Japanilaiskoiria tieteessä, taiteessa, historiassa ja vähän arkielämässäkin. Blogin tekstejä, etenkään Google Lens -tyyppisiä käännöksiä ja nopeasti vanhentuvia genetiikkajuttuja, ei tule käyttää ainoana lähteenä uusille popularisoinneille ilman alkuperäislähteitä ja ajantasaisimpia tutkimusjulkaisuja.
Lisää puuttuvia shibojen väriristeytyksiä. Miten suuri todennäköisyys jokaisella yksittäisellä pennulla on olla tietyn värinen, kun vanhempien E-lokus ja A-lokus tunnetaan? A-lokuksen osalta kartassa on käytössä uudempi luokittelu, joka erottaa punaseesamit punaisista.
E-lokus: E = värillinen, e = valkoinen
A-lokus: DY = punainen, SY = punaseesami, AG = mustaseesami, BB = black & tan
Nelososassa punaisen ja mustaseesamin yhdistelmiä eri kantajuuksia. Shiboilla mustaseesami voi kantaa A-lokuksessa vain itseään tai bläkkäriä, joten vaihtoehdot vähenevät.
Kun kumpikaan vanhempi ei kanna valkoista
Mitään muuta kantamaton punainen shiba ja se yleisin eli bläkkäriä kantava mustaseesamishiba saa 100% punaisia pentuja. Pennuilla on 50/50 mahdollisuus olla mustaseesamin tai bläkkärin kantajia, ja edelleen bläkkärin kantaminen näkyy punaisella ilman valkoisen kantamista usein mustana sävytyksenä selässä. Mitään kantamaton punainen shiba ja tuplamustaseesami saa 100% punaisia pentuja, jotka on kaikki mustaseesamin kantajia. Punaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkäriä kantava mustaseesamishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja. Jep, genetiikan ihmeet.Punaseesamia kantava punainen shiba ja tuplamustaseesamishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja, jotka kaikki kantavat mustaseesamia. Eipä saatu vieläkään mustaseesamia näkyviin jälkeläisissä. No nyt. Mustaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkäriä kantava mustaseesamishiba saa 50/50 punaisia ja mustaseesameja pentuja. Nämä on joko mustaseesamin tai bläkkärin kantajia. Mustaseesamia kantava punainen ja tuplamustaseesami saa punaisia ja mustaseesameja pentuja. Kaikki kantavat mustaseesamia.Punainen ja mustaseesamishiba, kun molemmat kantavat bläkkäriä, saa punaisia, mustaseesameja ja mustia pentuja. Tällainen risteytys on luultavasti tämän setin yleisimpiä tosielämässä.Bläkkäriä kantava punainen ja tuplamustaseesami saa punaisia ja mustaseesameja pentuja.
That's it!
Kun toinen vanhempi kantaa valkoista
...eli on E-lokuksen osalta genotyyppiä E/e. Sillä ei ole väliä, kumpi vanhempi on valkoisen kantaja. Samat prosentit on edelleen voimassa A-lokuksen perusvärin osalta, mutta joka pennulla on myös 50% todennäköisyys olla valkoisen kantaja. Mustaseesamista ja bläkkäristä valkoisen kantajuuden erottaa yleensä helposti paljon laajemmasta valkoisesta urajirosta. Valkoisia pentuja ei synny.
Kun molemmat vanhemmat on valkoisen kantajia
E/e x E/e. Samat taulukon prosentit A-lokuksen perusvärin osalta, mutta joka pentu on nyt 50% todennäköisyydellä valkoisen kantaja, 25% todennäköisyydellä ei ole valkoisen kantaja, ja 25% todennäköisyydellä A-lokuksen väri peittyy valkoisen alle (genotyyppi e/e).
Lisää shibojen väriristeytyksiä. Miten suuri todennäköisyys jokaisella yksittäisellä pennulla on olla tietyn värinen, kun vanhempien E-lokus ja A-lokus tunnetaan? A-lokuksen osalta kartassa on käytössä uudempi luokittelu, joka erottaa punaseesamit punaisista.
E-lokus: E = värillinen, e = valkoinen
A-lokus: DY = punainen, SY = punaseesami, AG = mustaseesami, BB = black & tan
Kolmososassa risteytellään punaista ja geneettistä punaseesamia eri kantajuuksilla. Punaseesami on vähän hankala esimerkkikuvissa, koska tietoa eri kantajuuksien vaikutuksista ei juuri ole. Tuplapunaseesami SY/SY on taulukoissa vaaleampi kuin muut, mutta perusteena tälle on toistaiseksi tasan yksi koira.
Kun kumpikaan vanhempi ei kanna valkoista
Mitään kantamaton punainen shiba ja bläkkäriä kantava punaseesamishiba saa 100% punaisia pentuja. Jokaisella pennulla 50/50 mahis kantaa punaseesamia tai bläkkäriä, ja bläkkärin kantamiseen voi viitata musta sävytys selässä. Mitään kantamaton punainen shiba ja mustaseesamia kantava punaseesamishiba saa 100% punaisia pentuja. Jokaisella pennulla 50/50 mahis kantaa punaseesamia tai mustaseesamia, ja näiden kantamista ei ilmeisesti voi päältä päin erottaa. Tuntuu muuten jotenkin hullulta, että punaseesami voi peittää paljon tummemman mustaseesamin ilmentymisen, mutta niinhän se on myös punaisen ja bläkkärin kanssa. Mitään kantamaton punainen shiba ja tuplapunaseesamishiba saa 100% punaisia pentuja, jotka kaikki kantavat punaseesamia. Punaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkäriä kantava punaseesamishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja. Punaseesamit voi olla tummempaa tai vaaleampaa (tupla-SY) mallia. Punaseesamia kantava punainen shiba ja mustaseesamia kantava punaseesamishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja. Kaikki punaiset pennut kantaa jompaakumpaa seesamilajia, ja punaseesamit voi olla tummempaa tai vaaleampaa mallia.Punaseesamia kantava punainen shiba ja tuplapunaseesamishiba saa punaisia ja tuplapunaseesameja pentuja. Tämä on taas mallia genetiikan ihmeelliset risteytykset, joissa vanhemmat saavat vain itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Siis parin värigeenin osalta.Mustaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkäriä kantava punaseesamishiba saa punaisia, punaseesameja ja mustaseesameja pentuja. Eli kyllä, punaiselle ja punaseesamille voi syntyä myös truu mustaseesami pentu. Punainen shiba ja punaseesamishiba, kun molemmat on mustaseesamin kantajia, saa punaisia, punaseesameja ja mustaseesameja pentuja. Kaikki punaiset on jommankumman seesamivärin kantajia.Mustaseesamia kantava punainen ja tuplapunaseesami saa 50/50 punaisia ja punaseesameja pentuja. Tämä on niitä taikaristeytyksiä, joissa haalean tuplapunaseesamin pitäisi parantua tummemmaksi. Lieneekö testattu kertaakaan käytännössä : D Punainen ja punaseesamishiba, kun molemmat kantavat bläkkäriä, saa punaisia, punaseesameja ja bläkkäreitä pentuja. Bläkkärit on ilman valkoisen vaikutusta yleensä tummempaa mallia.Bläkkäriä kantava punainen shiba ja mustaseesamia kantava punaseesamishiba saa punaisia, punaseesameja ja mustaseesameja pentuja. Kaikki punaiset on jommankumman seesamilajin kantajia. Bläkkäriä kantava punainen shiba ja tuplapunaseesamishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja. Kaikki punaiset on punaseesamin kantajia, ja punaseesamien pitäisi jälleen olla tummempaa eli parempaa mallia verrattuna tuplaseesamivanhempaansa.
