Siirry sisältöön

Julkaistu Kommentoi Shibojen GM1-gangliosidoosi

GM1-gangliosidoosi voi kuulostaa tutulta niille shibanomistajille, jotka ovat harkinneet koiransa geenitestausta. Suositun MyDogDNA-geenitestin nettisivu listaa kyseisen sairauden shibojen ainoaksi rotukohtaiseksi tautimutaatioksi, jonka testi paljastaa. Professori Osamu Yamato kuvaili shiban GM1-gangliosidoosin vuonna 2000 ja on sittemmin kartoittanut taudin esiintymistä Japanin ja Tsekkien shiboissa. Syytäkin on, sillä GM1-gangliosidoosi on julma hermorappeumasairaus, joka johtaa varhaiseen kuolemaan ja periytyy salakavalasti peittyen tietyissä shibalinjoissa.

Sairaus nimihirviön takana

"GM1-gangliosidoosi" viittaa siihen, että soluihin kertyy gangliosidi-nimistä rasvamolekyyliä. Kirjaimet GM muodostuvat sanoista gangliosidi ja mono, mikä kuvaa tarkemmin tämän gangliosidityypin kemiallista rakennetta. Gangliosidit ovat tärkeitä rakennuspalikoita etenkin hermosolujen solukalvoilla. Solut elävät jatkuvassa muutostilassa voidakseen vastata ympäristön signaaleihin - niinpä myös vanhoja gangliosideja hajotetaan ja uusia valmistetaan nopeassa tahdissa. Useimmilla gangliosideilla on omat hajottajaentsyyminsä, jotka ovat siis eri geenien koodittamia proteiineja.

GM1-gangliosidin hajotukseen osallistuu entsyymi nimeltä beeta-galaktosidaasi. Mutaatio tämän entsyymin geenissä johtaa virheelliseen rakennusohjeeseen, eikä muodostuva mutanttientsyymi enää toimi. Seuraukset ovat murheellisia sekä solun että sairaan yksilön tasolla. Hajotettavaksi tarkoitettua GM1-gangliosidia kertyy solun "kierrätyskeskuksiin" eli lysosomeihin. Tämän vuoksi gangliosidoosit luokitellaan myös lysosomaalisiksi kertymäsairauksiksi. Kertyminen on ajan myötä mittavinta hermosoluissa, jotka eivät jakaannu ja siten vähennä yksittäisen solun kertymäainesta. Hermosolujen toiminta häiriintyy, ne turpoavat ja alkavat kuolla. Shibojen GM1-gangliosidoosin huomattavimmat oireet ovatkin neurologisia. GM1-gangliosidoosia esiintyy myös ihmisillä sekä muutamalla muulla koirarodulla. Shiban geenimutaatio ja oirekuva poikkeavat muiden koirarotujen GM1-gangliosidoosista.

Tiikerin MyDogDNA-tulos gangliosidoosin osalta. Genotyyppi -/- tarkoittaa, ettei koira ole tautimutaation kantaja.

GM1-gangliosidoosi vie vuodessa

GM1-gangliosidoosia sairastava pentu vaikuttaa tavanomaiselta pikkushibalta. Omistajan epäilykset heräävät pennun lähestyessä puolen vuoden ikää, kun jokin sen motoriikassa muuttuu. Ensioireita ovat pahenevat tasapainovaikeudet, haparoiva liikkuminen ja pään tärinä. Aivojen surkastumisen edetessä shiba menettää vähitellen näkönsä, liikuntakykynsä, ja lakkaa lopulta reagoimasta ympäristön ärsykkeisiin. Vaikka sairaan koiran älykkyyttä on vaikea arvioida muiden oireiden lomassa, on hermosolujen tuhoutumisen seurauksena luultavasti myös syvenevä kehitysvammaisuus. Sairauden viimeisessä vaiheessa 12-15 kuukauden ikäinen shiba olisi käytännössä lihasten jäykistelystä kärsivä passiivinen vuodepotilas. Näin elämäniloinen shibapentu hiipuu vuoden sisällä oireiden ilmaantumisesta, eikä hoitokeinoa ole. Omistajan tehtäväksi jää seurata taudin vääjäämätöntä etenemistä ja tehdä päätös eutanasian ajankohdasta.

Japanilaisen Sakura-shiban omistaja kirjoittaa aiheesta blogia. Sakura ja sen kaksi pentuesisarusta sairastuivat GM1-gangliosidoosiin. Linkki Sakuran blogiin.

Voiko shibapentuni sairastua?

Shibojen GM1-gangliosidoosi on onneksi harvinainen, eikä rotuyhdistyksen tietoon ole toistaiseksi tullut yhtäkään sairasta suomalaista shibaa. Taudin siemenet saattavat silti olla läsnä Suomenkin shibakannassa. Muiden resessiivisesti periytyvien sairauksien tavoin GM1-gangliosidoosi puhkeaa vain silloin, jos pentu on perinyt tautimutaation molemmilta vanhemmiltaan. Pentueen vanhemmat ovat tuolloin - kasvattajan toivon mukaan tietämättä - taudin kantajia. Tällaisessa yhdistelmässä jokaisella pennulla on matemaattisesti 25 % riski olla sairas. Todennäköisyys vastaa valkoisen pennun syntymistä “värikkäille” vanhemmille, jotka kantavat valkoista. (Kyseessä on havainnollistava esimerkki, eikä valkoinen väri sinänsä liity gangliosidoosiin mitenkään.)


Resessiivisen taudin periytymismalli. Esimerkissä sekä isän että emon suvussa esiintyvä "Reetu" on taudinkantaja, joka on periyttänyt tautialleelin tämän pentueen molemmille vanhemmille. Joka pennulla on nyt 25 % matemaattinen riski periä tautialleeli kummaltakin vanhemmaltaan eli olla sairas. Sattuma vaikuttaa paljon pienissä pentueissa, joten käytännössä sairas voi olla vaikka koko pentue tai ei yksikään.

