Shibalogisen blogin horoskoopissa 2024 on kainkoiran vuosi. Katsotaan, minkälaista teoriatietoa voimme vuoden aikana kerätä kainkoirista. Painopisteinä on jälleen tiede ja tutkimusjulkaisut sekä mahdollisimman varhainen historia japanilaisen materiaalin pohjalta.

Kahden kuukauden ikäisiä kainkoiran pentuja 50 vuotta sitten. Kuva kirjasta Nihon Ken.

Jaarittelin jo uudenvuodenpostauksessa, miten kainkoirat on aina tuntuneet erillisiltä japanilaisrotujen joukossa. Tän on pakko johtua siitä, että ne on alusta asti olleet erillään NIPPO:sta. Mulle ei esimerkiksi tule mieleen yhtäkään mustavalkoista klassikkokuvaa kainkoirasta, saati että tunnistaisin tärkeimpien kantakoirien nimiä. Miten rotu selviytyi sodasta ja penikkataudista? Eroaako niiden rotumääritelmä alkuperäisestä japanilaiskoiran rotumääritelmästä? Metsästääkö japanilaiset kait edelleen? Ja onko ne aina olleet pelkkää brindleä?

Jostain pitää aloittaa. Tarkotukseen sopii hyvin japanilaisten tekemä mutta englanninkielinen tietokirja Japanese Dogs, jossa on sivun pituinen tietoisku kainkoirasta.

  • Toisin kuin pienillä japanilaiskoirilla eli nykyisillä shiboilla, niin kainkoirien alkuperä voidaan jäljittää yhdelle alueelle ja jopa yhteen ainoaan kylään. Nimi ”Kai” tulee Yamanashin alueen aiemmasta nimestä. Yamanashi sijaitsee keskellä Japania aivan siinä shinshushibojen naapurissa.
  • Kylä on Ashiyasu syrjäisessä vuoristossa. Oon lähes varma, että siellä päästään vielä käymään.
  • Kain sanotaan kiintyvän syvästi yhteen ihmisomistajaan mutta olevan koirasosiaalinen omien rotutovereidensa kesken.
Tora Go. Ikää kahdeksan kuukautta. Metsästäjän kamppeisiin pukeutuneella isännällä vain vähän enemmän. Olihan mulla sittenkin jo suosikkikuva kainkoirien historiasta. Hoksasin samalla, että kainkoirilla ei voi olla klassisia värinimiä Aka ja Shiro. Ennustan, että muutaman muun Toran tulemme kyllä näkemään. Kuva Vanhan japanilaiskoiran valokuva-albumista.
Ensimmäinen kotitehtävä: kainkoiran kanjit. Kahdesta ekasta yhdessä muodostuu se aluetta merkitsevä Kai. Substantiivina kanjisanakirja antaa sille merkitykseksi tehoa, lopputulosta tai hyötyä. Kolmas kanji eli koirapilliin puhaltava tyyppi on tietenkin ken/inu.

Kainkoira on pienin keskikokoisista japanilaisroduista. Isoimmat shibat on helposti samaa säkäluokkaa. Koko oli käsittääkseni yksi niistä asioista, miksi kainkoirat on menneet omia teitään. NIPPO:n rotumääritelmästä puuttuu juuri se kokoluokka väliltä 40-50 cm, joten kait olivat liian isoja pieniksi mutta liian pieniä keskikokoisiksi.

Joten. NIPPO:n sijaan kainkoirilla on oma suojeluyhdistyksensä Kai Ken Aigokai eli KKA. Se täyttää kuuden vuoden päästä 100 vuotta. KKA:n japanilaiset nettisivut löytyvät täältä. Mutta miksi aigokai eikä hozonkai kuten kaikilla muilla? Kanjisanakirjojen perusteella aigo tarkottaa suojelua vivahteella ’hellä huolenpito’.

Suomessa kainkoiran historia on vielä alkutekijöissään, sillä ensimmäinen tuontikoira saapui vuonna 2009. Mä itse asiassa muistan tapahtuman vanhalta Hopeanuoli-foorumilta vähän pölöstä syystä. Silloin kainkoiran rotunimi oli vielä kai, niinkun ehkä, enkä meinannut älytä lauseen ”Ensimmäinen kai on saapunut Suomeen!” historiallista merkitystä. Hopeanuolen ansiosta villisikaa metsästävät kainkoirat oli olleet meillä tuttuja jo sen 20 vuotta, vaikka Akatoran, Chutoran ja Kurotoran rotua ei suomidubissa koskaan mainittu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *