Siirry sisältöön

Vuoristokoira Hama Go, yksi shibojen kantaäideistä. Kuva (c) Shibapedigree.com (?) / Nihon Ken Hozonkain arkistot (?) /tekijä tuntematon.

Tämä blogimerkintä on omistettu shibahistorian nartulle nimeltä Hama Go. Nimen kanjimerkeistä 浜 (hama) tarkoittaa rantaa ja 号 (go) on japanilaisten koirannimien perään yleisesti liitetty markkeri. Hama Gon kerrotaan olleen vuoristokoira Yamanashin alueelta, joka tunnetaan paremmin kainkoirien syntypaikkana. Näin sivuhuomiona sen häntä muistuttaa kuvassa enemmän kainkoirilla yleistä sirppiä kuin shiban tyypillistä kippuraa. Juuri muuta tietoa tästä nartusta ei englanniksi löydy, mutta se on ollut aikuisen shiban kokoinen vuonna 1951.

Tässä vanhassa dokumentissa modernit kantashibat esittelivät shibanassun mittasuhteita ja korvan kaltevuuskulmia. Hama Gon nimi mainitaan muualla dokumentissa, mutta onko se tässä kuvassa keskimmäisenä? Jos ko. koira on jokin muu, niin Entsyymillä on menneisyydessä sitten toinenkin look-a-like. Kuva on saatu blogiin FB-tililtä 柴犬 安曇之華號香港研究及保存會 shiba inu .

Hama Go on ollut yksi moderneja alkushiboja toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka shibojen sukupuusivustolla sille listataan vain kaksi tunnettua jälkeläistä, narttu ja uros - molempien isänä on shibojen kantaisä Naka Go Akaishisou -, ulottuvat niiden polveutumisketjut kaikkiin neljään suureen verilinjaan (Korotaman tapauksessa Ichisuke Go Inoguchin kautta). Gen-linjan kantauroksen takaa Hama Go löytyy sekä emon että isän puolelta yhteensä seitsemän kertaa.

Entsyymin iloinen ja superfeminiininen hymy tuo joskus mieleen Hama Gon aikojen takaa.

Lähteitä, luettavaa ja katsottavaa

Shibapedigree.com - shibojen sukupuusivusto, erittäin suositeltavaa tutkittavaa shibahistoriasta kiinnostuneille

柴犬入魂 shiba inu全港愛柴同盟 shiba inu hong kong - YouTube-kanava, jossa mielenkiintoisia opetusvideoita shiban historiasta ja rotumääritelmästä

Geenitestisarjan kolmas ja viimeinen osa käsittelee shibojen geneettistä monimuotoisuutta. Tällä tarkoitetaan rodussa esiintyvien geenimuotojen runsautta. Vastakohtana on tilanne, jossa lähes kaikilla koirilla olisi samanlaiset, mahdollisesti vialliset geenimuodot elintärkeistäkin geeneistä. Tällöin peittyvästi periytyvät ongelmat alkaisivat yleistyä rodussa. Monimuotoisuuden vaaliminen auttaa näin vastustamaan sukusiitostaantumaa, joka uhkaa suljettuja rotukoirakantoja. Se hyödyttää myös jokaista syntyvää shibaa. Uusien tutkimusten perusteella shibojen monimuotoisuus on koirarotujen keskitasoa, mutta se on jakautunut rotuun epätasaisesti.   

Nykyiset shibat polveutuvat niistä koirista, joita alettiin NIPPO-rekisteröidä Japanissa 1920-luvulla. Jossakin vaiheessa rotuun ei enää otettu uusia koiria, ja uusien pentujen vanhemmat olivat itse NIPPO-rekisteröityjä kantakoirien jälkeläisiä. Shibojen geenipooli oli muodostunut ja sulkeutunut, minkä jälkeen samat geenimuodot ovat periytyneet uusille sukupolville sekoittuen uudenlaisiksi geeniyhdistelmiksi. 

Modernin shiban tärkeimmät kantakoirat on listattu Shibapedigree.comin erinomaiselle sukupuusivustolle. Nykyshiboilla nämä japanilaiset koirat odottavat noin 20 sukupolven päässä erittäin monen polveutumisketjun juurella.

Kennelliiton sukutaulussa näkyvä sisäsiitosprosentti voi kuitenkin näyttää nollaa siksi, että laskeminen ulottuu vain muutamien sukupolvien päähän ja olettaa, että vanhimmat esivanhemmat ovat keskenään täysin eri sukuisia. Shiboissa ja muissakin rotukoirissa kiertävät rodun kantakoirien geenimuodot - tähän perustuu rotujen olemassaolo ja säilyminen.  

Eriperintäisyys ylläpitää terveyttä 

Useimpien muiden eläinten tavoin shibapentu perii yhden setin geenejä emältään ja toisen isältään. Molemmissa seteissä on samat geenit, joilla on tietty nimi, sijainti ja tehtävä, mutta tarkemmin katsottuna geenit voivat esiintyä hiukan erilaisina geenimuotoina. Tällainen lisääntymistapa on kehittynyt eläimille jonkin syyn takia. On ollut edullista, että geenisettejä tulee kahdelta yksilöltä uudenlaisiksi yhdistelmiksi. 

Jos toisen vanhemman geenisetissä on rikkinäiseksi mutatoinut geenimuoto, pystyy toisen vanhemman toimiva geenimuoto yleensä pelastamaan tilanteen. Lisäksi terveyden ja elinvoiman kannalta ajatellaan olevan hyvä, että jälkeläinen saa tietyistä geeneistä toimivat mutta hiukan erilaiset geenimuodot. Jos parittelevat yksilöt ovat sukulaisuuden takia keskenään liian samanlaisia, kahden eri geenisetin tarjoama turva ja hyöty menetetään.

Jälkeläisrajoitukset turvaavat monimuotoisuutta

Rotukoirien ongelmana pidetään sitä, että kantakoiria on ollut pieni määrä eivätkä kaikki niiden geenipooliin lahjoittamat geenimuodot ole pysyneet mukana. Toinen maailmansota ja tautiepidemiat romahduttivat monet rotukoirakannat. Näin kävi myös shiballe. Sittemmin rotujen geenimuotovalikoima on voinut yksipuolistua entisestään, kun pieni osa koirista on lisääntynyt "muidenkin edestä". Sekä ihmisten että eläinten arvioidaan kantavan perimässään aina muutamia haitallisia, resessiivisiä geenivirheitä - siis rikkinäisiä geenejä. Koirien tapauksessa ne voivat olla peräisin rodun kantayksilöiltä tai uusista mutaatioista, eikä resessiivistä geenivirhettä tyypillisesti pysty havaitsemaan päälle päin sen kantajasta. 

Kuva 1. Yksinkertaistettu kaavio kolmesta geenistä ABC nykyisessä shibapopulaatiossa, jossa koirat kuvaavat eri kantakoirista polveutuvia sukulinjoja. Koira on resessiivisesti periytyvät taudin suhteen terve, jos se perii edes toiselta vanhemmaltaan ehjän geenimuodon (vihreä). Jos aakkoset jatkuisivat eli geenejä olisi kuvassa useampia, olisi jokaisella koiralla todennäköisesti jokin geeni rikki eli jokin kirjain punaisena. Tämän takia mahdollisimman monen perusterveen ja elinvoimaisen shiban vihreät eri suvuista olisi hyvä pitää tasaisesti mukana. Samasta syystä ei tule olemaan realistista karsia geenitesteillä kaikkien mahdollisten sairauksien kantajia pois lisääntymästä - jäljelle ei jäisi lopulta yhtäkään koiraa. Shibasiluetin piirtänyt Taru M.

Kuvassa 1 kruunulla merkitty jalostuskoira on saanut monia jälkeläisiä. Myös sen jälkeläiset ovat lisääntyneet, jolloin rikkinäinen geenimuoto kuvitteellisesta C-geenistä (punainen) on alkanut yleistyä ehjien C-geenimuotojen (vihreät) kustannuksella. Kruunukoiralle sukua olevien kantajien jälkeläisellä on lopulta 25 % mahdollisuus periä sama viallinen geenimuoto kummaltakin vanhemmaltaan. Suomessa shibojen PEVISA-ohjelma rajaa yhden koiran jälkeläismääräksi 25 pentua. 

Elinvoimaisuuden lasku on hälytysmerkki

Suurin osa geeneistä ei liity koirien ulkomuodon yksityiskohtiin vaan koodittaa valmistusohjeita solun ja elimistön toiminnan kannalta tärkeille proteiineille. Viallinen geenimuoto, jolloin proteiini ei rakennu tai toimii huonosti, voi johtaa johonkin selkeään diagnosoitavaan sairauteen tai epämääräisempään elinvoiman laskuun. 

Viallisten geenimuotojen kertymistä pidetään syynä sukusiitostaantumaan, joka ilmenee esimerkiksi  lisääntymisvaikeuksina, kitukasvuisuutena, infektioherkkyytenä ja jopa kognitiivisten kykyjen heikkenemisenä. Vakavimmat geenivirheet ovat homotsygoottisina (peritty sekä emältä että isältä) letaaleja, jolloin tällaiset pennut kuolevat jo alkioina tai syntyvät elinkelvottomina, ja pentueluvut pienenevät.         

Toistojaksot tutkimuksen työkaluina

Shibojen geneettistä monimuotoisuutta on kartoitettu useammassakin tutkimuksessa (kts. Taulukko 1). Näissä on tarkasteltu monessa kohtaa koiran perimää sijaitsevia toistojaksoja, joiden pituus vaihtelee herkästi eri sukulinjoissa. Myös arkisempi geenitesti eli polveutumismääritys perustuu toistojaksoihin. Koska toistojaksot eivät täytä geenin määritelmää, kutsutaan niiden eri pituisia versioita tässä alleeleiksi eikä geenimuodoiksi.

Toistojaksoissa havaittava alleelien lukumäärä ja eriperintäisyys (eli heterotsygotia) ei suoraan kerro siitä, montako erilaista geenimuotoa rodussa on jostakin elintärkeästä geenistä. Asian merkitys on ehkä helpompi hahmottaa käänteisesti: jos kaikilla koirilla olisi samanlaiset, yhdeltä koiralta periytyneet versiot toistojaksoista, olisivat myös tämän koiran piilevät geenivirheet voineet levitä koko rotuun. Näin on käynyt esimerkiksi lunnikoirasyndroomasta kärsiville lunnikoirille. 

Taulukko 1. Koirarotujen monimuotoisuustutkimuksia shiboilla ja muilla roduilla. Populaatiogenetiikan termeillä on tarkemmat merkityksensä, mutta pikaohjeena: mitä isompi lukema, sitä parempi sekä tutkimuksen että monimuotoisuuden kannalta.

Shibojen monimuotoisuus keskitasoa mutta epätasaista

Shibojen geneettistä monimuotoisuutta on pidetty vuoden 2001 tutkimuksen (Kim ym.) perusteella varsin alhaisena myös muihin japanilaisrotuihin verrattuna. Uudemmat tutkimukset, joissa otoksena on ollut huomattavasti suurempi määrä shiboja sekä Japanista (Arata ym., 2016) että Yhdysvalloista (Veterinary Genetics Laboratories VGL, 2021), ovat löytäneet rodusta enemmän muuntelua. Näiden tutkimustulosten perusteella shibojen monimuotoisuus on toistojaksojen alleelien määrällä mitattuna ja muihin koirarotuihin verrattuna keskitasoa. Toisaalta on havaittu, ettei monimuotoisuus esiinny rodussa tasaisesti, sillä tietyt 3-4 alleelia ovat "yliedustettuina" ja löytyvät suurelta osalta tutkituista shiboista. Tämän joukon ulkopuolelle jää perimältään harvinaisempia shiboja. 

Tiikeri oli yksi kaikkein monimuotoisimpia tutkittuja shiboja entisessä MyDogDNA-tietokannassa. Vanhempiensa perusteella se on myös DLA-geenialueiltaan eriperintäinen. Tiikerillä ei ole vielä 5-vuotiaana ollut mitään allergioihin tai autoimmuunisairauksiin viittaavaa. Sillä tuntuu myös olevan rautainen vastustuskyky koirapuiston pöpöjä kohtaan. Toisaalta eriperintäisyys ei suojannut sitä kivesvialta.

Rotukoirat ja hukattu geeniperimä

VGL:n geenitestauksessa rotukoiria verrataan myös geneettisesti kaikkein monimuotoisimpiin kyläkoiriin maailman eri kolkista. Vertailun perusteella shiboissa arvellaan säilyneen noin 30 % koirille mahdollisesta muuntelusta. Lukema on korkeampi kuin länsigöötanmaanpystykorvilla (7 %), samaa tasoa kuin akitoilla (24 %) ja alhaisempi kuin toyvillakoirilla (60 %). Noin puolet tutkituista shiboista vastasi oman heterotsygotiansa määrässä sellaista pentua, joka syntyisi vapaasti lisääntyvien kyläkoirien joukossa täyssisarusten paritellessa.    

DLA-geenialue voi vaikuttaa pariutumiseen

VGL:n geenitesti tarkastelee erityisesti dog leukocyte antigen (DLA) -geenialuetta. DLA-geenit periytyvät yhdessä geenisetteinä. Tämä alue on erittäin mielenkiintoinen, sillä se liittyy immuunijärjestelmän toimintaan kaikilla selkärankaisilla eliöillä. Geenialueen yleisnimi on major histocompatibility complex (MHC) ja siinä tavataan enemmän muuntelua kuin missään muissa tunnetuissa geeneissä. Juuri näiden geenien osalta eri lajien naaraat suosivat itsestään poikkeavia parittelukumppaneita. Menettelyn ansiosta pennut perisivät vanhemmiltaan erilaiset setit DLA-geenejä, joten luonto näyttää pyrkivän heterotsygotian säilyttämiseen.

Taulukko 2. VGL:n tutkimuksen tuloksia 123 shiban DLA-geenialueista. Kolme valtavirtaversiota erottuu selvästi kummassakin DLA-luokassa. Yleisyys 0.004 tarkoittaa tässä sitä, että kyseinen DLA-versio on löytynyt yhdestä ainoasta shibasta.

Allergiaa ja autoimmuunisairauksia? 

DLA-geenialue liittyy siis immuniteettiin ja omien solujen erottamiseen tunkeilijoista. Joskus nämä toiminnot häiriintyvät. Koiraroduilta on tunnistettu lukuisia DLA-versioita, jotka yhdistyvät autoimmuunisairauksien ja atopian kohonneeseen riskiin. Myös shiboissa on tavattu kilpirauhasongelmia, vaikeita tulehduksellisia suolistosairauksia ja allergioita. 

