Siirry sisältöön

Julkaistu Kommentoi Euroopan ensimmäiset shibat

Euroopan ensimmäiset tunnetut shibat saapuivat Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin Manlöten-kenneliin 1970-luvun alussa. Ruotsalainen vuosikirja Hundkalendern 1976 sisältää Inga Carlssonin kirjoittaman kiehtovan tekstin, jossa hän kertoo ensimmäisistä shiboistaan sekä rodusta yleisesti. Alla historiallisen tekstin suomenkielinen käännös. Alkuperäisteksti ja kaikki kuvat (c) Inga Carlsson.

Shiba, japanilainen hurmurini

"Shiba, mikä se sellainen on?" kysyin japanilaiselta työtoveriltani, kun hän tiedusteli, oliko meillä Ruotsissa shibakoiria. Hän kertoi, että kyseessä oli pieni vanttera koira, jonka säkäkorkeus oli noin 35-41 cm ja joka oli pystykorvatyyppiä. Shibat olivat ehdottomasti hänen suosikkejaan.

En jaksanut uskoa, että innostuisin itse. Minulla oli aina ollut suuria koiria, ja monien muiden tavoin ajattelin, että kippurahäntäisillä koirilla on tapana haukkua ja purra. Sain nähdä shibakoiria vilaukselta ja kieltäydyin uskomasta, etteivät ne olleet sen suurempia. Ne näyttivät noin 60-senttisiltä ja niin "oikeilta".

Kiinnostuin asiasta ja hankin rotumääritelmän sekä FCI:ltä että Japanista. Kaikki japanilaisen työtoverini ylistyssanat sopivat hyvin yhteen rotumääritelmän kanssa. Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään. Se on hiljainen ja haukkuu vain silloin, kun haluaa kiinnittää isäntänsä huomion johonkin. Japanissa shiboja käytetään metsästys-, veto- ja vahtikoirina. (Vai 35-senttinen vahtikoira, nauroin tuolloin. Nyt säälin niitä, jotka yrittäisivät tulla kotiimme silloin, jos käsken Lilla Myn vahtia emäntäänsä.)

Japanilaiset pitävät shibaa "ulkokoirana". Se on tiettävästi useita tuhansia vuosia vanha. Shibakoirien luurankoja on löydetty mm. Jomon-aikakauden raunioista, ja ne näyttävät samanlaisilta kuin nykyäänkin. Japanilaiset ovat jalostaneet ensisijaisesti hyviä käyttökoiria ja pitäneet huolta siitä, että shiba on säilynyt henkisesti ja fyysisesti terveenä. Japanilaisessa rotumääritelmässä mainitaan mm., että "shiba on luonnostaan hienostunut, ei niinkään pröystäilevällä vaan syvällisellä tavalla."

Kuvissa minua kiehtoi eniten shiban pää. Se on erilainen kuin muilla koirilla. Pään muoto itsessään vaikuttaa kahdeksankulmaiselta, ja silmät ovat itämaiseen tapaan vinot. Pää muistuttaa enemmän suden kuin koiran päätä.

Ei kestänyt kauaa, kun olin "myyty". Minulle tulisi shiba! Silloin vaikeudet alkoivat. Japanilaisiin kasvattajiin ei ole helppoa saada yhteyttä. Sitä paitsi japanilaisia on vaikeaa saada myymään. Mutta minulla oli onnea, ja reilun vuoden kirjeenvaihdon jälkeen tärppäsi. Ruotsiin lähetettäisiin kaksi pientä narttupentua.

Toukokuun 28. päivänä vuonna 1972 seisoivat puolihysteerinen emäntä ja täysin rauhallinen isäntä Arlandassa odottamassa Tokion-konetta. On vaikea sanoa, kuka oli iloisempi koirahäkin vihdoinkin saapuessa, pennut päästessään häkistä ulos vai minä saadessani ne vihdoinkin luokseni. Tervetuloseremoniasta muodostui mitä sydämellisin. Me pussailimme, nuolimme ja halailimme.

Kun pennut olivat olleet kotona noin viikon, olivat ne tehneet päätöksensä. Lempeämmästä ja kiltimmästä Sabizhista tuli isännän tyttö, ja pieni tomera My valitsi emännän. Koko perheemme hullaantui pennuista, ja ihmiset olivat niistä kiinnostuneita menimmepä minne tahansa aina Ruotsin Kennelliittoa myöten.

Jotta rotu ei hiipuisi täällä narttuihimme, kirjoitin Japaniin ja tilasin kaksi urospentua. Ne saapuivat Ruotsiin joulukuussa 1972. Koska isännällä ja emännällä oli jo shiba, saivat perheen kaksi poikaa kumpikin oman urospennun. Nuorempi poika Johan, tuolloin 11-vuotias, sai pienemmän pennun ja antoi sille nimeksi Mikko. Mikko oli iloinen, hassu ja riehakas pentu ja sopi hyvin Johanin temperamentille. Hieman rauhallisempi ja varovaisempi Mitzoki sopi paremmin isoveljelle.

Oli jo nähtävissä, että Mitzokista kasvaisi pieni näyttelytähti, mutta oli vaikea arvailla, mitä Mikosta tulisi. Se oli lähinnä ratkiriemukas. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen Johan ja Mikko jakoivat kaiken, sängyn, karkit, ilot ja surut. Johan alkoi opettaa Mikkoa tanssimaan takajaloillaan, istumaan, menemään maahan ja vetämään kärryjä. Nykyään he osallistuvat esityksiin ja kilpailevat tottelevaisuudessa!

My-emon ja Mitzoki-isän ensimmäinen shibapentue syntyi 11. lokakuuta 1973. Pentuja syntyi neljä. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Tarkoituksena oli myydä molemmat pojat, mutta emäntä katseli liian syvälle esikoispojan viistoihin silmiin, ja niin Bokai jäi meille kotiin. Emmekä ole katuneet! Se on mahtava koira, sekä kaunis, kiltti että nopea oppimaan.

Emäntä ja Bokai kisaavat myös hieman tottelevaisuudessa, mutta Johan ja Mikko peittoavat meidät vielä. Bokai on osoittautunut ahkeraksi jälkikoiraksi. Se selvitti jälkiradan heti kolmannella treenauskerralla, mikä vaikuttaa olevan huima suoritus. Bokain veli Banzai työskentelee Norrtäljen käyttökoirakerhossa pikkuisäntänsä kanssa. Ei haittaa vaikka käyttökoiraihmiset kaikessa ystävällisyydessään alkuun härnäsivät meitä ja kutsuivat shiboja marsuiksi - he vaikenivat huomatessaan, mihin "piskit" pystyivät. Loppukilpailussa Bokai sijoittui neljänneksi 17 koiran joukosta.

Tammikuussa 1975 Mikosta tuli isä, ja Johan sai pitää Mikon tyttären Emikon. Hän kutsuu koiraa Emmaksi ja on jo aloittanut Emman opetuksen. Emma on osoittautunut yhtä hyväpäiseksi kuin isänsä, joten on kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkälle he pääsevät tottelevaisuuskilpailuissa.

Johan on koiriensa kanssa mukana Apollo-ryhmässä ja kampanjoi sen puolesta, että pienetkin koirat pystyvät oppimaan ja että niiden tulisikin osallistua tottelevaisuuskoulutukseen. Koulutus tapahtuu aina leikin varjolla ja namipalkkioilla.

Shiban toimimisesta metsästyskoirana meillä ei ole aavistustakaan. Koiramme ovat kasvaneet yhdessä vanhan Daphne-kissan, kääpiökanin ja pienen lammaslauman kanssa. Emme ole huomanneet niissä metsästysviettiä. Mutta yksi narttupennuista, Dijini, asuu nykyään Smoolannissa, ja sen isännällä on tapana käydä hirvimetsällä, joten ehkäpä se pääsee syksyllä mukaan jahtiin.

Juuri nyt koirat kilpailevat siitä, kuka saa adoptoida pienen pulloruokitun karitsan, joka asuu keittiössä. Ne ovat varovaisia karitsan suhteen, mutta voivat olla keskenään melkoisia koviksia. Shibat muodostavat mielellään keskinäisen arvojärjestyksensä itse ja noudattavat sitä. Ne suojelevat pentujaan ulkoisilta vaaroilta, mutta nenäkäs pentu pistetään kyllä ruotuun. Juuri tätä luonnollisuutta arvostan shiboissa kaikkein eniten.

Rotuintoilijalta ei tulisi kysyä rodun huonoista puolista. On aina yhtä vaikeaa keksiä mitään, vaikka tokihan jokaisessa rodussa on jotain, mitä voisi muuttaa. Shiban turkki on työläs kaksi, kolme viikkoa joka kevät, koska silloin paksu pohjavilla irtoaa. Loppuajan vuotta niitä tarvitsee tuskin harjata. Osalle koiranomistajista voi shiban "Olen suurin, paras ja kaunein!" olla työläs. Bokai on saanut lempinimekseen "Cassius Clay". Minua tämä asenne kiehtoo ja pidän siitä, sillä shiba on toisaalta myös niin kiltti, iloinen ja antoisa omalle perheelleen.

Shibakoira on todellakin suuri koira taskukoossa - ja samanaikaisesti oikea halattava nallekarhu.

Inga Carlsson, 1976

Ainutlaatuisia koiria


Koko Euroopassa on 12 kappaletta shibakoiria - ja ne ovat kaikki Inga Karlssonin tuomia tai kasvattamia! Ranskalaiset, englantilaiset, hollantilaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yrittäneet ostaa shiboja Japanista, mutta aikaisemmin kukaan ei ole onnistunut siinä. Inga Karlssonilla on täytynyt olla tavattoman hyviä yhteyksiä!

