätyypillisiä geenimuotoja. Ilmiö liittyy jo mainittuun rekombinanttisoopeliin, jossa geenimuotojen Ay ja at ajatellaan sulautuneen yhteen. Niin sanotuilla A3+-genotyypin koirilla oletettu yhteensulautuma voi olla toisessa tai kummassakin vastinkromosomissa. Tällöin koira "sisältää" tavanomaisen kahden sijaan kolme tai neljä A-lokuksen geenimuotoa tai ainakin niiden tunnusomaisia osia. Toistaiseksi ei ole tiedossa, valmistuuko tällaisista geenimuodoista väriin vaikuttavia geenituotteita tavalliseen tapaan. Esimerkkejä A3+-koirista ja niiden silminnähtävistä väreistä eri roduilla:

  • Geenimuotoyhdistelmä Ay/Ay/at, soopeli väri: bostoninterrieri, itäsiperianlaika, pyreneittenpaimenkoira, tiibetinmastiffi, tiibetinspanieli, whippet
  • Geenimuotoyhdistelmä Ay/at/at, tan-merkkivärisyys: itäsiperianlaika, tiibetinspanieli
  • Geenimuotoyhdistelmä Ay/at/at, soopeli väri: itäsiperianlaika, tiibetinmastiffi
  • Geenimuotoyhdistelmä Ay/Ay/at/at, sudenharmaa väri: itäsiperianlaika
  • Geenimuotoyhdistelmä Ay/Ay/at/at, soopeli väri: whippet

Tiibetinspanielilla A3+-koiran värin näyttää määräävän se geenimuoto, jota on kaksi kappaletta. Muissa roduissa periaate on erilainen. Japanilaisissa roduissa "kolmiosaista" Ay/Ay/at-genotyyppiä on löydetty ainakin kainkoiralta.

Lähteitä ja luettavaa:

A Simple Repeat Polymorphism in the MITF-M Promoter Is a Key Regulator of White Spotting in Dogs (Körberg ym., 2014) 

A Third MLPH Variant Causing Coat Color Dilution in Dogs (Van Buren ym., 2020)

Atypical Genotypes for Canine Agouti Signaling Protein Suggest Novel Chromosomal Rearrangement (Dreger ym., 2020)

Comprehensive genetic testing combined with citizen science reveals a recently characterized ancient MC1R mutation is associated with partial
recessive red phenotypes in dog (Anderson ym., 2020)

Dog Coat Colour Genetics -sivusto http://www.doggenetics.co.uk/

Facebook-ryhmä Sesame Shibas from all over the world - Unite!

Identification of a Missense Variant in MFSD12 Involved in Dilution of Phaeomelanin Leading to White or Cream Coat Color in Dogs (Hèdan ym., 2019)

Identification of a Mutation That Is Associated With the Saddle Tan and Black-And-Tan Phenotypes in Basset Hounds and Pembroke Welsh Corgis (Dreger ym., 2013)

MyDogDNA-tietokanta

Pigment Intensity in Dogs Is Associated With a Copy Number Variant Upstream of KITLG (Weich ym., 2020)

True Colors: Commercially-acquired Morphological Genotypes Reveal Hidden Allele Variation Among Dog Breeds, Informing Both Trait Ancestry and Breed Potential (Dreger ym., 2019)