VGL:n tutkimus on löytänyt shiboista 15 erilaista versiota luokan I DLA-geenisetistä ja 17 versiota luokan II DLA-geenisetistä (kts. Taulukko 2). Versiomäärien vertailua muihin rotuihin: länsigöötanmaanpystykorva 6 ja 4, suursnautseri 14 ja 15, ja kääpiövillakoira 33 ja 23. Monimuotoisuus ei DLA-geenienkään perusteella esiinny rodussa tasaisesti: yli 60 %:lla shiboista on jokin kolmesta yleisimmästä versiosta sekä luokan I että luokan II DLA-geeniseteistä. Ilmiö saattaa kuvastaa nykyshibojen historiaa, sillä Japanissa shiboista on määritetty 3-4 suurta sukulinjaa. Toisaalta kaikki harvinaisemmat geeniversiot eivät automaattisesti ole arvokkaampia kuin “tavisversiot” - ne saattavat olla harvinaisia myös siksi, että periytyvät yhdessä jonkin terveysongelman tai täysin epärodunomaisen piirteen kanssa.

DLA-geenisettien kokonaislukumäärä antaa osviittaa kantakoirista (ainakin 9-17), jotka ovat antaneet panoksensa tutkittujen shibojen geenipooliin. Tutkimuksessa käytetyn nimeämistavan vuoksi shibojen DLA-geeniseteistä ei ilmeisesti voi suoraan tunnistaa muissa tutkimuksissa havaittuja riskiversioita eri autoimmuunisairauksille. 

Onko shibasi monimuotoinen tai jopa harvinaisuus?

Shibojen monimuotoisuuden kartoitus VGL-geenitestillä jatkuu edelleen. Uusia tuloksia rodusta päivitetään tietokantaan aika ajoin. Sukulaisrotu akitan rotuyhdistys Suomessa kannustaa akitanomistajia VGL-geenitestaukseen. Suomalaisten shibojen monimuotoisuus voisi olla kiinnostava yhteinen tutkimusidea. Löytyykö shibojemme geeneistä esimerkiksi lainkaan muita luokan I DLA-versioita kuin yleisimmät 1054, 1091 tai 1191, ja onko jokin näistä muuttunut vallitsevaksi? Näyttääkö eriperintäisyys DLA-alueella suojaavan shiboja allergioilta ja autoimmuunisairauksilta?

Monimuotoisuuden osalta VGL-geenitestatut shibat saavat tuloksistaan tällaisen diplomin. Tämä shiba on DLA-geenialueiltaan eriperintäinen, eli sen geenisettien versiot (haplotyypit 1 ja 2) ovat erilaiset. Yksittäisten vastingeenien tapaan toinen haplotyyppi on peritty isältä, toinen emältä. Nämä DLA-versiot ovat rodussa yleisiä.

Jos oman shiban monimuotoisuus alkoi kiinnostaa, voi VGL-testikitin tilata kotiin nettiosoitteessa https://vgl.ucdavis.edu/canine-genetic-diversity/shiba-inu. Näyte otetaan itse hieromalla tikulla shiban posken sisäpintaa ja postitetaan kirjekuoressa.              

Geneettisen monimuotoisuuden vaalimisen etuja

  • Syntyvät shibapennut saavat jokaisesta tärkeästä geenistä ainakin yhden toimivan version.
  • Syntyvät shibapennut saavat erilaiset versiot myös sellaisista geeneistä, joiden kohdalla saattaa olla hyödyllistä, että vastingeeneinä on kaksi hiukan eri tavalla toimivaa versiota.  
  • Ainakin osa shiboista voi olla perinnöllisesti vastustuskykyisempiä ja säilyä hengissä, mikäli koiramaailmaan ilmestyisi "uusi penikkatauti" eli jokin vaarallinen ja herkästi leviävä tartuntatauti.
  • Jalostustyö on ylipäänsä mahdollista, jos ominaisuuksiin vaikuttavissa geeneissä esiintyy muuntelua. 

Lähteitä ja luettavaa:

An Estimate of the Average Number of Recessive Lethal Mutations Carried by Humans (Gao ym., 2015)

Association of DLA-DRB1 Alleles and Canine Atopic Dermatitis (Bozorgpanah ym., 2020)

DLA class II risk haplotypes for autoimmune diseases in the bearded collie offer insight to autoimmunity signatures across dog breeds (Gershony ym., 2019)

Genetic Variability in East Asian Dogs Using Microsatellite Loci Analysis (Kim ym., 2001)

Genetic Diversity Testing for Shiba Inu (Veterinary Genetics Laboratory, 2019)

https://www.akitayhdistys.fi/monimuotoisuustutkimus2

Koiranjalostus: perinnöllisyyden ja jalostuksen perusteet (Katariina Mäki ja Salme Mujunen, 2018)

Low neutral genetic variability in a specialist puffin hunter: the Norwegian Lundehund (Melis ym., 2013)

Microsatellite loci analysis for individual identification in Shiba Inu (Arata ym., 2016)

Jesper ja rento uniasento.

Ennen shiboja minulla oli lapsuudenkodissani kolme japaninpystykorvaa eli japsia*. Opin ennen Tiikerin saapumista, että shibat on erilaisia kuin japsit, mutta oli hyvin hankalaa saada tarkennusta eroavaisuusasiaan. Tässä postauksessa yritän kirjoittaa huomaamani erot ylös. Kun verrataan shibaan, niin japsia voi luultavasti käyttää esimerkkirotuna muistakin pienikokoisista seurakoirista, joita ei pidetä yhtä alkukantaisina kuin shiboja. Vertailu käy koko ajan kolmen 90-luvulla syntyneen japsiveljeksen ja kahden 2010-luvulla syntyneen shibasisaruksen (= yhteensä viisi koiraa) välillä, joten juttua ei tule ottaa ehdottomana totuutena kummastakaan rodusta.

Synttärien kuokkavieras.

Lyhyestä virsi kaunis. Jos perheellä on realistinen ja asiallinen käsitys koiranpidosta, niin japaninpystykorva on oman kokemukseni perusteella erittäin hyvä rotuvalinta myös perheeseen, jossa on alakouluikäisiä koirista innostuneita lapsia. Jos olisin itse tällaisen perheen äiti, joka puntaroi japaninpystykorvan ja shiban välillä ilman mitään erityistä painotusta, niin valitsisin nyt japaninpystykorvan. Shiboilla on mielestäni muutamia omia juttujaan, jotka tekevät siitä vaikeamman koiran kuin japaninpystykorva, vaikka shibajuttuihin tottuukin ja niistä tulee normaali osa arkielämää. Toisaalta jos haluaa nimenomaan alkukantaisen koiran, joka on yksi Japanin alkuperäisroduista**, ei japaninpystykorvaa tietenkään oteta eikä varmasti saada yhdeltäkään kasvattajalta vain shiban "korvikkeeksi".

Alex, telttaretkellä. Japsin turkinhoito on paljon helpompaa kuin luulisi.

* Suomessa japaninpystykorvien omistajat ovat kutsuneet koiriaan hellyttelynimellä japsi niin kauan kuin saatan muistaa. Vasta aikuisena minulle valkeni, että sanaa käytetään muissa yhteyksissä myös negatiivisessa mielessä. Minulle japaninpystykorvat on aina rakkaita japseja.


** Japaninpystykorva syntyi modernilla ajalla Japanissa risteyttämällä ulkomaisia koiria, joten se ei nimestä huolimatta ole sukua niille alkuperäisroduille (shiba, akita, shikoku, hokkaido, kainkoira, kishu), jotka elelivät Japanin saarilla tuhansien vuosien ajan.

Asiat on jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä:

Vapaanapito on erittäin erilaista


Shibaa ei voi ulkoiluttaa vapaana samalla oletuksella kuin japsia. Ero on ollut selvä jo pentuna. Ulkoilutin lapsena japsejani vapaana citymetsissä, missä ne pysyivät kanssani samalla polulla 5-10 metrin säteellä ja olivat heti kytkettävissä. Siitä huolimatta, että oikeasti niiden luoksetulokoulutus taisi olla melko minimaalista, vaikka muuta ajattelin - japsikin tarvitsee turvakseen kunnon luoksetulokoulutuksen. Shibat eivät pysy metsäpolulla vaan lähtevät sinne metsään… ja katoavat näkyvistä. Siis jos et varmista, että olet shiballe kiinnostavampi kuin mikään siellä metsässä, mikä voi olla vaikeaa. Jopa Entsyymi on peloton ja jää yksin pilkkopimeässä tonkimaan mielenkiintoista kohtaa, vaikka kävelemme Tiikerin ja taskulampun kanssa kauas sen edelle. Japsipojat halusivat olla tiiviisti ihmistensä lähellä ja pyrkivät myös pitämään porukan koossa, eli juoksivat ihmisen luota toiselle. Sitten on vielä ne saaliseläimet, joiden näkemisestä etenkin Entsyymi syttyy ihan erilaiseen kiihkoon kuin shibaveljensä tai kukaan japsipojista.

"Mokomat hihnat, aina riesana!"

Varaudu shiban villiin pentuaikaan


Shibapennuilla on kuulema herttaisena lempinimenä "tulipallot helvetistä". Kolmesta japsipojasta kaksi hammasteli pentuna aika paljon ja yksi ei ollenkaan. Se ei ollut mitään verrattuna Tiikerin pentuajan näykkimiseen. Vaatteet oli riekaleina ja jalat yhtä mustelmaa, kun kaikki sen kokemat tuntemukset, niin hyvät kuin ikävätkin (kohtaamisen ilo, jano tai tylsyys lenkillä jne.), purkautui villinä hammasteluna. Tähän ei auttanut kuin aika ja jonkinlainen hermoston kypsyminen, ja näykkiminen loppui itsestään joskus pentuvuoden aikana. Pärjäsin lapsena aivan hyvin japsipentujen kanssa yksin kotona, mutta en olisi pärjännyt 11-vuotiaana yksin riiviöikäisen Tiikerin kanssa vaan olisin pelännyt sitä. Toisaalta kuka tahansa olisi pärjännyt Entsyymin kanssa, joka oli jo pentuna maailman kiltein koira, mutta varmempaa on varautua siihen pieneen tulipalloon.

Tiikerin ensimmäisiä metsuriprojekteja. Erilaiset projektipaikat lenkeillä oli tälle energiselle shibapojalle tärkeitä.

Shiba ilmaisee mielipiteensä


Shiboissa tuli japsipoikien jälkeen yllätyksenä se, miten niillä on jo pentuna vahva oma tahto tehdä mieluisia asioita. Japsit viihtyivät aina ihmisten seurassa, eikä niille ollut mielestäni niin väliä mitä tehtiin tai mihin mentiin, kunhan saivat olla kaikessa mukana. Lenkeillä etenkin Tiikeri ehdottelee risteyksissä suosikkireittejään, jonne haluaisi mennä. Parhaisiin paikkoihin kuten koirapuistoon ja hoitopaikkaan päin se hyppii kahdella jalalla etujalat viuhuen, kun kävellään ohi. Meemikuvat "itsepäisistä shiboista lenkillä" on varmaankin otettu tällaisista tilanteista. Mutta kyllä Tiikeri tulee pettyneenä perässäni kun tajuaa, että ei mennä tällä kertaa sinne. Ajattelen usein, että se on henkiseltä tasoltaan kuin 2-vuotias uhmaikäinen lapsi, ja miten paljon 2-vuotiaan lapsen muka kuuluu olla vastuussa ja määräämässä asioista?

Viputus. Pöydällä on jotain, mitä Tiikeri välttämättä haluaisi.

Shibapennun bonuksena on sisäsiisteys


Vastapainona shibapennun villeydelle on se, että hyvin todennäköisesti sanomalehtiä ei tarvita. Eli moni shibapentu on jo luovutusikäisenä siinä mielessä sisäsiisti, että ei halua tehdä tarpeita sisälle (edes yöllä), kunhan vain pääsee riittävän usein ulos. Japsipennuilla sisäsiisteyskasvatus oli se koirakirjan tavanomainen ja sanomalehdet käytössä. Shiban luontainen sisäsiisteys saattaa näkyä aikuisenakin sillä rasittavalla tavalla, että sopivan kakkapaikan löytäminen voi olla vaikeaa, jos hätä ei ole kovin suuri. Ei onnistu eka yritys, eikä toinenkaan… mutta ehkä jo kolmannella. Tai sitten aamulenkki loppuu ennen kuin paikkaa löytyy. Japsien kanssa en muista, että paikanetsintä olisi ikinä ollut näin tarkkaa.

Jesper. Kiltti pieni koirapoika.

Alkukantaisia pelkoja


Japsipojistani yksi pelkäsi kovasti uudenvuoden raketteja ja katolta putoavaa lunta. Kuuroutumisen jälkeen pelot katosivat, eli kyseessä oli ääniarkuus. Kaksi muuta japsipoikaa ei pelännyt mitään. Shiboista Tiikeri pelkää todella paljon kärpäsiä silloin kun on sisätiloissa tai ulkona hihnassa, jos pysähdymme pidemmäksi aikaa. Luulen, että kyseessä on jonkinlainen alkukantainen pelko, joka liittyy nimenomaan "ansassa olemiseen". Ulkona vapaana ollessaan se ei pelkää hyönteisiä. Käytännössä tämä tarkottaa sitä, että Tiikerin kanssa ei voi enää matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka se oli pentuna innokas bussimatkustaja ennen pelon puhkeamista. Pelkoreaktio on niin voimakas. Hyönteisten pelkoa ja ääniarkuutta esiintyy rotuyhdistyksen terveystietokyselyjen perusteella joillakin shiboilla. Se ei ole yleistä mutta ei älyttömän harvinaistakaan. Entsyymi täyttää pian kolme, eikä ainakaan vielä pelkää mitään. Japsien mahdollisista erityispeloista en osaa sanoa.

Mutta myös alkukantaista rohkeutta ja itsenäisyyttä


Shibat on mielestäni itsevarmoja "koviksia" verrattuna japsipoikiini. Tämäkin näkyi jo pentuna. Tiikeri unohti minut ja sinkosi heti kauas puiston toiselle laidalle, kun laskin sen ensimmäistä kertaa vapaaksi juoksemaan koirapuistossa. Japsien jälkeen tämä yllätti, ja olin iloinen, etten ollut laskenut sitä ikinä irti citymetsässä. Olin onneksi nähnyt Tiikerin ja Entsyymin kasvattajan luona metsälenkillä, miten kauas aikuiset shibat irtoavat. Shibat on myös aina menossa etunenässä eteenpäin uusillakin reiteillä, kun taas japsipojat lenkkeilivät mieluiten tutuilla reiteillä ja ikään kuin varmistelivat vilkuilemalla minua, jos oltiin jossain uudessa paikassa. Jos ulkona pimeässä näkyy jotain epäilyttävää, Tiikeri valpastuu heti ja on korvat pystyssä muristen menossa tutkimaan, mistä on kyse. Vaikka Tiikeri on kooltaan vain shiba, niin minulla on sen kanssa kävellessä ihmeen turvallinen olo (luulen, että staffinomistajat kokevat jotain samanlaista).

Shibat näyttävät kuvissa jostain syystä paljon isommilta kuin oikeasti ovat.