Vaikka shibat häviävät koossa käyttökoiraroduille, vaikuttaa siltä että niissä on käyttöön hyvin soveltuvaa kovuutta ja luonnetta. On todella mielenkiintoista nähdä, miten ne lunastavat odotukset jatkossa. Ehkä käyttökoiraihmisten on pakko vielä muuttaa käsitystään siitä, että vain suuret koirat voivat olla hyviä käyttökoiria…

Uusien rotujen tuomisesta maahamme on tullut hyvin suosittua. Toisinaan voi ajatella, että niitä tuodaan tarpeettoman moniakin. Mutta Japanin-uutuudet, sekä japaninpystykorva (joka esiteltiin aiemmassa koirakalenterissa) että shiba ovat tulokkaita, jollaisia on mukava nähdä! Ne ovat tulleet jäädäkseen - siitä voimme olla varmoja!

Hundkalendern 1976

Huom! Todellisuudessa Euroopan ensimmäinen rekisteröity shiba on saattanut tulla Tanskaan jo vuonna 1969. Italialaiseen Del Wasabi -kenneliin saapui tiettävästi myös shiboja aivan 1970-luvun alussa. Nämä koirat eivät ole aikoinaan olleet Hundkalendernin tekijöiden tiedossa, ja niistä on yhä edelleen vaikeaa löytää lisätietoja. Lähde: https://shibainfo.com/?page_id=62

2

Julkaistu 2 kommenttia artikkeliin Shiban mukana luustokuvauksessa

Entsyymin lonkat, kyynärät ja selkä kuvattiin viime lokakuussa. Tutkimus tehtiin rauhoituksessa, sillä kuvien otto tapahtuu röntgenillä ja vaatii selällään makaavan koiran venyttämistä. Polvi- ja silmätutkimukset eivät edellytä rauhoitusta - näistä lisää myöhemmin. Tämä blogipostaus Entsyymin luustokuvauskäynnistä voi olla hyödyllistä luettavaa, jos shibasi on myös menossa terveystarkkeihin ja olet epätietoinen siitä, mitä tutkimuksen aikana käytännössä tapahtuu.

Tutkia vai ei?

Eriasteiset "lonkkaviat" ja kyynärnivelten kasvuhäiriöt ovat koirien tyypillisiä vaivoja. Ne voivat johtaa kivuliaaseen nivelrikkoon, jonka eteneminen taas voi nopeutua, jos koira on ylipainoinen tai liikkuu paljon niveliä kuormittavalla tavalla. Myös shiboilla esiintyy luuston kasvuhäiriöitä, eivätkä vanhempien terveet nivelet takaa terveitä niveliä jokaiselle pennulle. Mikä tahansa luustokuvauksen tulos on koiran itsensä ja omistajan kannalta arvokasta tietoa, vaikka koiraa ei olisikaan suunniteltu jalostuskäyttöön. (Lue blogimerkinnän viimeinen kappale, josta selviää, miten tämä toteutui myös Entsyymin kohdalla.) Jos kaikki on OK, nivelasioita ei tarvitse enää juuri ajatella ennen tavanomaisia vanhuuden vaivoja. Jos nivelet eivät ole aivan priimaa, voi varsinaisten nivelvaivojen syntyä alkaa ehkäistä jo ennalta. Näkyvää oireilua ei kannata odottaa, sillä tällöin tilanne on yleensä kehittynyt jo pahaksi.

  • Alkukantainen shiba voi piilottaa kipunsa lähes viimeiseen asti. Pahimmillaan shiban kipuoireilua selitetään rodun luonneominaisuuksilla.

Myös muut shibat, jopa vielä syntymättömät shibapennutkin, hyötyvät yksittäisen shiban tutkimustuloksista. Niistä voi arvioida, minkälaista luustoterveyttä jalostukseen käytetyt koirat jälkeläisilleen periyttävät.

Shibojen lonkkaniveltuloksia Jalostustietokannasta. Esim. A x A -palkissa on mukana lonkkanivellausunto 75 shibalta, joiden molemmilla vanhemmilla on A-lonkat. Huomioi, että lonkkakuvattuja shiboja on vielä liian vähän, että nämä palkit olisivat tieteellinen totuus.

Viralliset kuvat vai ei?

Jos röntgenkuvat otetaan ns. virallisina ja lähetetään Kennelliittoon asiantuntijan arvioitaviksi, tulokset ilmestyvät koiran tietoihin KoiraNet-jalostustietojärjestelmään. Tätä varten Kennelliitolle pitää maksaa kuvista lausuntomaksu. Mikäli kuvia ei ole tarkoitus lähettää Kennelliittoon, on käytännössä löydettävä röntgenkuvien tulkinnan hallitseva eläinlääkäri, että kuvien ottamisessa on järkeä.

Mikä on paras ikä luustokuvaukselle?

Shiballa Kennelliiton virallisia lonkka- ja kyynärnivellausuntoja annetaan vuoden täyttäneille ja sitä vanhemmille koirille. Sitä aikaisemmin luuston kehityksen ajatellaan olevan kesken. Selän osalta sama 1-v alaikäraja on välimuotoisen lanne-ristinikaman (LTV) ja nikamien epämuodostumien lausunnoissa. Sen sijaan selän spondyloosilausunnossa alaikäraja on kaksi vuotta - vasta siinä iässä perinnöllinen spondyloosi on ehtinyt muodostua selkärankaan. Perinnöllinen spondyloosi ei selkäkuvattujen shibojen perusteella (23 lausuntoa, 0 spondyloosilöydöstä) vaikuta olevan rodulla erityinen riski.


Toisaalta voi olla hyvä idea hoitaa luustokuvauksen kaltaiset vapaavalintaiset eläinlääkärikäynnit alta pois mahdollisimman pian. Nuorella koiralla ei yleensä vielä ole eläinlääkäristä kipukäynteihin liittyviä kauhumuistoja, joten terveystarkkiin voi mennä hyvillä mielin.

Mitä luustokuvaus maksaa?

Entsyymin luustokuvaus (lonkat, kyynärät ja selkä Kennelliiton lausuntomaksuineen) maksoi lokakuussa 2019 kokonaisuudessaan 364 euroa. Paikkana oli pieni yksityinen eläinlääkäriasema Jyväskylässä. Eläinlääkärimaksuissa voi säästää muutamia kymmeniä euroja, jos kuvauttaa koiran joukkotarkastuksessa. Hieman kärjistetysti: koko klinikka on tällöin täynnä tokkuraisia koiria, joita kuvataan liukuhihnatyönä. Jos esimerkiksi koiran rauhoitus ensimmäistä kertaa jännittää, voi olla parempi varata oma "yksityinen" ja rauhallisempi aika. Luustokuvauksen voi yleensä yhdistää muuhun rauhoitusta tai nukutusta vaativaan toimenpiteeseen (hammaskiven putsaus, kastraatio/piilokivesleikkaus jne.)

Terveystutkimusten lähetteet voi nykyään tilata ja maksaa kätevästi OmaKoira-palvelun kautta. Tässä säästää myös rahaa: OmaKoirassa klikkailtuna hinta on 1 euro / lähete, eläinlääkäriasemalla jopa 10 euroa / lähete. Lonkat, kyynärät ja selkä vaativat kaikki oman lähetteensä.

Käytännön asioita

Kennelliiton OmaKoira-palvelussa voi klikkailla ja maksaa virallisten lonkka-, kyynär- ja selkälausuntojen lähetteet itse jo ennen klinikalle menoa. Vaihtoehtoisesti lähete voidaan tehdä eläinlääkäriaseman kautta. Tällöin saat jossakin vaiheessa Kennelliitolta sähköpostissa PIN-koodin, jonka avulla lausuntomaksut voi maksaa OmaKoirassa.

Sitten menoksi!

Entsyymi chillinä eläinlääkärin odotusaulassa.

Rauhoituksen aikana koiran mahan on oltava tyhjä, ettei mahan sisältöä nousisi ylös hengitysteihin. Yleensä koira on syömättä 12 tuntia ennen rauhoitusta. Veden antamisen ohjeistus vaihtelee, joten asiasta voi kysyä ajan varaamisen yhteydessä. Klinikalle kannattaa mahdollisuuksien mukaan kävellä, jolloin koira voi tehdä matkalla tarpeensa.

Eläinlääkäriasemalla on lattiavaaka, jossa koira punnitaan. Rauhoitusaine annostellaan painon mukaan. Ennen rauhoitusaineen pistämistä eläinlääkäri tarkistaa stetoskoopilla, että sydänäänet ovat normaalit. Pistos annetaan koiran takajalkaan.

Kaksi minuuttia rauhoitteen pistämisen jälkeen. Viltti on eläinlääkäriasemalta - omaa vilttiä ei kannata ottaa mukaan pöpöriskin vuoksi.

Koira ei kellahda aivan seisovilta jaloiltaan pistoksen jälkeen - vaikutus alkaa joidenkin minuuttien kuluessa. Nukahtamisnopeudessa on suurta yksilökohtaista vaihtelua. Rennot ja luottavaiset koirat nukahtavat usein nopeasti, luonteeltaan kiihkeämmät koirat voivat sinnitellä hereillä pitkäänkin. Tässä vaiheessa eläinlääkäri ja hoitaja jättävät teidät todennäköisesti nukahtamaan rauhassa keskenänne.

Omistajien kokemusten mukaan shibat ja muut japanilaiset alkuperäisrodut saattavat olla muita herkempiä rauhoitteille ja tarvita siten pienemmän annoksen. Jos shibaasi ei ole aikaisemmin rauhoitettu, voit mainita asiasta eläinlääkärille.

Rauhoitettu koira saattaa näyttää hieman erilaiselta kuin luonnollista unta nukkuva koira. Nurin muljahtaneet silmät ja ulkona löpöttävä kieli kuuluvat asiaan. Myös hengityksen rytmi voi muuttua. Koiran asentoa voi korjata mukavamman näköiseksi, jos sen koivet ovat jääneet alle linkkuun.