Kun toinen vanhempi kantaa valkoista
Koska punainen ja punaseesami voi perin ärsyttävällä tavalla kantaa lähes mitä tahansa ja koska eri värikomboja syntyy valkoisuus huomioiden lähes yhtä paljon kuin aiemmin kahdella punaisella (ellei peräti enemmän?), niin otetaan käyttöön mielikuvitus. Samat taulukot siten, että toinen vanhempi (ihan sama kumpi) on E-lokuksen osalta valkoisen kantaja E/e ja toinen ei-kantaja E/E. Prosentit pysyvät ennallaan mutta kaikenvärisillä pennuilla taulukossa on nyt 50% mahdollisuus olla valkoisen kantajia. Niillä on yleensä joka värissä laajempi ja kirkkaampi urajiro. Valkoisia pentuja ei synny.
Kun molemmat vanhemmat kantavat valkoista
Kummankin vanhemman E-lokus on muotoa E/e. A-lokuksen osalta prosentit on edelleen samat, mutta näkyvä väri voi olla myös valkoinen. Nyt taulukon kaikenvärisillä pennuilla on 50% mahdollisuus olla valkoisen kantajia, 25% mahdollisuus olla olematta valkoisen kantajia, ja 25% mahdollisuus periä se pikku-e molemmilta vanhemmilta niin että valkoisuus estää A-lokuksen värin ilmenemisen.
Värikennelissä on luvattoman ahdasta, eikä tässä edes näy koko stokkia! Pidän varuilta mukana myös aiempien testiristeytysten värivirheelliset yksilöt. Oikeastaan halusin risteytysprojektilla totuttaa itseni uusiin DY/SY/AG/BB-genotyyppeihin, ja se on selkeästi alkanut toteutua. DY on Ay:n tilalla ollut jotenkin vaikein tajuta, AG aw:nä ehkä luonnollisin (agouti).
Kun olet ostamassa pentua, niin ota selvää, milloin pentusi emolla on vasta ollut edelliset pennut.
Elämme vuotta 2023 länsimaissa. Ei ole enää järkiperustetta toiminnalle, jossa joka emosta tiristetään ahnaasti seuraava satsi pentuja heti edellisten perään.
Koiran tiineys, raskauspahoinvoinnilla tai ilman, kestää kaksi kuukautta. Seuraavat kaksi kuukautta emo omistautuu hormonien ansiosta pienille pennuilleen. Imettää niitä. Hätäilee vaistomaisesti niiden takia. Pennut on sen prioriteetti. Suosittelen tekemään päässälaskun, minkälaisen tauon emo on saanut tiineyksiltä ja imetyksiltä ja pentumismoodilta, jos pentueiden syntymäpäivissä on esimerkiksi viiden kuukauden väli. Mä saan tulokseksi yhden kuukauden eli peräti 30 päivää.
DNA-pohjaista elämää ei ihminen voi oikeasti hallita, ja rotukoirat ilmiönä on loppunsa edellä. Mutta suunnitelmallinen tiristäminen on 100% ihmisen päätösvallassa oleva asia. Tämän käsittämiseen ei tarvitse opiskella perinnöllisyystiedettä tai kasvattaa koiria vaan ihan maalaisjärki riittää.
Kennelliittojen kattojärjestö FCI:n upouusilla nettisivuilla linjaus näyttää nyt tältä.
Värikarttasarjan väliosa käsittelee valkoisen shiban periyttämiä värejä. Koska valkoisia ei kovin yleisesti käytetä kasvatuksessa ja koska jälkeläisten värit voi olla E/E:tä lukuunottamatta mitä tahansa riippuen koiran A-lokuksesta ja toisen vanhemman värigeeneistä, laitan vain muutamia esimerkkiristeytyksiä.
Kuva: peno4 (CC BY-SA 2.0)
Shiboilla ja muilla japanilaisroduilla valkoinen väri on rotukohtainen ilmaisu värille, joka koiran värigenetiikassa tunnetaan resessiivisenä punaisena. Mustapigmentin tuotto karvatupissa on blokattu ja karvoihin pakataan pelkkää punapigmenttiä. Kukaan ei vielä tiedä, miksi joillakin roduilla punapigmentin sävy on silloin niin vaaleaa, että näyttää valkoiselta.
Shibojen nykyinen rotumääritelmä ei enää mainitse valkoista väreissä, mutta ei myöskään virheissä. Käytännössä se on "poikkeama rotumääritelmästä" ja johtaa yleensä myös toiseen poikkeamaan eli urajiron puuttumiseen. Japanilaisrotujen yhteinen rotumääritelmä sisältää myös valkoisen, ja väriä näkee yleisesti ja hyväksyttynä ainakin akitalla, kishulla ja hokkaidonkoiralla.
Valkoinen shiba on E-lokuksen osalta "valkoinen, joka myös kantaa valkoista" eli e/e. Tämä tarkoittaa, että se periyttää jokaiselle jälkeläiselleen valkoisen pikku-e:n. Mikä tarkoittaa, että kaikista valkoisen shiban jälkeläisistä tulee varmuudella vähintään valkoisen kantajia E/e. Toisen vanhemman E-lokuksesta riippuu, voiko jälkeläisistä tulla valkoista kantavia värillisiä vai valkoisia.
A-lokuksen osalta valkoinen shiba voi olla ihan mitä tahansa shiban väriä (punainen, punaseesami, mustaseesami tai bläkkäri) sekä kantaa mitä tahansa kyseiselle värille mahdollista A-lokuksen väriä. Näitä värejä se periyttää jälkeläisilleen valkoisen ohella. A ja E on kuin Mendelin herneiden värin ja kurttuisuuden lokukset ja periytyvät itsenäisesti eri kromosomeissa.
Valkoista tasapainottava risteytys
Mitä tapahtuu, kun risteytetään valkoisin ja mustin mahdollinen shiba, ja geenitestin tai polveutumisen perusteella on tiedossa, että valkoinen shiba on valkoisensa alla geneettinen bläkkäri eli A-lokukseltaan BB/BB. Tuloksena ei ole seesaminharmaata vaan 100% pennuista on valkoista kantavia bläkkäreitä eli niitä ideaalisia bläkkäreitä laajalla urajirolla. Sama kikka toimii mille tahansa A-lokuksen värille, kunhan toinen vanhempi on E-lokuksen osalta ei-valkoisen kantaja eli EE.
Fun fact: yksi Suomen ensimmäisiä jalostuskäytössä olleita tuontishiboja 1990-luvun alussa oli valkoinen Mono Uchu Daikaiju Guilala. KoiraNetissä se näyttää jättäneen bläkkärikumppaneiden kanssa sekä punaista että mustaa jälkeläistä, joten sen on täytynyt olla geneettisesti mustaa kantava punainen.
Valkoista promoava risteytys
Risteytetään edellinen valkoinen shiba (joka geneettisesti bläkkäri) valkoista kantavan bläkkärin kanssa. Koska toinen vanhempi jättää nyt jälkeläisilleen 50/50 todennäköisyydellä valkoisuuden pikku-e:tä, on joka pennulla 50% todennäköisyys periä pikku-e molemmilta vanhemmiltaan eli olla väriltään valkoinen. Kaikki värilliset pennut on tässä risteytyksessä valkoista kantavia bläkkäreitä. Sama idea 50% värillisiä + 50% valkoisia on voimassa kaikille muillekin A-lokuksen väreille, kun yhdistetään valkoinen ja valkoisen kantaja.