Ja alkukantaista pehmeyttä

Siis luonnetestitermien pehmeyttä, mikä ei tarkoita sitä, että pehmeä koira olisi kiltti, helppo, hiukan arkaileva, vailla omaa tahtoa tms. Esimerkiksi rohkea ja kovapäinen Tiikeri on myös pehmeä. Sen mieli on kuin pehmeä savitaulu, johon sekä hyvät että huonot kokemukset jättävät yhdestä kerrasta jäljen, ja se muistaa sen jälkeen nuo kokemukset aina. Otetaan esimerkiksi vaikka viemärien kannet. Tiikeri käveli pentuna sellaisen yli, ja se keinahti sen jalkojen alla. Tämän jälkeen se onkin varonut visusti kävelemästä kansien yli ja kauhistuu, jos ei pysty kiertämään kantta. Hyvien kokemusten painuminen mieleen ilmenee mm. siten, että jos Tiikeri kohtaa suosikki-ihmisiään tietyn reitin tietyssä kohdassa, se olettaa, että tämä sama kiva ihminen on nyt joka kerta siellä odottamassa sitä. Sen toiveikkuus ja pettynyt itku on riipaisevaa katsottavaa ja kuultavaa 😀

Erään shibaihmisen sanoin, "alkukantaisella eläimellä ei ole varaa tehdä kahdesti samaa virhettä, joka voi maksaa sen hengen." Japsien osalta en takautuvasti enää pysty oikein arvioimaan, olivatko ne miten pehmeitä.

Shiban asenne muita koiria kohtaan luultavasti muuttuu aikuistuessa

Eli suomeksi sanottuna, varaudu siihen, että etenkään shibauros ei enää teini-iän jälkeen ole kaikkien kaveri vaan voi ärhennellä muille koirille. Tämän havainnon olen tehnyt sekä Tiikeristä että Jyväskylän shibalenkeiltä, jossa on monia eri-ikäisiä uroksia. Kun ne kohtaavat hihnassa ja joutuvat nokikkain, on alkuärhentely enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunteet rauhoittuvat, kun lähdetään liikkeelle samaan suuntaan kävellen.

Tiikeri oli junioriaikansa valtavan koirasosiaalinen, iloinen leikkijä. Se ehti saada arviolta ainakin viisikymmentä eri koirakaveria sekä lenkeillä että koirapuistossa, eikä sillä ollut yhtäkään negatiivista koirakokemusta. Tästä huolimatta hormonit alkoivat vaikuttaa 9 kk iässä, ja yhden ainoan viikon aikana pentumaiset leikkieleet muuttui ärhentelyksi, kun se kohtasi uusia koiria lenkillä. Silti Tiikeri on yhä pohjimmiltaan ystävällinen ja leikkisä ja pyrkii muiden koirien seuraan - hormonien aiheuttama kiihtymys vaikuttaa aivan kuin sen "päällä". Kun Tiikeri saa aikaa rauhoittua, niin se saa edelleen uusia koirakavereita, joiden kanssa myös leikkii. Uusi kaveri hyväksytään 1-3 tapaamiskerran jälkeen pysyvästi. Tiikeri saattaa kyllä olla epätavallisen leikkisä aikuinen shibauros. Koiran voi myös opettaa jo pennusta asti ignooraamaan muut koirat, jolloin sen on helpompi jatkaa samalla linjalla aikuisenakin. Tiikeri iloitsi pentuna niin paljon lajitovereistaan, ettei tämä taktiikka tullut sen kohdalla kysymykseen.

Narttuja on Jyväskylän lenkeillä tosi vähän, mutta ne käyttäytyvät hyvin asiallisesti ja rauhallisesti. Entsyymi vaikuttaa pitävän kaikista koirista (etenkin pojista 😀 ) Toisaalta ei ole ennenkuulumatonta, että nuorelle aikuiselle shibanartulle joudutaan etsimään uusi koti, kun se ei enää ole tullut toimeen saman perheen muiden narttujen kanssa.

Japsien koirasosiaalisuudesta en osaa sanoa kuin sen, että nykyiset kohtaamani ihmisille avoimet japsit ovat olleet myös ystävällisiä Tiikerille ja Entsyymille, eivätkä ole provosoituneet Tiikerin pullistelusta. Sitten niistä onkin tullut kaverit. Omat japsini suhtautuivat aikoinaan muihin koiriin vahtihaukulla sen jälkeen kun muuton takia menettivät pentuaikaiset koirakaverinsa.

Molemmat on perusterveitä ja pitkäikäisiä rotuja


Japsit ja shibat on molemmat pienehköjä perusmallisia pystykorvia. Niiden ulkomuodossa ei ole mitään sellaista erikoisuudentavoittelua, mikä aiheuttaisi terveyshaittoja. Yksittäisille koirille voi toki osua kummassakin rodussa mikä tahansa koirilla yleinen vaiva. Shiboista fiilikseni on, että jos jokin tietty terveysongelma mainitaan, niin se liittyy monesti allergioihin tai närästykseen. Japsien nykytilanteesta en osaa taaskaan sanoa. Omat japsipoikani elivät perusterveen elämän 15-vuotiaiksi. Ell-käynneistä muistan yhden rajuoireisen suolistotulehduksen sekä uinnin jälkeisen ihotulehduksen. Nuorimmalla japsipojalla oli viimeisinä aikoinaan käytössä sydänlääke ja nesteenpoistolääke. Shiboilla (kohta 5- ja 3-vuotiaat) on ollut tähän mennessä molemmilla kertaalleen silmän sidekalvon tulehdus, Entsyymillä oireileva nenäpunkki ja Tiikerillä juoksunarttujen hajujen aiheuttama virtsatietulehdus, mutta nämä ei ole rotukohtaisia sairauksia.

Alex. Japsin valkoinen väri on geneettisesti samaa haalistunutta punapigmenttiä kuin valkoisilla shiboilla.

Uloslähtö on erilaista


Japsipojat innostuivat, kun niille sanoi "Lähetään pissille!" Vaikka keskellä yötä ne heräsivät ja työntyivät eteiseen valjaiden pukemista varten. Shibat taas pitää paimentaa eteiseen, koska se pannan pukeminen on jotain niin epämiellyttävää. Ilmeisesti tässäkin on nyt kyse siitä shiban alkukantaisuudesta. Kahlituksi tuleminen on aivan kamalaa. Tiikeri pörisee murheellisena, kun pantaa puetaan, ja jopa Entsyymi kiihtyy ajatuksesta ja purkaa sitä säntäilyllä tai lelun riepottamisella. Kun pannat on saatu päälle, niin kaikki on ok, eikä ne enää ulkona näytä haittaavan. Monet shibat käyttää kyllä valjaitakin, mutta Tiikeriä ja Entsyymiä olen niiden aikuisiällä päättänyt piinata "vain" pannalla - Tiikerin kävely muuttuu aivan jäykäksi, jos sillä on valjaat.

Koulutus ja temppujen oppiminen on samanlaista


Sekä japsit että shibat on superälykkäitä ja oppivat nopeasti mitä vaan, kunhan palkkio on riittävän hyvä. Mielestäni kummallakaan ei ole sillä tavalla "miellyttämisen halua", että ilman palkkiota tekisivät ainakaan kovin innostuneesti temppuja, kuten jotkut palveluskoirat ilmeisesti tekevät? Sen sijaan olen huomannut selvän eron toistojen kestävyydessä, eli japsi ei väsynyt saman tempun toistoon ad infinitum (kunhan sai palkan) mutta shiba alkaa ikään kuin tuskastua jo 2-3 kerran jälkeen, vaikka saisikin joka kerta palkan.

Topi. Topin kanssa olisi voinut kisata ja menestyä missä tahansa hoksottimia vaativassa lajissa - se oppi mitä oudoimmat temput.

Molemmista lähtee ääntä


Shiboja sanotaan hiljaisiksi, mutta tämä tarkottaa mielestäni sitä, että ne ei ole vahtikoiria, jotka ilmoittaa haukulla epäilyttävistä asioista. Kaikki kolme 90-luvulla syntynyttä japsiani olivat vahtikoiria, eli haukkuivat ovikellon, ulkoa kuuluvat äänet ja alkuun myös sisälle tulevat vieraat. Sen sijaan viime vuosina tapaamani japsit eivät ole haukkuneet minua, kuten omani olisivat samassa tilanteessa tehneet. Mutta edes yhteenlaskettuna kolmen japsin vahtihaukku ei vedä vertoja kaikelle muulle möykälle, minkä kaksi shibaa saa keskenään aikaan. 😀 Se ei ole ärsyttävää eikä todennäköisesti kuulu kerrostalossa naapuriin asti, mutta Tiikeri ja Entsyymi on todella puheliaita. Entsyymi haukkuu lisäksi ovikellon, Tiikeri ei. Kummatkaan rodut ei ole ns. turhan räkyttäjiä, siis että innostuessaan tai tylsistyneinä haukkuisivat huvikseen.

Shibojen paini on pysynyt pentumaisena ja äänekkäänä. Japsipoikien leikki oli tähän verrattuna sivistynyttä.

Ihmisrakkaus lienee koirakohtaista


Japsipoikani halusivat aina olla omien ihmisten lähellä, mutta eivät sentään työntyneet syliin kerälle, kuten Tiikeri tekee. Molemmat shibat ilahtuvat myös hirmuisesti faneista, uusista ja vanhoista, mutta tämä ei shiboissa ole itsestäänselvyys, koska rotua myös kutsutaan "etäiseksi", "varautuneeksi" jne. Japsipojat olivat juurikin varautuneita ja jopa epäluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan, ja niillä kesti oman aikansa (minuutteja) hyväksyä uudet ihmiset. Nykyiset japsit, ne jotka olen kohdannut, on ihan eri tavalla avoimia vieraita kohtaan kuin omani olivat. Luulen, ettei tässä asiassa voi sanoa mitään kovin yleispätevää. Pennun vanhempien käytöksestä voi ennustaa jotain. Tiikerin ja Entsyymin isä esimerkiksi työskentelee Kennelliiton kaverikoirana, joten niiden ihmisrakkaus on todennäköisesti geeneissä.

Tiikerin onnellisimmat kuvat on toistuvasti peräisin shibalenkeiltä. Kaikki shibat ei välitä silityksistä samalla tavalla.

Turkinhoito on molemmilla helppoa… paitsi…


Japsilla on ulkonäöstä huolimatta helppohoitoinen turkki, josta kevätkurat lähti huuhtelemalla tai kuivuttuaan karisemalla. Shiban turkki on tarvinnut varsinaista pesua yhtä harvoin. Kummatkaan ei mene takkuun, vaikka harjailisi vain satunnaisesti, eikä koirankarvoja juuri irtoa karvanlähtöajan ulkopuolella. Shiballa on kuitenkin paksumpi ja massiivisempi pohjavilla, joka irtoaa 2-3 kertaa vuodessa. Sen irrottamiseen ei riittänyt enää japsipojilta peritty metallikarsta vaan piti hankkia furminaattori ja pet teezer. Shiban karvainfernoa on vaikea kuvailla - se pitää kokea itse. Tässä tapauksessa sanon, että meemikuvissa on jotain perää. Mutta siihenkin tottuu.

Tällaisesta kraatterista koivessa se usein alkaa. Kaikki tuo pehmeän näköinen karva irtoaa.

Miksi otin japaninpystykorvien jälkeen shiban?


Miksi halusin itse shiban enkä neljättä japsia? Ensimmäisenä arvelutti japsin mahdollinen vahtihaukku paperinohuessa kerrostalossa, ja kuten legenda kuului "shiba on hiljainen koira". Toisekseen minua alkoi kiehtoa shiban alkuperäinen japanilaisuus - olen aina ollut jonkin sortin Japani-fani - ja rotuun liittyvät eksoottiset mielikuvat. Jopa paljon puhuttu alkukantaisuus kuulosti enemmän jännittävältä kuin huolestuttavalta. Ulkomuodoltaan shiba vetoaa samaan kuin japsi, eli kaunisilmeinen kompakti pystykorva se on oikea koira.

On olemassa vain yksi asia, joka on vielä söpömpi kuin shibapentu. Se on tietenkin japsipentu. Kuvassa 7-viikkoinen Alex.


Tarvitsin myös ketterän koiran, joka jaksaa hyvin kulkea mukanani metsissä geokätköjä etsimässä. Mielikuvamarkkinoinnissa vain shibojen söpöjen pallopääkuvien en hirveästi myönnä vaikuttaneen, koska - Hopeanuolen jäljiltä tietenkin - mitä karskimpi koira, sen parempi. Kahden shiban jälkeen shibamaisuuksiin on jo tottunut niin, että muu tuntuisi omituiselta (jo Entsyymi oli mielestäni luonnottoman helppo pentu) - ja ettäkö alkaisin sählätä enää sanomalehtien kanssa, koska koiranpentu pissii sisälle? Aika kultaa muistot, joten uusi tulipallo helvetistä olisi taas tervetullut taloomme. 😀

4


Shiban kolme perusväriä, punainen, seesami ja black & tan, määräytyvät A-lokuksen (ASIP) perusteella. Näitä värejä vastaavia geenimuotoja on kutsuttu nimillä Ay, aw ja at. Geenitestissä Ay ja at erottuvat tiettyjen mutaatioiden perusteella. Aw:llä ei ole omaa mutaatiota, joten se "tunnistetaan" rajaamalla muut vaihtoehdot pois. Punaseesamin värityksen oletettua geenimuotoa Ays ei ole geenitestillä pystytty erottamaan punaisen Ay-geenimuodosta. Uusien tutkimusjulkaisujen myötä on herännyt epäilys, että kyseiset mutaatiot olisivat ainoastaan sattumalta löytyneitä markkerimutaatioita, eli ne eivät saisi aikaan eroja geenimuotojen toiminnassa.

"Luovuta jo! Meidän väri on ja pysyy samana, vaikka geenit on melkein eri."

Uusi tutkimus koiran värigenetiikasta

Uudessa tutkimuksessa koirien A-lokuksesta on tunnistettu uusia säätelyelementtejä, jotka selittävät loogisesti myös sen, miksi punakeltainen tai musta pigmenttiväri ilmestyy koiran turkissa sinne minne ilmestyy. Säätelyelementit sijaitsevat A-lokuksen promoottorialueella, eli sillä alueella, joka määrää, milloin ja missä soluissa geeni kytkeytyy päälle. Kun A-lokus on "on-asennossa", karvaan pakataan punakeltaista pigmenttiä. Kun A-lokus on "off-asennossa", karvaan pakataan mustaa pigmenttiä. Huom! Valkoisen shiban kohdalla väriin vaikuttaa toinenkin lokus, mitä ei käsitellä tässä.

Näkemiin aw, tervetuloa VP2HCP2?