GM1-gangliosidoosin kantajilla on perimässään geenistä sekä mutanttiversio, genetiikan termein tautialleeli, että normaali alleeli, jonka ohjeilla toimivaa entsyymiä valmistuu riittävästi. Kantajat ovat siis oireettomia. Itse asiassa kantajat saattavat olla jopa näyttelyvoittajia ja suosittuja jalostusuroksia, jotka periyttävät tautialleelia pennuistaan keskimäärin joka toiselle. Näin tautialleeli voi kulkea sukupuussa sukupolvien ajan ja esimerkiksi Suomen pienessä shibakannassa yleistyä sattuman vaikutuksesta. Tällainen sattuma voi olla yksittäisen kantajan suuri pentumäärä. Jos sama kantajashiba esiintyy pentueen sukupuussa sekä emon että isän puolella, muuttuu riski sairaisiin pentuihin teoreettisesta todelliseksi.

Voisiko shibani olla kantaja?

Miten yleinen GM1-gangliosidoosia aiheuttava geenivirhe shiboilla sitten on? Professori Yamaton toteuttamassa tutkimuksessa (julkaisuvuosi 2013) oli testattu yhteensä 590 shibaa Japanin kahdeksalta alueelta. Näistä kuusi paljastui taudin kantajiksi, mikä tarkoitti 1,02 prosenttia testiin sattumanvaraisesti valikoituneista shiboista. Lukema kuulostaa pieneltä, mutta se on syytä suhteuttaa Japanissa vuosittain syntyvän 40 000 shibapennun määrään. Huomionarvoista on se, että puolet löytyneistä kantajista oli kotoisin Kinkin alueelta. Myös monet GM1-gangliosidoosiin sairastuneet shibat vaikuttivat keskittyneen Kinkiin.

Kinkin alueen sairaiden ja kantajien sukutauluja tutkimalla löytyi yhdistäväksi tekijäksi tietyn shibakennelin kaksi kantajaurosta. Vaikka kyseisen kennelin nimi ei ole julkista tietoa, on tässä hyvä käytännön esimerkki resessiivisesti periytyvän sairauden leviämisestä rotukoirissa. Nämä kaksi kantajaurosta todellakin olivat näyttelyvoittajia, joita monet lähialueen kasvattajat käyttivät yhdistelmiinsä.

2019: GM1-gangliosidoosi Japanin ulkopuolella

Tautialleeli on vuoteen 2019 mennessä levinnyt Venäjällä siten, että sairaan pentueen syntyminen tuli mahdolliseksi. Epävirallisen sukupuutietokannan mukaan eräällä kantajauroksella on noin 70 pentua. Matemaattisesti puolet näistä kantaa itsekin tautialleelia ja mahdollisesti periyttää sitä eteenpäin. Kyseessä on ollut onneton sattuma, eikä asia ole ollut tiedossa koiran tai sen omien tuontivanhempien jalostuskäytön aikana. Vastaavia paikallisia populaatioita, joissa tautialleeli on hiljalleen rikastunut, voi olla itämässä muuallakin. Ensimmäinen sairas pentu paljastaa asian, mutta on yleensä vain jäävuoren huippu. Suomessa shibojen uusi PEVISA rajoittaa yksittäisen koiran jälkeläismäärän 25:een.

Professori Yamato on ehdottanut, että ainakin Japanista ulkomaille myytävät shibat testattaisiin tautialleelin suhteen jo Japanissa. Japanin-tuonteja pidetään tyypillisesti arvokkaina jalostuskoirina, ja niiden geneettinen vaikutus muissa maissa voi olla suhteellisen suuri.

2021: GM1-kantajien jalostuskäyttö näyttää ketjuttuneen ainakin neljän sukupolven ajan eri kennelnimien alla. Tautialleelin leviämisen seuranta voi silti olla yhä hallinnassa.

Geenitestit etsivät GM1-gangliosidoosiin liittyviä mutaatioita. Eri roduilla sama sairaus voi johtua eri mutaatiosta.

Geenitestaus tuo arvokasta tietoa

Varsin pienen ja vielä nuoren shibapopulaatiomme kannalta voisi olla hyödyllistä testata mahdollisimman moni shiba, jotta saataisiin selville, onko GM1-gangliosidoosia aiheuttava geenimutaatio päässyt jossakin vaiheessa asettumaan tänne tai jopa rikastumaan suomalaisissa shiboissa. Aikaisemmin tautialleelia on kartoitettu länsimaista Tsekeissä vuosina 2005-2006, jolloin tsekkiläisten shibojen rotuyhdistyksen järjestämään näyttelyyn osallistuneista 95 shibasta ei löytynyt taudinkantajia. Toivon mukaan omat shibamme ovat olleet yhtä onnekkaita.

Testattavan shiban ei tarvitse olla itse jalostuskoira tai sellaiseksi suunniteltu. Mahdollisten kantajien jalostuskäyttöä tulisi rajoittaa tai harkita hyvin tarkkaan – geenitestauksen arkipäiväistyessä voi yksittäisiä resessiivisiä tautialleeleja kenties yrittää hallita siten, että kantajan jälkeläisistä valitaan jalostukseen vain tautialleelista vapaita pentuja. Geenitestin näytteeksi ei tarvita välttämättä verikoetta. Usein riittää poskisolunäyte, joka otetaan pyörittämällä pientä näytepuikkoa koiran suussa. GM1-gangliosidoosin testituloksen lisäksi monet kaupalliset DNA-testit kertovat, kantaako punainen shiba valkoista, black & tania tai peräti seesamia väritystä.    