Valkoista vakiinnuttava risteytys
Kahden valkoisen shiban risteytyksestä syntyy pelkkiä valkoisia shiboja. A-lokuksen värit periytyvät ja säilyvät sattumanvaraisesti mutta eivät näy. Ongelma on se, ettei valkoiset koskaan kanna värillisyyden isoa E:tä, joka voidaan valkokasvatuksella vahingossa eliminoida koko jalostusstockista. Tai tarkoituksella eliminoida, kuten esimerkiksi japaninpystykorvan luomisessa on tehty. Kishujen väritragedia meinasi olla tällainen, kun valkoista väriä alettiin suoraan tai epäsuorasti suosia. 70-luvun koirakirjoissa lähes kaikki näyttelykishut on valkoisia.
Risteytys, jossa värivirheylläri 1
Mitä ihmettä tapahtui? Valkoinen shiba olikin valkoisensa alla värivirheellinen punapääbläkkäri ja vielä tuplana (A-lokuksen geenimuoto BS, musta satulakuvio*). Punapääbläkkäri dominoi tavallista bläkkäriä, joten tällaisessa risteytyksessä 100% pennuista on värivirheellisiä. Punapääbläkkäreitä näkyy toisinaan jenkkien takapihakasvatuksessa. Tämän takia taustaltaan tuntematon valkoinen jalostuskoira kannattaa testata geenitestillä A-lokuksen osalta.
En tiedä, onko yhtäkään punapääbläkkäriä oikeasti testattu uudella A-lokuksen systeemillä, mutta pidän kohtalaisen selvänä, että satulakuvion geenimuodosta niissä on kyse kuten muissakin satulakuvioroduissa.
Risteytys, jossa värivirheylläri 2
Mitä tapahtui? Valkoinen shiba olikin ollut valkoisensa alla pintovärinen eli valkokirjava. Rotumääritelmän virheiden kirjava (laikukas) väritys viittaa pintoväritykseen. Valkokirjavuutta aiheuttaa ainakin S-lokus, josta ei ole aiemmin ollut puhetta. Japanilaisroduilla S-lokus ja sen geenitestit ei aina toimi odotetusti, mutta shiboilla geenitestin tulos sp/sp liittyy yleensä jonkinlaiseen valkokirjavuuteen. Tässä myös yhdistelmän toinen osapuoli on ollut pinton kantaja S/sp. Puolet pennuista on nyt valkokirjavia ja puolet sukallisia valkokirjavuuden kantajia. Pinton kantaminen on melko yleistä, joten valkoinen jalostuskoira kannattaa testata geenitestillä myös S-lokuksen osalta, tai valita edes toiseksi osapuoleksi sukaton yksilö. Valkoiset sukat paljastavat monesti pinton kantajat, mutta joskus mitään merkkejä kantajuudesta ei näy. Pinto/valkokirjavuus ja sukkajuttu liittyy yhtä lailla kaikkiin väreihin, koska kyse on erillisestä geenistä.
Haalistaako valkoisten jalostuskäyttö muut värit?
Yksi shiban värigenetiikan kestomysteereistä. Jos valkoiset on jalostuskäytössä siinä kuin muutkin, niin muuttuuko punaiset shibat oikeasti vähitellen vaaleammiksi ja vaaleammiksi, kuten legenda kertoo? Mä en keksi vuoden 2023 koiran värigenetiikan tuntemuksella mitään mekanismia, joka selittäisi ko. ilmiön. Vähintäänkin valkoisten kantajien jalostuskäytön pitäisi saada aikaan sama haalistuminen, jos syyllinen olisi se pikku-e. Ei kai värillinen alkio voi "tietää" onko sen pikku-e peräisin vanhemmalta, jolla on itsellään ollut kaksi pikku-e:tä… vai voiko : D Ellei tupla-annos pikku-e:tä sukusolujen kantasolussa touhua jotain todella, todella merkillistä ja aiheuta epigeneettisiä muutoksia itseensä tai muihin pigmenttigeeneihin, mutta miksi helvetissä se tekisi niin.
Ehkä legendassa on perää, mutta syynä on ollut se, että valkoiset jalostuskoirat on olleet valkoisen värinsä alla tosi heikkopigmenttisiä punaisia sattumalta ja ihan muista geeneistä johtuen. Tai ylipäänsä periyttäneet pelkkää punaista, mikä kuulema myös haalistuu sukupolvien myötä, mikä on se toinen shiban värigenetiikan kestomysteeri vailla selitystä.
Mun valkoista kantamaton ja valkoista kantava punainen shiba on muuten edelleen 100% identtisiä tumman kinuskinpunaisen värisävynsä osalta. Kierrätyskuva munkeista luonnonvalossa:
Pääsiäisen väriviikonlopussa shibojen väriristeytyksiä. Miten suuri todennäköisyys jokaisella yksittäisellä pennulla on olla tietyn värinen, kun vanhempien E-lokus ja A-lokus tunnetaan? A-lokuksen osalta kartassa on käytössä uudempi luokittelu, joka erottaa punaseesamit punaisista.
E-lokus: E = värillinen, e = valkoinen
A-lokus: DY = punainen, SY = punaseesami, AG = mustaseesami, BB = black & tan
Kakkososassa erilaiset punaisen ja bläkkärin shiban yhdistelmät. Bläkkäri on siitä kiva risteyteltävä, että shiballa se ei voi kantaa muuta väriä kuin valkoista ja peittyy muiden A-lokuksen värien alle.
Kun kumpikaan vanhempi ei kanna valkoista
Punainen ja bläkkäri shiba, kun kumpikaan ei kanna mitään piiloväriä, saa 100% punaisia pentuja, jotka ovat kaikki bläkkärin kantajia.
Punaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkärishiba saa 50/50 punaisia ja punaseesamipentuja. Kaikki pennut ovat bläkkärin kantajia. Tämä on se risteytys, jolla parhaana pidetyn (?) punaseesamin värin (E/E SY/BB) voi houkutella esiin punaseesamia kantavasta punaisesta. Mustaseesamia kantava punainen shiba ja bläkkärishiba saa 50/50 punaisia ja mustaseesamipentuja. Kaikki pennut ovat bläkkärin kantajia. Kaikista mustaseesameista tulee tummempaa mallia.Bläkkäriä kantava punainen shiba ja bläkkärishiba saa 50/50 punaisia ja bläkkäreitä pentuja. Kaikki punaiset pennut ovat bläkkärin kantajia. Kaikista bläkkäreistä tulee tummempaa mallia. Eli käytännössä tämä risteytys tuottaa vain molempien vanhempiensa kaltaisia värejä.
Kun jompikumpi vanhemmista kantaa valkoista
Näissä esimerkeissä valkoisen kantaja on aina bläkkäri, ja punainen vanhempi ei kanna valkoista. Risteytystulokset on samat, jos punainen vanhempi kantaisi valkoista ja bläkkäri ei.
Punainen shiba, joka ei kanna mitään piilovärejä, ja valkoista kantava bläkkärishiba saa 100% punaisia pentuja, jotka kaikki kantavat bläkkäriä. Joka pennulla on 50% mahdollisuus kantaa myös valkoista. Bläkkärin kantamista ei välttämättä huomaa valkoista kantavasta punaisesta mitenkään.Punaseesamia kantava punainen shiba ja valkoista kantava bläkkärishiba saa punaisia ja punaseesameja pentuja. Kaikki pennut kantavat bläkkäriä ja voivat 50/50 olla myös valkoisen kantajia. Valkoisen kantamisen vaikutus punaseesamiin ei ole kunnolla selvillä. Kuvassa sitä edustaa vähän vaaleampi yksilö.Mustaseesamia kantava punainen ja valkoista kantava bläkkäri saa punaisia ja mustaseesamipentuja. Kaikki pennut kantavat bläkkäriä ja voivat 50/50 olla myös valkoisen kantajia. Mustaseesamilla valkoisen kantaminen yleensä vaikuttaa tummuusasteeseen ja urajiron laajuuteen.Bläkkäriä kantava punainen ja valkoista kantava bläkkäri saa 50/50 punaisia ja bläkkäreitä pentuja. Kaikki punaiset kantavat bläkkäriä, ja joka pennulla on 50% mahdollisuus kantaa myös valkoista.