Uusia säätelyelementtejä on kaksi: ventraalipromoottori eli VP ("vatsapuolen promoottori") ja hair cycle promoter eli HCP ("karvankasvun syklin promoottori"). VP:stä on löydetty kaksi erilaista versiota, HCP:stä viisi. Numeroinniltaan ykköset toimivat A-lokuksen aktivoinnissa täysillä, kakkoset puoliteholla ja kolmoset, neloset ja vitoset eivät ollenkaan. Näiden versioiden yhdistelmästä riippuu se, miten tehokkaasti A-lokus kytkeytyy päälle. Sekä VP että HCP sijaitsevat siis peräkkäin samassa A-lokuksessa: A-lokuksen geenimuotoja (alleeleja) ovat säätelyelementtien suhteen esimerkiksi VP1+HCP1 (vastaisi Ay-geenimuotoa) ja VP2+HCP2 (vastaisi aw-geenimuotoa).

Merkittävin ero nykyiseen A-lokuksen värijärjestelmään on geneettinen ero puhtaan soopelin ja varjostuneen soopelin välillä. Aiemmin geenitestin tulos on ollut molemmille Ay. On mahdollista, että shiballa punaseesami/Ay-seesami väritys vastaisi muiden rotujen varjostunutta soopelia. Tutkijat ovat ehdottaneet A-lokuksen osalta seuraavaa jakoa eri väreihin:

Värityksen nimi VP-versio+HCP-versioEsimerkkirotu
Dominantti keltainenVP1HCP1Basenji
Varjostunut keltainenVP2HCP1Collie
AgoutiVP2HCP2Keeshond
Musta satulakuvioVP1HCP4Beagle
MustaselkäisyysVP2HCP3,4 tai 5Rottweiler
Uusia värigenetiikan termejä A-lokuksen osalta? Värit ovat dominanssijärjestyksessä, ylempänä listalla oleva peittää alemman vaikutuksen.

Entäs shibat?

Hyviä uutisia. Tutkimuksessa on analysoitu myös yksi shiba. 😀 Kyseessä on ollut bläkkäriä kantava punainen, joka on luokiteltu dominantiksi keltaiseksi. Sen A-lokuksesta on löydetty geenimuodot VP1HCP1 ja VP2HCP3. Tämä käy järkeen. Jos uusi luokittelu pitää paikkansa, voisivat shibat olla perusväreiltään ja genotyypeiltään:

Shiban väriA-lokuksen genotyyppi?Vastaisi
PunainenVP1HCP1/VP1HCP1
VP1HCP1/VP2HCP1
VP1HCP1/VP2HCP3
VP1HCP1/VP2HCP1?
AyAy
Ayaw
Ayat
AyAy?
Punainen sashige?VP1HCP1/VP2HCP3?Ayat?
Seesami (Ay)?VP2HCP1/VP2HCP1?
VP2HCP1/VP2HCP2?
VP2HCP1/VP2HCP3?
AyAy?
Ayaw?
Ayat?
Seesami (aw)VP2HCP2/VP2HCP2
VP2HCP2/VP2HCP3
awaw
awat
Black & tanVP2HCP3/VP2HCP3atat
Jos A-lokuksen säätelyalueet selittävät todella shiban värit, olisivat genotyypit eri väreissä oletettavasti tällaisia. Rodun geenipoolissa esiintyy yhden testatun shiban perusteella
ainakin geenimuotoja VP1HCP1 ja VP2HCP3.

Shiballa uusi värisysteemi voisi selittää punaseesamin ja sashigen eron, mikäli Ay-tyypin punaseesami edustaisi harvinaista "varjostunutta keltaista" (VP2HCP1) ja sashige "dominoivassa keltaisessa" ehkä esiintyvää vähäistä varjostusta silloin kun koira kantaa "mustaselkäisyyttä". Tällöin kahden Ay-seesamin yhdistelmästä voisi syntyä Ay-seesami, joka olisi perinteisessä geenitestissä muotoa AyAy. Tällaisia ei tiettävästi ole koskaan löytynyt, mutta harvassa ovat myös kahden Ay-seesamin (tai sellaisen kantajan) yhdistelmät. Taulukon kaataisi myös punainen pentu, joka syntyisi Ay-seesamin ja bläkkärin/aw-seesamin yhdistelmästä ELLEI asiaan vaikuta ratkaisevasti E-lokus. E-lokusta ei ole pohdittu tutkimuksessa. Sen sijaan Ay-seesamivärin periytyminen piilossa punaisissa shiboissa ja pomppaaminen ajoittain esiin saisi selityksen.

"Tiikeriraitojeni salaisuus? Tiedän, mutta en kerro."

Tutkimus on nyt läpäissyt vertaisarvioinnin ja julkaistu, joten jotkin kaupalliset geenitestilaboratoriot ottavat varsin todennäköisesti uudet A-lokuksen geenimuodot pian mukaan testipaneeliin. Shibojen (etenkin Ay-seesamien!) massatestausta odotellessa.

Shibojen fenotyyppivärien perinteiset nimet punainen, seesami ja bläkkäri pysyvät muuten ennallaan, vaikka genetiikan termit päivittyisivät. Myös genetiikan tuntemus päivittyy jatkuvasti, eikä geenien toiminnasta tiedetä vielä läheskään kaikkea.

Lähteitä ja luettavaa:

Dog color patterns explained by modular promoters of ancient canid origin (Bannasch ym., 2021).

Shiban verilinjalla (engl. bloodline) tarkoitetaan peräkkäisten sukupolvien ketjua, jossa tietyt ominaisuudet periytyvät vahvasti ja ilmentyvät monella seuraavankin sukupolven pennulla. Samaan verilinjaan kuuluvilla koirilla voi olla esimerkiksi tietynlainen ulkomuoto tai luonne. Shibakasvattaja Nobuo Atsumi (kennel Yokohama Atsumi) on kirjoittanut nettisivuilleen Nippo-tuomari Mitsuharu Kanahashin laatimasta tutkielmasta, joka käsittelee shibojen neljää tärkeintä japanilaista verilinjaa. Vaikka tutkielma on jo vuosikymmeniä vanha, pidetään näitä verilinjoja pohjana myös nykyisille linjoille.

Matsumaru Go Shinshuu Nakajima - yksi vanhoista kantauroksista. Matsumaru-linjan vahvuuksiin sanottiin lukeutuvan hyvä rakenne, väri ja rohkea luonteenlaatu.

Shibojen neljä suurta

Jokaisen verilinjan juurella on ollut jokin erityislaatuinen shibauros, jonka hyviä puolia on haluttu vakiinnuttaa jälkeläisiin sukusiitoksen eli lähisukuisten koirien risteyttämisen avulla. Linjojen nimet - Gen-linja, Korotama-linja, Matsumaru-linja ja Tenkou-linja - ovat peräisin näiltä uroksilta. Hyvien ominaisuuksien ohella linjoilla on omat periytyvät rasitteensa. Rotutyypilliseen ulkomuotoon pyrittäessä eri linjoja edustavien shibojen yhteensopivuus on vaihdellut. Kun sukupuussa kuljetaan taaksepäin, polveutuvat kaikki neljä verilinjaa silti myös samoista kantakoirista, joiden avulla rotu luotiin uudestaan toisen maailmansodan jälkeen.

Ichisuke Go Inoguchi. Korotama-linja kulki Ichisuken kautta, sillä Ichisuken on sanottu perineen hyvät ominaisuutensa isoisältään Korotamalta.

Historia elää nykyshiboissa

Linjat ovat luonnollisesti kehittyneet ja ristenneet vuosikymmenten aikana, eikä moni nykyinen shiba enää kuulu selkeästi yhteen tiettyyn linjaan edes Japanissa. Suomessa Kennelliiton jalostusstrategia pyrkii nykyisin turvaamaan koirien geneettistä monimuotoisuutta, joten voimakkaan sukusiitoksen käyttöä ei enää suositella. Shibojen klassiset verilinjat ovat kuitenkin olleet tärkeä osa rodun historiaa ja kehitystä. Löytyykö oman shibasi jalasta esimerkiksi valkoinen sukka? Sukka, tai paremminkin sen aiheuttava geenimuoto, on hyvinkin voinut kulkeutua shiballesi kymmenien koirasukupolvien kautta aina legendaariselta Korotamalta asti.

Lähteitä ja luettavaa

A Journey Beyond Shiba II (Nobuo Atsumi) http://yokohamaatsumi.the-ninja.jp/page002.html

The Total Shiba -kirja (Gretchen Hasket ja Susan Houser, 1997)

Kennelliiton yleinen jalostusstrategia 2018-2022 https://www.kennelliitto.fi/en/media/1029

Koiran luusto on tärkeä tukiranka kaikelle muulle. Käytännössä "luuston terveys tai sairaus" koiralla tarkoittaa luiden sijaan raajojen suurimpia niveliä eli lonkkia, polvia ja kyynäriä sekä selkärankaa. Nivelen kasvuhäiriö johtaa epänormaaliin niveleen. Usein tällaiseen niveleen alkaa lopulta muodostua kivuliasta nivelrikkoa. Kasvuhäiriöitä pidetään perinnöllisinä sairauksina, joihin vaikuttaa useampi huonosti tunnettu geeni. Koska periytymisen mekanismi ei ole aivan yksinkertainen, voi jopa saman pentueen sisällä olla sekä priimaa että luustosairautta.

Suomessa Kennelliitto tallentaa jalostustietokantaansa koirien luustoterveyteen liittyviä tutkimustuloksia. Lonkka- ja kyynärnivelten sekä selän kuntoa pyritään arvioimaan röntgenkuvien perusteella, polvien kuntoa taas eläinlääkärin tekemällä venytystutkimuksella. Seuraaviin taulukoihin on kerätty shibojen tietoja vuosien 2010-2017 aikana rekisteröidyiltä pentueilta, joissa pennuilla on ollut tutkimustuloksia 9.3.2019 mennessä sekä vuonna 2018 rekisteröidyiltä pentueilta, joilla tuloksia 4.1.2020 mennessä.

"Ovatkohan minunkin tulokseni mukana...?"

Huom! Taulukot ovat tässä vaiheessa vain viitteellisiä pienten otoskokojen vuoksi. Suluissa oleva luku kertoo, monenko koiran tuloksista prosenttiosuudet muodostuvat. Tutkittuja koiria tulisi luultavasti olla useita satoja, että tuloksia voisi pitää luotettavina (tilastollinen merkitsevyys).

Tutustu ensin lonkkaniveliin liittyvään kirjainsysteemiin Kennelliiton sivulla.

Eri lonkkanivellausuntojen osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt lonkkanivellausunnot. "Lonkkaisuus" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen lonkka on A mutta oikea C, on kyseessä C-lonkat). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä. Esimerkiksi keskimmäisellä rivillä on tutkittu 48 shibaa, joiden toisella vanhemmalla on A-lonkat ja toisella C-lonkat. Näistä shiboista 70 prosentilla on "hyvät" (A- tai B-lonkat) ja 30 prosentilla lievää tai kohtalaista lonkkanivelen kasvuhäiriötä (C- tai D-lonkat).

Havaintoja lonkkataulukosta

  • Yli 60 % kuvatuista shiboista on tervelonkkaisia (A tai B) vanhempien tuloksista riippumatta.
  • Suurin osa kasvuhäiriöistä on tasoa lievä (C) vanhempien tuloksista riippumatta.
  • C-lonkkien tai huonompien osuus alkaa kasvaa, kun vanhempien tulokset huononevat. Tämä trendi sopii yhteen luusto-ongelmien perinnöllisyyden kanssa, eikä varmaankaan johdu vain liian pienestä otoskoosta.
  • Kaikki vanhemmat voivat kuitenkin saada kaikenlaisia jälkeläisiä.

Tutustu ensin kyynärniveliin liittyvään numerointiin Kennelliiton sivulla.

Eri kyynärnivellausuntojen osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt kyynärnivellausunnot. "Kyynäräisyys" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen kyynärä on 0 mutta oikea 1, on kyseessä 1-kyynärät). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä. Esimerkiksi toisella rivillä on tutkittu 33 shibaa, joiden toisella vanhemmalla on 0-kyynärät ja toisella 1-kyynärät. Yli 90 prosentilla on tuolloin ollut terveet 0-kyynärät, 10 prosentilla lievää tai kohtalaista kasvuhäiriötä kyynärissä.

Havaintoja kyynärtaulukosta

  • Suurimmalla osalla tutkituista shiboista ei ole kyynärnivelen kasvuhäiriötä (0-kyynärät).
  • Terveillekin vanhemmille voi silti joskus syntyä pentu, jolla on kyynärnivelen kasvuhäiriö.
  • Ykköskyynärän yhdistäminen nollaan on tuottanut enimmäkseen terveitä pentuja, mutta kohtalaisen kasvuhäiriön osuus on kasvanut hiukan (mutta huomaa jälleen erilaiset otoskoot)
  • Kohtalaisesta kasvuhäiriöstä (2-kyynärät) kärsiviä jalostuskoiria on ollut käytössä todella vähän (ja tämän minimaalisen datan perusteella valinta on ollut järkevä).

Tutustu ensin polviin liittyvään numerointiin Kennelliiton sivulla.

Eri polvitulosten osuudet shiboilla, joiden vanhemmilla on tietyt polvitulokset. "Polvisuus" määräytyy tässä huonomman puolen tutkimustuloksen mukaan (jos vasen polvi on 0 mutta oikea 1, on kyseessä 1-polvet). Suluissa tutkittujen shibojen lukumäärä.

Havaintoja polvitaulukosta

  • Suurimmalla osalla tutkituista shiboista on terveet polvet.
  • Polvitilanne ei välttämättä ole oikeasti näin hyvä, sillä monet kotikoirat tutkitaan polvien osalta vain kertaalleen nuorella iällä, vaikka luksaatio voi ilmetä vasta vanhempana.
  • Kaikki voivat jälleen saada kaikkia.
  • 3-polvisen jalostuskoiran tutkimustulos on todennäköisesti muuttunut kolmoseksi vasta vanhempana, kun koira on jo saanut pentueensa.
  • Taulukossa näkyy erittäin todennäköisesti sattuman vaikutus pienten otoskokojen takia, eikä 0x1- tai 0x3-yhdistelmä liene oikeasti parempi valinta kuin 0x0-yhdistelmä... 😀

Huomioitavia asioita luustotutkimuksiin ja periytyvyyteen liittyen

  • Lonkkien, kyynärien ja polvien "tason" luokittelu kirjaimilla ja numeroilla on tällä hetkellä paras olemassaoleva systeemi, jolla luustoterveyttä voidaan kartoittaa ja merkitä tietokantaan koko rodun osalta.
  • Käytännössä erittäin hyvät ja erittäin huonot nivelet on helpointa luokitella. Näiden ääripäiden välille sijoittuvien nivelten lausuminen (lonkissa B vai C taikka C vai D) on vähemmän yksiselitteistä. Tästä todisteena on Pohjoismaisen Kennelunionin röntgenpaneeli, jonne Kennelliiton lausunnosta voi valittaa ja jossa lausunto todella voi muuttua.
  • Luokkien sisällekin mahtuu vaihtelua, jolloin paperilla samalta näyttävät B-lonkat voivat olla toisella koiralla "lähes A:t" ja toisella koiralla "lähes C:t" jne.
  • Polvitutkimukset "elävät" - löysät ja luksoituvat polvet voivat tiivistyä iän myötä paremmiksi tai vastaavasti huonontua. Koiran tiedoissa näkyy pentuesivulla sen huonoin tulos. Tunnusteluun perustuvan tutkimuksen tulos riippunee väistämättä jonkin verran myös tutkimuksen tekevästä eläinlääkäristä.
  • Kennelliitto sulkee automaattisesti jalostuksesta pois ne koirat, joilla on jostakin tutkimuksesta asteikon huonoin tulos (eli näiden pentuja ei rekisteröidä tavalliseen FI-rekisteriin).
  • Shibojen PEVISA-ohjelma määrittää, että jalostuskoiran kyynärnivellausunnon on oltava 0 tai 1, ja polvilausunnon 0, 1 tai 2. Jos toisen vanhemman polvilausunto on 2, on toisen vanhemman oltava 0-polvinen.
  • Koiran ja koirapopulaation tulevaisuuden kannalta on huomioitava monia muitakin tärkeitä asioita kuin luustotutkimusten priimatulokset, joten rajoituksista ei ole järkeä tehdä liian tiukkoja.