Uusi löytö: shibojen GM2-gangliosidoosi

Vuonna 2017 yhdysvaltalaisilta shiboilta tunnistettiin uusi geenivirhe, joka johtaa toisenlaiseen gangliosidoosin muotoon, GM2-gangliosidoosiin. Kyseessä on HEXB-geeni, jonka virhe vaikuttaa kahteen eri entsyymiin, beta-heksosaminidaaseihin A ja B. Taudin oireet, ennuste ja periytymistapa muistuttavat GM1-gangliosidoosia. Kun Missourin yliopiston DNA-pankin 40 shibanäytettä tutkittiin tämän tautialleelin varalta, havaittiin kolme kantajaa. Kyseiset vuonna 2002, 2004 ja 2007 syntyneet shibat eivät tiettävästi olleet sukua toisilleen tai tutkimuksen sairaille shiboille. Erilaisten geenivirheiden mahdollisuus on siis huomioitava, mikäli gangliosidoosiin viittava oirekuva ei selity GM1-tyypin taudin tunnistavalla geenitestillä.

Huom. Eri roduilta on löydetty samasta geenistä erilaisia GM2-tautimutaatioita, ja geenitestit ovat mutaatiokohtaisia eli käytännössä rotukohtaisia. Villakoirien GM2-geenitesti ei tunnista shibojen GM2-mutaatiota ja toisinpäin.

Lähteitä ja luettavaa:

GM1 gangliosidosis in shiba dogs. (Yamato ym., 2000)

A novel mutation in the gene for canine acid beta-galactosidase that causes GM1-gangliosidosis in Shiba dogs. (Yamato ym., 2002)

Clinical and clinico-pathologic characteristics of Shiba dogs with a deficiency of lysosomal acid beta-galactosidase: a canine model of human GM1 gangliosidosis. (Yamato ym., 2003)

Molecular screening of canine GM1 gangliosidosis using blood smear specimens after prolonged storage: detection of carriers among shiba dogs in northern Japan. (Yamato ym., 2008)

Mutation screening of canine GM1 gangliosidosis for preventive measures: absence of the mutant allele in breeding Shiba dogs in the Czech Republic. (Yamato ym., 2009)

GM1-Ganglioside Accumulation at the Mitochondria-Associated ER Membranes Links ER Stress to Ca2+-Dependent Mitochondrial Apoptosis (Sano ym., 2009)

Serial MRI features of canine GM1 gangliosidosis: a possible imaging biomarker for diagnosis and progression of the disease. (Hasegawa et al., 2012)

Molecular epidemiology of canine GM1 gangliosidosis in the Shiba Inu breed in Japan: relationship between regional prevalence and carrier frequency. (Uddin et al., 2013)

GM2 Gangliosidosis in Shiba Inu Dogs with an In‐Frame Deletion in HEXB (Kolicheski ym., 2017)

Canine GM2‐Gangliosidosis Sandhoff Disease Associated with a 3‐Base Pair Deletion in the HEXB Gene (Wang ym., 2018)

Julkaistu Kommentoi Mistä shibavauvat tulevat? Osa 1/2

Tilanne on tuttu lähes jokaiselle omaa shibapentua etsivälle. Nettihaku myydään shiba pentuja ei johda mihinkään - paitsi jatkossa luultavasti tähän blogipostaukseen. Erityisesti sillä ei löydy myynti-ilmoitusta, jossa luovutusikäiset shibapennut kaipaisivat parhaillaan koteja. Miksei tarjonta vastaa kysyntää, ja minkälaista salatiedettä oman shiban saaminen oikein on?

Viisiviikkoista Entsyymiä tervehtimässä. Tyynyliina matkasi kotiin Tiikeri-veljen nuuskittavaksi. Kuva: Marjo Puranen

Tämä postaus on olemassa oikeastaan siksi, ettei pennunetsijöiden tarvitsisi turhaan kysellä pentua shibojen rotuyhdistyksen Facebook-ryhmässä ja saada siellä hurjan epäystävällistä kuvaa shibanomistajista, jotka eivät (välttämättä) jaksa kommentoida säännöllisesti toistuvia pentutiedusteluja mitenkään.

*** Shibojen pennutus houkuttelee myös rahan makuun päässeitä henkilöitä. Kysy AINA ensin pentusi emon rekisterinimi niin että voit selvittää, milloin samalla emolla on vasta ollut edelliset pennut ja miten nuorena sen pennuttaminen on aloitettu. Tee sama tiedonhaku kasvattajan muillekin nartuille. Rodun tai geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen ei tarkoita sitä, että pentuja tiristetään samasta emosta maksimivauhdilla. Eri maiden kennelliitoilla on tiedonetsintää varten omat jalostustietojärjestelmänsä:

Suomen KoiraNet

Ruotsin Hunddata

Norjan DogWeb

Englannin The Kennel Club -tietokanta

Hollannin Dutch Dog Data

Ranskan Centrale Canine

Viron Eesti Kennelliit -tietokanta

Kennelliiton listan kautta voi etsiä lisää maita, joilla saattaa olla käytössä vastaavia tietokantoja rekisteröidyistä koirista. Japani ei tarjoa julkista online-tietokantaa japanilaisista koirista.

Ovatko shibapennut kiven alla? Pikku-Tiikeri löysi sieltä harjoitusgeokätkön.

Kaksi shibaa ei saa pentuja ihan samalla idealla kuin ihmisperheeseen syntyy lapsia. Silloin kun kasvattaja aidosti välittää rodusta ja rodun säilyttämisestä, on jokainen pentue pohjimmiltaan yhdistelmäkokeilu. Pentueen vanhemmiksi yhdistetään tietty narttu ja tietty uros, jotka on ehkä valittu kompensoimaan toistensa pieniä puutteita. Tavoitteena on saada yhdistelmästä pentuja, jotka olisivat jopa hiukan parempia shiboja kuin kumpikaan vanhemmista.

Paremmuudella voidaan tarkoittaa terveyttä, luonnetta tai ulkonäköä. Ulkomuodon ja olemuksen osalta ohjeena on rodun kotimaan Japanin laatima standardi eli rotumääritelmä. Usein pentueen vanhemmat myös edustavat harvinaisempia sukupuita, joiden geenit saadaan näin pidettyä mukana - yhden ja saman jalostusuroksen geenien liika leviäminen on riski tulevaisuudessa. Kasvatustyön jatkumisen kannalta taas on loogista, että pentueiden lupaavimmat pennut jäävät toisinaan kasvattajille itselleen tai menevät sijoituskoiriksi. Näin niitä voidaan vuorostaan käyttää aikanaan kasvatuksessa, jossa tavoitteena on jälleen hiukan edellistä sukupolvea parempi pentue.