Rauhoitettu koira on rentona luustokuvausta varten. Joillakin klinikoilla omistaja voi halutessaan tulla koiran mukana röntgenhuoneeseen. Tällä klinikalla ei, joten varsinaisen luustokuvauksen menetelmä jää arvoitukseksi. Odotellessa ehtii käydä vaikka kahvilla.

Entsyymin puoliveli Koinu havainnollistaa kuvausasentoa. Kuva: Tiina H.

Tältä eläinlääkäriasemalta soitetaan, kun kuvaukset on suoritettu.

Entsyymi on käynyt röntgenissä ja on valmis heräteltäväksi. Ihmisten tavoin koiratkin palelevat helposti nukutusaineiden takia.

Valmista tuli! Ennen kotiinlähtöä koiraan pistetään heräte. Myös sen vaikutusnopeus vaihtelee. Pue panta ja hihna heti ja pidä koiraa silmällä, sillä se saattaa olla nopeastikin jaloillaan pyrkimässä pois huoneesta. Koira voi vinkua, ulista ja kuolata. Se pystyy luultavasti kävelemään lyhyen matkan autolle.

Ellei kuvissa näy jotain selkeästi huolestuttavaa, saa eläinlääkäriltä todennäköisesti yleisarvion kuten "Ei ehkä ihan superhyvät mutta ei huonotkaan." (Tiikerin lonkkakuvat, Kennelliiton eläinlääkärin lausumana lopulta B/B) tai kuten Entsyymin tapauksessa, "Ei mitään dramaattista nähtävissä." Virallisten kuvien lausuminen ja "arvosanojen" määrittäminen ei sinänsä ole röntgenkuvat ottaneen eläinlääkärin tehtävä. Muista pyytää kuvat itsellesi sähköpostiin tai mukaan muistitikulle.

Kotiin kannettu Entsyymi.

Heräily jatkuu vielä kotona. Koira kärsii luultavasti melkoisesta hedarista. Se voi itkeskellä, kuolata tai pissiä huomaamattaan alleen. Omituisesti käyttäytyvä ja eläinlääkäriltä haiseva koira saattaa provosoida perheen toista koiraa, joten yksityinen heräämöhuone voi olla alkuun hyvä idea. Turkiton shiba saattaa kaivata ylleen lämpimän peiton. Kävelylle voi lähteä, kun se vaikuttaa järkevältä. Joskus tuntuu siltä, että koiran pää selviääkin kunnolla juuri lenkin aikana. Entsyymi kävi ulkona 3-4 tuntia herätteen pistämisestä ja halusi sen jälkeen vielä mukaan Tiikerin iltalenkille. Kahdeksan tuntia herätteen pistämisestä se porhalsi jo täyttä häkää koirapuistossa.

Kumpikaan shiba ei lopulta pitänyt Tsyymin yksityisestä heräämöstä. Ne rauhoittuivat vasta päästyään samaan tilaan.

Virallisia lausuntoja odotellessa kuvia on mielenkiintoista tarkastella itsekin. Facebookin ryhmä Koirien röntgenkuvapulina on paikka, jossa voi kysellä asiaan perehtyneiden harrastajien mielipiteitä.

Entsyymin lonkkakuva. Luissa ei näy yksiselitteisiä kirjaimia. Eräs arvostelukriteeri on lonkkamaljan syvyyttä kuvaava Norbergin kulma. Tämänkin takia lantion olisi tärkeää olla suorassa - tässä kuvassa Tsyymi oli jäänyt hieman vinoon.

Virallisia lausuntoja voi odotella pari viikkoa. Joskus lausunnot ilmestyvät sähköpostiin jo parissa päivässä. Varmista OmaKoirasta, että olet maksanut Kennelliitolle tarvittavat lausuntomaksut. Kahden viikon kohdalla voi jo kysäistä Kennelliiton röntgenlausuntojen sähköpostiosoitteesta, ovatko kuvat ylipäänsä saapuneet perille. (Tiikerin kuvat olivat taannoin jääneet jumiin eläinlääkärin tietokoneelle.)

Entsyymin tulokset:

Kuvan oikea puoli vastaa Tsyymin vasenta jalkaa. Röntgenkuvissa on tämän vuoksi puolimerkinnät L (left), S (sin) tms.

Lonkkanivelet C/B (C:lle ei lausunnossa selitystä - eikä onneksi myöskään mainintaa nivelrikosta. Lisätietoja kysyttäessä C:n syynä oli matala lonkkamalja sekä reisiluun kaulassa erottuva muutos. B:n taas aiheutti maljan yläreunan "irvistäminen".)

Kyynärnivelet 1/0 (Ykkösen syynä oli hiukan epätasainen nivelrako ja luultavasti sen seurauksena yläpuolen "lovessa" näkyvä suttu.)

Tällaiset löydökset voivat lausujan mukaan pysyä ennallaan tai niihin voi alkaa kehittyä vuosien myötä nivelrikkoa.

Selkä puhdas eli ei epämuodostuneita nikamia (VA0) eikä poikkeamia viimeisessä lannenikamassa tai ristiluussa (LTV0).

Tällainen löytö kyynärnivelessä voi liittyä ykkösen lausuntoon. Nivelraon tulisi olla tasaisen leveä koko matkalta, nyt nähtävissä on pieni levenemä.

Entsyymi toimi blogimerkintää varten tahattoman hyvänä esimerkkinä siitä, miksi nivelet kannattaa tutkia. Sen emo, isä ja pentueveli ovat olleet kaikki mallia A/A 0/0. Havaitut ongelmakohdat nivelissä eivät toivon mukaan ala tulevaisuudessa vaivata sitä, mutta asiasta on erittäin hyvä olla tietoinen jo nyt. Tsyymi pidetään hoikkana tyttönä ja pitkien asfalttilenkitysten sijaan se saa juosta päivittäin vapaana koirapuiston pehmeällä alustalla. Etsinnässä on myös koirahieroja sekä nivelten hyvinvointia edistävä lisäravinne. Lisäksi Entsyymistä otetaan aikanaan uudet kuvat, joista nähdään, onko huonomman puolen niveliin alkanut iän myötä kehittyä nivelrikkoa.

"Laita siihen blogiin, että ei pelottanut yhtään! Vaikka veli pelotteli kertomalla kauhujuttuja!"

Entsyymi oli eläinlääkärissä hyvin urhea pieni shiba.

1. kontrollikuvaus 5-vuotiaana

Kuvautin Entsyymin nivelet uudestaan hammaskivenpoiston yhteydessä. Kuvien välissä on kulunut neljä vuotta. Uudet kuvat näyttivät aika lailla samoilta kuin aikaisemmat, joten muutokset eivät ole edenneet nivelrikoksi.

Kirjaimet periytyvät! 😀

Entsyymin kolme iki-ihanaa pentua ovat myös käyneet terveystarkeissaan. Lopputulema: kaksi kuin iskä, yksi kuin Entsyymi.

Julkaistu Kommentoi Mistä shibavauvat tulevat? Osa 2/2

Tämä blogipostaus on jatkoa oman shibapennun hankinnan ”teoriaosalle”. Näkökulma on vain yksittäisen pennunodottajan, mutta avaa toivon mukaan lisää sitä, miksi shibapennut ovat yleensä varattuja jo syntyessään. Paljon ehtii tapahtua ennen pentujen luovutusikää.  

"Mitä? Isoveli kertoi, että japanilainen kattohaikara (lat. Huijanbas sisqoa) on tuonut minut!"

Toisinaan shibapennut ovat saaneet alkunsa vuosia ennen syntymistään - nimittäin kasvattajan mielessä. Aihealue on laaja, mutta perusidea on yksinkertaistettuna tämä: tietylle nartulle on suunniteltu sulhaseksi tiettyä urosta, koska yhdistelmästä arvioidaan syntyvän tavalla tai toisella arvokkaita pentuja. Sitten odotetaan nartun juoksuja ja toivotaan, että yhdistelmä olisi yhtä hyvä idea myös koirien mielestä! Yhdistelmän suunnitteluun ja toteutukseen liittyvästä pohjatyöstä ovat parhaita kertomaan eri rotujen ansioituneet kasvattajat, mutta oletuksena moniin shibapentuihin on panostettu sekä aikaa, rahaa että vaivaa jo siinä vaiheessa, kun ne tupsahtavat pentulaatikkoon. On jännittävää päästä odottamaan pentujen syntymää yhdessä kasvattajan kanssa.

Tiineysultra on eräänlainen koirien raskaustesti. Tämä ultrauskuva näyttää plussaa!

Koiran kantoajan pituus on noin 63 vuorokautta. Tiineyden kestettyä nelisen viikkoa ovat mahdolliset sikiöt jo nähtävissä ultraäänikuvassa. Ultraus ei vahingoita kehittyviä pentuja, eikä emoa tarvitse rauhoittaa tutkimusta varten. Ultraus ei ole pakollinen koiran tiineyteen liittyvä tutkimus, mutta sillä voidaan varmistaa tiineyden alkaminen. Eläinlääkärin kokenut silmä pystyy jopa arvioimaan, montako pentua kohdussa tutkimushetkellä vähintään on.  

Tiineysröntgenkuva voidaan ottaa noin viikkoa ennen "laskettua aikaa". Kuva paljasti viisi sopusuhtaisen kokoista pentua, jotka syntyivät ongelmitta.

Lähellä arvioitua synnytysajankohtaa pentujen luusto on jo muodostunut siten, että ne erottuvat röntgenkuvassa. Tiineysröntgenin tarkoituksena ei ole uteliaisuuden tyydyttäminen pentujen lukumäärän osalta – pennuthan syntyvät joka tapauksessa pian – vaan sen avulla voidaan ennakoida synnytyksen onnistumista. Epämuodostuneet tai epätavallisen isot pennut voivat jäädä jumiin ja vaatia keisarinleikkauksen. Lisäksi on hyvä tietää, monenko pennun jälkeen synnytys on ohi.