"Shiban tulee olla eloisa, iloinen ja kestävä koira, joka on uskollinen isännälleen. Se oppii nopeasti ja työskentelee mielellään."

(Näkemys shiboista 1970-luvulla.)

Kun shibat saapuivat Eurooppaan 1970-luvun alussa, harrastettiin niiden kanssa lähes kaikkea mahdollista. Ruotsalaisen Manlöten-kennelin Japanin-tuonnit ja ensimmäisen sukupolven pennut kilpailivat heti ansiokkaasti palveluskoiria vastaan ja osallistuivat tottelevaisuusnäytöksiin. Sittemmin pennunetsijät saivat kuulla, että shiba on huono harrastuskoira, kissamaisen etäinen ja itsepäinen, eikä kiinnostu tai motivoidu. Mitä ihmettä tapahtui?

Protoagilityshiba 1970-luvun alusta? Laji keksittiin vasta myöhemmin, joten kyse on luultavasti ollut palveluskoirien estetreenistä. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

Shiba saa harvemmin "kicksejä" tekemiseen pelkistä kehuista tai huomiosta. Se ajattelee omilla aivoillaan. Riittävän hyvän palkan (onko shibasi riittävän nälkäinen?) ja viretilan löytäminen voi todella vaatia kekseliäisyyttä. Lisäksi shiba voi kyllästyä nopeastikin saman toistoon. Toisaalta shiba on korkeaenerginen, erittäin valpas ja erittäin älykäs metsästyskoiraksi kehittynyt rotu. Nämä ominaisuudet huomioimalla on shibojen kanssa alettu taas harrastaa.

Jo pelkkä yhdessä tekemisen ja edistymisen ilo palkitsee sekä koiran että omistajan, ja shiba saa iänikuisten hihnalenkkien rinnalle muutakin aktivointia. Tältä listalta voi poimia kokeiltavaksi tekemistä oman shiban kanssa sitä mukaa, kun koronapandemia hellittää ja harrastustoiminta jatkuu. Ehkä jostain tuleekin vielä se oma juttu. Listalle on valittu shibojen jo testaamia aktiviteetteja. Kursiivilla kirjoitetut kappaleet ovat shibanomistajien kokemuksia. Aakkosjärjestyksessä:

Tavoite vuodelle 2021? Kolmen aktiviteetin testaus ja shiban mielipiteen raportointi.

1. Aktivointilelut ja älypelit

Mikä? Shiban nenä, käpälät ja älynystyrät saavat treeniä erilaisilla älypeleillä. Tarkoituksena on yleensä keksiä, miten namiin pääsee käsiksi.

"Kuinka saisin kaikki kannet auki...?"

Miten aloitetaan? Eläinkaupat myyvät valmiita älypelejä, mutta sellaisen voi myös improvisoida kotoa löytyvistä materiaaleista.

Aktivointimaton ideana on oikeastaan nuuskia nappulat hapsujen seasta. Jin on keksinyt paljon nopeamman ratkaisun.

Rinka rakastaa kaikkia älypelejä! Ratkaisee ne aika nopeasti, mutta jaksaa silti pelata samoja pelejä päivästä toiseen. Se myös itse pyytää päästä pelaamaan menemällä ”pelikaapin” oven eteen istumaan 😄 Erityisesti iltalenkin jälkeen haluaa pelata pari erää.  Älypelit on helppo tapa luoda koiralle päättelykykyä vaativaa tekemistä ja ne tuo kivaa vaihtelua leikkeihin. Ja esim. pakasterasioiden sekä pullojen tms avulla saa rakennuttua omia pelejä, jos ei halua ostaa valmiita.

2. Arkitottis

Mikä? Arkitottelevaisuuskurssilla harjoitellaan sujuvaksi tavallisia arkielämän tilanteita. Näitä voivat olla hihnassa kauniisti kulkeminen, toisten koirien ohittaminen, katsekontakti omistajaan sekä muutamat yksinkertaiset liikkeet kuten luoksetulo. Kurssin tarkka sisältö riippuu sen järjestäjästä. Monia perusliikkeitä voi treenata itsekin koiran ulkoillessa vapaana (kts. koirapuistoilu, yöpuistoilu).

Arkitottistaidot voivat joskus pelastaa koiran hengen. Kuvassa Muru pysyy kontaktissa häiriötekijöistä huolimatta. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Monet koirakoulut järjestävät arkitottiskursseja pentukurssien jatkoksi. Toki osallistua voi ilman pentukurssiakin.

Meidän koirien koko elämähän on kyllä yhtä arkitottista. 😂 Me treenaillaan esim. luoksetuloja lähes päivittäin lenkillä, samoin mm. kuin citypupuista luopumista ja ylipäätään kontaktia. Mulla on lähes aina ruokaa taskussa kun poistun koirien kanssa kotoa. Ihmisillä on monesti joku outo käsitys, että kun koira ”osaa” jonkun asian, sitä ei enää saisi palkita siitä enää, eteenkään ruoalla. Tämähän on hölmöä, jos koira palkkaantuu nimenomaan ruoalla. Koiraa nimenomaan kannattaa palkita, että käytös pysyy vahvana.

3. Doboilu

Mikä? Doboilu on shiban ja omistajan yhteinen lihaskuntotreeni. Tässä lajissa koira suorittaa temppuja ilmatäytteisten tasapainotyynyjen ja -pallojen päällä. "Dobo" tulee sanoista dog + ball. Ilmatyynyjen päällä pysyttely kehittää tasapainoa ja syviä lihaksia niin koiralla kuin omistajallakin. Kyseessä on muuten Suomessa kehitetty laji.

Kun koira on oppinut tasapainoilemaan tyynyllä etujalkojensa varassa, voi harjoitusta vaikeuttaa esimerkiksi tassun antamisella. Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Koirakoulut järjestävät dobon tutustumiskertoja, joissa pääsee testaamaan isompia tasapainopalloja. Kotiin voi hankkia ensin marketin urheiluosastolta pienen tasapainotyynyn, jonka pinta ei luista käpälän alla. Doboharjoituksiin saa ideoita netin videoista, kirjoista ja Shibasanomien vanhoista numeroista.

Nobun jokapäiväinen harrastus ja intohimo. Nobu tosiaan hyppää heti aina tyynyn päälle, kun sen laittaa lattialle ja erityisesti nykyään on jopa aika hosuminen päällä, kun se yrittää kaikki mahdolliset temput vetää, että sais mahdollisimman nopealla temmolla ruokaa.

4. Flyball

Mikä? Flyball on koirien versio kapulaviestistä. Tässä lajissa koirat juoksevat matalan hyppyesteradan läpi laatikolle, jota läppäistään käpälällä. Tällöin laatikosta lentää pallo tai kapula, jonka koira kuljettaa takaisin omistajalle.

Miten aloitetaan? Kennelkerhot ja koirakoulut järjestävät Flyball tutuksi -tyyppisiä alkeiskursseja.

5. Juoksulenkkeily

Mikä? Eräs rotuuntutustujien kysymys toistuu hämmästyttävän usein. Voiko shiban kanssa lenkkeillä, siis oikeasti juosta kuntoilumielessä? Vuoden täyttänyt shiba jaksaa taatusti juosta ainakin yhtä pitkälle kuin omistajansa. Japanissa näyttelyshiboja on tapana juoksuttaa kymmenen kilometriä polkupyörän vierellä, että lihakset alkavat erottua.

Mr. Red mukana 8 km juoksulenkillä. Kuva: Julia Riihimäki

Miten aloitetaan? Olennaista on opettaa shiballekin juoksulenkin ja pissatuslenkin ero sekä vastaantulijoiden sujuva ohittaminen - juoksulenkkejä varten voi esimerkiksi hankkia erilaiset valjaat. Lenkkien pituutta kannattaa kasvattaa vähitellen: nuori shiba ilmaisee selvästi, jos juokseminen alkaa kyllästyttää sitä.

Voi, kun mulla olisikin tästä kuvamateriaalia. Naureskelen usein itsekseni, että jos juoksu itsessään tuntuu tylsältä, mikään ei ole viihdyttävämpää kuin seurata edellä kiitävän shiban menoa. Se buuti ja virtaviivaiseen asentoon säädetyt korvat!

6. Jäljestys

Mikä? Jäljestys yhdistää ulkoilun, nenänkäytön ja "saaliin" aiheuttaman jännityksen. Verijäljessä shiban tehtävänä on seurata veripisaroilla muodostettua jälkivanaa, ikään kuin kyseessä olisi haavoittuneen saaliseläimen tavoittaminen. Jälkivanan päästä löytyykin palkinnoksi sorkka tai muu saalis. Laji sopii erinomaisesti juuri shiban kaltaiselle rodulle, joka alkujaan on metsästyskoira. Taitavasti verijälkeä jäljittävä shiba voi myös osallistua Kennelliiton viralliseen metsästyskoirien jäljestyskokeeseen (MEJÄ-koe). Vaativammassa metsäjäljessä koira seuraa ihmisen kävelemää jälkeä.

Saalis paikallistettu verijälkivanaa seuraamalla. Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Omalle maalle verijäljen voi vetää itsekin naudan pakasteveren avulla. Kaupungeissa paikalliset metsästyskoirayhdistykset ja koirakoulut järjestävät verijälkikursseja. Paikka sijaitsee todennäköisesti kaupungin ulkoilumetsiä kauempana.

Olen vakuuttunut, että shibat pärjäisivät MEJÄssä todella hyvin, kunhan shibat omistajineen ”löytäisivät” lajin ja pääsisivät MEJÄ-kokeisiin. Tämä laji on kuin tehty shiballe! Haasteena varmasti treenipaikkojen/-ryhmien löytäminen, kun monet shiboista taitavat asua kaupungissa. Turun shibaporukka on käynyt ohjatusti jokunen vuosi sitten lajia kokeilemassa. Konkariohjaajat olivat vaikuttuneita ensikertalaisen shibojen tekemisestä verijäljellä.

7. Kaverikoiratoiminta

Mikä? Kaverikoirat, lukukoirat, terapiakoirat, tukikoirat ja kampuskoirat ovat koiria, jotka käyvät keikoilla ihmisten rapsuteltavina esimerkiksi vanhainkodeissa, kehitysvammaisten ryhmäkodeissa tai yliopiston kampuksilla. "Kaverikoira" on virallisesti Kennelliiton omistama nimike, mutta vastaavaa toimintaa järjestävät monet muutkin yhdistykset. Jos shiba hakeutuu mielellään ihmisten pariin, ei säiky turhia ja pystyy rentoutumaan muiden koirien kanssa samassa tilassa, voi sen kanssa alkaa harrastaa ihmisten ilahduttamista.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita on Kennelliiton kaverikoira. Huomaa oranssi huivi. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Toimintaan pääsee mukaan soveltuvuuskokeen läpäisemällä. Selvitä googlailemalla, mikä on lähin Kennelliiton kaverikoiraryhmä tai paikallisen mielenterveysseuran tukikoirakkoryhmä. Osa yliopistoista järjestää kampuskoiratoimintaa ja tiedottaa tästä sivuillaan. Korona-aikana kaverikoirailukin on tauolla.

8. Koirapuistoilu, yöpuistoilu

Mikä? Koirapuistossa kaupunkilaisshiba saa kaivatun tilaisuuden ulkoilla vapaana. Puistoilun ei tarvitse loppua shiban murrosikään, jolloin suhtautuminen uusiin koirakavereihin usein muuttuu. Myöhäisillasta eteenpäin on varsin luotettavasti voimassa "yöpuistoetiketti", jolloin muut koirakot eivät tule puistoon ainakaan yllättäen, mikäli siellä on jo valmiiksi asiakas. Vapaana puistoillessa on hyvä tilaisuus treenata arkitottelevaisuusliikkeitä kuten luoksetuloa.

Pimeänä vuodenaikana yöpuistoilun ongelma on se, ettei kamera saa Entsyymiä kiinni. Eikä Tiikeri.

Miten aloitetaan? Jos shiban antautuminen kiinni epäilyttää, voi sille hankkia kevyen juoksutusliinan.

9. Koiratanssi

Mikä? Koiratanssissa shiba ja omistaja suorittavat taiteellisen esityksen, joka on käytännössä sarja peräkkäisiä temppuja. Taustalla soi musiikki, ja omistajalla on usein yllään jokin rooliasu.

Miten aloitetaan? Koiratanssin pariin voi siirtyä luontevasti siinä vaiheessa, kun pelkät tottelevaisuusliikkeet alkavat kyllästyttää.

10. Koirauinti uimalassa

Mikä? Koirauimalassa shiba voi polskutella vuoden ympäri lämpimässä sisäaltaassa. Koiralle puetaan uintia varten kellukeliivi, ja se houkutellaan kävelemään ramppia pitkin veteen. Tähän vaiheeseen voi kulua pari ensimmäistä käyntikertaa. Myöhemmin kellukeliivin voi jättää pois. Yleensä uimaope on koiran kanssa vedessä, omistaja kannustaa altaan reunalla. Uinti on tehokasta lihastreeniä ja sopii myös nivelvaivoista kärsiville.

Kuva: Lina Reinytė

Miten aloitetaan? Totuta shiba siihen, että sen ylle puetaan jokin liivi tai vaate. Varaa koirauimalasta uimaopettajan sisältävä uintivuoro. Myöhemmin uimassa voi käydä omatoimisesti. Kellukeliivin saa paikan päältä, mutta oma pyyhe kannattaa ottaa varuilta mukaan.

Goku tykkäsi tästä aika paljon. Alussa jännitti, mutta kun tajusi mitä tarvitsee tehdä, aika innokkaasti lähti uimaan.