Tiikeri juniorina, saatuaan lumipesut koirapuistokaveriltaan Snadilta. Aikuisena Tiikerikään ei enää ole ollut erityisen koirasosiaalinen muita uroksia kohtaan.

On selvää, etteivät kasvattajat voi pitää itsellään kaikkia syntyviä pentuja. Niille on etsittävä omat kodit. Hyvän kasvattajan kiinnostus pentuun ei kuitenkaan lakkaa luovutuksen jälkeen. Vaikka pentu on nyt uusien omistajiensa koira, on se samalla myös kasvattajan kasvatustyön tulos. Siksi jokaista kasvattajaa (toivon mukaan) kiinnostaa tietää, millaisiksi juuri tästä yhdistelmästä syntyneet pennut kehittyvät. Kuulumisten kertominen ja kuvien lähettäminen on nykyään netin kautta helppoa. Vastaavasti hyvän kasvattajan neuvoihin ja kokemukseen voi tukeutua, jos jokin asia elämässä koiran kanssa askarruttaa. Tämä painottuu etenkin pentuaikana, jolloin uudet omistajat eivät vielä itse ole oman koiransa asiantuntijoita.

Osa kasvattajista voi toivoa palautetta pentueen onnistumisesta myös siten, että koira käytetään ulkomuototuomarin arvioitavana koiranäyttelyssä. Pentueen terveyttä taas voidaan arvioida tietyillä terveystutkimuksilla kuten luustokuvauksilla. Tilanne on tässä win-win, sillä terveystutkimukset hyödyttävät myös koiraa itseään, kun mahdolliset ongelmat osataan ottaa huomioon jo paljon ennen näkyvän oireilun alkamista. Harvinaisempi, etenkin ulkomaalaisten kasvattajien joskus asettama erityisehto pennun myymiselle voi olla se, ettei koiraa saa käyttää jalostuskoirana. Syyt lienevät sekä inhimillisiä että rodun etua ajavia.

Shiban alkuperäinen käyttötarkoitus, pienriistan metsästys, ilmenee myös suurena valppautena. Kyttäyspiste on Tiikerin mielestä ehdoton juttu!

Tunteellisella tasolla on hyvä muistaa, että pennut ovat syntyneet kasvattajan kodissa ja olleet siellä kahden kuukauden ajan pieniä perheenjäseniä - ja kukapa ei toivoisi omalle kasvatilleen hyvää elämää. Toisaalta hyvä kasvattaja ottaa vastuun myös siitä, ettei myy shibapentua ihmiselle, jolle shiba ei luultavasti olekaan sopiva rotuvalinta. Shiba on yhä melko harvinainen rotu, ja pennunetsijät ovat todennäköisemmin nähneet shiba-aiheisia huumorikuvia ja videoita netissä kuin tavanneet oikea shiban. Ei ole yhdenkään osapuolen etu, jos pennunostaja odottaa saavansa "hiljaisen, kissamaisen ja omissa oloissaan viihtyvän meemidogen" mutta saakin rotutyypillisen shiban, joka muistaa juurensa alkukantaisena metsästyskoirana ja on taatusti oikea koira.

Vatsarapsuja shibalenkillä.

"Tutustu rotuun, erilaisiin shiboihin ja kuuntele shibanomistajien kokemuksia." on erinomainen neuvo. Pienellä kahden shiban otoksella kuvailisin itse shiban tärkeimpiä ominaisuuksia näin: aktiivinen eli korkeaenerginen, valpas, joskus ärsyttävänkin älykäs, herkkä ja hyvämuistinen sekä hyvässä että pahassa… ja niillä on omia mielipiteitä monista asioista. Shiban huhuttu kissamaisuus on muuten osittain totta. Se ei silti ole sellainen asia, joka ensimmäisenä vaikuttaisi arkielämään tämänkään koirarodun kanssa.

Myös shiban alkukantaisuus on usein totta, eikä se kaikilta osin ole mikään ylpeilyn aihe. Jotkin shibat saattavat esimerkiksi pelätä lentäviä hyönteisiä kokiessaan olevansa ansassa sisätiloissa tai hihnassa. Vapaana ulkoillessa samaa pelkoa ei yleensä ilmene. Rotuyhdistyksen virallisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 lentäviä hyönteisiä oli enemmän tai vähemmän pelännyt 34/225 shibaa eli 15,2 % niistä shiboista, joiden osalta terveyskyselyyn oli vastattu.

Vapaana ollessaan shiba voi irrota rohkeasti pitkän matkan päähän omistajastaan jo pikkupentuna. Monet shibat "osoittavat" lenkillä lintuja ja oravia ja saalistavat kiihkeästi jyrsijöitä, vaikka rotua ei ole enää aikoihin varsinaisesti kasvatettu metsästyskäyttöön. Oletusarvoisesti shibapennusta ei kannata odottaa samanlaista haukkuvaa metsästyskoiraa kuin esimerkiksi suomenpystykorvasta. Rodun kotimaan pääjärjestö NIPPO pyrkii silti säilyttämään myös japanilaisten rotujen metsästysominaisuudet, ja muutamat shibat Suomessakin harrastavat omistajansa kanssa metsästystä.

Miten oman shibapennun sitten voi saada? Käytännön vinkkejä:

  • Hanki riittävän hyvä käsitys siitä, millainen koira shiba oikeasti on ja minkälaista elämä sen kanssa tulee todennäköisesti olemaan. Myös kasvattajat arvostavat tätä. Kaikki shibat eivät tietenkään ole samanlaisia eikä kaikkeen voi varautua etukäteen, mutta tietyt ominaisuudet esiintyvät shiba-rodussa useammin kuin toiset.