Kuvaushetkellä pennut ovat jo ohittaneet kriittisimmän alkionkehityksen vaiheen, eikä tiineysröntgenin säteilyannosta pidetä merkittävänä riskinä. Emoa ei tarvitse rauhoittaa tutkimusta varten. (Jos kaikki näyttää hyvältä, on röntgenkuvan paras lisäanti kuitenkin pentujen lukumäärän arvuuttelu yhdessä muiden pentueenodottajien kanssa. Joskus pennuilla vaikuttaa olevan persoonallisia tapoja jo tässä vaiheessa!)

Sitten odotetaan....

Ja odotetaan...

Onnellinen vastasyntynyt koiraperhe - Myoubu-emo, Entsyymi ja neljä veljeä. Kuva: Marjo Puranen.

Ja yht’äkkiä puhelimeen kilahtaa iloinen uutinen ensimmäisen pennun syntymästä! Tiedonvälitys riippuu tietenkin siitä, mitä olette kasvattajan kanssa sopineet ja ovatko olosuhteet sopivat viestittelyyn. Tunnit kuluvat, ja vähitellen selviää, mitä värejä ja sukupuolia hartaasti odotettuun pentueeseen ilmestyy. Jos kaikki sujuu edelleen hyvin, on lopputuloksena levollisena imettävä emo ja tyytyväinen rivi pentuja, jotka joko syövät tai nukkuvat. Shibapennut painavat syntyessään yleensä noin 200-250 grammaa.

Shibapentujen kasvukäyrää ensimmäisinä elinpäivinä. Syntymäpainot voivat lähes tuplaantua ensimmäisen viikon aikana. Kuva: Marjo Puranen.

Seuraavat viikot pennut keskittyvät tankkaamaan maitoa. Väliajoilla ne kasvavat kohisten nukkuessaan. Silmät avautuvat noin kahden viikon iässä. Tämä on samalla se hämmästyttävä siirtymävaihe, jossa kuvien hellyttävät pötkylät alkavatkin yht’äkkiä muistuttaa oikeita minikoiria. Pian seikkailunhaluisin pentu jo pohtii tutun ja turvallisen pentulaatikon laidan ylittämistä. Tässä vaiheessa sellaiset uudet asiat kuin lattia ja lelu ovat pennun mielestä luultavasti extreme-kokemuksia. Emon rohkaisemina ne kuitenkin laajentavat elinpiiriään päivä päivältä. Noin neljän viikon iästä lähtien pennut alkavat myös tutustua ulkomaailmaan ja vieraisiin ihmisiin.

Hyvä koiraemo hoitaa ja leikittää pikkupentujaan antaumuksella sekä toimii niiden roolimallina. Pennut saavat elämäänsä hyvät lähtökohdat. Kuva: Marjo Puranen.

Nehän on livenä vielä pienempiä ja söpömpiä kuin kuvissa! Odotettavissa myös innokkaita pikku kieliä, jotka pyrkivät lipsuttamaan naamaasi. Ja miten pehmeältä pentuturkki tuntuukaan. Saatat myös äkkiä huomata, että sinut on otettu hyötykäyttöön, kun koko porukka on todennut sylisi hyväksi paikaksi nokosille. Pitkä pennunodotus palkitaan, sillä shibapentujen touhuja voisi katsella vaikka maailman tappiin saakka.   

Kahvilla puutarhassa shibapentujen kanssa 😀 Kuvaan taltioitui pieni Entsyymi (sylissä) ja kaksi sen veljistä. Kuva: Marjo Puranen.
("Hmmm... seuraavana sisko alkaa tietysti kysellä kaikkia biologisia yksityiskohtia. Eikö se haikara olisi riittänyt!")

Julkaistu Kommentoi Shibojen GM1-gangliosidoosi

GM1-gangliosidoosi voi kuulostaa tutulta niille shibanomistajille, jotka ovat harkinneet koiransa geenitestausta. Suositun MyDogDNA-geenitestin nettisivu listaa kyseisen sairauden shibojen ainoaksi rotukohtaiseksi tautimutaatioksi, jonka testi paljastaa. Professori Osamu Yamato kuvaili shiban GM1-gangliosidoosin vuonna 2000 ja on sittemmin kartoittanut taudin esiintymistä Japanin ja Tsekkien shiboissa. Syytäkin on, sillä GM1-gangliosidoosi on julma hermorappeumasairaus, joka johtaa varhaiseen kuolemaan ja periytyy salakavalasti peittyen tietyissä shibalinjoissa.

Sairaus nimihirviön takana

"GM1-gangliosidoosi" viittaa siihen, että soluihin kertyy gangliosidi-nimistä rasvamolekyyliä. Kirjaimet GM muodostuvat sanoista gangliosidi ja mono, mikä kuvaa tarkemmin tämän gangliosidityypin kemiallista rakennetta. Gangliosidit ovat tärkeitä rakennuspalikoita etenkin hermosolujen solukalvoilla. Solut elävät jatkuvassa muutostilassa voidakseen vastata ympäristön signaaleihin - niinpä myös vanhoja gangliosideja hajotetaan ja uusia valmistetaan nopeassa tahdissa. Useimmilla gangliosideilla on omat hajottajaentsyyminsä, jotka ovat siis eri geenien koodittamia proteiineja.

GM1-gangliosidin hajotukseen osallistuu entsyymi nimeltä beeta-galaktosidaasi. Mutaatio tämän entsyymin geenissä johtaa virheelliseen rakennusohjeeseen, eikä muodostuva mutanttientsyymi enää toimi. Seuraukset ovat murheellisia sekä solun että sairaan yksilön tasolla. Hajotettavaksi tarkoitettua GM1-gangliosidia kertyy solun "kierrätyskeskuksiin" eli lysosomeihin. Tämän vuoksi gangliosidoosit luokitellaan myös lysosomaalisiksi kertymäsairauksiksi. Kertyminen on ajan myötä mittavinta hermosoluissa, jotka eivät jakaannu ja siten vähennä yksittäisen solun kertymäainesta. Hermosolujen toiminta häiriintyy, ne turpoavat ja alkavat kuolla. Shibojen GM1-gangliosidoosin huomattavimmat oireet ovatkin neurologisia. GM1-gangliosidoosia esiintyy myös ihmisillä sekä muutamalla muulla koirarodulla. Shiban geenimutaatio ja oirekuva poikkeavat muiden koirarotujen GM1-gangliosidoosista.

Tiikerin MyDogDNA-tulos gangliosidoosin osalta. Genotyyppi -/- tarkoittaa, ettei koira ole tautimutaation kantaja.

GM1-gangliosidoosi vie vuodessa

GM1-gangliosidoosia sairastava pentu vaikuttaa tavanomaiselta pikkushibalta. Omistajan epäilykset heräävät pennun lähestyessä puolen vuoden ikää, kun jokin sen motoriikassa muuttuu. Ensioireita ovat pahenevat tasapainovaikeudet, haparoiva liikkuminen ja pään tärinä. Aivojen surkastumisen edetessä shiba menettää vähitellen näkönsä, liikuntakykynsä, ja lakkaa lopulta reagoimasta ympäristön ärsykkeisiin. Vaikka sairaan koiran älykkyyttä on vaikea arvioida muiden oireiden lomassa, on hermosolujen tuhoutumisen seurauksena luultavasti myös syvenevä kehitysvammaisuus. Sairauden viimeisessä vaiheessa 12-15 kuukauden ikäinen shiba olisi käytännössä lihasten jäykistelystä kärsivä passiivinen vuodepotilas. Näin elämäniloinen shibapentu hiipuu vuoden sisällä oireiden ilmaantumisesta, eikä hoitokeinoa ole. Omistajan tehtäväksi jää seurata taudin vääjäämätöntä etenemistä ja tehdä päätös eutanasian ajankohdasta.

Japanilaisen Sakura-shiban omistaja kirjoittaa aiheesta blogia. Sakura ja sen kaksi pentuesisarusta sairastuivat GM1-gangliosidoosiin. Linkki Sakuran blogiin.

Voiko shibapentuni sairastua?

Shibojen GM1-gangliosidoosi on onneksi harvinainen, eikä rotuyhdistyksen tietoon ole toistaiseksi tullut yhtäkään sairasta suomalaista shibaa. Taudin siemenet saattavat silti olla läsnä Suomenkin shibakannassa. Muiden resessiivisesti periytyvien sairauksien tavoin GM1-gangliosidoosi puhkeaa vain silloin, jos pentu on perinyt tautimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Pentueen vanhemmat ovat tuolloin - kasvattajan toivon mukaan tietämättä - taudin kantajia. Tällaisessa yhdistelmässä jokaisella pennulla on matemaattisesti 25 % riski olla sairas. Todennäköisyys vastaa valkoisen pennun syntymistä “värikkäille” vanhemmille, jotka kantavat valkoista. (Kyseessä on havainnollistava esimerkki, eikä valkoinen väri sinänsä liity gangliosidoosiin mitenkään.)


Resessiivisen taudin periytymismalli. Esimerkissä sekä isän että emon suvussa esiintyvä "Reetu" on taudinkantaja, joka on periyttänyt tautialleelin tämän pentueen molemmille vanhemmille. Joka pennulla on nyt 25 % matemaattinen riski periä tautialleeli kummaltakin vanhemmaltaan eli olla sairas. Sattuma vaikuttaa paljon pienissä pentueissa, joten käytännössä sairas voi olla vaikka koko pentue tai ei yksikään.