11. Metsästys

Kuva: Marjo Puranen

Mikä? Shiba on nykyisin yleensä seurakoira, mutta alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira. Sen pääasiallinen tehtävä on tiettävästi ollut pensaikossa piilottelevien kanalintujen ja muun pienriistan etsiminen ja ajaminen liikkeelle. Japanissa shibojen rotuyhdistys kannustaa säilyttämään myös rodun metsästysominaisuuksia ja järjestää koirille taipumustestausta villisioilla. Riistavietti saattaa todella ilmetä joillakin shiboilla niin vahvana, että siitä on hyötyä metsällä.

Into on tavoittanut ja ottanut haukkuun hirvilauman. Video: Pontus Huotari

Miten aloitetaan? Metsälenkeillä, tarkkailemalla shiban käyttäytymistä ja suhtautumista riistaan. Osoittaako shibasi lintuja?

Into tykkää toki hirveästi pallopeleistä ja muistakin leikeistä, mutta mikään ei saa sitä yhtä onnelliseksi kuin metsästys. Se vaan syttyy ihan eri tavalla kun se pääsee vaikka hirven jäljelle. Ja jos vielä löytää hirven haukkuun, niin sieltä ei koiraa pois saa ennen kuin hirvi laukkaa karkuun tai päätyy eräksi (ehkä joku kaunis päivä…). Se on sitä primitiivistä onnea, omistajaakin hymyilyttää, tuli tulosta tai ei. Kokeilkaa ja saatatte nähdä shibanne todellisen luonteen.

12. Match show

Mikä? Match show eli mätsäri on koiratapahtuma, jossa shiban kanssa esiinnytään leikkimielisessä näyttelykehässä. Erona koiranäyttelyyn on se, ettei koiria arvostella rodun perusteella. Mätsärituomarit ovat tavallisia koiraharrastajia, ja voivat antaa palkinnon esimerkiksi iloiselle, reippaasti liikkuvalle, hyvin hoidetulle tai erityisen hyvin esiintyvälle koiralle. Omaa kehävuoroa odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää mätsärikahvia.

Kuva: Jari Puranen

Miten aloitetaan? Facebookista löytyy hakusanalla 'koiratapahtumat' paikallisia ryhmiä, jotka tiedottavat mm. tulevista mätsäreistä. Mätsäriin voi mennä ensimmäisellä kerralla shiban kanssa turistiksi vain katselemaan kehiä. Ota silloinkin rokotuskortti mukaan.

Kuva: Heidi Titoff

Mätsärissä näkee toisinaan koirien turkin näyttelykuntoon viimeistelyä trimmauspöydillä. Kyseessä on (lähes) aina harjoittelu koiranäyttelyä varten. Sinänsä mätsäriin ei tarvitse pynttäytyä - perussiisti lookki, leikatut kynnet ja tavallinen panta + hihna riittävät.

13. Naapurikyttäys ikkunassa

Mikä? Jokaisen shiban perusoikeus. Alkukantaisella eläimellä on hyvin virittyneet aistit. Useimmat shibat tarkkailevat omistautuneesti ympäristönsä tapahtumia näköaistillaan. "Laji" tarjoaa shiballe mielekästä tekemistä yksinolojen ajaksi.

Miten aloitetaan? Järjestä turvallinen ikkunaan ulottuva kyttäyspiste. Shiba huolehtii kyllä lopusta.

Helmin kyttäyspiste on toteutettu eläinkaupassa myytävien lemmikkiportaiden avulla. Kuva: Eeva Peltoniemi

14. Nakkility (agility)

Mikä? Agility tarkoittaa koirien esterataa. (Aloittelijoilla harrastuksen nimi on sattuneesta syystä paremminkin nakkility.) Erilaisia esteitä ovat esimerkiksi hyppyeste, rengas, keinu ja tunneli. Shibojen on nähty suorittavan agilityrataa sekä erittäin vauhdikkaasti että arvokkaasti omaan tahtiinsa. Kuvissa esiintyy yleensä jo kokeneita agilitykonkareita - todellisuudessa harrastus aloitetaan este kerrallaan.

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen koirakoulun tai kennelkerhon agilityn pohjatyö- tai alkeiskurssille.

Siis oikeasti shiban kanssa kannattaa harrastaa mitä vaan. On aika paljon asioita kokeiltu, nyt toko ja agilityn alkeet menee meillä. Oppii kaikkea mutta tekee aivan omalla tavalla 🙈😀 Vaikkei tule mitään mestaria, mutta hyvin kuluttaa energiaa ja sit kasvattaa luottamuksen omistajan kanssa.

15. Nosework

Mikä? Noseworkissa shiban tehtävänä on nuuskimalla etsiä ja ilmaista omistajalle etsintäalueelle (huone, auto, maasto...) piilotettu "siirrännäinen". Siirrännäinen voi olla esimerkiksi paperinpala, johon on imeytetty eukalyptusöljyn hajua. Tässä lajissa shiba oppii tekemään jotain, mihin sillä on jo luonnostaan taipumus: työskentelemään nenällään.

Koinu on löytänyt siirrännäisen ja ilmaisee nenällä osoittamalla sen sijaintia. Kuva: Tiina Heikkilä

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämään nosework-koulutukseen. Kun alkeet on hallussa, voi piilojen tekoa jatkaa itsenäisesti kotona. Ohjatun toiminnan etuna on se, ettei omistaja itse tiedä piilon sijaintia. Kaikki riippuu nyt shiban nenästä!

Nosework on shiban kanssa mahtava laji kun ainakin Koinu tykkää käyttää nenäänsä. Lajin suurin haaste omalla kokemuksella shiban kanssa on motivointi ja sen ylläpito. Jos palkka on paskaa niin palaute on hyvin suoraa; Koinu saattaa oikein kiertää hajua, mutta ei ilmaise kun tietää että palkka on "huono" tai syö namin teatraalisen hitaasti. On myös laji, jota on helppo opetella omatoimisesti ja treenata kotona omaksi ja koiran iloksi. Kun hajun saa opetettua koiralle on aivan ihanaa seurata koiran työskentelyä hajua etsiessä ihan omassa olohuoneessa ❤ On myös erinomainen laji palkkauksen ja motivoinnin opetteluun muita "teknisempiä" lajeja ajatellen.

16. Näyttely

Mikä? Koiratapahtuma, jossa eri rotujen edustajat kokoontuvat. Ulkomuototuomari vertaa kehään tulevan shiban eri ominaisuuksia rotumääritelmään, joka alkujaan laadittu Japanissa. Tuomari palkitsee ne shibat, jotka hänen mielestään vastaavat mahdollisimman hyvin rotumääritelmän versiota ihanneshibasta. Kaikki osallistujat saavat mukaansa sanallisen arvioinnin. Kehävuoroaan odotteleva shiba vetää helposti puoleensa faneja, ja buffetissa on yleensä tarjolla hyvää näyttelykahvia.

Näyttelyistä julkaistaan yleensä vain superedustavia kuvia, joissa kokeneet muotovaliot pönöttävät kuin patsaat. Totuus etenkin junioriluokasta voi olla lähempänä tällaista 😀 Kuva: Tiina Heikkilä

Myös useimmat kasvattajat ovat kiinnostuneita kasvattiensa näyttelykäynneistä, sillä se on eräs tapa arvioida pentueen onnistumista rodunomaisen ulkomuodon osalta. Jos sinulle on osunut varsin rotumääritelmän mukainen "ihanneshiba", on kohteliasta shibasi kasvattajaa kohtaan hakea ansaittu palkinto koiranäyttelystä. 

Miten aloitetaan? Käy yleisönä koiranäyttelyssä seuraamassa shibojen kehää. Harjoittele shibasi kanssa näyttelytreeneissä tai mätsäreissä.

Tiikerin ja Entsyymin isä Seita amerikkalaisessa näyttelyssä. Kuva: Lynda Birmantas

Oma kehävuoro on tosi pieni osa näyttelypäivää. Kesäiset ulkonäyttelyt ovat sään suosiessa mukavia retkiä muiden koiraihmisten ja näyttelytunnelman pariin.

Entsyymin kanssa Kangasniemellä. Uteliaalla pikkushiballa oli kerrankin kunnolla jotain mitä tarkkailla!

17. Näyttelytreenit

Mikä? ÄLÄ LOPETA LUKEMISTA! Jos haluaisit jo aloittaa shibasi kanssa jonkin ohjatun harrastuksen, mutta kynnys siihen tuntuu kovin suurelta, on kesällä ulkokentällä pidettävät näyttelytreenit ehkä paras lajivalinta. Tämä riippumatta siitä, oletteko koskaan edes menossa näyttelyyn. Näyttelytreeneissä toistuvat joka kerta samat yksinkertaiset harjoitukset ("seiso" ja "ravia"), ja koirat pidetään hihnassa. Treeneissä koira oppii sietämään muiden koirien läsnäoloa ja keskittymään omistajaan häiriötekijöistä huolimatta. Lisäksi voidaan treenata (aina koiran ehdoilla) käsittelyharjoituksia, joissa treenien vetäjä namittaa ja silittää koiraa, tunnustelee lihaksia tai lopulta jopa katsoo hampaita. Oikea yhteinen harrastus ja koiran treenikäytöksen kehittyminen on erittäin palkitsevaa.

Miten aloitetaan? Osallistumalla paikallisen kennelkerhon tai koirakoulun järjestämiin näyttelytreeneihin ulkokentällä. Näyttelyhihna ei ole alussa välttämätön.

18. Pelastuskoiratoiminta

Mikä? Pelastuskoirat auttavat etsimään kadonneita ihmisiä metsästä, lumesta tai romahtaneen rakennuksen raunioista. Työskentely tapahtuu hajuaistilla ilmavainun (haku) tai jälkivainun avulla. Varsinainen pelastuskoiratoiminta on arvokasta työtä, joka vaatii kylmiä hermoja sekä koiralta että omistajalta. Shiban taipumusta esimerkiksi raunioetsintään on mahdollista kokeilla paikallisten pelastuskoirayhdistysten järjestämillä tutustumiskursseilla.

Valka on löytämäisillään rauniotreeneissä piiloutuneen henkilön. Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Tutustu Suomen Pelastuskoiraliiton sivuihin.

Rauniokoiratreeneissä oli kiinnostavaa seurata, miten Valka nappasi hajun ilmasta. Löysi kaikki piilot tosi nopeasti. Muistan, et mukana oli joku paimenkoira, joka höselsi joka suuntaan, mutta Valka nuuhkaisi kerran ilmaa ja käveli määrätietoisesti piiloille, joista maalimiehet löytyivät.

19. Petotestit

Mikä? Petotestissä vastaan rymistelee täytetty karhu, susi, ilves tai villisika. Peto "liikkuu" moottorialustalla ja tekee hyökkäyksiä koiran suuntaan. Alussa koira viritetään kohtaamiseen antamalla sen nuuskia kyseisen pedon karvoja tai jätöksiä. Koira on suorituksen ajan pitkässä liinassa. Testin pitäjä tarkkailee koiran käytöstä arvostelulomakkeen avulla. Vaikka ei tiedetä, pitääkö koira täytettyä eläintä oikeana petona vai ei, selviää petotestissä varmuudella se, miten koira reagoi pedon hajuun ja uhkaavasti liikkuvaan isoon kohteeseen. Jo tämä kertoo paljon, ja monet shibat ovat reaktioillaan yllättäneet omistajansa täydellisesti.

Entsyymi haukkui konekarhunsa lyttyyn. Älkää kertoko Tiikerille, ettei se tarvinnutkaan isoveljeä turvakseen. Kuva: Petotestit.com

Miten aloitetaan? Selvitä petotestien järjestäjän kalenterista, milloin lähelläsi on seuraava testipäivä. Testiin on ennakkoilmoittautuminen. Liinan saa testipaikalta, joten mukaan ei tarvitse mitään erityistä.

Pirlo vs. konesusi. Tässä testissä noudatetaan varovaisuutta. Koira ei saa alkaa kuvitella, että koskaan pärjäisi elävää sutta vastaan. Kuva: Petotestit.com

Erään tunnetun petotestin järjestäjä vaikuttaa pitävän erityisesti shiboista.

20. Rallytoko

Mikä? Rallytoko on rento ja iloinen versio tottelevaisuuskoulutuksesta. Tässäkin lajissa shiba oppii tekemään erilaisia liikkeitä kuten istumista, maahanmenoa ja odottamista. Rallytoko suoritetaan ratana, jossa kävellään kyltiltä toiselle ja tehdään kyltin mukainen liike. Alokasluokassa koira on suorituksen ajan hihnassa, ja sitä saa kannustaa koko ajan kaikissa luokissa. Bonuksena tässä lajissa on mahdollisuus erittäin nopeaan etenemiseen ensimmäisiin alokasluokan kilpailuihin, joista saa merkinnän myös KoiraNetin tietoihin.

Miten aloitetaan? Osallistumalla kennelkerhon tai koirakoulun järjestämälle rallytokoilun alkeiskurssille.

Muutaman kerran kokeilun jälkeen tämä on kyllä meidän harrastus! Koku rakastaa yhdessä tekemistä ja tässä meidän välinen suhde paranee entisestään.

21. Rottajahti

Mikä? Rottajahti on uusi, amerikkalaiseen "Barn Hunt"-harrastukseen pohjautuva haistelulaji, jossa koira paikallistaa heinäpaalien sekaan piilotettuja rottia. Idea pohjautuu koiran perinteiseen tehtävään ladon tai navetan haittaeläinten saalistajana. Suomessa lajissa voidaan käyttää esim. matelijoiden ruokakasvatuksessa tuotettuja pakasterottia. Harva shiba on tätä vielä päässyt kokeilemaan, mutta haaste lienee mieluinen etenkin jyrsijöitä ulkona metsästäville shiboille.

Jyrsijäjahtia luomuversiona. Kuva: Marjo Puranen

Miten aloitetaan? Googlaile ahkerasti. Ehdota kennelkerholle, koirakoululle tai (terrieri)yhdistyksen paikallisjaostolle rottajahdin järjestämistä.

22. Shibalenkkeily

Mikä? Shibojen, shibanomistajien ja rotuuntutustujien tapaamisia ulkoilun merkeissä. Paikalle voi usein suunnistaa kuuloaistin perusteella. Vaikuttaa hämmästyttävästi siltä, että shibat sekä tunnistavat rotutoverinsa että arvostavat niiden seuraa, kukin omalla tavallaan.

Tiikeri ilmentää shibalenkki-iloa heittäytymällä pikkupennuksi. Kavereita! Faneja! Ja muut urokset tietysti rakastavat kastroitua urosta.

Miten aloitetaan? Lenkkejä järjestetään suurimmissa kaupungeissa yleensä kerran kuussa (korona-aikana poikkeavasti), ja niistä saa parhaiten tietoa liittymällä paikalliseen shibaryhmään Facebookissa.

Kokulle nämä ovat olleet ihan parhaita reissuja. Koku on selkeästi vähän ”roturasisti” ja tykkää eniten shibojen kanssa touhuta 😊

23. Sienestys nenäavusteisesti

Mikä? Shiba etsii sieniä metsästä. Noseworkin pohjalle on kehitetty lukuisia sovellutuksia, jotka kaikki perustuvat koiran ylivertaiseen hajuaistiin. Kun koira on kerran oppinut nenätyöskentelyn, voidaan se opettaa etsimään metsästä ruokasieniä. Suomessa arvokas mutta myös todennäköinen löydettävä on kanttarelli. Muutamia shiboja on jo valmistunut kanttarellimaistereiksi.