  • Tiedosta, että shibapentusi ei todennäköisesti synny "sinua varten" vaan on osa kasvattajan kasvatustyötä rodun hyväksi. Tutustu Suomen Shiba ry:n ylläpitämään kasvattajalistaan ja kasvattajien kotisivuihin. Tutustu Jalostustietokantaan.
  • Jos päädyt kuitenkin tukemaan shibojen epäeettistä kasvatusta, niin varmistu edes siitä, ettei pentusi emo ole kulissien takana pennutuskone tai sellaiseksi suunniteltu.
Tiikerin ihmisrakkaus ja taipumus viihtyä sylissä ilmenivät jo alle luovutusikäisenä. Se parkkeeraa vielä 4-vuotiaanakin mielellään syliin, jos tilaisuus tarjoutuu. Kuva: Marjo Puranen

Muutamia pohdinnan arvoisia kysymyksiä kasvattajan valintaan. Minkälaista kasvatusta haluat itse tukea ja edistää ostamalla pennun?

  • Ovatko pennut ensinnäkin rekisteröityjä? Paperit eivät liity näyttelyihin vaan pyrkivät turvaamaan emon ja pentujen hyvinvointia. Esimerkiksi yhdelle nartulle saa rekisteröidä korkeintaan viisi pentuetta, ja pentueen vanhempien terveyttä on kartoitettu jonkinlaisilla tutkimuksilla.
  • Onko kasvattajalla muutaman koiran kotikenneli vai asuuko ulkona koiratarhassa suuri joukko koiria?
  • Miten nuoria koiria kasvattajalla on tapana pennuttaa?
  • Miten tiheästi nartut joutuvat synnyttämään pentueita?
  • Onko pentueiden vanhempina koko ajan sama narttu ja uros, vaikka niiden yhteisiä jälkeläisiä on jo valmiksi paljon ja molempia sukupuolia?
  • Kauppaako kasvattaja pentuja postimyyntinä jopa ulkomaille tapaamatta pennunostajia?
  • Onko pentuja saatavilla jatkuvasti?
  • Ovatko pennut myynnissä Tori.fin kaltaisessa paikassa? Liian helposti saatava rotukoiran pentu voi kostautua myöhemmin ikävällä tavalla.
  • Kärsivätkö pentujen vanhemmat shiboilla toisinaan esiintyvästä voimakkaasta kärpäspelosta tai muusta arkuudesta? Erilaisilla peloilla on taipumus periytyä, ja ne voivat puhkeamisensa jälkeen olla riesana koiran loppuiän ajan.
  • Mitä kasvattajaa ansiokkaasti palvelleille narttukoirille tapahtuu?
  • Onko kasvattaja ollut aiemmin rekisteröintikiellossa?
Suomalaisten shibojen jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) sisällysluetteloa. Nämä asiat koskevat kaikkia shibaihmisiä, myös pennunetsijöitä.
  • Lue läpi shibojen jalostuksen tavoiteohjelma. Siihen on koottu hyvin tietoa shibojen historiasta, luonteesta ja terveystilanteesta sekä rotua uhkaavista sairauksista. Teksti on helppolukuista, ja JTO on nimestä huolimatta tarkoitettu kaikille rodusta kiinnostuneille, ei ainoastaan kasvattajille. Linkki shibojen JTO:n pdf-tiedostoon.
Entsyymi havainnollistaa shiban legendaarista karvanlähtöä. Monilla shiboilla on kahdesti vuodessa 2-3 viikkoa kestävä pohjavillan lähtö, jolloin koirankarvaa riittää. Muina aikoina turkkia ei oikeastaan tarvitse edes hoitaa.
  • Ota rohkeasti yhteyttä kasvattajiin. Käy kasvattajien luona kylässä tutustumassa heihin ja heidän shiboihinsa. Kiinnitä erityistä huomiota shibanarttuihin ja mieti, minkälaiselta kasvattajalta ja shibaemolta haluaisit pennun. Emon luonne on usein hyvä indikaattori pennun luonteesta. Jos kasvattajalla on pentuesuunnitelmia tälle nartulle ja olet hyvä potentiaalinen shibanomistaja, alkaa jännittävän odotuksen aika, josta lisää seuraavassa blogipostauksessa.

  • Tämä käytäntö on syynä siihen, että shibapennuille on yleensä kodit tiedossa jo etukäteen eikä luovutusikäisiä shibapentuja ilmesty myyntiin.
  • Muutkin pennunetsijät voivat olla kiinnostuneita samasta pentueesta. "Varausjono" tarkoittaa silti harvoin sitä, että jokainen syntyvä pentu jaetaan järjestelmällisesti seuraavalle vuoronumerolle. Erään kasvattajan sanoin: joskus uusin pentukyselijä voikin olla se paras koti tulevan pentueen pennulle.

  • Älä masennu vaikka kaikki kasvattajat eivät vastaisi viesteihisi. Pentukyselyjä tulee heille paljon. Vastaamattomuus voi tarkoittaa sitä, ettei pentuesuunnitelmia ole.
Suomessa nartut ovat yleensä myös rakkaita perheenjäseniä, eivät pelkkiä pentutuotannon, koirankasvatuksella "taiteilun" tai näyttelymenestyksen työkaluja. Suosi suomalaisia kasvattajia, vaikka pentu irtoaisikin nopeammin postimyyntinä ulkomailta. Jos 7-vuotiaalla emolla on teetetty jo seitsemän pentuetta, on emo käytännössä ollut tiineenä tai imettänyt pentuja kolmasosan elämästään pienillä palautumisväleillä. Koirarodut on kuitenkin vain ihmisten keksimä juttu.

  • Varaudu odottamaan ja ensin jopa pettymään. Tyypillinen shibapennun odotusaika on noin vuosi. Astutukset eivät aina onnistu eikä narttu tulekaan tiineeksi. Shiboilla on pienet pentueet, jolloin viisi pentua on jo paljon, eikä yhden pennun pentue ole mitenkään harvinainen.