Kun molemmat vanhemmat kantavat valkoista
Valkoista kantava punainen shiba ilman muita piilovärejä ja valkoista kantava bläkkärishiba saa punaisia ja valkoisia pentuja. Kaikki punaiset pennut kantavat bläkkäriä ja ovat todennäköisemmin myös valkoisen kantajia. Punaseesamia ja valkoista kantava punainen shiba ja valkoista kantava bläkkärishiba saa punaisia, punaseesameja ja valkoisia pentuja. Valkoisilla voi olla A-lokuksen osalta eri genotyypit, mutta valkoisten pentujen yhteenlaskettu todennäköisyys kahden valkoisen kantajan yhdistelmässä on aina sama 25%.Mustaseesamia ja valkoista kantava punainen shiba ja valkoista kantava bläkkärishiba saa punaisia, mustaseesameja ja valkoisia pentuja. Mustaseesamit voivat olla kumpaa tahansa tummuusastetta riippuen valkoisen kantamisesta. Entsyymin pentue on muuten tällainen väriristeytys. Siinä arvonnan tulos oli E/e DY/BB, E/E DY/BB ja E/E AG/BB, eli valkoista jaettiin odotettua vähemmän. Hypoteettinen neljäs pentu olisi tietenkin ollut valkoinen! : DBläkkäriä ja valkoista kantava punainen shiba ja valkoista kantava bläkkärishiba saa punaisia, bläkkäreitä ja valkoisia pentuja.
Shibat kasvatti Craiyon, ja risteytysprosentteja on laskettu Puppy Coat Color Calculatorilla https://colorgenetics.info/canine/puppy-coat-color-calculator.
Pääsiäisen väriviikonlopussa shibojen väriristeytyksiä. Miten suuri todennäköisyys jokaisella yksittäisellä pennulla on olla tietyn värinen, kun vanhempien E-lokus ja A-lokus tunnetaan? A-lokuksen osalta kartassa on käytössä uudempi luokittelu, joka erottaa punaseesamit punaisista.
E-lokus: E = värillinen, e = valkoinen
A-lokus: DY = punainen, SY = punaseesami, AG = mustaseesami, BB = black & tan
Kahdella lokuksella ja kuudella alleelilla kertyy jo melkoinen valikoima risteytyksiä, joten ykkösosassa on mukana punaiset vanhemmat eri kantajuuksilla.
Kun valikoimassa pelkkää punaista
Kaksi punaista shibaa, jotka eivät kanna mitään muita värejä, saa 100% punaisia pentuja, jotka eivät kanna valkoista. Tämän yksinkertaisemmaksi ei väriristeytys mene.
Kun valikoimassa punaista ja valkoista
Kaksi punaista shibaa, jotka eivät kanna muita A-lokuksen värejä mutta joista toinen kantaa valkoista, saa 100% punaisia pentuja. Joka pennulla on 50% mahdollisuus olla valkoisen kantaja. Valkoisen kantajilla on usein laajempi ja kirkkaampi urajiro. Kaksi punaista shibaa, jotka eivät kanna muita A-lokuksen värejä mutta kantavat molemmat valkoista, voi saada punaisia ja valkoisia pentuja. Punaiset pennut ovat todennäköisemmin valkoisen kantajia kuin ei-kantajia. Valkoiset pennut ovat myös valkoisen värin "alla" geneettisesti punaisia.
Kun valikoimassa punaista ja bläkkäriä
Kaksi punaista, joista toinen kantaa bläkkäriä, saa 100% punaisia pentuja. Joka pennulla on 50% mahdollisuus kantaa bläkkäriä. Mustan kantaminen voi näkyä tai olla näkymättä mustana sävytyksenä selässä.Kaksi punaista, joista molemmat kantavat bläkkäriä, voi saada punaisia ja bläkkäreitä pentuja. Punaiset pennut kantavat todennäköisemmin bläkkäriä kuin eivät. Koska valkoinen ei ole mukana kuviossa, niin bläkkäripennuista tulee tummempaa mallia.
Kun valikoimassa punaista, bläkkäriä ja valkoista
Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa bläkkäriä ja toinen valkoista, saa 100% punaisia pentuja. Pennuilla on tasaiset todennäköisyydet olla kantamatta mitään, kantaa vain bläkkäriä, kantaa vain valkoista tai kantaa sekä bläkkäriä että valkoista. Mustan kantaminen ei yleensä näy mitenkään valkoista kantavassa punaisessa. Sama kombo syntyisi, jos vanhemmat olisivat E/E DY/DY ja E/e DY/BB, eli toinen koira olisikin molempien piilovärien kantaja ja toinen ei kantaisi kumpaakaan.Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat bläkkäriä ja toinen myös valkoista, voi saada punaisia ja mustia pentuja. Pennut on todennäköisimmin mustaa kantavia punaisia valkoisella tai ilman. Tässä yhdistelmässä bläkkäripentu voi olla tummempaa tai valkeampaa mallia. Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat valkoista ja toinen myös bläkkäriä, voi saada punaisia ja valkoisia pentuja. Pennut on todennäköimmin valkoista kantavia punaisia, jotka joko kantavat bläkkäriä tai eivät kanna. Valkoiset voivat myös olla valkoisensa alla pelkkiä punaisia tai bläkkäriä kantavia punaisia. Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat sekä bläkkäriä että valkoista, voi saada punaisia, bläkkäreitä ja valkoisia pentuja. Todennäköisin väritys on valkoista kantava punainen bläkkärin kantajuudella tai ilman. Bläkkäripennut ovat todennäköisemmin vaaleampaa mallia. Tässä yhdistelmässä on mahdollinen myös legendaarinen valkoinen pentu, joka onkin valkoisen värinsä alla geneettinen bläkkäri (e/e BB/BB) xD
Kun valikoimassa punaista, punaseesamia ja bläkkäriä
Tästä alkaa lähes sama kierros kuin äsken bläkkäriä kantavien punaisten kanssa. Kaksi punaista, joista toinen kantaa punaseesamia, saa 100% punaisia pentuja, joista joka pennulla on 50% mahdollisuus olla punaseesamin kantaja. Punaseesamin kantamista ei tiettävästi voi nähdä päällepäin (googlaa Handzimemeshite Hiroshin kuva.)Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa punaseesamia ja toinen bläkkäriä, voi saada punaisia ja punaseesameja pentuja. Pentulaatikossa niitä ei kuulema vielä erota toisistaan.
Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat punaseesamia, voi saada punaisia ja "vaaleita" tuplapunaseesamipentuja, joilla musta sävytys on heikompi kuin bläkkäriä kantavilla punaseesameilla. Tosin huomio perustuu vasta yhteen geenitestattuun yksilöön.
Kun valikoimassa punaista, punaseesamia, bläkkäriä ja valkoista
Kaksi punaista, joista toinen kantaa punaseesamia ja toinen valkoista, saa 100% punaisia pentuja, jotka voivat olla punaseesamin, valkoisen tai molempien kantajia. Sama kuin edellä, eli sama risteytystulos tulisi myös silloin, jos toinen vanhempi kantaisi sekä punaseesamia että valkoista ja toinen ei kumpaakaan.