GM1-gangliosidoosin kantajilla on perimässään geenistä sekä mutanttiversio, genetiikan termein tautialleeli, että normaali alleeli, jonka ohjeilla toimivaa entsyymiä valmistuu riittävästi. Kantajat ovat siis oireettomia. Itse asiassa kantajat saattavat olla jopa näyttelyvoittajia ja suosittuja jalostusuroksia, jotka periyttävät tautialleelia pennuistaan keskimäärin joka toiselle. Näin tautialleeli voi kulkea sukupuussa sukupolvien ajan ja esimerkiksi Suomen pienessä shibakannassa yleistyä sattuman vaikutuksesta. Tällainen sattuma voi olla yksittäisen kantajan suuri pentumäärä. Jos sama kantajashiba esiintyy pentueen sukupuussa sekä emon että isän puolella, muuttuu riski sairaisiin pentuihin teoreettisesta todelliseksi.

Voisiko shibani olla kantaja?

Miten yleinen GM1-gangliosidoosia aiheuttava geenivirhe shiboilla sitten on? Professori Yamaton toteuttamassa tutkimuksessa (julkaisuvuosi 2013) oli testattu yhteensä 590 shibaa Japanin kahdeksalta alueelta. Näistä kuusi paljastui taudin kantajiksi, mikä tarkoitti 1,02 prosenttia testiin sattumanvaraisesti valikoituneista shiboista. Lukema kuulostaa pieneltä, mutta se on syytä suhteuttaa Japanissa vuosittain syntyvän 40 000 shibapennun määrään. Huomionarvoista on se, että puolet löytyneistä kantajista oli kotoisin Kinkin alueelta. Myös monet GM1-gangliosidoosiin sairastuneet shibat vaikuttivat keskittyneen Kinkiin.

Kinkin alueen sairaiden ja kantajien sukutauluja tutkimalla löytyi yhdistäväksi tekijäksi tietyn shibakennelin kaksi kantajaurosta. Vaikka kyseisen kennelin nimi ei ole julkista tietoa, on tässä hyvä käytännön esimerkki resessiivisesti periytyvän sairauden leviämisestä rotukoirissa. Nämä kaksi kantajaurosta todellakin olivat näyttelyvoittajia, joita monet lähialueen kasvattajat käyttivät yhdistelmiinsä.

2019: GM1-gangliosidoosi Japanin ulkopuolella

Tautialleeli on vuoteen 2019 mennessä levinnyt Venäjällä siten, että sairaan pentueen syntyminen tuli mahdolliseksi. Epävirallisen sukupuutietokannan mukaan eräällä kantajauroksella on noin 70 pentua. Matemaattisesti puolet näistä kantaa itsekin tautialleelia ja mahdollisesti periyttää sitä eteenpäin. Kyseessä on ollut onneton sattuma, eikä asia ole ollut tiedossa koiran tai sen omien tuontivanhempien jalostuskäytön aikana. Vastaavia paikallisia populaatioita, joissa tautialleeli on hiljalleen rikastunut, voi olla itämässä muuallakin. Ensimmäinen sairas pentu paljastaa asian, mutta on yleensä vain jäävuoren huippu. Suomessa shibojen uusi PEVISA rajoittaa yksittäisen koiran jälkeläismäärän 25:een.

Professori Yamato on ehdottanut, että ainakin Japanista ulkomaille myytävät shibat testattaisiin tautialleelin suhteen jo Japanissa. Japanin-tuonteja pidetään tyypillisesti arvokkaina jalostuskoirina, ja niiden geneettinen vaikutus muissa maissa voi olla suhteellisen suuri.

2021: GM1-kantajien jalostuskäyttö näyttää ketjuttuneen ainakin neljän sukupolven ajan eri kennelnimien alla. Tautialleelin leviämisen seuranta voi silti olla yhä hallinnassa.

Geenitestit etsivät GM1-gangliosidoosiin liittyviä mutaatioita. Eri roduilla sama sairaus voi johtua eri mutaatiosta.

Geenitestaus tuo arvokasta tietoa

Varsin pienen ja vielä nuoren shibapopulaatiomme kannalta voisi olla hyödyllistä testata mahdollisimman moni shiba, jotta saataisiin selville, onko GM1-gangliosidoosia aiheuttava geenimutaatio päässyt jossakin vaiheessa asettumaan tänne tai jopa rikastumaan suomalaisissa shiboissa. Aikaisemmin tautialleelia on kartoitettu länsimaista Tsekeissä vuosina 2005-2006, jolloin tsekkiläisten shibojen rotuyhdistyksen järjestämään näyttelyyn osallistuneista 95 shibasta ei löytynyt taudinkantajia. Toivon mukaan omat shibamme ovat olleet yhtä onnekkaita.

Testattavan shiban ei tarvitse olla itse jalostuskoira tai sellaiseksi suunniteltu. Mahdollisten kantajien jalostuskäyttöä tulisi rajoittaa tai harkita hyvin tarkkaan – geenitestauksen arkipäiväistyessä voi yksittäisiä resessiivisiä tautialleeleja kenties yrittää hallita siten, että kantajan jälkeläisistä valitaan jalostukseen vain tautialleelista vapaita pentuja. Geenitestin näytteeksi ei tarvita välttämättä verikoetta. Usein riittää poskisolunäyte, joka otetaan pyörittämällä pientä näytepuikkoa koiran suussa. GM1-gangliosidoosin testituloksen lisäksi monet kaupalliset DNA-testit kertovat, kantaako punainen shiba valkoista, black & tania tai peräti seesamia väritystä.    

Uusi löytö: shibojen GM2-gangliosidoosi

Vuonna 2017 yhdysvaltalaisilta shiboilta tunnistettiin uusi geenivirhe, joka johtaa toisenlaiseen gangliosidoosin muotoon, GM2-gangliosidoosiin. Kyseessä on HEXB-geeni, jonka virhe vaikuttaa kahteen eri entsyymiin, beta-heksosaminidaaseihin A ja B. Taudin oireet, ennuste ja periytymistapa muistuttavat GM1-gangliosidoosia. Kun Missourin yliopiston DNA-pankin 40 shibanäytettä tutkittiin tämän tautialleelin varalta, havaittiin kolme kantajaa. Kyseiset vuonna 2002, 2004 ja 2007 syntyneet shibat eivät tiettävästi olleet sukua toisilleen tai tutkimuksen sairaille shiboille. Erilaisten geenivirheiden mahdollisuus on siis huomioitava, mikäli gangliosidoosiin viittava oirekuva ei selity GM1-tyypin taudin tunnistavalla geenitestillä.

Huom. Eri roduilta on löydetty samasta geenistä erilaisia GM2-tautimutaatioita, ja geenitestit ovat mutaatiokohtaisia eli käytännössä rotukohtaisia. Villakoirien GM2-geenitesti ei tunnista shibojen GM2-mutaatiota ja toisinpäin.

Lähteitä ja luettavaa:

GM1 gangliosidosis in shiba dogs. (Yamato ym., 2000)

A novel mutation in the gene for canine acid beta-galactosidase that causes GM1-gangliosidosis in Shiba dogs. (Yamato ym., 2002)

Clinical and clinico-pathologic characteristics of Shiba dogs with a deficiency of lysosomal acid beta-galactosidase: a canine model of human GM1 gangliosidosis. (Yamato ym., 2003)

Molecular screening of canine GM1 gangliosidosis using blood smear specimens after prolonged storage: detection of carriers among shiba dogs in northern Japan. (Yamato ym., 2008)

Mutation screening of canine GM1 gangliosidosis for preventive measures: absence of the mutant allele in breeding Shiba dogs in the Czech Republic. (Yamato ym., 2009)

GM1-Ganglioside Accumulation at the Mitochondria-Associated ER Membranes Links ER Stress to Ca2+-Dependent Mitochondrial Apoptosis (Sano ym., 2009)

Serial MRI features of canine GM1 gangliosidosis: a possible imaging biomarker for diagnosis and progression of the disease. (Hasegawa et al., 2012)

Molecular epidemiology of canine GM1 gangliosidosis in the Shiba Inu breed in Japan: relationship between regional prevalence and carrier frequency. (Uddin et al., 2013)

GM2 Gangliosidosis in Shiba Inu Dogs with an In‐Frame Deletion in HEXB (Kolicheski ym., 2017)

Canine GM2‐Gangliosidosis Sandhoff Disease Associated with a 3‐Base Pair Deletion in the HEXB Gene (Wang ym., 2018)

Julkaistu Kommentoi Mistä shibavauvat tulevat? Osa 1/2

Tilanne on tuttu lähes jokaiselle omaa shibapentua etsivälle. Nettihaku myydään shiba pentuja ei johda mihinkään - paitsi jatkossa luultavasti tähän blogipostaukseen. Erityisesti sillä ei löydy myynti-ilmoitusta, jossa luovutusikäiset shibapennut kaipaisivat parhaillaan koteja. Miksei tarjonta vastaa kysyntää, ja minkälaista salatiedettä oman shiban saaminen oikein on?

Viisiviikkoista Entsyymiä tervehtimässä. Tyynyliina matkasi kotiin Tiikeri-veljen nuuskittavaksi. Kuva: Marjo Puranen

Tämä postaus on olemassa oikeastaan siksi, ettei pennunetsijöiden tarvitsisi turhaan kysellä pentua shibojen rotuyhdistyksen Facebook-ryhmässä ja saada siellä hurjan epäystävällistä kuvaa shibanomistajista, jotka eivät (välttämättä) jaksa kommentoida säännöllisesti toistuvia pentutiedusteluja mitenkään.

*** Shibojen pennutus houkuttelee myös rahan makuun päässeitä henkilöitä. Kysy AINA ensin pentusi emon rekisterinimi niin että voit selvittää, milloin samalla emolla on vasta ollut edelliset pennut ja miten nuorena sen pennuttaminen on aloitettu. Tee sama tiedonhaku kasvattajan muillekin nartuille. Rodun tai geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen ei tarkoita sitä, että pentuja tiristetään samasta emosta maksimivauhdilla. Eri maiden kennelliitoilla on tiedonetsintää varten omat jalostustietojärjestelmänsä:

Suomen KoiraNet

Ruotsin Hunddata

Norjan DogWeb

Englannin The Kennel Club -tietokanta

Hollannin Dutch Dog Data

Ranskan Centrale Canine

Viron Eesti Kennelliit -tietokanta

Kennelliiton listan kautta voi etsiä lisää maita, joilla saattaa olla käytössä vastaavia tietokantoja rekisteröidyistä koirista. Japani ei tarjoa julkista online-tietokantaa japanilaisista koirista.