  • Koska shibapentueet ovat yleensä niin pieniä, saat oman pennun todennäköisimmin silloin, kun sukupuolella tai etenkään pennun värillä ei ole väliä. Shibojen yleisin väri on punainen.
Tiikerin tiikeriraidat elävät omaa elämäänsä. Tällä hetkellä niitä ei näy upouudessa turkissa lainkaan.

  • Jos jäät odottamaan pentua samaan aikaan useammalta kasvattajalta, on tärkeää ja kohteliasta, että kerrot asiasta molemmille. Liian moneen "pentujonoon" meneminen ei välttämättä nopeuta pennun saamista. Aiheesta sanottua:


Mullahan ei omaa kenneliä ole, mutta teen yhteistyötä kasvattajan kanssa. Ja puhun nyt vaan omasta puolestani. 😊 Mutta väkisinkin kyselijä, joka osoittaa mielenkiintoa juuri minun narttua kohtaan, on jonossa korkeammalla (jos siis muutkin asiat osuvat kohdilleen). Kun itse tykkään siitä, että kyselijä on aktiivisesti mukana jo odotusaikana, enkä usko, että monessa jonossa oleva ehtii sitä tekemään kaikkien kanssa. Meillä on ollut onni löytää narttujeni pennuille omistajat, jotka ovat olleet mukana arjessa jo ennen pentujen syntymää ja joista on tullut ystäviä.


Mullakin on nyt ekaa kertaa elämässäni narttukoira ja jos ajattelen, minkälaisten ihmisten käsiin sen pienen pennun mieluiten antaisin, niin tietenkin jollekin, joka on jo rakentanut koirani kanssa jonkinlaisen tuttavuussuhteen. Enkä ainakaan sellaselle tuntemattomalle, joka tulee vaan nopean ninjaiskun tavoin hakemaan luovutusikäisen pennun, josta en välttämättä kuulekaan enää ikinä. 🙁 

  • Jos olet päättäväinen, kärsivällinen ja aidosti kiinnostunut shibasta, niin sinulle saattaa löytyä oma shiba vuotta nopeamminkin. Shiba vaatii omistajaltaan kaikkia noita ominaisuuksia. Onnea matkaan!
Haluatko tosissasi shiban? Varaudu siihen, että niitä onkin teillä ennen pitkää kaksi!

Onko sinulla jo shiba? Voit kertoa kommenttikenttään uusien pennunetsijöiden iloksi, miten oma shibasi saapui sinulle. Lisäksi tämäkin blogipostaus on päivittyvää mallia ja aina avoinna uusille/paremmille ideoille.

4

Julkaistu 4 kommenttia artikkeliin Suomen ensimmäiset shibat

Vuonna 2018 Suomessa rekisteröitiin ennätysmäärä shiboja. Nämä 116 uutta shibaa yhden ainoan vuoden aikana nostivat suomalaisten shibojen kokonaisrekisteröinnit jo reippaasti yli tuhannen: tätä kirjoitettaessa rekisteröityjä shiboja on yhteensä 1 219. Mutta kuka oli suomalainen shiba numero yksi? Milloin ja mistä se maahamme saapui?

FIN MVA Manlötens Beni Hime, "Kiva"- Suomen ensimmäinen shiba.

Vastauksia on oikeastaan kaksi. Ensimmäinen Suomeen saapunut shiba oli punainen narttupentu Manlötens Beni Hime, kutsumanimeltään Kiva, joka muutti Paimioon. Ajankohdan on täytynyt olla joko loppuvuosi 1987 tai aivan alkuvuosi 1988. Kiva syntyi Ruotsissa Manlöten-kennelissä, jolla oli erittäin merkittävä asema pohjoismaisen shibakasvatuksen alkuaikoina 1970- ja 1980-luvuilla. Tammikuussa 1988 muutti Helsinkiin punainen urospentu Manlötens Yusho eli Jusu. Koirarekisterissä Jusu on myös Suomen shiba numero yksi, joskin sen tietoihin on virheellisesti merkitty rekisteröintivuodeksi jo vuosi 1987. Todellisuudessa Jusu rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa Marja Talvitien tarkistamana 18.1.1988.

Puolivuotias Manlötens Yusho, "Jusu", laivassa matkalla uuteen kotiinsa Suomeen. Kuva (c) Marjatta P.

Ruotsalainen Manlöten oli Inga ja Bror Carlssonin omistama kenneli ja karanteeniasema, jonne ensimmäiset shibat saapuivat Japanista vuonna 1972. Vuonna 1973 kenneliin syntyi koko Euroopan ensimmäinen shibapentue (kts. kuva Shibainfo.comissa). Manlöten oli ruotsalaisessa shibankasvatuksessa pitkään johtava nimi, sillä uuden shibakannan suojelemiseksi narttupennut myytiin yleensä ilman jalostusoikeutta. Viimeinen Manlötens-shibapentue rekisteröitiin vuonna 2001.

Listaus Suomen 15 ensimmäisestä tuontishibasta (KoiraNet-tietokannan mukaan)

1. FIN MVA Manlötens Beni Hime ("Kiva"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Ruotsi (om. Carin von Hellens) (ei jälkeläisiä)

2. Manlötens Yusho ("Jusu"), punainen uros, rekisteröity 1988 (tiedoissa virheellisesti 1987), tuontimaa Ruotsi (om. Jonna Paasila) (ei jälkeläisiä)

Jonna: "Odotin nuorena tyttönä Messukeskuksen joulunäyttelyssä -86 silloisen basenjin ryhmäkehään pääsyä. Kehään oli tulossa myös kaunein ikinä näkemäni koira Benikatsura (om. Inga ja Bror Karlsson). Silloin tiesin, että seuraava rotu olisi shiba inu ja jollain maailman ihmeellä sain vanhemmat vakuuttuneeksi asiasta. Pitkän projektin jälkeen Jusu tuli meille 16.1.1988."