Kaksi punaista, jotka molemmat kantavat valkoista ja toinen myös punaseesamia, saa punaisia ja valkoisia pentuja. Pennut ovat todennäköisimmin valkoista kantavia punaisia, jotka voivat kantaa myös punaseesamia. Valkoisten pentujen "riski" kahden valkoisenkantajan yhdistelmässä on tuttu 25%.
Kaksi punaista, jotka molemmat kantavat sekä punaseesamia että valkoista, saa punaisia, "vaaleita" tuplapunaseesameja ja valkoisia pentuja. Kukaan ei kai vielä tiedä, mitä eroa on valkoista kantavalla ja kantamattomalla tuplapunaseesamilla, joten taulukossa niillä on sama kuva. Kaksi punaista, jotka molemmat kantavat valkoista ja toinen punaseesamia ja toinen bläkkäriä, voi saada punaisia, punaseesameja ja valkoisia pentuja. Jos punaseesameja syntyy, niin ne ovat niitä tummempia (parempia) punaseesameja, koska ne kantavat bläkkäriä. Toisaalta yhdistelmässä on todennäköisempää, että punaseesami kantaa myös valkoista, minkä vaikutus punaseesamin väritykseen ei ole vielä täysin selvillä (taulukon kuvassa E/e SY/BB on vähän vaaleampi punaseesami). Erilaisten valkoisten yhteenlaskettu mahdollisuus on edelleen 25% joka pennulle.
Kun valikoimassa punaista, punaseesamia, mustaseesamia ja bläkkäriä
Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa mustaseesamia, saa 100% punaisia pentuja. Joka pennulla on 50% mahdollisuus olla mustaseesamin kantaja.Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa punaseesamia ja toinen mustaseesamia saa punaisia ja punaseesamipentuja. Ehkä vähän arkijärjen vastaisesti punaseesami peittää mustaseesamin alleen. Punaseesamista ei mielestäni voi päältä päin erottaa, kantaako se bläkkäriä vai mustaseesamia.Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa bläkkäriä ja toinen mustaseesamia, saa punaisia ja mustaseesameja pentuja. Mustaseesamit ilman valkoisen kantamista ovat usein hyvin tummia ja vähäisellä urajirolla varustettuja. Valkaistumista näyttää tapahtuvan iän mukana. Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat mustaseesamia, saa punaisia ja tuplamustaseesameja pentuja. Tuplamustaseesamit näyttävät samoilta kuin yleisemmät bläkkäriä kantavat mustaseesamit.
Kun valikoimassa punaista, punaseesamia, mustaseesamia, bläkkäriä ja valkoista
Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa punaseesamia ja toinen valkoista ja mustaseesamia (punaseesami ja mustaseesami voisivat olla myös toisinpäin eli voisi olla myös E/E DY/AG ja E/e DY/SY) saa punaisia ja punaseesameja pentuja.Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa bläkkäriä ja toinen valkoista ja mustaseesamia (jälleen bläkkäri ja mustaseesami voisivat olla myös toisinpäin eli voisi olla myös E/E DY/AG ja E/e DY/BB) voi saada punaisia ja mustaseesameja pentuja. Valkoista kantavalla mustaseesamilla E/e AG/BB on usein vähemmän musta yleisväritys ja laajemmat urajiroalueet. Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa valkoista ja toinen mustaseesamia (tai toinen kantaa valkoista ja mustaseesamia ja toinen ei kanna mitään) saa 100% punaisia pentuja. Kaksi punaista shibaa, joista toinen kantaa mustaseesamia ja toinen valkoista ja mustaseesamia saa punaisia ja tuplamustaseesameja pentuja.Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat valkoista ja joista toinen kantaa mustaseesamia, voi saada punaisia ja valkoisia pentuja.Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat valkoista ja toinen punaseesamia ja toinen mustaseesamia, voi saada punaisia, punaseesameja ja valkoisia pentuja. Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat valkoista sekä toinen mustaseesamia ja toinen bläkkäriä, voi saada punaisia, mustaseesameja ja valkoisia pentuja.Kaksi punaista shibaa, jotka molemmat kantavat sekä mustaseesamia että valkoista, voi saada punaisia, mustaseesameja ja valkoisia pentuja.
Loppuhuomiot
ONNEKSI SHIBOILLA EI ESIINNY BRINDLEÄ : D
Jotain väriyhdistelmiä jäi luultavasti puuttumaan, mutta lisätään myöhemmin.
Olen halunnut tehdä tällasen jo monta vuotta, jolloin ongelmaksi nousi käyttövapaiden kuvien etsiminen joka genotyypille. Kennel Craiyon ratkaisi jälleen pulman, mutta näitä kasvatteja ei kannata katella liian läheltä.
Tää toimisi paljon paremmin värigeneraattorina.
DY, SY jne. systeemi tuntuu vielä tosi oudolta.
Todennäköisyydet laskettu Puppy Coat Color Calculatorilla. https://colorgenetics.info/canine/puppy-coat-color-calculator
Pääsiäisviikonloppuna yritämme selvittää värigeenien sekasotkua, joka ilmestyi blogiin NIPPO:n v. 1976 vuosikirjasta kuin tarjottimella. Entsyymi toimii havainnekuvassa helikaasina, joka erottaa DNA-juosteet toisistaan niin että geenin luenta voi alkaa.
Koiran värigenetiikkaa ennen netin artikkelitietokantoja ja geenitestejä
THE oppikirja oli Dr. Littlen The Inheritance of Coat Color in Dogs (1957). Olipa kyseessä Japanin NIPPO tai Suomen Kennelliitto, niin tähän teokseen perustuivat jäsenlehtien väriartikkelit, ja ne tekivät sitä pitkän ajan. Ajattelin hankkia kirjan luettavaksi. Tällä hetkellä uskon, että monet Littlen perusasiat on yhä voimassa. Kaikkia hiiren värigenetiikkaan perustuvia hypoteettisia lokuksia ei ole koirilta löydetty samassa tehtävässä. Näistä kuuluisin ehkä C-lokus eli chinchilla. Jos olet ihmetellyt, miksi chinchilla liitetään joskus shiban väreihin, niin täältä se on peräisin.
Värimysteerien lista
Tässä uudestaan Google Lens -käännös vuosikirjasta väritaulukon yhteydestä. Merkitys tulee mielestäni riittävän selkeästi esille. Ratkaisujen täytyy perustua siihen värigeenimuotojen valikoimaan, joka on käytössä nykyisillä japanilaisroduilla. Eipä sillä, vielä pari viikkoa sitten olisin sanonut, ettei japanilaiskoirilla esiinny enää kumpaakaan geneettistä mustaa, kunnes näin kuvan täysmustasta metsästysshikokusta.
1. Onko olemassa puhtaanvalkoista japanilaiskoiraa, jolla on silmissä tumma pigmentti?
Tässä täytyy olla kyseessä pigmentin puuttuminen (albiinovalkoinen) vs. resessiivinen punainen, joka japanilaisroduilla näyttää valkoisen vaalealta. Paitsi että riittävän tarkkaan katsoessa resessiiviseltä punaiselta löytyy aina jostain sitä punertavaa pigmenttiä. Koska japanilaiskoirien valkoisuus perustuu resessiiviseen punaiseen, on vastaus kysymykseen mielestäni ei. Muissa roduissa kuten bullterrierissä tunnetaan S-lokuksen äärimmäisen valkoisen geenimuoto, jossa koira on pigmenttisolujen puuttumisen takia kokonaan albiinovalkoinen. Usein pigmentin puute silmän kohdalla muuttaa silmän siniseksi, mutta katsokaa bullien kuvia. Jollain mulle hämärällä logiikalla niillä voi kuitenkin olla silmässä tumma pigmentti. Siinä mielessä vastaus kysymykseen, kun puhutaan koirista yleensä, onkin kyllä.