Ovatko shibapennut kiven alla? Pikku-Tiikeri löysi sieltä harjoitusgeokätkön.

Kaksi shibaa ei saa pentuja ihan samalla idealla kuin ihmisperheeseen syntyy lapsia. Silloin kun kasvattaja aidosti välittää rodusta ja rodun säilyttämisestä, on jokainen pentue pohjimmiltaan yhdistelmäkokeilu. Pentueen vanhemmiksi yhdistetään tietty narttu ja tietty uros, jotka on ehkä valittu kompensoimaan toistensa pieniä puutteita. Tavoitteena on saada yhdistelmästä pentuja, jotka olisivat jopa hiukan parempia shiboja kuin kumpikaan vanhemmista.

Paremmuudella voidaan tarkoittaa terveyttä, luonnetta tai ulkonäköä. Ulkomuodon ja olemuksen osalta ohjeena on rodun kotimaan Japanin laatima standardi eli rotumääritelmä. Usein pentueen vanhemmat myös edustavat harvinaisempia sukupuita, joiden geenit saadaan näin pidettyä mukana - yhden ja saman jalostusuroksen geenien liika leviäminen on riski tulevaisuudessa. Kasvatustyön jatkumisen kannalta taas on loogista, että pentueiden lupaavimmat pennut jäävät toisinaan kasvattajille itselleen tai menevät sijoituskoiriksi. Näin niitä voidaan vuorostaan käyttää aikanaan kasvatuksessa, jossa tavoitteena on jälleen hiukan edellistä sukupolvea parempi pentue.

Tiikeri juniorina, saatuaan lumipesut koirapuistokaveriltaan Snadilta. Aikuisena Tiikerikään ei enää ole ollut erityisen koirasosiaalinen muita uroksia kohtaan.

On selvää, etteivät kasvattajat voi pitää itsellään kaikkia syntyviä pentuja. Niille on etsittävä omat kodit. Hyvän kasvattajan kiinnostus pentuun ei kuitenkaan lakkaa luovutuksen jälkeen. Vaikka pentu on nyt uusien omistajiensa koira, on se samalla myös kasvattajan kasvatustyön tulos. Siksi jokaista kasvattajaa (toivon mukaan) kiinnostaa tietää, millaisiksi juuri tästä yhdistelmästä syntyneet pennut kehittyvät. Kuulumisten kertominen ja kuvien lähettäminen on nykyään netin kautta helppoa. Vastaavasti hyvän kasvattajan neuvoihin ja kokemukseen voi tukeutua, jos jokin asia elämässä koiran kanssa askarruttaa. Tämä painottuu etenkin pentuaikana, jolloin uudet omistajat eivät vielä itse ole oman koiransa asiantuntijoita.

Osa kasvattajista voi toivoa palautetta pentueen onnistumisesta myös siten, että koira käytetään ulkomuototuomarin arvioitavana koiranäyttelyssä. Pentueen terveyttä taas voidaan arvioida tietyillä terveystutkimuksilla kuten luustokuvauksilla. Tilanne on tässä win-win, sillä terveystutkimukset hyödyttävät myös koiraa itseään, kun mahdolliset ongelmat osataan ottaa huomioon jo paljon ennen näkyvän oireilun alkamista. Harvinaisempi, etenkin ulkomaalaisten kasvattajien joskus asettama erityisehto pennun myymiselle voi olla se, ettei koiraa saa käyttää jalostuskoirana. Syyt lienevät sekä inhimillisiä että rodun etua ajavia.

Shiban alkuperäinen käyttötarkoitus, pienriistan metsästys, ilmenee myös suurena valppautena. Kyttäyspiste on Tiikerin mielestä ehdoton juttu!

Tunteellisella tasolla on hyvä muistaa, että pennut ovat syntyneet kasvattajan kodissa ja olleet siellä kahden kuukauden ajan pieniä perheenjäseniä - ja kukapa ei toivoisi omalle kasvatilleen hyvää elämää. Toisaalta hyvä kasvattaja ottaa vastuun myös siitä, ettei myy shibapentua ihmiselle, jolle shiba ei luultavasti olekaan sopiva rotuvalinta. Shiba on yhä melko harvinainen rotu, ja pennunetsijät ovat todennäköisemmin nähneet shiba-aiheisia huumorikuvia ja videoita netissä kuin tavanneet oikea shiban. Ei ole yhdenkään osapuolen etu, jos pennunostaja odottaa saavansa "hiljaisen, kissamaisen ja omissa oloissaan viihtyvän meemidogen" mutta saakin rotutyypillisen shiban, joka muistaa juurensa alkukantaisena metsästyskoirana ja on taatusti oikea koira.

Vatsarapsuja shibalenkillä.

"Tutustu rotuun, erilaisiin shiboihin ja kuuntele shibanomistajien kokemuksia." on erinomainen neuvo. Pienellä kahden shiban otoksella kuvailisin itse shiban tärkeimpiä ominaisuuksia näin: aktiivinen eli korkeaenerginen, valpas, joskus ärsyttävänkin älykäs, herkkä ja hyvämuistinen sekä hyvässä että pahassa… ja niillä on omia mielipiteitä monista asioista. Shiban huhuttu kissamaisuus on muuten osittain totta. Se ei silti ole sellainen asia, joka ensimmäisenä vaikuttaisi arkielämään tämänkään koirarodun kanssa.

Myös shiban alkukantaisuus on usein totta, eikä se kaikilta osin ole mikään ylpeilyn aihe. Jotkin shibat saattavat esimerkiksi pelätä lentäviä hyönteisiä kokiessaan olevansa ansassa sisätiloissa tai hihnassa. Vapaana ulkoillessa samaa pelkoa ei yleensä ilmene. Rotuyhdistyksen virallisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 lentäviä hyönteisiä oli enemmän tai vähemmän pelännyt 34/225 shibaa eli 15,2 % niistä shiboista, joiden osalta terveyskyselyyn oli vastattu.

Vapaana ollessaan shiba voi irrota rohkeasti pitkän matkan päähän omistajastaan jo pikkupentuna. Monet shibat "osoittavat" lenkillä lintuja ja oravia ja saalistavat kiihkeästi jyrsijöitä, vaikka rotua ei ole enää aikoihin varsinaisesti kasvatettu metsästyskäyttöön. Oletusarvoisesti shibapennusta ei kannata odottaa samanlaista haukkuvaa metsästyskoiraa kuin esimerkiksi suomenpystykorvasta. Rodun kotimaan pääjärjestö NIPPO pyrkii silti säilyttämään myös japanilaisten rotujen metsästysominaisuudet, ja muutamat shibat Suomessakin harrastavat omistajansa kanssa metsästystä.

Miten oman shibapennun sitten voi saada? Käytännön vinkkejä:

  • Hanki riittävän hyvä käsitys siitä, millainen koira shiba oikeasti on ja minkälaista elämä sen kanssa tulee todennäköisesti olemaan. Myös kasvattajat arvostavat tätä. Kaikki shibat eivät tietenkään ole samanlaisia eikä kaikkeen voi varautua etukäteen, mutta tietyt ominaisuudet esiintyvät shiba-rodussa useammin kuin toiset.

  • Tiedosta, että shibapentusi ei todennäköisesti synny "sinua varten" vaan on osa kasvattajan kasvatustyötä rodun hyväksi. Tutustu Suomen Shiba ry:n ylläpitämään kasvattajalistaan ja kasvattajien kotisivuihin. Tutustu Jalostustietokantaan.
  • Jos päädyt kuitenkin tukemaan shibojen epäeettistä kasvatusta, niin varmistu edes siitä, ettei pentusi emo ole kulissien takana pennutuskone tai sellaiseksi suunniteltu.
Tiikerin ihmisrakkaus ja taipumus viihtyä sylissä ilmenivät jo alle luovutusikäisenä. Se parkkeeraa vielä 4-vuotiaanakin mielellään syliin, jos tilaisuus tarjoutuu. Kuva: Marjo Puranen

Muutamia pohdinnan arvoisia kysymyksiä kasvattajan valintaan. Minkälaista kasvatusta haluat itse tukea ja edistää ostamalla pennun?