Manlötens Yusho, "Jusu" - Suomen toinen shiba. Kuvat (c) Marjatta P.

3. FIN MVA Sekiryu Of Dairy Farm ("Saku"), punainen uros, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani (om. Riitta Viitala/kennel Silences)

4. C.I.B FIN MVA Taketorami Of Dairy Farm ("Fuki"), punainen narttu, rekisteröity 1988, tuontimaa Japani (om. Riitta Viitala/kennel Silences)

C.I.B FIN MVA Taketorami of Dairy Farm, "Fuki" - Suomen ensimmäisen shibapentueen emo. Kuva (c) Riitta Viitala

Fukin toukokuussa 1990 syntynyt punainen narttupentu Silences Kaguyahime oli ensimmäinen Suomessa päivänvalon nähnyt shibapentu. Silences-shibojen sukulinja jatkui vielä 2000-luvun alussa kennel Rusthollin pentueissa, mutta näillä shiboilla ei ole enää nykyään jälkeläisiä. 

5. FIN MVA Manlötens Imoto ("Yoko"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Ruotsi (om. Marjaana Stedt) (ei jälkeläisiä)

FIN MVA Manlötens Imoto, "Yoko".

6. Wellshim Yukari ("Yukari"), punainen narttu, rekisteröity 1989, tuontimaa Englanti (om. Leena Hällfors/kennel Gravelbays)

7. FIN MVA Wellshim King Of Spades ("Sami"), black & tan -uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Englanti (om. Leena Hällfors/kennel Gravelbays)

8. FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako ("Nipa"), punainen uros, rekisteröity 1990, tuontimaa Belgia, toisen Silences-pentueen isä (om. Sari Tuominen, koiran alkujaan tuonut Riitta Viitala/kennel Silences)

Sari: "Nipa tuli minulle sijoituskoiraksi keväällä 1992 ja kuoli joulukuussa 2002. Nipa oli minun ensimmäinen koira. Sitä ennen perheessä oli ollut kissoja. Tuossa vaiheessa oli elämäntilanne sellainen, että voin ottaa koiran. Mietin rotua pitkään. Silloin ei ollut nettiä joten olin koirakirjojen ja harvojen näyttelyiden varassa. Shibaa en ollut nähnyt kuin kirjan kuvassa, mutta se vastasi parhaiten melko tiukkoihin kriteereihini. Sain Kennelliitosta Riitta Viitalan numeron. Pentuja oli hänellä tiedossa vain Hollannissa. Se oli minulle täysin poissuljettu ajatus. Puhelun kestäessä hän kertoi, että hänellä on pari urosta, joista toisen voisi sijoittaa minulle."

FIN MVA Kolima Chuck Chee No-Akako, "Nipa". Kuvat (c) Sari Tuominen

9. Holker Takaku, punainen narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Englanti

10. FIN MVA Mono Taifu ("Taifu"), black & tan -narttu, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska (om. Liisa Ruohomäki-Nurmi, koiran Tanskasta alkujaan tuonut Meri Mansikkamäki/kennel Sea-Rock)

11. FIN MVA Mono Uchu Daikaiju Guilala ("Ufo"), valkoinen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska (om. Liisa Ruohomäki-Nurmi,
koiran Tanskasta alkujaan tuonut Meri Mansikkamäki/kennel Sea-Rock )

Wellshimin puolisisarukset, Monon puolisisarukset ja Holker Takaku saivat 90-luvun alussa erilaisina yhdistelminä pentueita kenneleille Gravelbays, Marisven, Sea-Rock ja Vaahteranlehden. Ne ovat varhaisimmat suomalaiset shibat, jotka voivat edelleen löytyä uusien pentujen sukutauluista.

12. Mono Tozoku ("Zoku"/"Manu"), punainen uros, rekisteröity 1991, tuontimaa Tanska (om. Meri Mansikkamäki/kennel Sea-Rock) (ei jälkeläisiä)

13. FIN MVA Hweeko Akai ("Aki"), punainen uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (om. Raija Laakso ja Pentti Ruohonen/kennel Natural)

14. FIN MVA Hweeko Bijutsu Go ("Misu"), punainen narttu, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä) (om. Raija ja Kai Laakso/kennel Natural)

15. Hweeko Birodo-San, black & tan -uros, rekisteröity 1993, tuontimaa Hollanti (ei jälkeläisiä)

Kennel Hweekon omistaja on ulkomuototuomari Elina Tan-Hietalahti. Osa Hweeko-shiboista on syntynyt Hollannissa, osa Suomessa. Näistä kolmesta Hweeko-täyssisaruksesta Hweeko Akai esiintyy nykyshibojen sukutauluissa Natural-kennelin kantanartun Kinkain Onohimen isänä.

Mutta olivatko 1980-luvun lopulla saapuneet shibat myös ensimmäiset suomalaiset shibat? Norjan shibayhdistyksen sivuilla voi lukea hauskan tarinan, jossa Japanissa vierailleet vanhemmat toivat pikkutytölleen mukanaan söpön lemmikkikoiran. Vuosi oli 1960, tätä epävirallista tuontia ei koskaan rekisteröity, ja koira oli black & tan -shibanarttu.

Tämä blogimerkintä on jatkuvasti päivittyvää mallia. Kerro kommenteissa, jos sinulla on muistoja, kuvia tai muuta lisätietoa Suomen ensimmäisistä shiboista! 🙂

Suuret kiitokset: Riitta, Karin, Vesku, Sari ja Jusun omistajat.

Kirjalliset lähteet: Suuri koirakirja 1991 (varhaiset shibavaliot ja omistajatiedot), Kennel Naturalin 1990-luvun nettisivusto, Suomen Shiba ry:n vanha keskustelufoorumi, Kennel Explorer'sin nettisivusto, KoiraNet-jalostustietokanta, Svenska Kennelklubben Hunddata.