2. Voiko seesaminvärisellä koiralla olla musta maski?
Geneettinen musta maski, siis mustaa väriä aikuisenakin kuonon ympärillä, tulee E-lokuksen dominoivimmasta geenimuodosta Em. Eeämmää on esiintynyt aikoinaan japanilaiskoirissa, sekä mikawankoirasekoituksilla että niillä akitoilla, joista kehittyi nykyinen amerikanakita. Koska väritaulukossa 70-luvulla mainitaan vielä seesaminväriset akitat, on kombo maski + seesami (kumpi tahansa tyyppi) ollut mahdollinen. Sittemmin japanilaiskoirien maskeista on haluttu eroon. Mustaseesamin maskilla voi kuvitella työlinjaisesta harmaasta saksanpaimenkoirasta.
Muumimukin kokoinen Tiikeri havainnollistaa mustaa kantavan ja valkoista kantamattoman punaisen pennun pentuajan maskia. Se oli alkanut tässä vaiheessa jo haalistua. Em-maski säilyy aikuisiälle.
Ettei tämäkään geeniasia olisi liian selkeä, niin olen nähnyt melko modernin värikuvan hokkaidonkoirasta, joka on seesami mustalla kuonolla. Samoin Embarkin nykyisissä kishunkoirissa näkyy aikuisia (?) koiria, joiden E-lokuksesta ei ole löydetty maskialleelia mutta silti niillä on musta kuono. Joten vastaus kysymykseen on joka tapauksessa kyllä voi. E-lokus ja A-lokus on muuten niitä, joista löydetään koko ajan uusia geenimuotoja.
3. Voiko brindleraidoittuneen koiran pohjavärinä olla seesami?
VOI : D Kyse on taas kahdesta itsenäisestä lokuksesta, seesamit tulee A-lokuksesta ja brindle K-lokuksesta (tai niin uskotaan...) Kuvittele kumpi tahansa seesamityyppi ja iske päälle musta tiikeriraidoitus. Raitaefektin näkee lähinnä punaruskeilla alueilla naamassa ja etujaloissa. Nykyisillä japanilaisroduilla sekä seesamia että brindleä esiintyy hokkaidonkoiralla, joten niillä brindleseesami on yhä mahdollinen. Haluaisin nähdä sellaisen.
4. Onko olemassa black-and-tania vastaavaa väritystä sesame-and-tan, jossa mustat osat ovat seesamia?
Periaatteessa... on. Sekä seesami(t) että bläkkäri asuvat samassa A-lokuksessa. Mustaseesamin nimenomaan tunnistaa siitä, että seesamisävytys esiintyy samoilla alueilla kuin bläkkärin musta. Ongelmaksi mielestäni nousee se tan-merkkien hahmottaminen, koska kontrastiero on paljon pienempi. Kysymyksestä 10++++.
5. Onko olemassa täysmustia koiria kokonaan ilman punaista? Entä black-and-tan-koiria niin heikoilla tan-merkeillä, että ne näyttävät mustilta?
On ja on. Japanilaisroduissa se aiemmin mainittu A-lokuksen resessiivinen musta. Urajirovaatimus hävitti täysmustan näyttelykasvatuksesta. K-lokuksen dominanttimustaa en usko japanilaisroduissa esiintyvän tuon dominantin takia. Tosi heikkoja tan-merkkejä voi selittää kaksikin asiaa: resessiivisen mustan kantaminen tai bläkkäribrindle, jossa mustat raidat peittävät tan-merkit. Bläkkäribrindlet on mahdollisia kainkoiralle ja hokkaidonkoiralle.
6. Voiko kirsu olla vaaleanpunainen muilla kuin valkoisilla koirilla?
Tekninen vastaus vai japanilaisrotuvastaus. Japanilaisten värivalikoimassa punaisella, seesameilla, bläkkärillä tai resessiivisellä mustalla ei mun mielestä voi olla geneettistä pinkkiä nenää. Värivirheistä japanilaisrotujen pintoväritys (S-lokus) ei näytä riittävän nenän pinkittämiseen vaikka kuono olisi karvanvärin puolesta albiinovalkoinen. Merleväritys voisi tehdä sen, mutta sitähän ei japanilaisroduissa pitänyt esiintyä. Samoin E-lokuksen geenimuoto domino lisää pinkkiä nenään ns. perhoskirsuksi. Sitäkään ei pitäisi esiintyä japanilaisroduissa, mutta kysymys kuuluu, miten perhoskirsut on perhoskirsun nimellä osattu kieltää japanilaiskoirien ensimmäisessä rotumääritelmässä 1930-luvulla.
Vastakysymys: mikä on ollut valkean ja vaaleanpunaisen ero?
Postaan saman käppyrän kolmannen kerran putkeen, mutta tuo valkean (shiro) ja vaaleanpunaisen (usuaka) ero pitää selvittää. Kummallakin voi olla pinkki tai musta kirsu. Shibat on ollu vaaleanpunaisia eikä valkosia. Muutenhan tässä ei olisi mitään epäselvää ja vaaleanpunainen olisi vain punertavampi e/e-valkoinen kuten kultaistennoutajien koko värikirjo perustuu e/e-värin syvyyden vaihteluun...
...mutta historiakuvissa näkyy näitä valkoseksi tulkittavia koiria, joiden väriksi on merkitty usuaka eli vaaleanpunainen. Niiden isä voi olla shibojen kantakoira Naka tai joku muu alkuaikojen iso matadori. Jos polveutumiset on totta ja väri todella e/e, niin Nakan olisi pitänyt olla valkoisen kantaja ja levittää se heti sodan jälkeen koko rotuun. En usko! Kuitenkin e/e-valkoisuuteen viittaa myös pinkki kuono (taulukossa katkoviiva). Ja kai nyt vaaleimmankin punaisen shiban erottaa tummimmasta e/e-valkoisesta? No, ainakin shibahistoria pysyy kiinnostavana niin kauan kuin mysteerejä riittää.
Viime vuoden lopulla julkaistu atopiatutkimus shiboista on jäänyt blogissa huomiotta. Korjataan asia nyt. Kuten aiemmassa mameshiba-aiheisessa tutkimuksessa, niin tässäkin sivuasiat herättivät itelläni enemmän kysymyksiä kuin varsinainen tutkimustulos.
Tutkimuksessa on vertailtu suun ja suoliston mikrobivalikoimaa atooppista ihotulehdusta sairastavilla (9 shibaa) ja terveillä verrokeilla (16 shibaa). Koirat on asuneet häkeissä samassa kennelissä (yhteensä 53 koiraa) ja syöneet samaa muonaa, millä on pyritty minimoimaan taustamuuttujien vaikutus.
Tutkimuksesta ei käy ilmi, miten osallistujia on haettu ja millä perusteella valittu juuri tämä kenneli.
Tutkimustuloksena on ollut, että atoopikkojen ja terveiden mikrobistoissa on havaittu eroja. Näistä melko varmasti kuullaan vielä lisää, ja kirjoitan enemmän sitten kun asialla voi olla jotain käytännön merkitystä.
Eikö tämmösen tutkimuksen olemassaolo ole jotenkin huolestuttavaa? Miten yleistä atopia jo on japanilaisilla shiboilla, jos tutkimusidea tulee edes mieleen ja niin painavin perustein, että siihen saadaan rahoitus?