Valkan ja Harun (Borderott Akashi) valmistujaiskuva kanttarellikurssilta syyskuussa 2019 😄 Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Nenä tulee ensin virittää. Ota nosework haltuun.

24. Suppailu

Mikä? Selitys kaikille niille "surffilaudan" päältä bongatuille shiboille. SUP tulee sanoista stand-up paddling ja tarkoittaa seisaaltaan melomista leveällä laudalla. Shiba mahtuu kätevästi SUP-laudan kyytiin.

Kaikki shibat matkustavat mieluiten turkinväriinsä sopivalla laudalla. Kuva: Ida Jauros

Miten aloitetaan? Totuta shiba käyttämään pelastusliiviä. Monissa kaupungeissa SUP-lautoja on mahdollista vuokrata melontaretkeä varten.

Koku ei hirveästi tykännyt alkuun suppailusta, koska liian lähellä vettä ja epävakaa alusta. Mutta tottui nopeasti. Ei kuitenkaan ”mielellään” hyppää laudan päälle 😂 On siinä kyllä, kun nostetaan kyytiin. Eiköhän ensi kesänä totu, kun mennään taas suppailemaan 😁

25. Taakanveto ja kärrynveto

Mikä? Vanttera shiba voi hyvin kokeilla tätäkin voimarotujen suosimaa harrastusta. Kärrynvedolla on jopa pitkät perinteet, sillä jo Inga Carlsson valjasti Euroopan ensimmäiset tuontishibansa kärryjen eteen. Monilla shiboilla paksut, rajoittavat valjaat herättävät luontaista inhoa, joten valjaisiin totuttelu on tehtävä huolella. Tämänkin jälkeen maltti on valttia, sillä tyypillinen aloittelijan moka on ladata koiran vedettäväksi liikaa painoa liian pian. Taakanvetoa on siksi parasta harrastaa alussa ohjattuna. Lajin "koukku" vaikuttaisi olevan koiran kannustamisessa. Vedä, Buck, vedä!

Kuva: Susanna Pietilä

Miten aloitetaan? Selvitä, onko alueellasi voimarotujen tai työkoirien yhdistystä, joka järjestäisi kaikille avoimia taakanvetotreenejä.

Tärkeää on muistaa lämmittely ennen ja jälkeen suorituksen esim. lenkin muodossa. Koiraa ei pakoteta mihinkään, vaan kannustetaan palkkaamalla ja kehumalla, jos innostuu kärrynvedosta. Hyvä laji erittäin energisille shibuleille, pääsee purkamaan energiaa ohjatusti.

Kärrynvedosta pitänyt Mikko (Wakatake) oli toinen Manlöten-kennelin alkuperäisistä kantauroksista. Kuva: Inga Carlsson / Hundkalendern.

26. Toko

Mikä? Toko on lyhenne sanoista tottelevaisuuskoulutus. Tässä lajissa shiba oppii kiinnittämään huomiota omistajaansa ja tekemään käskystä liikkeitä, esimerkiksi tulemaan luokse, menemään maahan ja pysymään paikallaan. Tokossa myös omistajaa koulutetaan - koiran käytöksen ymmärtämiseen ja parempaan koiran käsittelyyn ja ohjaukseen. Kaikista näistä taidoista on hyötyä arkielämässä.

Tokotreenin rotukirjoa. Huomaa myös alokasvaiheen hihnavarmistus Taitolla. Kuva: Laura Pyykkö

Miten aloitetaan? Koirakoulut ja kennelkerhot järjestävät tokon alkeiskursseja.

Itse tykkään tokossa tosiaan siitä, miten positiivisia vaikutuksia sillä on ollut mun ja koiran väliseen suhteeseen. Paitsi että ihan arkielämä on mukavaa hyvin koulutetun koiran kanssa, niin myös muiden harrastusten aloittaminen on helppoa, kun tokossa on ensin rakenettu hyvä hallinta ja koiralle hyvä häiriönsietokyky, eli se osaa keskittyä siihen omaan työskentelyyn.

27. Vaellus

Mikä? Japanin vuoristoseuduilla kehittynyt shiba on kestävä ja ketterä vaelluskumppani vaikeammassakin maastossa. Toisaalta shiban kokoinen koira on vielä mahdollista napata syliin tai selkäreppuun, jos tilanne sitä vaatii. Huhutaan myös, että telttaan majoittuva shiba haisee märkänäkin paljon miellyttävämmältä kuin muut koirat.

Kuva: Carola Kröger

Miten aloitetaan? Kansallispuiston patikointireitillä voi tehdä vaivattoman päivävaelluksen valmiita polkuja ja pitkospuita pitkin.

Kuva: Ida Jauros

Me ollaan harmillisen vähän (vielä!) päästy eri lajeja kokeilemaan, mutta vaellettu ja retkeilty on senkin edestä! Kaikua parempaa patikkakamua en voisi kuvitellakaan. Se on kestävä ja ketterä, ja ennen kaikkea iloinen ja utelias seikkailija! Syksyllä Kaiku yöpyi ekaa kertaa teltassa, kun käytiin kulkemassa ristiin rastiin Helvetinjärven kansallispuistossa. Se ei hermoillut eikä kummempia kysellyt, mylläsi vain pesän makuupussien väliin kuin vanha tekijä.

Koku on ihan mieletön reissukaveri ja nukkuu teltassa tottuneesti. Koku rakastaa metsää ja parempaa reissunaveria en voisi koskaan toivoakaan. Koku sopeutuu hyvin maastoon kuin maastoon ja teltassa nukkuu kuin kotonaan.

Luonnossa retkeily ja liikkuminen ihan parasta shibojen kanssa. Tässä retkeillään Teijon kansallispuistossa, joka on yksi lempparipaikkoja.

Nobu nauttii ja kovasti. Toivotaan, että ensi kesänä selkä mahdollistaa jo pidemmät monen päivän vaellukset. Ja tosiaan shiba kyllä jaksaa ja on ketterä menemään kivikkoisessakin tunturin rinteessä.

28. Vesipelastus

Mikä? Vesipelastuksessa koira hinaa uimalla ihmisen tai veneen rannalle. Vaikka kyseessä on ensisijaisesti shibaa voimakkaammille koirille suunnattu laji, on ulkomailla vesipelastusta harrastavia shiboja. Periaatteessa aikuinen shiba jaksaisi pelastaa veden varaan joutuneen pikkulapsen, joten tässäpä eksoottinen harrastusvaihtoehto niille vesipetoshiboille, jotka luonnostaan noutavat veteen heitettyjä esineitä.

Taisto on pelastanut lelun taas kerran hukkumiselta. Kuva: Petri Kaakinen

Miten aloitetaan? Vesipelastuksen alkeiskursseja löytyy googlailemalla. Voisiko Suomessakin mennä mukaan tutustumaan shiban kanssa? Myös varsinaisten vesipelastuskoirien eli nöffien, landseerien ja noutajien omistajat osaavat todennäköisesti kertoa lajista.

29. Vetolajit (canicross, koirahiihto, potkukelkkailu...)

Mikä? Juoksemista, hiihtoa ja potkukelkkailua shiban kanssa. Canicross on oma virallinen lajinsa, joka eroaa tavallisesta juoksulenkkeilystä siten, että nyt koiran on sekä lupa että tarkoituskin vetää juostessaan. Tätä varten koiralla on valjaat ja omistajalla vetovyö, johon koiran joustohihna kiinnitetään. Laji sopii hyvin ylimääräisen energian purkamiseen. Muut vetolajisovellukset toimivat samalla periaatteella.

Miten aloitetaan? Hankkimalla varusteet ja avustajan. Alussa vetäminen opettamalla opetetaan avustajan palkatessa ja houkutellessa koiraa vetämiseen.

Canicrossia ollaan vähän yritetty opetella. Ekan kilometrin Koinulla hyvä veto päällä ja sen jälkeen alkaa enempi "perseillä". Tosin eipä oma kunto kestä juoksemista kovin pitkään putkeen, joten molemmille homma treenaamista. juokseminen on paljon mukavampaa kun koira vetää (etenkin ihmiselle joka ei erityisemmin ole ikinä juoksemisesta pitänyt), kun vielä suunta- ja pysähtymiskäskyt saisi vahvemmiksi.

30. Viehejuoksu

Mikä? Viehejuoksussa pistäydytään vinttikoirien juoksuradalla, jossa "jänis" herättää taatusti shibankin saalistusvietin. Koirat siis jahtaavat aidatulla rata-alueella pakoon pötkivää viehettä. Juosta voi juoksemisen ilosta tai ajanoton kanssa tavoitteellisesti.

Valka vieheen perässä. Kuva: Linda Aaltonen.

Miten aloitetaan? Selvitä lähimmän vinttikoiraradan sijainti. Eri yhdistykset järjestävät toisinaan avoimia tutustumistapahtumia lajista kiinnostuneille.

Shibani Tiikerin (Inaridou Kotarou) emo Harumi (Ura No Namihime Go Asahi Keisukesou) on syntyjään japanilainen. Se saapui Suomeen lähes vuosikymmen sitten, ja kielimuurin vuoksi sen sukulaisista tiedettiin hyvin vähän. Ne olivat vain nimiä sukutaulussa, eikä niiden googlaaminen länsimaisella kirjoitusasulla tuottanut hakutuloksia.

Olisiko silti mahdollista jäljittää Tiikerin japanilaiset isovanhemmat? Olisiko jossain netissä niistä kuva? Olisiko niissä jopa samaa näköä kuin suomalaisessa tyttärenpojassa? Tehtävä tuntui sekä kiehtovalta että pähkähullulta, sillä japaninkielen taitoni rajoittui no-tavun tunnistamiseen. Käytössäni oli kuitenkin netin nykyaikaiset käännöskoneet - ja mukana enemmän kuin hiukan hyvää tuuria.

Pari ratkaisevaa kanjimerkkiä

Kävi ilmi, että Tiikerin isovanhempien erikoinen kennelnimi kääntyi kanjeiksi tasan yhdellä tavalla - asia, joka ei liene japanilaissanojen kohdalla mikään itsestäänselvyys. Jännittynyt googlaus näillä copypastetuilla kanjeilla heitti uuteen maailmaan, josta en ollut tiennyt mitään: valtavalle japanilaiselle shibasivustolle, jolle oli listautunut Japanin eri prefektuurien shibakasvattajia ja heillä parhaillaan myynnissä olevia pentuja.

Tiikerin emonpuolen japanilainen sukuhaara Kennelliiton rekisterikirjassa.

Katselin Touyou No Yakata -kennelin edustussivulla valokuvia pihasta ja rakennuksista. Tuolla Tiikerin isovanhemmat siis olivat syntyneet ja kirmanneet pikkupentuina. Katselin myös kennelin komeita edustuskoiria, etenkin bläkkäriurosta, jonka kaarihännässä oli jotakin tuttua. Olin tietämättäni törmännyt Tiikerin isoisoisään.

Palasin hakutuloksiin, jossa onnenpotkut jatkuivat. Touyou No Yakata -nimi tarkoittaa itämaista paviljonkia. Kennel on yksi varsin harvoista japanilaiskenneleistä, jolla on netissä omat kotisivut. Kaiken huipuksi tarjolla oli kuvasivu, jossa esiteltiin tärkeimmät jalostuskoirat kennelin historian ajalta.

Nimien konekäännökset olivat koomisia, mutta niiden perään oli lisätty kaikkein paras johtolanka: koirien universaalit NIPPO-rekisterinumerot. Jo alkoi polttaa! Mutta mätsäisivätkö numerot yhteenkään esivanhempaan Tiikerin sukutaulussa? Ja milloin viimeksi olin löytänyt netistä mitään näin jännää? Vertaileva analyysi tuotti nopeasti huikean tuloksen. Kumpikin aiemmin näkemistäni edustusuroksista oli Tiikerin japanilainen isoisoisä. Oudot nimet sukutaulussa muuttuivat Matsuyoshiksi ja Daigoksi, jotka olin nyt nähnyt kuvassa omin silmin.

Ei mikä tahansa isoisä - The Boss

Entäpä seuraava sukupolvi eli Tiikerin omat isovanhemmat? Niiden nimiosien kanjit eivät olleet tiedossa. Koska Tiikerin emon kennelnimi ei ole sama kuin vanhemmillaan, on ne luultavasti myyty pentuina toiselle kasvattajalle. Yritykset kääntää isovanhempien nimiä kanjeiksi eivät tuottaneet tulosta. Vaihtoehdoksi jäi hakuammunta japanilaisten Touyou No Yakata -koirien joukosta. Ehkäpä jokin niistä osoittautuisi kaivatuksi isovanhemmaksi.

Tehtävä oli lopulta naurettavan helppo. Päädyin Instagram-tilille, jonne eräs japanilainen shibanomistaja oli postannut kuvan ja nimitiedot shibansa sukutaulusta. Taro-shiban isä oli sama koira kuin Tiikerin isoisä! Lisäksi Taro-eno muistutti jo itsekin Tiikeriä. Sain tietää, että isoisän kutsumanimi oli Oyabun, siis englantilaisittain The Boss. Hiukan myöhemmin Taron omistaja ilokseni latasi Instagramiin Oyabunin kuvan. The Boss oli vaikuttava näky. Se katseli suoraan kameraan itsevarma virne naamallaan, enkä myöhemmin hämmästynyt, että sillä oli ollut kysyntää sikäläisten shibaneitojen keskuudessa. Kuvatekstissä puhuttiin punaisesta sukulaisesta kaukana Suomessa. Olin saanut Tiikerin yhdistettyä emonsa ja kaikkien shibojen kotimaahan Japaniin.

Mutta missä japanilaiskasvattajien nartut?

Tiikerin japanilainen isoäiti on edelleen arvoitus. Jossakin vaiheessa sukututkimusta aloin aavistella, että koirankasvatus japanilaisittain poikkeaa osin siitä, mihin olen Suomessa tottunut. Siinä missä nykyisten suomalaisten kasvattajien nartut ovat yleensä pääosassa, ja pentuja toivotaan nimenomaan tietyltä nartulta, vaikuttaa narttujen tehtävä Japanissa olevan pentujen synnyttäminen voitokkaille uroksille. Kasvattajien sivut ovat järjestää urospainotteisia, enkä kovasta yrityksestä huolimatta löytänyt tietoa saati kuvaa yhdestäkään Tiikerin japanilaisen sukupuun esiäidistä. Onneksi koiranomistajien blogeja sentään on perustettu yhtä lailla kotikoirina eleleville nartuille kuin uroksillekin.

Sukututkimus oli kaikkiaan hauska ja koukuttavakin kokemus. Japaniin syntyy vuosittain monta kymmentä tuhatta uutta shibapentua. Näin jälkeenpäin kolmenkin sukupuukoiran löytyminen siitä koiramäärästä tuntuu saavutukselta. Ehkä vielä joskus pääsen japanilaisten shibanomistajien avulla puuttuvan isoäidin jäljille.