Julkaistu Kommentoi Shiba vanhoissa koirakirjoissa

Tervetuloa upouuden shibablogin pariin! Ensimmäinen postaus on aina "historiallinen", joten palatkaamme sen kunniaksi suomalaisen shibahistorian alkujuurille. Ensimmäiset tuontishibat saapuivat Suomeen vuonna 1988, mutta rotu oli esitelty suurelle yleisölle koirakirjoissa jo 1970-luvulla. Aluksi shiba (tai šiba-inu tai shiba inu) saatettiin mainita akitan eli silloisen japaninpystykorvan yhteydessä. Opimme shibasta lähinnä sen, että se on japanilaisista alkuperäisroduista pienikokoisin. Sittemmin koirakirjojen rotukuvauksista on voinut lukea yllättävän tarkkanäköisiä kommentteja shiban luonteesta ja tietyistä erikoisominaisuuksista, joskin töpöhäntäistä shibaa etsivät joutuivat luultavimmin pettymään.


Yrjö Ylänteen Koirakirja vuodelta 1960 ei mainitse shibaa nimeltä, mutta kertoo 1600-luvulla eläneestä ranskalaisesta tutkimusmatkailijasta, joka kirjoitti tavanneensa pohjoisessa kummallisia pieniä koiria. Nämä koirat olivat väriltään tummanpunaisia. Ne myös muistuttivat suuresti kissaa. Olivatko ne todella suomenpystykorvan esi-isiä... vai oliko Monsieur Martiniere törmännyt matkallaan eräänlaiseen... pioneerishibojen populaatioon? Emme koskaan saa tietää.

Shibahavainto 1600-luvun Murmanskissa? Voi vain arvailla, mitä muut mainitsematta jätetyt "omituisuudet" siinä tapauksessa olivat.

Koirat - suuri tietokirja (1. suomennettu painos 1968) on sisällyttänyt pystykorvien ryhmään japaninpystykorvan. Esittely keskittyy akitaan, mutta shiba kuvataan ohimennen kettuterrierin kokoiseksi. Oliko tässä ensimmäinen shibamaininta suomenkielisessä koirakirjassa? Siihen voisi viitata nimen erikoinen kirjoitusasu.

Japaninpystykorva, tuo jokaisen mitä pätevimmäksi ja hurjimmaksi toteama vahtikoira, saattoi tarkoittaa ennen rotunimien vakiintumista sekä akitaa että kaikkia japanilaisia alkuperäisrotuja yhdessä. Nykyisestä japaninpystykorvasta eli japsista (joka toki on myös halutessaan mitä pätevin koira!) puhuttiin japaninkääpiöpystykorvana.

Maailman koirat (1. suomennettu painos 1975) esittelee shiban omana rotunaan. Kirjan mukaan shiballa on töpöhäntä. Ei ole selvillä, lisättiinkö shiba mukaan vasta uudempiin painoksiin. Inu-loppuosan puuttuminen kertoo ehkä siitä, että esittelyä on ainakin tuunattu sitten ensipainoksen. Allaoleva kuva 7. painoksesta vuodelta 1990.


Shiban trademark-kippuraan kajoaminen on herättänyt sekä ihmetystä että hilpeyttä. Kuvan (kenties hivenen shikokumainen?) shiba saattoi olla monelle koiraharrastajalle se ensimmäinen nähty shiba.

Suomalainen koirakirja (1978) on omistanut shiban mustavalkoiselle lähikuvalle lähes kokonaisen sivun. "Eloisa, mutta rauhallinen" kuulostaa shibanomistajan korvaan ristiriitaisen sijaan varsin osuvalta.

Shiban silmänmuotoa kuvataan mantelimaiseksi. Ainulla silmät ovat "mongolimaisen vinot."

Koirarodut (1. suomennettu painos 1983) oli suosittu rotuopas 80-luvulla. Värikohta listaa kaikki kuviteltavissa olevat ilmaisut shiban neljästä väristä värivirheineen, ja hieman erikoisen kuvavalinnan on kenties katsottu parhaiten mätsäävän shiban luonteesta ja käytöstä mainittuihin asioihin.

Maailman koira-atlas (1. suomennettu painos 1991) on viisi kiloa painava järkäle, jota ei kannata kuljettaa kirjastosta kotiin. Kuitenkin se sisältää yhden koirakirjojen parhaista shibaesittelyistä. Shibaa kuvaillaan käytännönläheisellä tavalla, joka tuo mieleen omistajien kirjoitukset shibayhdistyksen keskusteluryhmässä.

Kenties ainoa koirakirja, jossa yhdeksi shiban esimerkkikuvaksi on valittu harvinainen Ay/at-seesami.

Suuri koirakirja vuodelta 1991 on oikeastaan kuuden vihreäselkäisen kirjan sarja. Shiban esittely sisältää vielä nykypäivänäkin ainutlaatuista tietoa, sillä infoboksiin on listattu ensimmäiset suomalaiset valioshibat omistajineen.

Suuri koirarotukirja (1. suomennettu painos 1997) huomauttaa shibojen alkaneen jo yleistyä Japanin ulkopuolella. Lyhyessä esittelytekstissä on katsottu tarpeelliseksi kertoa shiboja vaivanneista hammaspuutoksista.

Gummeruksen suuri koirakirja (1999) edustaa myös nykyaikaisempaa designiä mutta antaa viittä vaille vaikutelman, että shiba on jonkinlainen akitan halpisversio. Huomionarvoista on kuvaksi valkattu bläkkärishiba.

Ensyklopedia Koirat (1. suomennettu painos 2000) on saa kunnian olla viimeinen "vanhaksi koirakirjaksi" luokiteltava teos. Deja vu -tunne selittyy sillä, että kuvituksen punainen shiba esiintyi juuri kahden edellisenkin koirakirjan shibasivuilla.

Omistatko vanhan, vuosina 1970-2000 julkaistun suomenkielisen koirakirjan, jonka shibamaininta tai rotuesittely listauksesta puuttuu? Ilmoita kirjasta kommentteihin!