Mitä nuo yhdeksän atoopikkoa tekee siellä kennelissä? Eläkeläisinä, atopian takia pois jalostuskäytöstä, japanilaisessa häkkikennelissä?
Ja onko kyseinen kennel ollut yksittäinen poikkeustapaus?
Mä vähän pelkään, että vastaukset kolmeen viimeseen saattaa olla pentumassa, ei ja ei.
Jos näin, ni uusien Japanin-tuontien kanssa saa paljon muutakin jännitystä elämään kuin luustokuvausten tulokset.
Kissoille allergiset koirat
Uuden tutkimuksen reffeistä löytyi shibojen allergiatutkimus, joita en ollut huomannut. Shibojen atopiataipumus on raportoitu jo vuonna 2000, kun 42 atooppisen koiran otantaan Japanissa osui 4 shibaa, ja ei ole tullut yllätyksenä [eläinlääkärissä atopian takia asioivien shibojen takia].
"In this study, we found a breed predisposition for atopy in Shiba Inu dogs (n=4). These findings were not surprising as they support our clinical impression of a predisposition for atopy in this breed. Larger surveys of the prevalence of atopy in dog breeds unique to Japan are needed."
Tässä tutkimuksessa ei ole eroteltu koiria roduittain, mutta yleisimmät allergeenit on olleet pölypunkit, varastopunkit, japanilaisen setripuun siitepöly... ja kissan hilse. Atopian yleisyystutkimusta japanilaisroduissa ei ole vieläkään toteutettu tai ainakaan julkaistu englanniksi.
Lähteitä ja luettavaa
Positive reactions to common allergens in 42 atopic dogs in Japan (Masuda ym., 2000)
Characterization of the oral and faecal microbiota associated with atopic dermatitis in dogs selected from a purebred Shiba Inu colony (Uchiyama ym., 2022)
Ja jos ei käynyt selväksi, niin jutun shibat on kennel Craiyonin kuvituskuvia eivätkä liity mihinkään. Tosi lohdullista, ettei tekoäly tiedä, miltä näyttää atooppinen tai kutiseva shiba.
Tänä viikonloppuna NIPPO:n keräämiä tilastoja kaikista japanilaisroduista. Vuosi on ollut 1976, joten näitä on kiinnostavaa vertailla nykytilanteeseen vaikka Suomessa.
Valokuvakirjasta löytyi harvinaisen selkeä punaseesamishikoku. Mulla on usein hankaluuksia erottaa shikokujen värit toisistaan mutta tällä on selvä piikki otsalla. Kuva (c) Japanilaiskoirien valokuvakirja 3.
Ovatko japanilaiskoirat suurentuneet?
Säkäkorkeuksia japanilaisittain mitattuna. Taulukkoa luetaan siten, että jokainen pylväs kertoo montako koiraa on tässä otannassa ollut alarivillä näkyvän senttimetrilukeman korkuinen. Shiboilla "tavalliset" shinshushibat on pilkullisia pylväitä, ja niitä on jostain syystä mukana paljon vähemmän kuin saninshiboja (miksi mä joudun toistuvasti tilanteisiin, joissa alan epäillä vanhan materiaalin kuvatekstejä...) Suurin osa urosshiboista on ollut 40 cm tai alle, ja nartut vielä pienempiä. Ei ole tietoa, onko mittaustulokset ns. virallisia vai omistajien itse ottamia. Suomessa shiboja mittailtiin jalostustarkastuksessa pari vuotta sitten. Pieni otos, mutta jos oikein katoin, niin kaksi urosta (alhaalla siniset) oli silloin sen 40 cm tai alle ja loput isompia. Nartuissa keskikoko näyttää myös vähän kasvaneen, hajonta on ollut pienempää ja noita 30-35 cm minishiboja ei osunut mukaan yhtään.
Shibojen hampaat on palanneet suuhun!
Samassa taulukossa neljää eri ominaisuutta. Valkonen tarkottaa että ei ole kielipilkkuja, ei ole kannuksia, ei ole puuttuvia hampaita, ja häntä on kippura. Pilkullinen meinaa, että kyllä on kyseinen ominaisuus, ja häntä on sirppi tai sapeli. Kannusten käännöksestä en ole varma, mutta en keksi mitä muuta "suden tassu" voi tarkottaa. Shibojen hampaisto kiinnitti heti huomion. Puolella shiboista ei varmaankaan ole nykyään hammaspuutoksia? NIPPO:han syynää hyvin tarkkaan hampaat näyttelyissään. Ehkä asiat kytkeytyvät yhteen. Onko nykyisillä kishuilla kannuksia kuten tuolloin on ollut? Haluan jonkun vahvistuksen, että 2. sarakkeessa on todella kyse kannuksista. Ellei niistäkin ole haluttu eroon. Edit: Taulukon kannukset hyvin todennäköisesti viittaavat takajalkojen kannuksiin, joita ei kaikilla koirilla ole.
Kishunkoira havainnollistaa takajalan 狼爪 :ia eli kannusta. Kuva (c) Japanilaiskoiran valokuvakirja 3
Shibojen 70-luvun pentueluvut samat kuin nykyisin
Pentuelukutaulukoita luetaan siten, että palkin korkeus kertoo, monessako pentueessa on ollut alhaalla näkyvä määrä pentuja. Sitä en tiiä, onko tuohon aikaan karsittu miten rankalla kädellä kosmeettisesti huonoja pentuja ja puuttuuko ne lukemista. Shibojen tavallisin pentueluku on ollut 50 vuotta sitten 3 (kuten nykyään Suomessa, tai ainakin keskiarvoksi tulee 3,1) ja isoin raportoitu pentue on ollut 6 (kuten nykyään Suomessa rekatuissa pennuissa). "Joskus ennen" 1940/1950-luvulla japanilaiset shibapentueet on kuulema olleet usein 7-8 pentua, mutta ainakaan ne ei ole tästä 70-luvun tilanteesta enää pienentyneet eikä yhden pennun pentueiden yleisyys hirveästi noussut. Akitat on tässä taulukossa kahtena ryhmänä, joista valkoinen on mielestäni the japanilainen akita ja pilkullinen jokin muu. Olisiko liittynyt orastavaan rotujakoon.
Harvinainen väri shikokussa
Laitan väritaulukon uudestaan, koska shikokujen mustalle värille saattoi löytyä lukijavihjeestä selitys. Täysmustista metsästysshikokuista on olemassa kuvia japanilaisissa blogeissa, siis että niitä on edelleen olemassa. Todennäköisin värigenetiikka niille on A-lokuksen pahnanpohjimmainen resessiivinen musta, jonka jopa bläkkäri peittää alleen. Vanhimmissa valokuvissa näkee usein mustavalkoisia japanilaiskoiria, jotka on voineet olla samoja resessiivisiä mustia pintovärityksillä. Sanoisin nyt, että sekä valkeat että vaaleanpunaiset on samoja e/e-valkoisia erilaisella punertavalla värisävyllä. Katkoviiva valkoisessa merkkaa nenän värin vaihtumista pinkistä mustaan. Nenäasia on askarruttanut aikoinaan kovasti, koska taulukoiden yhteydestä löytyi tällainen:
Ihan kuin blogin mysteerilistat! : D Mä niin palaan näihin myöhemmin! Ehkä värigenetiikka on 50 vuodessa tarjonnut ratkaisun muutamiin kohtiin. Onko olemassa koiraa, jonka pohjaväri on seesami ja sillä on brindleraidat on tarkalleen sama mitä kysyin hokkaidonkoiran värigenetiikkajutun yhteydessä kolme kuukautta sitten, mutta seesamia tan-merkeillä en edes osannut visioida.