  • Ovatko pennut ensinnäkin rekisteröityjä? Paperit eivät liity näyttelyihin vaan pyrkivät turvaamaan emon ja pentujen hyvinvointia. Esimerkiksi yhdelle nartulle saa rekisteröidä korkeintaan viisi pentuetta, ja pentueen vanhempien terveyttä on kartoitettu jonkinlaisilla tutkimuksilla.
  • Onko kasvattajalla muutaman koiran kotikenneli vai asuuko ulkona koiratarhassa suuri joukko koiria?
  • Miten nuoria koiria kasvattajalla on tapana pennuttaa?
  • Miten tiheästi nartut joutuvat synnyttämään pentueita?
  • Onko pentueiden vanhempina koko ajan sama narttu ja uros, vaikka niiden yhteisiä jälkeläisiä on jo valmiksi paljon ja molempia sukupuolia?
  • Kauppaako kasvattaja pentuja postimyyntinä jopa ulkomaille tapaamatta pennunostajia?
  • Onko pentuja saatavilla jatkuvasti?
  • Ovatko pennut myynnissä Tori.fin kaltaisessa paikassa? Liian helposti saatava rotukoiran pentu voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla.
  • Kärsivätkö pentujen vanhemmat shiboilla toisinaan esiintyvästä voimakkaasta kärpäspelosta tai muusta arkuudesta? Erilaisilla peloilla on taipumus periytyä, ja ne voivat puhkeamisensa jälkeen olla riesana koiran loppuiän ajan.
  • Mitä kasvattajaa ansiokkaasti palvelleille narttukoirille tapahtuu?
  • Onko kasvattaja ollut aiemmin rekisteröintikiellossa?
Suomalaisten shibojen jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) sisällysluetteloa. Nämä asiat koskevat kaikkia shibaihmisiä, myös pennunetsijöitä.
  • Lue läpi shibojen jalostuksen tavoiteohjelma. Siihen on koottu hyvin tietoa shibojen historiasta, luonteesta ja terveystilanteesta sekä rotua uhkaavista sairauksista. Teksti on helppolukuista, ja JTO on nimestä huolimatta tarkoitettu kaikille rodusta kiinnostuneille, ei ainoastaan kasvattajille. Linkki shibojen JTO:n pdf-tiedostoon.
Entsyymi havainnollistaa shiban legendaarista karvanlähtöä. Monilla shiboilla on kahdesti vuodessa 2-3 viikkoa kestävä pohjavillan lähtö, jolloin koirankarvaa riittää. Muina aikoina turkkia ei oikeastaan tarvitse edes hoitaa.
  • Ota rohkeasti yhteyttä kasvattajiin. Käy kasvattajien luona kylässä tutustumassa heihin ja heidän shiboihinsa. Kiinnitä erityistä huomiota shibanarttuihin ja mieti, minkälaiselta kasvattajalta ja shibaemolta haluaisit pennun. Emon luonne on usein hyvä indikaattori pennun luonteesta. Jos kasvattajalla on pentuesuunnitelmia tälle nartulle ja olet hyvä potentiaalinen shibanomistaja, alkaa jännittävän odotuksen aika, josta lisää seuraavassa blogipostauksessa.

  • Tämä käytäntö on syynä siihen, että shibapennuille on yleensä kodit tiedossa jo etukäteen eikä luovutusikäisiä shibapentuja ilmesty myyntiin.
  • Muutkin pennunetsijät voivat olla kiinnostuneita samasta pentueesta. "Varausjono" tarkoittaa silti harvoin sitä, että jokainen syntyvä pentu jaetaan järjestelmällisesti seuraavalle vuoronumerolle. Erään kasvattajan sanoin: joskus uusin pentukyselijä voikin olla se paras koti tulevan pentueen pennulle.

  • Älä masennu vaikka kaikki kasvattajat eivät vastaisi viesteihisi. Pentukyselyjä tulee heille paljon. Vastaamattomuus voi tarkoittaa sitä, ettei pentuesuunnitelmia ole.
Suomessa nartut ovat yleensä myös rakkaita perheenjäseniä, eivät pelkkiä pentutuotannon, koirankasvatuksella "taiteilun" tai näyttelymenestyksen työkaluja. Suosi suomalaisia kasvattajia, vaikka pentu irtoaisikin nopeammin postimyyntinä ulkomailta. Jos 7-vuotiaalla emolla on teetetty jo seitsemän pentuetta, on emo käytännössä ollut tiineenä tai imettänyt pentuja kolmasosan elämästään pienillä palautumisväleillä. Koirarodut on kuitenkin vain ihmisten keksimä juttu.

  • Varaudu odottamaan ja ensin jopa pettymään. Tyypillinen shibapennun odotusaika on noin vuosi. Astutukset eivät aina onnistu eikä narttu tulekaan tiineeksi. Shiboilla on pienet pentueet, jolloin viisi pentua on jo paljon, eikä yhden pennun pentue ole mitenkään harvinainen.

  • Koska shibapentueet ovat yleensä niin pieniä, saat oman pennun todennäköisimmin silloin, kun sukupuolella tai etenkään pennun värillä ei ole väliä. Shibojen yleisin väri on punainen.
Tiikerin tiikeriraidat elävät omaa elämäänsä. Tällä hetkellä niitä ei näy upouudessa turkissa lainkaan.

  • Jos jäät odottamaan pentua samaan aikaan useammalta kasvattajalta, on tärkeää ja kohteliasta, että kerrot asiasta molemmille. Liian moneen "pentujonoon" meneminen ei välttämättä nopeuta pennun saamista. Aiheesta sanottua:


Mullahan ei omaa kenneliä ole, mutta teen yhteistyötä kasvattajan kanssa. Ja puhun nyt vaan omasta puolestani. 😊 Mutta väkisinkin kyselijä, joka osoittaa mielenkiintoa juuri minun narttua kohtaan, on jonossa korkeammalla (jos siis muutkin asiat osuvat kohdilleen). Kun itse tykkään siitä, että kyselijä on aktiivisesti mukana jo odotusaikana, enkä usko, että monessa jonossa oleva ehtii sitä tekemään kaikkien kanssa. Meillä on ollut onni löytää narttujeni pennuille omistajat, jotka ovat olleet mukana arjessa jo ennen pentujen syntymää ja joista on tullut ystäviä.


Mullakin on nyt ekaa kertaa elämässäni narttukoira ja jos ajattelen, minkälaisten ihmisten käsiin sen pienen pennun mieluiten antaisin, niin tietenkin jollekin, joka on jo rakentanut koirani kanssa jonkinlaisen tuttavuussuhteen. Enkä ainakaan sellaselle tuntemattomalle, joka tulee vaan nopean ninjaiskun tavoin hakemaan luovutusikäisen pennun, josta en välttämättä kuulekaan enää ikinä. 🙁 

  • Jos olet päättäväinen, kärsivällinen ja aidosti kiinnostunut shibasta, niin sinulle saattaa löytyä oma shiba vuotta nopeamminkin. Shiba vaatii omistajaltaan kaikkia noita ominaisuuksia. Onnea matkaan!
Haluatko tosissasi shiban? Varaudu siihen, että niitä onkin teillä ennen pitkää kaksi!

Onko sinulla jo shiba? Voit kertoa kommenttikenttään uusien pennunetsijöiden iloksi, miten oma shibasi saapui sinulle. Lisäksi tämäkin blogipostaus on päivittyvää mallia ja aina avoinna uusille/paremmille ideoille.

4

Julkaistu 4 kommenttia artikkeliin Suomen ensimmäiset shibat

Vuonna 2018 Suomessa rekisteröitiin ennätysmäärä shiboja. Nämä 116 uutta shibaa yhden ainoan vuoden aikana nostivat suomalaisten shibojen kokonaisrekisteröinnit jo reippaasti yli tuhannen: tätä kirjoitettaessa rekisteröityjä shiboja on yhteensä 1 219. Mutta kuka oli suomalainen shiba numero yksi? Milloin ja mistä se maahamme saapui?

FIN MVA Manlötens Beni Hime, "Kiva"- Suomen ensimmäinen shiba.

Vastauksia on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen Suomeen saapunut shiba oli punainen narttupentu Manlötens Beni Hime, kutsumanimeltään Kiva, joka muutti Paimioon. Ajankohdan on täytynyt olla joko loppuvuosi 1987 tai aivan alkuvuosi 1988. Kiva syntyi Ruotsissa Manlöten-kennelissä, jolla oli erittäin merkittävä asema pohjoismaisen shibakasvatuksen alkuaikoina 1970- ja 1980-luvuilla. Tammikuussa 1988 muutti Helsinkiin punainen urospentu Manlötens Yusho eli Jusu. Koirarekisterissä Jusu on myös Suomen shiba numero yksi, joskin sen tietoihin on virheellisesti merkitty rekisteröintivuodeksi jo vuosi 1987. Todellisuudessa Jusu rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa Marja Talvitien tarkistamana 18.1.1988.

Puolivuotias Manlötens Yusho, "Jusu", laivassa matkalla uuteen kotiinsa Suomeen. Kuva (c) Marjatta P.

Ruotsalainen Manlöten oli Inga ja Bror Carlssonin omistama kenneli ja karanteeniasema, jonne ensimmäiset shibat saapuivat Japanista vuonna 1972. Vuonna 1973 kenneliin syntyi koko Euroopan ensimmäinen shibapentue (kts. kuva Shibainfo.comissa). Manlöten oli ruotsalaisessa shibankasvatuksessa pitkään johtava nimi, sillä uuden shibakannan suojelemiseksi narttupennut myytiin yleensä ilman jalostusoikeutta. Viimeinen Manlötens-shibapentue rekisteröitiin vuonna 2001.

Listaus Suomen 15 ensimmäisestä tuontishibasta (KoiraNet-tietokannan mukaan)

1. FIN MVA Manlötens Beni Hime ("Kiva"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

2. Manlötens Yusho ("Jusu"), punainen uros, rekisteröity 1988 (tiedoissa virheellisesti 1987), tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

Jonna: "Odotin nuorena tyttönä Messukeskuksen joulunäyttelyssä -86 silloisen basenjin ryhmäkehään pääsyä. Kehään oli tulossa myös kaunein ikinä näkemäni koira Benikatsura (om. Inga ja Bror Karlsson). Silloin tiesin, että seuraava rotu olisi shiba inu ja jollain maailman ihmeellä sain vanhemmat vakuuttuneeksi asiasta. Pitkän projektin jälkeen Jusu tuli meille 16.1.1988."

Manlötens Yusho, "Jusu" - Suomen toinen shiba. Kuvat (c) Marjatta P.

3. FIN MVA Sekiryu Of Dairy Farm ("Saku"), punainen uros, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani

4. C.I.B FIN MVA Taketorami Of Dairy Farm ("Fuki"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani

C.I.B FIN MVA Taketorami of Dairy Farm, "Fuki" - Suomen ensimmäisen shibapentueen emo. Kuva (c) Riitta Viitala

Fukin toukokuussa 1990 syntynyt punainen narttupentu Silences Kaguyahime oli ensimmäinen Suomessa päivänvalon nähnyt shibapentu. Silences-shibojen sukulinja jatkui vielä 2000-luvun alussa kennel Rusthollin pentueissa, mutta näillä shiboilla ei ole enää nykyään jälkeläisiä. 