A Summer with the Shiba Inu on vuonna 2020 julkaistu visual novel -peli, jonka voi ostaa digitaalisena tietokoneelle ja kaikille kolmelle kotikonsolille. Peli päätyi Shibalogiseen blogiin tietenkin siksi, että hahmot ovat ennenkuulumattomasti shiboja.

Pelin päähahmo on punainen shibanarttu Syd. Hän palaa kotiin Shibasaarelle kymmenen vuoden jälkeen. Jotakin outoa on tapahtunut kauan sitten, mutta peli avaa mysteeritarinaansa vähitellen. Visual novelille ominaiseen tapaan pelissä ei liikutella hahmoja vaan seurataan kertojan ja repliikkien kautta etenevää juonta. Toisinaan eteen tulee valintatilanne, jolloin tarina haarautuu eri reitille tai tiettyyn loppuratkaisuun sen mukaisesti, mitä pelaaja laittaa Sydin tekemään tai sanomaan. Shibasaaren asukkaat ovat todella puheliasta sakkia, ja koko tarinan läpäisemiseen kuluu hyvinkin useita tunteja.

Pelin tarina on kieltämättä ihailtavan kunnianhimoinen sekoitus Hopeanuolta, Soturikissoja ja Battle Royalia, mutta juonenkuljetus takkuaa välillä takaumajaksojen ja lukuisten sivuhahmojen takia. Mikä liittyy mihinkin ja kuka olikaan kuka? Salaperäisyys on harkittu ratkaisu, mutta vaarana on, että pelaaja putoaa kärryiltä ja menettää kiinnostuksensa. Peli kannattaakin vetää läpi kerralla, kun asiat ovat vielä suunnilleen mielessä.

Shiba-aiheisen pelin voisi kuvitella sijoittuvan historialliseen Japaniin, mutta Shibasaaren teknologia on reippaasti edellä omaamme. Syd ja Max löytävät kuitenkin perinteisen japanilaisen teepuodin.

Miltä peli sitten tuntuu shibafanin mielestä? Hahmojen shibamaisuus on hauska idea, mutta pelaajille suunnattu mysteeritarina ei tietenkään keskity käsittelemään shibaa rotuna. Myös vitsit ovat yleiskoiramaisia, joskin taustalla saattaa vilahtaa muutama tuttu cameo. Tuttuja ovat myös pelin hahmokuvat, sillä ainakin osaan on selvästi kierrätetty netin valokuvia.

Hiukan häiritsevää shibanaaman hyvin tuntevalle on se, että hahmojen eri reaktiokuvissa näyttää välillä vaihtuvan sekä koira että sen sukupuoli. Kaikkein "pahimmassa" kohdassa Syd itse alkaa epäillä, että tavallista suurikokoisemmiksi skaalatut shibahahmot ovatkin akitoja. Toisaalta tarina käsittelee myöhemmin erästä shiboihin oikeasti liittyvää piirrettä ja antaa sille merkityksen - tämän jälkeen voikin miettiä, onko kyseessä sattuma vai tarkoituksellisuus.

Pelin paikat ovat kauniita taustakuvia, ja musiikit sopivat eri tilanteisiin. Teksti - ja sitähän on paljon - on myös hyvää englantia ja viihdyttävää luettavaa, jos juoneen vain pääsee kiinni. Suosittelen peliä tietyin varauksin shibaihmisille, joille futuristiset visual novelit ovat jo tuttuja ja mieluisia. Kannattaa myös huomioida, että kyseessä on pienen indie-porukan tekemä pikkubudjetin peli. Pelkkien shibojen takia Shiba Inua ei ole tarkoitus ostaa - askel sellaista peliä kohti voisi olla esimerkiksi jatko-osa, jossa shiba ratkoo mysteeriä oikeassa kotimaassaan.

Kuvakaappaukset on otettu YouTuben trailereista ja pelivideoista, joita löytyy laittamalla hakusanoiksi pelin nimen.

Shibaa pidetään yhtenä maailman vanhimmista ja alkukantaisimmista koirista. Kuinka sudesta kehittyi peloton metsästyskoira, joka sittemmin päätyi suosituksi nettimeemiksi? Entä miltä modernin shiban sukupuu näyttäisi, jos eräs 1940-luvulla syntynyt urospentu ei olisikaan selviytynyt penikkataudista? Rodun historia on täynnä kiehtovia juonenkäänteitä.   

Historian hämärissä

Kesykoiran synty on eräs ihmiskunnan historian suurista mysteereistä. Toistaiseksi ei ole yksimielisyyttä siitä, missä, milloin ja kuinka moneen kertaan koira on kesytetty. Jopa suden asema koiran esi-isänä on alkanut horjua - on arveltu, että sekä kesykoirat että moderni susi polveutuisivat samasta susimaisesta kantamuodosta, joka on sittemmin kadonnut.

Varhaisimmat tunnetut ihmiset asuttivat Japanin noin 10 000 vuotta sitten. Heidän mukanaan Japaniin saapuivat myös ensimmäiset kesykoirat. Haudoista löytyneiden luurankojen perusteella koirat muistuttivat suuresti shibaa kokonsa ja perusrakenteensa puolesta, joskin niillä oli enemmän raajakorkeutta ja lähes olematon otsapenger. Ne olivat metsästäjä-keräilijöiden kansalle todennäköisesti arvokkaita vahteja ja metsästyskumppaneita. Japanin esihistorian jōmon-kulttuurin mukaisesti koiria kutsutaan jōmonkoiriksi, ja niitä pidetään kaikkien japanilaisten alkuperäisrotujen varhaisimpina esi-isinä.

Saarivaltion koirakanta muodostuu 

Seuraava aalto uudisasukkaita - ja heidän uudenlaisia koiriaan - saapui luultavasti meren ylitse Korean niemimaalta hiukan ennen ajanlaskun alkua. Nämä yayoi-kulttuurin koirat olivat jomonkoiria suurempia, ja niillä oli selvästi erottuva otsapenger. Toisin kuin hartaudella haudatut jōmonkoirat, olivat yayoikoirat ilmeisesti käytössä myös ravintona. Japanilaisten alkuperäisrotujen kantamuodot syntyivät vähitellen jōmonkoirien ja yayoikoirien risteytyessä keskenään. Osansa on saattanut antaa myös sukupuuttoon jo kuollut japaninsusi. Tämän jälkeen alkuperäisrotujen ja ulkomaailman koirien välinen geenivirta pysyi varsin vähäisenä vuosisatojen ajan, joskin rikkaan eliitin ulkomaiset metsästyskoiratuonnit sekoittuivat toisinaan japanilaisiin koiriin suuremmissa kaupungeissa.        

Pieni pensaskoira

Shibaa lukuunottamatta japanilaiset alkuperäisrodut on nimetty esiintymisalueidensa mukaisesti. Shibat (sanan merkityksinä on pidetty pientä kokoa tai punertavaa pensaikkoa) olivat alkujaan heterogeenisempi joukko pienikokoisia koiria Japanin eri puolilla. Shiban käyttötarkoitus eli pienriistan metsästys vuoristoisessa maastossa edellytti kestävyyttä ja ketteryyttä. Toisaalta villisian tai karhun kohtaaminen vaati koiralta pelottomuutta, toimintakykyä ja nopeita itsenäisiä päätöksiä. Shibat kehittyivät näitä metsästyskoiran ominaisuuksia vaalien. Metsästyksestä koirien avulla tuli suosittu harrastus myös samurai-soturiluokan keskuudessa aiempaa rauhanomaisemman Edo-kauden aikana.     

Japani avautui muulle maailmalle 1800-luvun puolivälissä. Muun kaupankäynnin ohessa maahan saapui suurin joukoin myös länsimaisia koiria, joita alettiin arvostaa vaurauden ja kehityksen symboleina. Länsimaiset koirat syrjäyttivät suosiossa Japanin alkuperäiskoirat ja risteytyivät näiden kanssa. Kun huoli japanilaisen koiran säilyttämisestä heräsi 1900-luvun alussa, oli puhdasverisiä alkuperäiskoiria jäljellä enää vain syrjäseutujen metsästäjillä.

Japanilaisen koiran suojeluyhdistys

Vuosituhansia vanha japanilainen koira siirtyi nykyaikaan pitkälti professori Hirokichi Saiton ansiosta. Professori Saito matkusti ympäri Japania etsien ja tutkien alkuperäiskoiria. Hän nimesi eri alueilla tavatut suuret ja keskisuuret koiratyypit paikan mukaisesti – näin syntyivät esimerkiksi akitana ja shikokuna tunnetut rodut. Pienikokoisimmat koirat, jotka esiintyivät lukumääriltään pieninä ryhminä useilla eri alueilla, niputettiin samaan ja nimettiin shibaksi. Modernit shibat polveutuvat lähinnä shinshu-shiboina, mino-shiboina ja sanin-shiboina tunnetuista koirista, joiden eroavaisuuksien ajatellaan näkyvän rodun yksilöissä vielä nykyäänkin.    

Japanilaisten alkuperäisrotujen säilyttämistä edistävä yhdistys Nihonken Hozonkai eli Nippo perustettiin vuonna 1928. Nippon varhaisiin saavutuksiin kuuluivat shiban asema kansallisaarteensa, Japanin alkuperäisrotujen virallinen rotumääritelmä, koirarekisteri sekä ensimmäinen kansallinen koiranäyttely vuonna 1932. Merkittävä ero Suomen Kennelliittoon verrattuna on Nippon vahva kytkös Japanin hallintoon. Esimerkiksi päänäyttelyn korkeimmat palkinnot ovat edelleen eri ministeriöiden myöntämiä.  

Nykyshiban alkujuurilla

Koska shiboja oli jäljellä kovin vähän ja vielä harvempien katsottiin edustavan rotumääritelmän mukaista ihanteellista japanilaista koiraa, olivat ensimmäiset Nippo-näyttelyissä menestyneet shibaurokset erittäin suosittuja siitoskoiria. Näistä keskeisimpiä olivat Aka Go Fukogu (isänä punainen Ishi, emona black & tan Koro) ja aivan erityisesti Aka Gohon voimakkaasti linjattu Naka Go Akaishisou.

Toinen maailmansota teki koiranpidosta lähes mahdotonta. Shibojen lukumäärä romahti sodan aikana, ja viimeisetkin säilyneet koirat uhkasi tuhota penikkatautiepidemia. Tautiin sairastui – ja siitä selviytyi - myös neljän kuukauden ikäinen Naka Go. Vuoden ikäisenä Naka Go sai pahasti selkäänsä naapurin isommalta koiralta, mutta toipui lopulta vammoistaan. Ehkä näin sisukas shiba on ansainnutkin paikkansa rodun kulmakivenä. Naka Go oli ensimmäinen shiba, joka voitti muut alkuperäisrodut Nippon kansallisessa päänäyttelyssä. Koska shibojen tyyppiä vakiinnutettiin sodan jälkeen kertaamalla Naka Gon ylistettyjä ominaisuuksia, esiintyy tämä lähes 16-vuotiaaksi elänyt uros käytännössä jokaisen nykyshiban sukupuun juurella moneen kertaan.

Naka Go shibojen sukupuusivustolla.

Shibat lähtevät maailmalle 

Sodan jälkeen 1900-luvun puolivälissä yksittäisiä shiboja saapui sotilaiden ja merimiesten mukana perheiden lemmikkikoiriksi ainakin Yhdysvaltoihin, Norjaan ja Tanskaan. Ensimmäiset kasvatuskäyttöön tuodut shibat ovat tiettävästi vaikuttaneet italialaisessa Del Wasabi -kennelissä aivan 1970-luvun alussa, mutta näistä koirista on hankalaa löytää lisätietoja. Shibojen hyvin tunnettu historia Euroopassa alkaakin vuodesta 1972, jolloin kaksi pientä narttupentua – rekisterinimiltään Akiwaka Hime ja Sachijishi Hime – saapui lentokoneella Japanista Ruotsiin Inga ja Bror Carlssonin omistamaan kennel Manlöteniin.

Kennelin ensimmäinen shibapentue syntyi vuonna 1973. Pentueeseen kuului kaksi punaista ja kaksi valkoista pentua. Japanilaisen koiran rotumääritelmän käännökset sisälsivät myös valkoisen, joten kyseinen väri pidettiin alkuaikoina mukana shibojenkin kasvatuksessa sekä näyttelyissä. Manlöten-shiboja syntyi kolmen vuosikymmenen ajan, joten kennelillä oli erittäin merkittävä asema pohjoismaisen shibankasvatuksen edelläkävijänä.

Shiba saapuu Suomeen

Suomen maaperällä shiba on astellut ensi kerran hyvin todennäköisesti suuren koiranäyttelyn osallistujana. Ajalla ennen internetiä koiranäyttelyt toimivatkin yhdessä koirakirjojen ohella tilaisuutena tutustua uusiin rotuihin. Ensimmäiset varsinaiset tuontishibat, Manlötens Beni Hime ja Manlötens Yusho, saapuivat Ruotsista vuonna 1988. Myöhemmin samana vuonna saapuivat myös ensimmäiset Japanin-tuonnit Sekiryu of Dairy Farm ja Taketorami of Dairy Farm Riitta Viitalan Silences-kenneliin. Näiden kahden shiban vuonna 1990 syntynyt pentue oli samalla Suomen ensimmäinen shibapentue. Vuoteen 2020 mennessä 64 kennelnimellistä kasvattajaa on rekisteröinyt yhden tai useamman pentueen, ja kokonaisrekisteröintien määrä ylittänee tänä vuonna 1400 koiran rajan. Shiba on tällä hetkellä Suomessa valtavan haluttu rotu, eikä omaa pentua löydy hetkessä kaikille kiinnostuneille.                        

Shibojen historian seuraavaa lukua kirjoitetaan parhaillaan. Kun rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta halutaan kunnioittaa, on shiban säilytettävä alkukantaisen metsästyskoiran ominaisuutensa mutta toimittava samalla seurakoirana yhä hektisemmässä kaupunkielämässä. Liioittelematon pystykorvan ulkomuoto, omistajien kertomukset itsepäisistä mutta hurmaavista shiboistaan sekä rodun suuri suosio viittaavat siihen, että shiba on toistaiseksi selvinnyt tästäkin murroksesta varsin hyvin.  

Lähteitä ja luettavaa:

A Journey Beyond Shiba II (Nobuo Atsumi) http://yokohamaatsumi.the-ninja.jp/page002.html

Ancient DNA suggests modern wolves trace their origin to a Late Pleistocene expansion from Beringia (Loog ym., 2020)

Phylogenetic studies of dogs with emphasis on Japanese and Asian breeds (Tanabe, 2006)

Shibaens Historie (Christen Lang) http://www.enerhaugen.net/shiba1.html

The Total Shiba -kirja (Haskett ja Houser, 1997)