Edit: Taulukot on peräisin NIPPO:n vuosikirjoista, ja aprillipäivä ei vaikuta blogijuttuun.
Viikonlopun väripostauksessa seesamishiboja. Seesamit on monella tavalla mielenkiintoisia. Nykyshiboilla on kaksi erilaista väritystä, joita molempia kutsutaan seesamiksi. Yhteistä niille on "päässä asti mustaa punaruskean päällä" -värisävy. Mustan kuvioinnin rajat ja voimakkuus on eri. Värin aiheuttava geenimuoto on eri. Värin kehittyminen pentuiässä on eri. Jako seesamiin, punaseesamiin ja mustaseesamiin näyttää mielivaltaiselta myös NIPPO:n omassa materiaalissa. Selvin ja yksinkertaisin tapa erottaa seesamityypit olisi mielestäni tämä:
Punaseesami. Tunnusomaista on piikki otsalla ja se, että musta sävytys ei jatku alas etujalkoja. Värin aiheuttaa A-lokuksen geenimuoto varjostunut keltainen (ASIP-SY). Kuva (c) Japanilaiskoirien valokuvakokoelma 4.Mustaseesami. Tunnusomaista on bläkkärishiban mustia alueita seuraava musta sävytys myös kuonolla ja etujaloissa, riippumatta sävytyksen tummuusasteesta. Aiheuttaja A-lokuksen geenimuoto agouti (ASIP-AG). Kuva (c) Tiina H.Ei seesami vaan punainen. Tunnusomaista on se, että pää on punainen vaikka niskassa ja selässä olisi mustaa. Kutsutaan myös nimellä sashige/likainen punainen. Aiheuttaja A-lokuksen geenimuoto dominanttikeltainen (ASIP-DY) + jokin muu geenijuttu, jota ei vielä tunneta. Kuva (c) Japanilaiskoirien valokuvakokoelma 4.Seesamikasvi on japaniksi goma. Kuva (c) Miansari66.
Luulen, että japanilaiset näkevät värityksissä mustaseesaminsiemeniä. Länsimaisten rotujen samoissa väreissä on nähty varjostumista ja riistaa. Piti vielä tarkistaa, mitä Ali Baba sanoo ovella japaniksi, ja kyllä se on sielläkin Hirage goma! Seesami koirien yhteydessä kirjoitetaan joko katakanoilla ゴマ tai kanjeilla 胡麻.
Seesamishiboja näkee shibahistoriassa niin harvoin, että niitä on helppo kerätä alusta asti. Tai olisi, jos mustavalkokuvista saisi jotain tolkkua.
Pieni japanilaiskoira (shiba) sotaa edeltävältä ajalta. Väritys on mielestäni mustaseesami. Tako. Kaikkien aikojen ensimmäisen NIPPO-näyttelyn (1932) ainoa palkittu japanilaiskoira kokoluokassa pienet. Takon väriksi on merkitty akagoma eli punaseesami kohdassa E. Kuvasta ei uskalla sanoa mitään. Oon hyvin skeptinen sen suhteen, onko kaikki alkuaikojen punaseesamit olleet oikeasti niitä vai pelkkiä sashigeja. Ishin molemmat vanhemmat on merkitty punaseesameiksi, jolloin Ishin värinen punainen pentu olisi niille mahdoton. Entä miksi NIPPO luopui näin hienosta ja selkeästä tietosysteemistä ekojen näyttelyjen jälkeen? Yuwa. Koira, joka toi shibat maailmankartalle 1930-luvulla. Englanninkielisessä tekstissä (by NIPPO!) väri on browninsh grey. Toisessa lähteessä taas japaniksi punaseesami. Mun mielestä Yuwan väritys paremmassa kuvassa on mustaseesami.Päätin, että tässä on kuvatekstissä virhe, ja koira ei ole Yuwa eikä edes uros. Jolloin vaihtoehdoksi jää seesaminarttu Yuri, saman ENPEEKAA-kennelin kuuluisa koira 1930-luvulla. Mitä seesamilajia se edustaa? Punaseesamiin viittaa piikkikuvio otsalla ja etujalat, joissa mustaa väriä ei näy. Mutta mikä on tuo musta satula? Mulle tulee mieleen nykyisten kishujen erikoiset seesamit. Punapääbläkkäriksi (creeping tan) mustaa ei mielestäni ole riittävästi.Sota-ajan jälkeen ensimmäinen NIPPO:n vuosikirjoihin taltioitunut mustaseesamishiba on ollut Mari 1950-luvun lopussa. Kaksikin kertaa, ja tässä näkee, miten paljon valotus vaikuttaa mustavalkokuvissa saman koiran värisävyyn. Mari on Benimarun tytär, joten mustaseesamin geeni on tullut emolta, jonka nimi on 静香 (Shizuka?). Sanallisessa arvostelussa mainitaan "turkki harvinainen seesamikarva."Matsumime (?), 1965. Valkoista kantava punaseesami vai ei? Arvostelussa mainitaan vaan miten naaman valkoinen häiritsee arvokkuutta, mutta voisiko naamasta vaalentunut punainen shiba näyttää mustavalkokuvassa tältä? Selkeä mustaseesami Marinishiki (?) vuonna 1966. Emon nimi on Marimidori. Molemmat Marit on kirjoitettu samoilla Mari-kanjeilla kuin edellinen mustaseesami Mari, joten olisivatko olleet samaa narttulinjaa. Selkeä mustaseesami Fujihime (?) vuonna 1974. Sanallisissa kommenteissa mainitaan, että "jokaisen osan värisävy on täydellinen".Selkeä mustaseesami Machihime (?) vuonna 1974. Kommenteissa sanotaan, että "sitä peittää laadukas seesamikarva täydellisellä värisävyllä."
Vuosikirjojen seesamishibat oli siinä 1928-1978. Asiat ei toki saa olla tylsän helppoja, mutta ehkä NIPPO ois voinut merkitä koirien tietoihin myös niiden värin?
Missä vaiheessa seesamigeenit on palautuneet shiboihin sodan jälkeen? Siinä sisäsiittoisessa Naka-poppoossa ei ole voinut olla, en kerta kaikkiaan usko. Punaisia ja mustia on näkynyt, ja molemmat seesamit dominoi mustaa, joten kai ne edes joskus olisi tulleet esiin säilyneissä valokuvissa. Mustaseesami lienee palautunu moneen kertaan shikokulta mutta missä koirissa punaseesamin geeni seikkaili sota-aikojen ja penikkataudin läpi? Olisin odottanut näkeväni enemmän niitä kuin mustaseesameja, mutta ehkä ne voi jäädä huomaamatta mustavalkokuvissa. Löysin kyllä muutamia epäilyttäviä yksilöitä.
Sattumaa vai jokin merkitys sillä, että nämä oli kaikki narttuja?
Mielenkiintoinen väritaulukko eri japanilaisroduista 1970-luvulla. Valkeat on jaettu vielä kahtia punaisiin ja mustiin neniin. En edelleenkään osaa sanoa, onko sekä valkeat että vaaleanpunaiset olleet e/e-valkoisia. Mustanruskea on varmaan nykyinen bläkkäri ja musta ties mitä vain shikokuissa esiintynyttä (bläkkäri, jolla huonot tan-merkit?) Samalla aukeamalla näyttää olevan muitakin kiinnostavia tilastoja mm. eri rotujen pentueluvuista. Laittelen näitä myöhemmin blogiin vertailtavaksi nykypäivään.