5. FIN MVA Manlötens Imoto ("Yoko"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Ruotsi (ei jälkeläisiä)

FIN MVA Manlötens Imoto, "Yoko".

6. Wellshim Yukari ("Yukari"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Englanti

7. FIN MVA Wellshim King Of Spades ("Sami"), black & tan -uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Englanti

8. FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako ("Nipa"), punainen uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Belgia, toisen Silences-pentueen isä

Sari: "Nipa tuli minulle sijoituskoiraksi keväällä 1992 ja kuoli joulukuussa 2002. Nipa oli minun ensimmäinen koira. Sitä ennen perheessä oli ollut kissoja. Tuossa vaiheessa oli elämäntilanne sellainen, että voin ottaa koiran. Mietin rotua pitkään. Silloin ei ollut nettiä joten olin koirakirjojen ja harvojen näyttelyiden varassa. Shibaa en ollut nähnyt kuin kirjan kuvassa, mutta se vastasi parhaiten melko tiukkoihin kriteereihini. Sain Kennelliitosta Riitta Viitalan numeron. Pentuja oli hänellä tiedossa vain Hollannissa. Se oli minulle täysin poissuljettu ajatus. Puhelun kestäessä hän kertoi, että hänellä on pari urosta, joista toisen voisi sijoittaa minulle."

FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako, "Nipa". Kuvat (c) Sari Tuominen

9. Holker Takaku, punainen narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Englanti

10. FIN MVA Mono Taifu ("Taifu"), black & tan -narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska

11. FIN MVA Mono Uchu Daikaiju Guilala ("Ufo"), valkoinen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska

Wellshimin puolisisarukset, Monon puolisisarukset ja Holker Takaku saivat 90-luvun alussa erilaisina yhdistelminä pentueita kenneleille Gravelbays, Marisven, Sea-Rock ja Vaahteranlehden. Ne ovat varhaisimmat suomalaiset shibat, jotka voivat edelleen löytyä uusien pentujen sukutauluista.

12. Mono Tozoku ("Zoku"/"Manu"), punainen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska (ei jälkeläisiä)

13. FIN MVA Hweeko Akai ("Aki"), punainen uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti

14. FIN MVA Hweeko Bijutsu Go ("Misu"), punainen narttu, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä)

15. Hweeko Birodo-San, black & tan -uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä)

Kennel Hweekon omistaja on ulkomuototuomari Elina Tan-Hietalahti. Osa Hweeko-shiboista on syntynyt Hollannissa, osa Suomessa. Näistä kolmesta Hweeko-täyssisaruksesta Hweeko Akai esiintyy nykyshibojen sukutauluissa Natural-kennelin kantanartun Kinkain Onohimen isänä.

Mutta olivatko 1980-luvun lopulla saapuneet shibat myös ensimmäiset suomalaiset shibat? Norjan shibayhdistyksen sivuilla voi lukea hauskan tarinan, jossa Japanissa vierailleet vanhemmat toivat pikkutytölleen mukanaan söpön lemmikkikoiran. Vuosi oli 1960, tätä epävirallista tuontia ei koskaan rekisteröity, ja koira oli black & tan -shibanarttu.

Tämä blogimerkintä on jatkuvasti päivittyvää mallia. Kerro kommenteissa, jos sinulla on muistoja, kuvia tai muuta lisätietoa Suomen ensimmäisistä shiboista! 🙂

Suuret kiitokset: Riitta, Karin, Vesku, Sari ja Jusun omistajat.

Kirjalliset lähteet: Suuri koirakirja 1991 (varhaiset shibavaliot ja omistajatiedot), Kennel Naturalin 1990-luvun nettisivusto, Suomen Shiba ry:n vanha keskustelufoorumi, Kennel Explorer'sin nettisivusto, KoiraNet-jalostustietokanta, Svenska Kennelklubben Hunddata.

Julkaistu Kommentoi Shiba vanhoissa koirakirjoissa

Tervetuloa upouuden shibablogin pariin! Ensimmäinen postaus on aina "historiallinen", joten palatkaamme sen kunniaksi suomalaisen shibahistorian alkujuurille. Ensimmäiset tuontishibat saapuivat Suomeen vuonna 1988, mutta rotu oli esitelty suurelle yleisölle koirakirjoissa jo 1970-luvulla. Aluksi shiba (tai šiba-inu tai shiba inu) saatettiin mainita akitan eli silloisen japaninpystykorvan yhteydessä. Opimme shibasta lähinnä sen, että se on japanilaisista alkuperäisroduista pienikokoisin. Sittemmin koirakirjojen rotukuvauksista on voinut lukea yllättävän tarkkanäköisiä kommentteja shiban luonteesta ja tietyistä erikoisominaisuuksista, joskin töpöhäntäistä shibaa etsivät joutuivat luultavimmin pettymään.


Yrjö Ylänteen Koirakirja vuodelta 1960 ei mainitse shibaa nimeltä, mutta kertoo 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta tutkimusmatkailijasta, joka kirjoitti tavanneensa pohjoisessa kummallisia pieniä koiria. Nämä koirat olivat väriltään tummanpunaisia. Ne myös muistuttivat suuresti kissaa. Olivatko ne todella suomenpystykorvan esi-isiä... vai oliko Monsieur Martiniere törmännyt matkallaan eräänlaiseen... pioneerishibojen populaatioon? Emme koskaan saa tietää.

Shibahavainto 1600-luvun Murmanskissa? Voi vain arvailla, mitä muut mainitsematta jätetyt "omituisuudet" siinä tapauksessa olivat.

Koirat - suuri tietokirja (1. suomennettu painos 1968) on sisällyttänyt pystykorvien ryhmään japaninpystykorvan. Esittely keskittyy akitaan, mutta shiba kuvataan ohimennen kettuterrierin kokoiseksi. Oliko tässä ensimmäinen shibamaininta suomenkielisessä koirakirjassa? Siihen voisi viitata nimen erikoinen kirjoitusasu.

Japaninpystykorva, tuo jokaisen mitä pätevimmäksi ja hurjimmaksi toteama vahtikoira, saattoi tarkoittaa ennen rotunimien vakiintumista sekä akitaa että kaikkia japanilaisia alkuperäisrotuja yhdessä. Nykyisestä japaninpystykorvasta eli japsista (joka toki on myös halutessaan mitä pätevin koira!) puhuttiin japaninkääpiöpystykorvana.

Maailman koirat (1. suomennettu painos 1975) esittelee shiban omana rotunaan. Kirjan mukaan shiballa on töpöhäntä. Ei ole selvillä, lisättiinkö shiba mukaan vasta uudempiin painoksiin. Inu-loppuosan puuttuminen kertoo ehkä siitä, että esittelyä on ainakin tuunattu sitten ensipainoksen. Allaoleva kuva 7. painoksesta vuodelta 1990.


Shiban trademark-kippuraan kajoaminen on herättänyt sekä ihmetystä että hilpeyttä. Kuvan (kenties hivenen shikokumainen?) shiba saattoi olla monelle koiraharrastajalle se ensimmäinen nähty shiba.

Suomalainen koirakirja (1978) on omistanut shiban mustavalkoiselle lähikuvalle lähes kokonaisen sivun. "Eloisa, mutta rauhallinen" kuulostaa shibanomistajan korvaan ristiriitaisen sijaan varsin osuvalta.

Shiban silmänmuotoa kuvataan mantelimaiseksi. Ainulla silmät ovat "mongolimaisen vinot."

Koirarodut (1. suomennettu painos 1983) oli suosittu rotuopas 80-luvulla. Värikohta listaa kaikki kuviteltavissa olevat ilmaisut shiban neljästä väristä värivirheineen, ja hieman erikoisen kuvavalinnan on kenties katsottu parhaiten mätsäävän shiban luonteesta ja käytöstä mainittuihin asioihin.

Maailman koira-atlas (1. suomennettu painos 1991) on viisi kiloa painava järkäle, jota ei kannata kuljettaa kirjastosta kotiin. Kuitenkin se sisältää yhden koirakirjojen parhaista shibaesittelyistä. Shibaa kuvaillaan käytännönläheisellä tavalla, joka tuo mieleen omistajien kirjoitukset shibayhdistyksen keskusteluryhmässä.

Kenties ainoa koirakirja, jossa yhdeksi shiban esimerkkikuvaksi on valittu harvinainen Ay/at-seesami.

Suuri koirakirja vuodelta 1991 on oikeastaan kuuden vihreäselkäisen kirjan sarja. Shiban esittely sisältää vielä nykypäivänäkin ainutlaatuista tietoa, sillä infoboksiin on listattu ensimmäiset suomalaiset valioshibat omistajineen.

Suuri koirarotukirja (1. suomennettu painos 1997) huomauttaa shibojen alkaneen jo yleistyä Japanin ulkopuolella. Lyhyessä esittelytekstissä on katsottu tarpeelliseksi kertoa shiboja vaivanneista hammaspuutoksista.

Gummeruksen suuri koirakirja (1999) edustaa myös nykyaikaisempaa designiä mutta antaa viittä vaille vaikutelman, että shiba on jonkinlainen akitan halpisversio. Huomionarvoista on kuvaksi valkattu bläkkärishiba.

Ensyklopedia Koirat (1. suomennettu painos 2000) on saa kunnian olla viimeinen "vanhaksi koirakirjaksi" luokiteltava teos. Deja vu -tunne selittyy sillä, että kuvituksen punainen shiba esiintyi juuri kahden edellisenkin koirakirjan shibasivuilla.

Omistatko vanhan, vuosina 1970-2000 julkaistun suomenkielisen koirakirjan, jonka shibamaininta tai rotuesittely listauksesta puuttuu? Ilmoita kirjasta kommentteihin!